Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa asutus on siirtynyt alueellisiin ja valtakunnallisiin keskuksiin haja-asutusalueiden väestön vähentyessä samalla, kun alueelliset erot väestön ikärakenteessa ovat kasvaneet. Suomessa väestörakenne sekä pitkät välimatkat erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa asettavat haasteen koko maan kattavien terveyspalveluiden suunnittelulle.
Väestökehitykseen vaikuttava syntyvyys on alentunut huomattavasti 2000-luvulla. Vuonna 2000 syntyi 56 768 lasta, kun taas vuonna 2019 lapsia syntyi 45 869. Tämä on lähes 11 000 syntynyttä vähemmän vuodessa. Muun muassa aleneva syntyvyys ja väestörakenteen muutokset ovat johtaneet myös synnytysyksiköiden lakkauttamisiin.
Kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen (583/2017) 18 §:n mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on huolehdittava, että synnytyksiä hoitavassa ympärivuorokautisesti päivystävässä sairaalassa hoidetaan vähintään noin 1 000 synnytystä vuodessa.
Sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus myöntää sairaanhoitopiirin hakemuksesta lupa poiketa 1 000 synnytyksen vuotuisesta rajasta, mikäli palvelun saavutettavuus, potilasturvallisuus tai erityisvastuualueen palveluverkon tarkoituksenmukaisuus sitä edellyttää.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tilastoista selviää, että vuonna 2019 alle 1 000 synnytyksen vuotuisen rajan alittavat Mikkelin, Kajaanin, Rovaniemen, Kemin, Lappeenrannan ja Maarianhaminan sairaalat. Samana vuonna Joensuun ja Lohjan sairaaloissa syntyi alle 1 100 lasta. Tämä on hälyttävää.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 synnytyksistä 102 tapahtui matkalla sairaalaan. Vaikka tämä on prosentuaalisesti pieni luku, on silti kyse yksilöiden hyvinvoinnista. Synnytyksen tulisi olla turvallinen ja mahdollisimman hyvä kokemus.
Kun tarkastellaan synnytyssairaaloiden sijaintia kartalla, voi helposti huomata, että Itä- ja Pohjois-Suomessa etäisyydet ovat huomattavan pitkät. Lapissa on jo nyt yli 400 kilometrin synnytysmatkoja. Esimerkiksi Utsjoelta Rovaniemelle on noin 450 kilometriä. Pahimmillaan synnytyssairaalan sijainti ohjaa lapsiperheiden kotikuntavalintaa.
Perheiden näkökulmasta synnytyssairaaloiden lakkauttaminen voi aiheuttaa paitsi lisäkustannuksia myös synnytyspelkoa ennen raskautta tai sen aikana. Keskittäminen saattaa olla myös este syntyvyyden nousuun kääntämiselle.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Minkälaista kansainvälistä vertaisarviointia on tehty suhteessa synnytysten laatuun ja määriin eri sairaaloissa,
miten on arvioitu matkalla sairaalaan tapahtuvien synnytysten riskejä suhteessa keskittämisen hyötyihin ja
aiotaanko jatkaa poikkeuslupien linjalla vai onko suunnitelmissa tuhannen synnytyksen vuotuisen rajan alentaminen tai poistaminen?