Eduskunnan puhemiehelle
Saaristoliikenne on ollut maksutonta vuodesta 2009 saakka riippumatta siitä, onko matkustaja yrittäjä, saariston pysyvä asukas, kesäasukas vai turisti. Tämä ei kuitenkaan koske yksityisteiden lauttapaikkoja. Niiden osalta yksityiset tiekunnat vastaavat kustannuksista ja kaikesta lossiin liittyvästä hallinnosta.
Suomessa on 21 yksityisten tiekuntien omistuksessa olevaa lossia, joista 5 on merialueilla ja 16 Järvi-Suomessa. Valtio tukee yksityisten tiekuntien losseja, mutta tuki kattaa vain osan niiden kustannuksista. Valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnitelmassa vuosille 2021—2032 todetaan, että yksityisteiden lauttapaikkoja koskeva avustus on jatkossa vähintään 80 prosenttia todellisista käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Kyseessä on parannus, mutta yksityisten tiekuntien taloudellinen taakka on edelleen suuri. Yksittäisen kotitalouden kustannukset yksityisen tiekunnan lossin toiminnasta voivat olla 10 000 euroa vuodessa. Tämä on välttämätön meno, koska lossi on kotitalouden ainoa tieyhteys. Erityisesti saariston asukkaat ovat keskenään eriarvoisessa tilanteessa, kun osa joutuu maksamaan suuria summia tieyhteydestään samalla kun osalla on maksuton, valtion täysin tukema tieyhteys veden yli.
Yksityishenkilöt ovat henkilökohtaisesti vastuussa yksityisten tiekuntien losseista. Heidän vastuunsa ei ole pelkästään taloudellista, vaan myös oikeudellista ja teknistä. Lisäksi se koskee henkilöstön työnantajana toimimista. Tiekuntien on tunnettava ja kyettävä tulkitsemaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, ja ne neuvottelevat muun muassa lossin kalustosta, katsastuksista ja ylläpidosta. Yksityishenkilöille, joilla ei ole muodollista pätevyyttä näihin monimutkaisiin kysymyksiin, tämä on raskas hallinnollinen taakka, josta myös aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Lisäksi monet lossit ovat vanhoja, ja ne pitäisi uusia. Ilmastotavoitteiden kiristyessä ja uuden tekniikan myötä investointipaineet ovat kasvaneet entisestään viime vuosina.
Yksityisen lossin omistavaan tiekuntaan kuuluvat yksityishenkilöt joutuvat kantamaan suuren hallinnollisen vastuun. Ilman tarvittavaa asiantuntemusta voi olla vaikea tietää, kenen puoleen kääntyä ja miten toimia lossiin liittyvää lainsäädäntöä ja vaatimuksia koskevissa monimutkaisissa kysymyksissä. Tiekuntien tilannetta helpottaisi huomattavasti, jos vastuuministeriössä tai ELY-keskuksessa olisi virkamies, jolta saisi neuvoja, erityisesti erityistapauksissa. Suomessa on tieisännöitsijöitä, jotka pystyvät auttamaan tiekuntia hallinnollisissa tehtävissä, mutta tietämys yksityisten tiekuntien lossien haasteista on rajattua. Vaikka losseja on ollut olemassa pitkään, vasta viime vuosina losseja on alettu käsitellä tieisännöitsijöiden koulutusohjelmassa eli niin sanotussa TIKO-koulutuksessa, jonka järjestäjänä toimii Suomen Tieyhdistys.
Jotta ihmiset myös jatkossa voisivat oikeudenmukaisin perustein asua ja tehdä töitä yksityisten tiekuntien lossimatkojen takana, on tarkasteltava myös yksityisten tiekuntien lossien kustannuksia. Kyseessä on erityistapaus, mutta mikä on yksityishenkilölle kohtuullinen tieyhteydestä maksettava summa, kun lossiin liittyy paljon hallinnollisia vaatimuksia?
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin ryhdytään yksityisten tiekuntien lossien kohtuuttoman suurten kustannusten johdosta,
olisiko esimerkiksi kustannuskaton käyttöönotto mahdollista ja
miten tiekuntien velvollisuuksiin kuuluvia hallinnollisia tehtäviä helpotetaan?