ALOITTEEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Nykyinen rikoslaki sisältää useita lievennyksiä, jotka lyhentävät rikoksentekijän vankilassa viettämää aikaa. Lievennysten yhteisvaikutuksesta tuomittu voi suorittaa vankeusrangaistuksestaan vankilassa alle kolmasosan.
Tämä lakialoite ehdottaa, että näitä lievennyksiä supistettaisiin. Törkeistä henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista seuraava määräaikainen vankeusrangaistus suoritettaisiin jatkossa kokonaan vankilassa. Puoli vuotta ennen vapautusta olisi kuitenkin edelleen mahdollista päästä valvottuun koevapauteen. Muiden kuin törkeiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalla lievemmän "ensikertalaisen" kohtelun saisi jatkossa, jos rikosta on edeltänyt vähintään kuuden vuoden vankilaton jakso. Tällä hetkellä määräaika on kolme vuotta.
PERUSTELUT
Rikoslain 2 c luvun 5—14 §:ssä säädetään siitä, kuinka nopeasti ehdottomaan määräaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomittu vanki vapautetaan ehdonalaiseen vapauteen. Keskeisimmät pykälät ovat 5 ja 8 §. Niiden mukaisesti:
Näin esimerkiksi taposta yhdeksän vuoden vankeusrangaistuksen saanut voi tosiasiallisesti olla vankilassa neljä vuotta. Alle 21-vuotiaana tehdystä törkeästä raiskauksesta neljäksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen tuomittu voi istua vain kymmenen kuukautta. Kuten mainittu, nämä lievimmät tilanteet edellyttävät, että rikoksentekijä ei ole ollut vankilassa rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana.
Rikoslaki on näin ollen merkittävästi lievempi vangille, jolla joko ei ole lainkaan aikaisempia vankeusrangaistuksia tai jonka viimeisimmästä aikaisemmasta vankeusrangaistuksesta on sen verran paljon aikaa, että hän välillä ehti olla kolme vuotta poissa vankilasta (5 §:n 2 momentti, 2. lause).
Huojennus koskee monia tilanteita. Yksi tällainen on niin sanottu aito ensikertalaisuus, jolloin henkilöllä ei ole lainkaan aikaisempia vankeustuomioita. Toisaalta tuomittu voi olla tosiasiallisesti rikoksen uusija. Historiassa voi olla useitakin törkeitä rikoksia. Elämäntapa on voinut olla rikollinen, vaikka ehdotonta vankeutta ei ole ollut kolmeen vuoteen. Huomioitava on myös vastikään Suomeen ulkomailta muuttaneiden tilanne. Osa ulkomailta tulleista rikoksentekijöistä on voinut elää rikollisesti myös aikaisemmassa olinpaikassaan, mutta Suomessa he saavat ensikertalaisen kohtelun. Turvapaikanhakijamäärien kasvun myötä tämä huomio on entistä merkittävämpi. Tilanne loukkaa kansalaisten oikeustajua ja vaarantaa turvallisuutta. Hyvinkin rikollisella taustalla voi saada lievimmän mahdollisen kohtelun.
Se, että lainsäätäjä on päätynyt rikoslain 2 c luvun 5 §:n mukaisin, edellä kerrotuin tavoin suosimaan erittäin keinotekoista epäaitoa "ensikertalaisuutta", ei ole selitettävissä millään järkevillä kriminaalipoliittisilla perusteilla, vaan todellisena perusteena on kriminaalipolitiikkaamme jo kauan hallinnut fiskaalinen tavoite eli valtiovarojen säästäminen vähentämällä kalliita ns. vankipäiviä mihin hintaan tahansa ja yleisen turvallisuuden intressi sivuuttaen.
Vertailun vuoksi on syytä havaita, että Suomen yltiöliberaalin kriminaalipolitiikan esikuvamaana jo 1960-luvulta alkaen toiminut Ruotsi on vastaavassa lainsäädännössään oikeudenmukaisemmalla, yleistä turvallisuutta ja yleistä oikeustajua paremmin vastaavalla kannalla. Ruotsin rikoslaki (brottsbalken) ei nimittäinlainkaan tunne edes aidoilleensikertalaisille niin nopeasti kuin 1/2-ajalla saati jo 1/3-ajalla tapahtuvaa ehdonalaista vapauttamista, vaan (brottsbalken 26 luvun 6 §) sääntönä on, että määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta on suoritettava 2/3 ennen ehdon-alaiseen vapauteen pääsyä. Tämän 2/3-rajan alittavia määräosia ei Ruotsin laissa ole, ei siis liioin mitään joistakin "vankilattomista" välivuosista rikoksen uusijoille laskettavaa yleistä "alennusta".
Huomiota vaatii myös se tosiasia, että pääsääntönä oleva ennenaikainen vapautus ehdonalaiseen (5 §:n 2 momentti, 1. lause) koskee myös törkeistä henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista annettuja tuomioita. Ei niin ikään ole yleisen oikeustajun mukaista, että törkeästä rikoksesta tuomittu vanki vapautuu vankilasta lähes automaattisesti, kun on suorittanut vankeusajasta niinkin vähän kuin puolet (nuori rikoksentekijä) tai kaksi kolmasosaa (pääsääntö).
Edellä esitetystä johtuen on vankilasta vapauttamisen ehtoja tiukennettava.
Törkeiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikoksien kohdalta on kokonaan poistettava sekä pääsääntöinen ennenaikainen vapauttaminen että lievennys ensikertalaisuuden perusteella. Näiden tiukennusten vaikutuksesta mainitun törkeän rikoksen tekijä suorittaisi rangaistuksen vankilassa kokonaan, ellei pääse valvottuun koevapauteen aikaisintaan puoli vuotta ennen vapauttamista.
Törkeät henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset luetellaan rikoslain 2 c luvussa (11 §:n 1 mom. 1 kohta): murha, tappo, surma, törkeä pahoinpitely, törkeä raiskaus, törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä ryöstö, törkeä tuhotyö, joukkotuhonta, rikos ihmisyyttä vastaan, törkeä rikos ihmisyyttä vastaan, sotarikos, törkeä sotarikos, kidutus, törkeä ihmiskauppa, panttivangin ottaminen, törkeä terveyden vaarantaminen, ydinräjähderikos, kaappaus, terroristisessa tarkoituksessa tehty rikos sekä sellaisen rikoksen yritys ja osallisuus sellaiseen rikokseen.
Tämän ohella jäisi edelleen voimaan erittäin vaarallisina pidettäviä rikollisia koskeva 2 c luvun 11 §. Siinä säädetään, että tuomioistuin voi törkeiden henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten kohdalla päättää, että vangittu vapautuu vankilasta vasta koko rangaistusajan lopussa.
Muiden kuin edellä mainittujen törkeiden rikosten kohdalla on ensikertalaisuuden ehtoja kiristettävä. Tällä hetkellä ensikertalaisen kohtelun saa, jos ei ole kolmeen vuoteen suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa. Tämä määräaika tulisi muuttaa kuuteen vuoteen, paitsi nuorten rikostentekijöiden (alle 21-vuotiaiden) kohdalla neljään vuoteen. Pidempi määräaika heijastaa paremmin sitä, että henkilö ei todellisuudessa ole tottunut rikolliseen elämäntapaan ja voidaan vapauttaa ehdonalaiseen vankeuteen ennen tuomion loppuun kulumista.
pääsääntöisesti vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on kärsinyt rangaistusajastaan kaksi kolmasosaa (2/3) tai alle 21-vuotiaana tehdyn rikoksen rangaistuksesta puolet (1/2). (5 §:n 2 momentti, 1. lause)
pääsäännöstä poiketaan, kun vanki ei ole suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana. Tässä tapauksessa hänet päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on kärsinyt rangaistuksesta puolet (1/2) tai alle 21-vuotiaana tehdyn rikoksen rangaistuksesta yhden kolmasosan (1/3). (5 §:n 2 momentti, 2. lause)
vankilassa todellisesti vietettyä aikaa voi lisäksi lyhentää valvottu koevapaus. Koevapauteen voi päästä kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista. Tällöin vankia valvotaan vankilan ulkopuolella teknisin välinein tai muulla tavalla. (8 §)
Edellä olevan perusteella ehdotamme
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 2 c luvun 5 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
39/1889
1099/2010
rikoslain () 2 c luvun 5 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa, seuraavasti:
2 c luku
Vankeudesta
5 §
Ehdonalaisen vapauden määritelmä ja määräytyminen
1446/2007
1438/2007
Määräaikaista vankeusrangaistusta suorittava päästetään ehdonalaiseen vapauteen, jollei 9 §:stä muuta johdu, kun hän on suorittanut rangaistuksestaan kaksi kolmasosaa tai kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdyn rikoksen perusteella tuomitusta rangaistuksesta puolet. Vanki, joka rikosta edeltäneiden kuuden vuoden aikana ei ole suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa, päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritettu puolet. Kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdystä rikoksesta tuomittu vanki, joka rikosta edeltäneiden neljän vuoden aikana ei ole suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa, päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun rangaistuksesta on suoritettu yksi kolmasosa. Jos suoritettavana oleva rangaistus on tuomittu tämän luvun 11 §:n 1 momentin 1 kohdassa nimetyn rikoksen johdosta, ei sovelleta tämän momentin ensimmäistä, toista ja kolmatta lausetta. Toisessa ja kolmannessa lauseessa mainittujen määräosien soveltamista ei estä se, että henkilö rikosta edeltäneiden kuuden vuoden aikana tai kahtakymmentäyhtä vuotta nuorempana tehdyn rikoksen johdosta tuomittu henkilö rikosta edeltäneiden neljän vuoden aikana on suorittanut vankilassa sakon muuntorangaistusta tai rangaistusta siviilipalveluslain () 74 §:ssä tarkoitetusta siviilipalveluksesta kieltäytymisestä, 75 §:ssä tarkoitetusta siviilipalvelusrikoksesta, 76 §:ssä tarkoitetusta siviilipalveluksesta kieltäytymisestä ylimääräisen palveluksen tai liikekannallepanon aikana tai 77 §:ssä tarkoitetusta siviilipalvelusrikoksesta ylimääräisen palveluksen tai liikekannallepanon aikana taikka asevelvollisuuslain () 118 §:ssä tarkoitetusta asevelvollisuudesta kieltäytymisestä, 120 §:ssä tarkoitetusta poissaolosta kutsunnasta liikekannallepanon aikana, 122 §:ssä tarkoitetusta palveluksen välttämisestä tai 123 §:ssä tarkoitetusta palveluksen välttämisestä liikekannallepanon aikana. Määräosaa laskettaessa päivän osaa ei oteta huomioon. Tämän lain 6 luvun 13 §:n mukainen vapaudenmenetysaika vähennetään edellä mainituista määräosista ja tämän luvun 12 §:n 1 momentissa tarkoitusta määräosasta.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.