Eduskunnan puhemiehelle
Kansalaisilla on oikeus saada itseään koskevia tietoja. Tämä oikeus ei kuitenkaan aina toteudu. Esimerkiksi henkilö, joka ei itse pysty käyttämään tietotekniikkaa, ei pääse Omakantaan katsomaan terveystietojaan, koska hänelle ei lain mukaan voida luovuttaa verkkopankkitunnuksia. Verkkopankkitunnukset voidaan luovuttaa vain henkilölle, joka itse käyttää niitä.
Henkilö ei voi myöskään valtuuttaa Suomi.fi-palvelun avulla toista henkilöä asioimaan hänen puolestaan Omakannassa, koska valtuutuksen antaminen vaatisi niin ikään valtuuttajalle verkkopankkitunnuksia, joita pankki ei voi siinäkään tapauksessa antaa.
Lainsäädäntö velvoittaa pankkia mm. siten, että se ei voi luovuttaa verkkopankkitunnuksia henkilölle, jos arvioidaan, että verkkopankkitunnuksia tulee käyttämään toinen henkilö. Mm. vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain (617/2009) 21 §:n mukaan "Tunnistuspalvelun tarjoajan on varmistettava, ettei tunnistusväline joudu oikeudettomasti toisen haltuun…". Lain 23 §:n mukaan "Tunnistusvälineen haltija ei saa luovuttaa välinettä toisen käyttöön."
Henkilökohtaiset ja tärkeät tiedot löytyvät nykypäivänä yhä useammin digitaalisten palvelujen kautta ja siten vahvan sähköisen tunnistamisen avulla. Jokaisella tulee kuitenkin olla mahdollisuus saada itseään koskevia tietoja tavalla tai toisella.
Avuksi edellä kuvattuihin ongelmiin tarjotaan usein edunvalvojaa, mikä kuitenkaan ei ole tarkoituksenmukainen keino, sillä kyse ei useinkaan ole siitä, että henkilö tarvitsisi edunvalvojaa päättämään asioista hänen puolestaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus varmistaa, että henkilöllä on mahdollisuus saada itseään koskevia tietoja silloinkin, kun tietojen saanti edellyttää vahvaa sähköistä tunnistamista?