Eduskunnalle
Ukrainan sota on nostanut omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkityksen esiin aivan uudella tavalla. Suomessa on harjoitettu politiikkaa, joka on käytännössä tehnyt meistä entistä riippuvaisempia Venäjästä energian suhteen. Toimivia aloja on ajettu alas ilman, että niiden jättämälle energiavajeelle on ollut kotimaista korvaajaa. 60 % kaikesta tuontienergiasta tulee itärajan takaa. Rajan takaa on tuotu erityisesti haketta korvaamaan vähentynyttä turpeen saantia. Huoltovarmuuden ongelmat kohdistuvat alueellisesti epätasaisesti. Jos tuontipuun saanti vaikeutuu, ensimmäiseksi pahimmassa pulassa on itäinen Suomi.
Turvetuotannon kannattavuuden romahdus on vienyt Suomen tilanteeseen, jossa monia jo aloitettuja suoalueita on jätetty kesken. Tällaisia kesken jääneitä alueita on vaikeaa kasvattaa hiilinieluiksi, mikä ei ole kestävää toimintaa. Alueita, joilta tuotanto on jo lopetettu, on 16 300 hehtaaria. Arviolta noin 10 000 hehtaaria niistä on sellaista, joilta turvetta ei ole nostettu loppuun saakka. Loput pitäisi kasvattaa hiilinieluiksi.
Samoin moni alue on jäänyt niin sanotusti lepotilaan eli alue on saanut tarvittavat luvat ja viranomaissuunnitelmat turpeen nostoon, mutta alan kannattavuuden romahtamisen takia ei ole yrittäjiä, jotka voisivat tuotannon aloittaa. Tällaisia alueita on noin 20 000 hehtaaria.
Näillä kesken jääneillä ja levossa olevilla suoalueilla on mahdollista aloittaa turvetuotanto, jos toiminta tehdään yrittäjille kannattavaksi. Tämä tarkoittaa vähintään kolmen vuoden sopimuksia turveyrittäjien kanssa. Tämän lisäksi yrittäjille pitäisi taata vähintään 5—10 vuoden näkymä, jotta yrittäjien investoinnit olisivat kannattavia. Asialla on kiire, sillä seuraavaa talvea varten turvetta olisi päästävä nostamaan jo kesällä ja tarvittavan työvoiman palkkaamiseenkin menee aikaa. Erityisen tärkeää on varmistaa, että tuotannossa tarvittavia koneita ja kalustoa ei romuteta ennenaikaisesti.
Jotta riippuvuus venäläisestä tuontienergiasta vähenisi, on panostettava omavaraisuuteen ja niihin kotimaisiin energialäheisiin, joita Suomessa on käytössä. Uusiutuvilla energialähteillä ei pystytä varmistamaan, että Suomessa riittää lämpöä seuraavaksi talveksi. Maailman kunnianhimoisimman ilmastopolitiikan sijaan nyt on kiinnitettävä huomio realiteetteihin. Nyt on myös nähtävillä viitteitä siitä, että markkinatkaan eivät usko ylikireään ilmastopolitiikkaan, kun päästöoikeuksien hinnat ovat tippuneet.
On huomattava, että tässä aloitteessa ehdotetut toimenpiteet eivät uhkaa hallitusohjelman kirjausta energiaturpeen tuotannon puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin turvetuotannon aloittamiseksi alueilla, joilla tuotanto on jätetty kesken tai joilla on tarvittavat luvat kunnossa, mutta tuotantoa ei ole vielä aloitettu, sekä takaa turveyrittäjille riittävän pitkät sopimukset, jotta tuotanto on yrittäjille kannattavaa.