PERUSTELUT
Monikansalaisuudella (niin sanottu kaksoiskansalaisuus) tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilöllä on samanaikaisesti useampi kuin yksi kansalaisuus. Suomi on hyväksynyt monikansalaisuuden rajoituksetta nykyisessä vuonna 2003 voimaan tulleessa kansalaisuuslaissa (359/2003). Tätä ennen vuonna 1968 voimaan tullessa laissa Suomen kansalaisuuden ehtona oli vapautuminen vieraan valtion kansalaisuudesta, ja toisaalta vieraan valtion kansalaisuuden saamalla menetti Suomen kansalaisuuden. Monikansalaisuuden sallii vain noin puolet maailman valtioista, joista monessa monikansalaisuudelle on asetettu erilaisia rajoituksia.
Suomea sitova kansalaisuudesta tehty eurooppalainen yleissopimus edellyttää monikansalaisuuden sallimista silloin, kun lapsi saa useamman kansalaisuuden syntyessään tai kun kansalaisuus saadaan avioliiton kautta. Sopimuksen 7 artiklan mukaan sopimusvaltio voi kuitenkin säätää valtionsisäisessä lainsäädännössään kansalaisuuden menettämisestä tapauksessa, jossa henkilö saa vapaaehtoisesti jonkin toisen valtion kansalaisuuden. Euroopan unionissa kieltoja tai rajoituksia monikansalaisuudelle ovat asettaneet Irlanti, Slovenia, Latvia, Saksa, Itävalta, Slovakia, Viro, Espanja ja Alankomaat.
Monikansalaisuus aiheuttaa riskejä ja uhkia erityisesti asevelvollisuuden ja Suomen turvallisuuden kannalta keskeisten virkojen ja tehtävien osalta. Asevelvollisuus koskee Suomen kansalaisia, ja valtion virkamieslaissa on säädetty viroista, joihin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Monikansalaisuuden epääminen tilanteissa, joissa toinen valtio ei vastavuoroisesti tunnusta Suomen kansalaisuutta, vähentää riskejä ja uhkia ulkomaansidonnaisuuksista. Lakimuutos myös kannustaa vastavuoroisten kansainvälisten suhteiden rakentamiseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
kansalaisuuslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään 359/2003 kansalaisuuslakiin () uusi 13 a ja uusi 35 a § seuraavasti:
13 a §
Poikkeus vastavuoroisen kansalaisuuden tunnustamisen perusteella
Hakijalle, jolla on vieraan valtion kansalaisuus sellaisessa valtiossa, joka ei tunnusta Suomen kansalaisuutta samanaikaisesti oman kansalaisuutensa kanssa, on kansalaisuuden ehdoksi pantava, että hän vapautuu vieraan valtion kansalaisuudesta päätöksessä määrätyn ajan kuluessa uhalla, että hakemus muuten raukeaa.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.
5 luku
Suomen kansalaisuuden menettäminen ja säilyttäminen
35 a §
Suomen kansalaisuuden menettäminen vastavuoroisen kansalaisuuden tunnustamisen puuttumisen vuoksi
Suomen kansalainen, joka haluaa tulla sellaisen vieraan valtion kansalaiseksi, joka ei tunnusta Suomen kansalaisuutta samanaikaisesti oman kansalaisuutensa kanssa, on päätettävä menettämään Suomen kansalaisuus siitä hetkestä, kun hän saa vieraan valtion kansalaisuuden.