Ilmastovuosikertomus 2021

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Ilmastovuosikertomusta on kehitetty

Päästö- ja nielukehitys suhteessa hiilineutraaliustavoitteeseen

Haasteet ja kehitystarpeet pitkällä aikavälillä

Ilmastovuosikertomus 2021 on kolmas ilmastolain mukainen eduskunnalle annettu raportti päästövähennystavoitteiden toteutumisesta ja niiden saavuttamisen edellyttämistä lisätoimista. Ympäristövaliokunta pitää asiakirjasta lausuntonsa antaneiden erikoisvaliokuntien tavoin hyvänä sitä, että kertomusta on kehitetty eduskunnan hyväksymien aikaisempien lausumien mukaisesti strategisempaan ja kokonaisvaltaisempaan suuntaan ja siitä on siten jo muotoutunut käyttökelpoinen politiikkatyökalu. Kertomukseen on sisällytetty aikaisempaa paremmin tiedot päästökehityksestä päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektoreilla ja arvioitu toimien riittävyyttä suhteessa tavoitteisiin. Mukaan on otettu myös arviot kulutusperäisistä päästöistä, hiilikädenjäljestä, taloudellisista ja muista vaikutuksista sekä käsitelty perusteellisemmin sopeutumista, kuntien roolia, julkisten hankintojen merkitystä ja kiertotaloutta. Laajennetussa muodossaan kertomus parantaa tavoitteensa mukaisesti sekä päättäjien että kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ilmastopoliittiseen keskusteluun.

Ilmastovuosikertomuksen tavoitteena on koota olemassa olevaa tietoa havainnolliseen ja helposti hyödynnettävään muotoon. Valiokunta pitää kertomuksen ohella laadittua tiivistelmää onnistuneena ja helppokäyttöisenä. Valiokunta toteaa, että kertomuksen laatiminen on sen kokoavalle ympäristöministeriölle merkittävä vuosittainen ponnistus. Sisällöllisesti kertomuksen laaja kattavuus ja strategisempi ote edellyttää laadintaprosessilta huomattavia resursseja ja haastaa myös kertomuksen helppokäyttöisyyttä.

2

2

Ilmastovuosikertomuksesta ilmenee, että Suomen vuoden 2020 kasvihuonekaasupäästöt laskivat 9 % edellisvuoteen verrattuna kokonaispäästöjen ollessa 48,3 Mt CO-ekv. Päästöjen väheneminen painottui päästökauppasektorille, jossa päästöt vähenivät lähes 16 %, kun taakanjakosektorilla vähenemä oli 3 %. Liikenteen päästöjen lasku jatkui, ja liikennesuorite pieneni koronapandemian seurauksena. Maatalouden päästöt pysyivät lähes ennallaan. Päästöt vähenivät myös kaatopaikoilta sekä teollisuusprosesseista ja F-kaasuista. Myös rakennusten erillislämmityksen päästöt pienenivät lämpimämmän talven ansiosta. Maankäyttösektorin nettonielu oli pikaennakkotietojen mukaan -23 Mt COvahvistuen edellisvuodesta etenkin hakkuiden vähentymisen seurauksena yli 8 milj. tonnia.

2

2

EU:n ns. 55-valmiuspaketin osana annetun taakanjakoasetuksen muutosehdotuksella Suomen vuoden 2030 päästövähennysvelvoite kiristyy -50 %:iin verrattuna vuoden 2005 tasoon, joka merkitsee yli 5 milj. tonnin päästövähennystarvetta verrattuna nykykehitykseen vuonna 2030. Käytännössä tämä edellyttää uusia päästövähennystoimia kaikilla taakanjakosektoriin kuuluvilla toimialoilla. Uusia toimia valmistellaan osana uuden keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman laatimista. Hiilineutraaliustavoitteen kannalta keskeistä on hiilinielujen oletettu määrä vuonna 2035, koska tämän mukaan määräytyy vaadittavien päästövähennysten suuruusluokka. Mikäli lähtökohdaksi otetaan maankäyttösektorin nettonielu -21 milj. tonnia, tulee päästöjen vastaavasti alentua nykyisestä 48 milj. tonnista vähintään 21 milj. tonniin. Tarvittavista 27 milj. tonnin päästövähennyksistä nykytoimien arvioidaan kattavan noin 16 Mt CO-ekv., jolloin päästökuiluksi jää 11 Mt CO-ekv. Tarvittavia uusia toimia hiilineutraaliustavoitteen saavuttamiseksi tarkastellaan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman ohella myös laadittavana olevassa ilmasto- ja energiastrategiassa sekä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa vuoden 2021 aikana. Valmisteltavana oleva maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma tulee osaksi uuden ilmastolain mukaista suunnittelujärjestelmää. Maankäyttösektorin toimenpiteisiin ja niiden vaikutusarviointeihin liittyy muita sektoreita enemmän epävarmuuksia, ja siksi on erityisen tärkeää vahvistaa maaperässä olevaan hiileen liittyvää tietopohjaa ja seurantaa sekä ymmärrystä maa- ja metsätalouden ja muun maankäytön kokonaiskestävyydestä.

Ilmastovuosikertomuksen pääviesti on, että päästövähennystoimia tarvitaan kaikilla sektoreilla ja toimialoilla, ja erityisesti taakanjakosektorin vuoden 2030 tavoite on haastava. Valiokunta muistuttaa, että hiilinegatiivisuuteen on hyvä varautua jo nyt tehtävissä päätöksissä, sillä hiilineutraalius on vain välitavoite. Ymmärrys pitkällä aikavälillä tarvittavista ratkaisuista edistää siirtymän kustannustehokkuutta, ennakoitavuutta ja oikeudenmukaisuutta. Kokonaisuuden hallitsemiseksi tarvitaan siten monipuolisesti siirtymää tukevien ohjauskeinojen, esimerkiksi veroratkaisujen ja kannustinjärjestelmien kuten avustusten kehittämistä päästövähennysten kirittämiseksi niin liikenteessä, lämmityksessä kuin maataloudessakin. Maa- ja metsätalousvaliokunta korostaa lausunnossaan erityisesti tarvetta hakea kannattavuuskriisissä olevan maatalouden osalta ratkaisuja kannustavista ja vaikuttavista vapaaehtoisista toimista. Liikenne- ja viestintävaliokunta korostaa lausunnossaan, että ilmastopolitiikkaa tulee toteuttaa tavalla, joka mahdollistaa asumisen, yritystoiminnan ja tavarankuljetusten toimivuuden koko maassa.

2

Päästövähennysten kehitysnäkymät ovat oikeansuuntaiset kulutusperäisiä päästöjä lukuun ottamatta. Kokonaisuudessaan kulutuksen päästöt ovat kasvaneet 4 % vuodesta 2000. Keskeisin hiilijalanjälkeä selittävä tekijä on tulotaso. Kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki asukasta kohti laskettuna oli vuonna 2019 Suomen ympäristökeskuksen laskelman mukaan 10,3 t CO-ekv. Päästöt laskivat vuosina 2010—2015, mutta ovat ilmastovuosikertomuksen mukaan tämän jälkeen pysyneet jokseenkin samalla tasolla. Vuosina 2000—2019 kulutuksen hiilijalanjälkeä kasvatti kulutusmenojen kasvu samalla kun kulutusrakenteen ja kulutustuotteiden päästöintensiteetin muutokset vähensivät päästöjä. Valiokunta toteaa, että merkittävä osa suomalaisten kulutuksesta aiheuttaa päästöjä Suomen rajojen ulkopuolella, kun kulutus painottuu yhä enemmän muualla tuotettujen asioiden kuluttamiseen. Tuonnista aiheutuneiden päästöjen vähentäminen edellyttää keinoja, joilla ohjataan kotitalouksia ja julkista sektoria vähentämään kulutusta ja suosimaan pienen hiili- ja materiaalijalanjäljen hyödykkeitä, kuten kävelyä ja pyöräilyä sekä joukkoliikennettä ja kasvispainotteisempaa ruokaa. Esimerkiksi lähiruoan suosimisella voidaan saavuttaa ympäristöhyötyjen (erityisesti vedenkulutukseen liittyen) ohella ilmastohyötyä. Kulutusperäiset päästöt on sisällytetty ilmastostrategioihin yleisellä tasolla, mutta niiden vähentämiselle ei ole vielä asetettu selkeitä tavoitteita. Tältä kannalta tarvittaisiin myös kulutusperäisten päästöjen seurannan kehittämistä ja vakinaistamista. Julkiset hankinnat on merkittävä keino edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.

Kunnissa tehtävät ilmastotoimet vauhdittavat hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista, joten kuntien työn tukemisella voidaan osaltaan edistää oikeansuuntaista kehitystä. Lähes kaksi kolmasosaa suomalaisista asuu kunnissa, joiden tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Kunnilla on myös julkisten hankintojen kautta merkittävä mahdollisuus kulutusperäisten päästöjen tehokkaaseen vähentämiseen.

Erityisesti kiertotalouden ratkaisuilla on keskeinen merkitys monihyötyisinä ilmastotoimina. Kiertotalous on myös tiiviisti kytköksissä investointien ja kilpailukyvyn näkökulmaan. Merkittävimmät kiertotalouden avulla saavutettavat päästövähennykset tapahtuvat tuotantotoiminnassa, mutta kiertotalouden potentiaali myös kulutusperäisten ilmasto- ja luontovaikutusten minimoimisessa on tärkeä ja tulisi hyödyntää täysimääräisesti.

Valiokunta pitää hyvänä sitä, että ilmastovuosikertomuksessa käsitellään ilmastotoimia laajasti ja arvioidaan ilmastopolitiikan vaikutuksia monipuolisesti esimerkiksi talouden, työllisyyden ja tulonjaon kannalta. Laaja kokonaiskuva ilmastotoimista antaa hyvän kuvan kansallisista toimista sekä päästöjen vähentämiseksi että muutokseen sopeutumiseksi.

Kertomus on tärkeä politiikkatyökalu, jonka laatimiseksi tarvittavan työmäärän pitämiseksi kohtuullisena on olennaista pyrkiä hyödyntämään yhteistyössä eri tahojen kanssa yhteisiä tilastoja ja tietosisältöjä. Nykyiset tilastointi- ja raportointimallit eivät kaikilta osin palvele ilmastopolitiikan seurantaa ja ilmastovuosikertomusta. Yhteisistä tiedontuottamisen ja raportoinnin periaatteista sopiminen helpottaisi yhteismitallisen ilmastotiedon tuottamista. Asiantuntijakuulemisessa on tullut esiin, että Tilastokeskus kehittää tietotuotantoaan yhteistyössä muiden tarvittavia tietoja tuottavien tahojen kanssa. Ilmastotoimien suunnittelussa ja niiden toteutumisen arvioinnissa tarvitaan paljon muitakin tietoja kuin päästö- ja poistumatietoja. Tietotarpeiden tunnistaminen ja yksilöiminen on tärkeää ja siihen tarvitaan myös aikaa ja resursseja. Tietojen julkista saatavuutta tulee parantaa. Tähän perustavaan työhön tulee turvata jatkossa riittävät resurssit. Kertomuksessa voi myös olla perusteltua hyödyntää jatkossa eri toimialojen vähähiilitiekarttoja ja niiden laadintaprosessia.

Valiokunta pitää kannatettavana talousvaliokunnan ehdotusta siitä, että kertomuksesta välittyisi konkreettisemmin ilmastopolitiikan ja elinkeino- ja talouspolitiikan tiivis yhteys, erityisesti ilmastopolitiikan merkitys myös investointien ja kilpailukyvyn lähteenä. Olisi tärkeää seurata ilmastomyönteisten investointien kehitystä. Investoinnit ilmastoteknologiaan ja -ratkaisuihin kertovat myös toimintaympäristön houkuttelevuudesta. Vähähiilisten tuotteiden markkinoiden arvioidaan kasvavan seuraavien vuosikymmenten aikana merkittävästi, ja suotuisan toimintaympäristön luominen näiden ratkaisujen valmistamiseen voi edistää talouden ja työllisyyden kannalta myönteistä kehitystä. Keskustelu Suomen hiilikädenjäljestä tulisi nähdä yhteydessä tähän kokonaisuuteen.

Ilmastovuosikertomusta pitkäjänteisesti kehitettäessä tärkeitä tavoitteita ovat toimien vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden arvioinnin selkeyttäminen, samoin kuin johtopäätösten vahvistaminen siitä, missä on onnistuttu ja miksi, ja vastaavasti, missä kehitystä ei ole toivotusti saatu aikaan. Talousvaliokunta tuo lausunnossaan esiin, että EU:n ilmastopolitiikan toimien rakenteesta johtuvaan sektorikohtaisten toimien optimaalisuuden ja vaikuttavuuden arviointiin liittyy osaoptimoinnin vaara, kun tulisi kyetä kustannustehokkuuden kokonaisarviointiin. Kansallisen päästövähennyskehityksen ohella kiinnostavaa olisi myös sen havainnollistaminen, miten Suomen eteneminen näyttäytyy suhteessa muihin EU-maihin tai globaaleihin ilmastotoimiin.

Siirtymä hiilineutraaliin yhteiskuntaan tulee tehdä sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ilmastotoimien haitallisia tulonjakovaikutuksia tulee kompensoida etenkin pienituloisille ja haavoittuvassa asemassa oleville. Nuorten Agenda2030-ryhmä nostaa esiin lausunnossaan valiokunnalle, että ilmastopolitiikkaan tulee kuulua olennaisesti myös uudelleenkouluttautumis- ja työllistymismahdollisuuksien takaaminen kaikille. Ympäristövaliokunta painottaa, että oikeudenmukaisen siirtymän tavoite korostaa myös ylisukupolvisten näkökulmien vahvaa painoarvoa. Ilmastovuosikertomus voi osaltaan edistää nuorten vaatimaa avointa tiedottamista ilmastopoliittisista toimista ja nuorten roolin vahvistamista. Ilmastopolitiikan laaja yhteiskunnallinen hyväksyttävyys vaikuttaa lopulta koko ilmastonmuutoksen hillitsemisen onnistumiseen.

Valiokunnan kannanottoehdotus

Eduskunnalla ei ole huomautettavaa kertomuksen johdosta.

Vastalause

Perustelut

Ilmastolain mukaan valtioneuvosto toimittaa vuosittain eduskunnalle ilmastovuosikertomuksen, jolla seurataan yleistä päästökehitystä ja keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman tavoitteiden toteutumista. Niin ikään suunnitelma sisältää kartoituksen politiikkatoimista ja arvion sopeutumissuunnitelman toimeenpanotilanteesta. Kertomuksessa tarkastellaan myös taakanjakosektorin velvoitteiden saavuttamista ja kokonaispäästökehitystä suhteessa vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen. Lisäksi EU on tehnyt päätöksen vuoden 2030 oman tavoitteen kiristämisestä. Tähän liittyvät lainsäädäntöehdotukset julkistettiin nyt menneenä kesänä heinäkuussa. Maamme tähän asti suunnittelemat toimet eivät riitä täten nykyistä tiukempaan päästövähennystavoitteeseen. Tämän johdosta istuva hallitus sisällyttää lisätoimia valmisteilla olevaan uuteen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan ja ilmasto- ja energiastrategiaan. Näitä tarvitaan valtioneuvoston mielestä sekä vuoden 2030 EU-tavoitteen että hallituksen oman hiilineutraaliustavoitteen 2035 saavuttamiseksi.

Ensinnäkin Perussuomalaisten valiokuntaryhmä näkee, että ilmastokertomukseen sisältyy laajasti sellaisia ilmastopoliittisia asioita ja toimenpiteitä, joita olisi voitu toteuttaa aikataulullisesti sekä myöhemmin että vähemmän kireämpään tahtiin. Eräs tällainen asia on juuri maatalous ja sen päästövähennykset. Maatalouden osalta on hyvä huomata, että se ei ole ainoastaan kasvihuonekaasupäästöjen lähde, vaan se on metsien ohella yksi niistä harvoista sektoreista, joka pystyy myös sitomaan ilmakehästä hiiltä maaperään. Suotuisilla viljelykäytännöillä kuten talviaikaisella kasvipeitteisyydellä, monivuotisilla nurmilla ja kevennetyllä maanmuokkauksella tämä on mahdollista. Nyt on kuitenkin käymässä jälleen siten, että alkutuottajia moititaan siitä, että he eivät ole pudottaneet kokonaispäästöjään riittävästi. Tämä on jotain sellaista kehitystä, jota me Perussuomalaiset emme hyväksy, sillä Suomessa tulee voida edelleen harjoittaa maataloutta (ml. turvemaat) ja huolehtia ruokaturvasta sekä huoltovarmuudesta.

Toisaalta emme katso myöskään hyvällä sitä, että komissio julkaisi kesällä oman ilmastopakettinsa. Kyseessä on siis toimenpidepaketti, jonka tavoitteena unionilla on mm. ilmasto- ja energiapolitiikan varjolla sekaantua yhä enemmässä määrin myös jäsenmaiden metsäpolitiikkaan ja siihen, miten kukin metsiänsä voi käyttää. Nyt metsäpolitiikka kuuluu tiukasti jäsenmaiden määräysvaltaan ja niin sen pitää olla jatkossakin. Lisäksi näemme valiokuntaryhmänä, että mm. tulevien CAP-toimenpiteiden koko EU-rahoituksesta suunnataan liikaa ilmastotoimenpiteisiin EU-tasolla. Samaa ongelmallisuutta on jo näkyvissä myös kansallisen rahoituksen puolella. Tällä voi olla todellisuudessa negatiivisia vaikutuksia monille viljelijöille ja alkutuottajille, jotka ovat jo kehittäneet esimerkiksi uusia viljelytekniikoita.

Lopuksi haluamme muistuttaa myös siitä, että keskeisimmät keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmaan sisältyvät toimeenpannut toimet ovat liikenteessä käytettävien biopolttoaineiden jakeluvelvoite sekä kevyen polttoöljyn sekoitettavan biopolttoöljyn jakeluvelvoite. Perussuomalaiset näkevät, että tämä jakeluvelvoitevaade lisää autoilevalle kansallemme liikkumis- ja muita kustannuksia merkittävästi. Samaten se lisää yritysten sekä teollisuuden kustannuksia merkittävästi.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että kertomuksen johdosta hyväksytään seuraava kannanotto:

Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ei ryhdy toimenpiteisiin kertomuksen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteuttamiseksi eikä täten heikennä suomalaisen teollisuuden, yrittäjyyden taikka alkutuottaja-yrittäjän asemaa etenkin liian kunnianhimoisten ilmastotavoitteiden tai liikenteen päästövähennysvaatimusten johdosta.

Vastalauseen kannanottoehdotus

Helsingissä 8.12.2021

Petri

Huru

ps

Sheikki

Laakso

ps