Eduskunnan puhemiehelle
Koronakriisi on merkinnyt valtavaa mielenterveyden kriisiä, joka on syventynyt entisestään pandemian pitkittymisen myötä. Aikuisväestön keskuudessa psyykkinen kuormittuneisuus on lisääntynyt erityisesti työikäisillä. Kuitenkin kaikkein kriittisin tilanne on nuorten kohdalla, joiden mielenterveysongelmat ovat olleet merkittävässä kasvussa muutenkin koko 2000-luvun ajan, ja kasvu on vain kiihtynyt. Esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa nuorisopsykiatrian osastohoidon tarve on kaksinkertaistunut vuosina 2015—2020. Juuri valmistunut nuorisoalan toteuttama kysely kertoo, että koronatilanne on entisestään syventänyt nuorten psyykkistä kuormitusta ja siten lisännyt entisestään tarvetta hoidon sekä ennalta ehkäisevän työn lisäresursseille.
Tuoreimman nuorisoalan kattojärjestön Allianssin ja MTV:n toteuttaman kyselyn mukaan alle 30-vuotiaista nuorista lähes 80 prosenttia kokee henkisen hyvinvointinsa heikentyneen joko paljon tai jonkin verran korona-aikana. Suurimmat haasteet liittyvät esimerkiksi jaksamattomuuteen, ahdistuneisuuteen, yksinäisyyteen sekä lähimmäisistä koettuun huoleen. Viimeisten kahden vuoden aikana toteutettuihin vastaaviin kyselyihin verrattuna käy ilmi, että koronakriisin pitkittyessä myös nuorten hyvinvointi on jatkanut heikentymistään. Nuoret joutuvat vallitsevassa tilanteessa venymään aina enemmän, ja jossain kohtaa venymisen rajat tulevat väistämättä vastaan.
Korona-aika on merkinnyt nuorten psyykkisen hyvinvoinnin kannalta ennalta ehkäisevien tekijöiden murentumista: kaveriporukat ovat pirstoutuneet, monet harrastukset ovat jääneet tauolle ja kouluyhteisöissä kohtaamisen tuoman tuen ovat korvanneet pitkät ajanjaksot etäkoulussa. Nuoruus on siirtymävaiheena ainutlaatuinen ja siten kriittinen ajanjakso ihmisen elämässä.
Mikäli syrjäytyy ja kärsii esimerkiksi mielenterveyden ongelmista jo nuoruudessa, on näitä asioita valitettavan usein vaikeaa, hidasta ja kallista korjata myöhemmin elämässä. Nuorten huono-osaisuuden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen, kuten huomaamme esimerkiksi THL:n toteuttamista eri ikäluokkia tarkastelevista pitkäaikaistutkimuksista. Mikäli koronasukupolvesta tulee jälleen yksi menetetty sukupolvi, merkitsee se kansantaloudellisesti yli 600 miljoonan euron kustannuksia — inhimillisestä hinnasta puhumattakaan.
Jokaisella nuorella on oikeus saada tarpeen vaatiessa hoitoa mielenterveyden ongelmiin. On ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että apua on saatavilla nopeasti ja matalalla kynnyksellä yhdestä paikasta ilman edestakaisin paikasta toiseen ohjaamista. Nämä tavoitteet toteutuvat kestävästi ainoastaan ohjaamalla lisää pysyvää rahoitusta mielenterveystyöhön ja -palveluihin. Myös ennalta ehkäisevään työhön, kuten nuorisotyöhön, on panostettava. Palveluita on myös muovattava sellaisiksi, että ne aidosti vastaavat niitä tarvitsevien nuorten tarpeita ja elämäntilanteita.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten saamme ahdistuksensa kanssa kamppaileville nuorille vahvempaa tukea ja
minkälaisiin toimenpiteisiin ministeri on ryhtymässä nuorten mielenterveystyön ja -palveluiden resurssien vahvistamiseksi?