Eduskunnan puhemiehelle
Nykyinen varhaiskasvatuslaki aiheuttaa haasteita kuntien välillä varsinkin S2-lapsia koskevissa tulkinnoissa. Voi olla tilanteita, joissa huoltajat asuvat ja ovat kirjoilla toisen kunnan alueella ja lapset käyvät toisen kunnan alueella päivähoidossa.
Varhaiskasvatuslain 6 §:n mukaan kunnan on järjestettävä varhaiskasvatusta lapselle, joka asuu kunnassa huoltajiensa työn, opiskelun, sairauden tai vastaavien syiden vuoksi, vaikka lapsella ei ole Suomessa kotikuntaa tai lapsen kotikunta on kotikuntalain perusteella toinen kunta. Varhaiskasvatuslain perusteluissa asiaa avataan seuraavasti: Säännöksessä tarkoitetuissa tilanteissa voi olla kyse esimerkiksi kausiluontoisesta työskentelystä, alle yhden vuoden pituisesta työkomennuksesta tai muista vastaavan kaltaisista tilanteista, taikka tilanteessa, jossa lapsi huoltajansa kanssa asuu arkipäivisin huoltajansa työssäkäynnin vuoksi toisella paikkakunnalla, jossa perheen koti sijaitsee.
Kuten nykyisinkin, varhaiskasvatus olisi järjestettävä myös lapsen vanhempien tai muiden huoltajien asuessa eri paikkakunnilla, jolloin lapsen kotikunta on sama kuin toisen huoltajan, mutta jaetun asumisen takia hän asuu ja hänellä on varhaiskasvatuksen tarve molemmilla paikkakunnilla. Velvollisuutta varhaiskasvatuksen järjestämiseen ei sen sijaan olisi esimerkiksi perheen lomaillessa muussa kunnassa kuin lapsen kotikunnassa tai milloin lapsi tilapäisesti oleskelee muiden kuin huoltajiensa luona.
On syntynyt tilanteita, joissa perheet asuvat toisella paikkakunnalla, mutta käyvät viikolla toisella paikkakunnalla opiskelemassa ja lapset ovat myös toisella paikkakunnalla päivähoidossa. Kunta, jossa perhe on kirjoilla, ei joudu maksamaan korvauksia toiselle kunnalle järjestetystä päivähoidosta. Nykyinen laki ei säädöksissään ota kantaa edellä mainittuihin tilanteisiin. Joissain tapauksissa kunnat ovat päässeet yhteisymmärrykseen kustannusten korvauksista kuntien välisillä keskinäisillä sopimuksilla, mutta tähän ei ole pakottavaa velvoitetta.
Todennäköisesti kuitenkin kunta, jonka alueella lapset ovat päivähoidossa, joutuu joka tapauksessa siitä huolimatta järjestämään päivähoidon, vaikka asuinkunta ei suostuisi korvaamaan kustannuksia. Osa kunnista vetoaa Kuntaliiton linjaukseen ja tulkintaan, ettei korvausvelvollisuutta ole kuntien välillä. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on kuitenkin tehty linjaus, että varhaiskasvatuksesta huolehtiva kunta on oikeutettu korvauksiin kotikunnalta. Ei ole kenenkään etu, että kunnat joutuisivat menemään asian kanssa hallinto-oikeuteen vaan käytäntöjä täytyy selventää ilman tulkinnanvaraisuuksia.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä ratkaistakseen tämän kuntien välillä syntyvän kohtuuttoman ja ristiriitaisen tilanteen varhaiskasvatuksen korvausten osalta?