Eduskunnan puhemiehelle
Terapeutin nimekettä ei ole suojattu, eli laki ei säätele sen käyttöä. Varsinkin mielenterveystyötä tekee erilaisilla terapeutin nimekkeillä hyvin moninainen joukko, joiden koulutustaustasta ja terapiamuodosta voi olla vaikea saada selkoa, kun hakee itselleen tai läheiselleen apua mielenterveysongelmiin. Tämä on potilaan oikeusturvan ja hyvän hoidon varmistamisen kannalta ongelmallista. Ei voi olla potilaan tai hänen läheisensä vastuulla selvittää hoidon laatua ja sopivuutta.
Psykoterapeutit eroavat monesta muusta terapeutin nimekkeellä mielenterveystyötä tekevästä, sillä heillä on Valviran myöntämä nimikesuojattu ammattinimike. Psykoterapeutin ammattinimeke on siis Suomessa ja monissa muissakin maissa suojattu, ja sitä saa käyttää ainoastaan psykoterapiakoulutuksen saanut henkilö. Psykoterapeutilla on monesti pohjakoulutuksenaan psykologin, psykiatrin tai psykiatrisen sairaanhoitajan koulutus, ja psykoterapeuttisia suuntauksia on monia.
Suomessa tarjotaan myös paljon erilaista taideterapiaa, kuten musiikki-, kuvataide- ja tanssiliiketerapiaa. Taideterapioilla ei kuitenkaan ole juridista asemaa, sillä näitä ammatteja ei ole säädetty terveydenhuollon nimikesuojatuiksi ammateiksi. Taideterapioiden asema on myös hyvin hajanainen Kelan tuen näkökulmasta: musiikkiterapiaan on jo mahdollista saada Kela-tukea, vaikka musiikkiterapeutti ei ole suojattu nimike. Kuitenkin esimerkiksi tanssiliiketerapia katsotaan vain menetelmäksi, jota psykoterapeutti voi käyttää, ja siihen ei voi saada erikseen tukea.
Julkisesti rahoitettujen palvelujen suosituksia tekevä terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko ei ole terapiahoitosuosituksessaan sisällyttänyt katsaukseensa taideterapioita. Palkon käyttämä psykososiaalisten menetelmien käsite kuitenkin sisältää myös taideterapiat siltä osin kuin niistä on tutkimusta. Palko mahdollistaisikin siis taideterapioiden käytön, mutta taideterapioita kuitenkin hyödynnetään hyvin hajanaisesti Palkon suosituksen puuttumisen vuoksi.
Nykyään painotetaan lisäksi paljon erilaisia lyhytterapioita, vaikkakaan ne eivät sovi vakavimpien mielenterveysongelmien hoitoon. Lyhytterapian painottaminen näkyy myös siinä, että erilaisten lyhytterapeuttikoulutusten suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Terapiaa hakevien kannalta ongelmia aiheuttaa kuitenkin se, että kuka tahansa ilman mitään koulutusta voi nimittää itseään lyhytterapeutiksi. Kaikki eivät myöskään tiedä, ettei kyseessä ole viranomaisten valvoma ammattinimike, eikä se siten takaa osaamista. Myös lyhytterapeuttikoulutusten sisällöt vaihtelevat paljon.
Tällä hetkellä taideterapioiden alalla on vain yksi professori, musiikkiterapian professori Jyväskylässä. Lyhytterapiaan saa yliopistollista koulutusta vain kesäyliopistoissa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut sosiaali- ja terveydenhuollon korkeakoulutuksen kehittäminen -hankkeen (SOTEKO), jonka toimikausi jatkuu vuoteen 2023. Siinä on tarkoitus tarkastella myös muun muassa psykoterapeuttien ja muiden mielenterveystyöhön tarvittavien ammattilaisten koulutusmalleja. Hankkeen väliraportti ilmestyi helmikuussa 2022, mutta mielenterveystyötä teke-vien erilaisiin nimekkeisiin sen johtopäätöksissä ei puututtu.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten turvataan potilaiden oikeusturva tilanteessa, jossa mielenterveystyötä tehdään hyvin erilaisilla terapianimekkeillä ja
miten erilaista terapiaa tekevien koulutuksesta ja erilaisista terapiasuuntauksista saadaan terapiaan hakeutuville selkeämpi ja läpinäkyvämpi?