Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta

HALLITUKSEN ESITYS

Hallituksen esitys

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta. Samalla kumottaisiin päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensoimisesta annettu laki. Esityksessä tarkoitetulla tuella korvattaisiin päästökaupasta aiheutuvia välillisiä kustannuksia laissa määritellyille toimialoille. Maksettavan tuen suuruus riippuisi muun muassa päästöoikeuden hinnasta sekä toiminnanharjoittajan sähkönkulutuksesta tai tuotannon määrästä. Lain tavoitteena on turvata teollisuuden kustannuskilpailukykyä ja ohjata toiminnanharjoittajia kehittämään teollista tuotantoaan hiilineutraalimmaksi. Tuen käytölle asetettaisiin ehtoja, joita tukea saavan toiminnanharjoittajan tulisi noudattaa.

Esitys liittyy valtion vuoden 2022 lisätalousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan kesällä 2022. Lain voimaantulo edellyttää, että Euroopan unionin komissio on hyväksynyt lakiehdotukseen sisältyvän valtiontuen.

VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT

Ehdotuksen tausta ja tavoitteet

Keskeisten ehdotusten arviointia

Kokoavia huomioita

Ehdotuksen taustalla oleva EU:n päästökauppajärjestelmä on keskeinen ilmastopolitiikan ohjauskeino, jolla pyritään ohjaamaan päästövähennystoimia kustannustehokkaasti ja teknologianeutraalisti. Samalla kun kasvihuonekaasupäästöille muodostuu hinta, sen piiriin kuuluville toimijoille aiheutuu paitsi suoria myös välillisiä kustannuksia päästökaupan kustannusten siirtyessä kulutetun sähkön hintaan. Tämä voi muodostua tasavertaisen kilpailu- ja toimintaympäristön ja ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta ongelmaksi tilanteissa, joissa kolmansista maista tulevaan kilpailuun ei kohdistu vastaavaa sääntelyä ja kustannuksia. Riskinä on hiilivuoto: tuotannon siirtyminen EU:n ulkopuolelle ja maailmanlaajuisten kokonaispäästöjen lisääntyminen.

Hiilivuotoriskin torjumiseksi päästökauppadirektiivi mahdollistaa ensinnäkin päästökaupasta aiheutuvien suorien kustannusten korvaamisen EU:n tasolla harmonisoitujen ilmaisjakosäännösten mukaisesti erikseen määritellyille päästökauppaan kuuluville toimialoille myöntämällä niille päästöoikeuksia maksutta. Lisäksi välillisesti aiheutuvia kustannuksia tulisi päästökauppadirektiivin mukaan korvata kansallisesti käyttöön otettavien toimenpiteiden kautta. Komissio on antanut tiedonannon (valtiontukisuuntaviivat), jossa vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä päästökauppajärjestelmään liittyviä tukitoimia voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina. Suuntaviivoja on mahdollista soveltaa 4. päästökauppakaudella eli vuosina 2021—2030. Järjestelmän käyttöönotto edellyttää komission hyväksyntää.

Nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta. Tavoitteena on, että tuki kannustaisi entistä tehokkaammin hiilineutraaliin tuotantoon ja energiaintensiivisten yritysten sähköistämiseen ja huomioisi kustannuskilpailukyvyn.

Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä lähtökohdiltaan perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena. Talousvaliokunta puoltaa hallituksen esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin perusteluin ja yksityiskohtaisissa perusteluissa esitetyin muutoksin.

EU:n valtiontukisuuntaviivat asettavat varsin pitkälle meneviä reunaehtoja kansallisen sähköistämistukijärjestelmän hyväksyttävyydelle ja mahdollisille sääntelyratkaisuille. Sähköistämistukeen olisivat oikeutettuja toiminnanharjoittajat, jotka toimivat toimialoilla tai toimialojen osilla, joiden katsotaan valtiontukisuuntaviivojen mukaisesti olevan alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille EU:n päästökauppajärjestelmän sähkön hintaan aiheuttamien välillisten kustannusten vuoksi. Kaikki valtiontukisuuntaviivoissa luetellut toimialat ja toimialojen osat olisivat oikeutettuja tukeen. Toimialojen joukossa on sellaisia Suomelle merkittäviä toimialoja kuin raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus, paperin, kartongin ja pahvin valmistus, massan valmistus sekä jalostettujen öljytuotteiden valmistus. Talousvaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että EU:n valtiontukisuuntaviivojen toimialarajauksen vuoksi tuen piiristä jää pois esimerkiksi lukuisia Suomen kannalta merkittäviä kemianteollisuuden toimialoja.

Tuen hyväksyttävyys edellyttää, että toiminnanharjoittaja on tehnyt energiatehokkuuslain mukaisen energiakatselmoinnin. Lisäksi suuntaviivat tunnistavat kolme mahdollista vähähiilisyyttä edistävää vaihtoehtoa tuen hyväksyttävyyden edellytyksenä. Lakiehdotuksen lähtökohdaksi on valittu ehto, jonka mukaan sähköistämistuessa edellytetään, että toiminnanharjoittaja osoittaa, että vähintään 30 prosenttia sen kuluttamasta sähköstä on peräisin hiilettömistä lähteistä. Tätä on pidetty toimivana lähtökohtana, koska suurin osa Suomen sähköntuotannosta on lähtöisin hiilettömistä lähteistä.

Kaksi muuta suuntaviivojen mahdollistamaa tuen ehtoa olisivat olleet se, että toiminnanharjoittajat 1. noudattavat katselmuksesta tehtävän raportin suosituksia siltä osin kuin niiden edellyttämien investointien takaisinmaksuaika on enintään kolme vuotta ja investointien kustannukset ovat oikeasuhtaisia; tai 2. investoivat tukisummasta huomattavan osuuden eli vähintään 50 prosenttia hankkeisiin, joilla saadaan vähennettyä laitoksen kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi ja huomattavasti alle EU:n päästökauppajärjestelmässä maksutta jaettavia päästöoikeuksia varten sovellettavan vertailuarvon.

Talousvaliokunta yhtyy hallituksen esityksen lähtökohtaan siitä, että edellä kuvattua vaihtoehtoa voidaan pitää muita suuntaviivojen mahdollistamia vaihtoehtoja toimivampana sääntelyn lähtökohtana. Energiakatselmointiin liittyvän raportin suositukset eivät välttämättä ole täsmällisiä toimenpide-ehdotuksia vaan arvioihin perustuvia suosituksia, eikä näihin liittyviä ehdon täyttäviä investointeja välttämättä olisi löydettävissä. Ehdon soveltaminen voisi johtaa siihen, että jatkossa osa suosituksia jätettäisiin kirjaamatta, jos ne muuttuisivat pakollisiksi tuen edellytyksiksi. Samoin laitoksella tapahtuvien päästöjen vähentämistä koskeva ehto voisi olla ainoana mahdollisena edellytyksenä ongelmallinen, koska vaadittua ilmaisjaon vertailuarvoa ei ole määritelty kaikille tuen piiriin oikeutetuille toimialoille.

Lakiehdotukseen liittyy kansallinen lisäehto, jonka mukaan vähintään 50 prosenttia tuesta tulee käyttää hiilineutraaliustavoitetta edistäviin kehittämistoimiin. Tämä tarkoittaa toiminnanharjoittajalle suoria kustannuksia aiheuttavia investointeja tai muita toimenpiteitä, joiden avulla toiminnanharjoittaja kehittää tuotantoaan hiilineutraalimmaksi. Talousvaliokunta korostaa, että hiilineutraaliutta edistävien kehittämistoimien käsitteen, jonka sisältö täsmentyy myös erillisellä valtioneuvoston asetuksella, tulee kattaa riittävän laajasti kaikki tuotannon hiilineutraaliutta ja sähköistymiskehitystä, esimerkiksi kysyntäjouston hyödyntämistä ja vetytaloutta, edistävät investoinnit ja toimet.

Taustalla olevien valtiontukisuuntaviivojen mukaisesti tuki on oikeasuhtaista ja sen kielteiset vaikutukset kilpailuun ovat riittävän vähäiset, jos se on enintään 75 prosenttia aiheutuneista välillisistä päästökustannuksista. Hallituksen linjauksen mukaisesti nyt esitetty tuki-intensiteetti on mitoitettu vastaamaan 25:tä prosenttia välillisistä kustannuksista eikä tuen vuosittainen kokonaismäärä saa ylittää 150:aa miljoonaa euroa. Tuen riittävyydestä on esitetty asian valiokuntakäsittelyn yhteydessä osin eriäviä arvioita. Talousvaliokunta pitää esitettyä tuki-intensiteettiä ja tuen enimmäismäärää tässä vaiheessa perusteltuna mutta pitää tärkeänä seurata tuen tasoa ottaen huomioon erityisesti tasavertaisten kilpailuedellytysten turvaaminen eri jäsenvaltioiden tasolla.

Esityksen valiokuntakäsittelyn yhteydessä on käynyt ilmi, että ehdotettu sääntelyratkaisu, joka pohjautuu yksinomaan sähkön kulutuksen kattamiseen hiilettömistä lähteistä vähintään 30-prosenttisesti tuen hyväksyttävyyden edellytyksenä, voi olla liian rajattu. Ongelmaksi ei tältä osin muodostu ehdon tosiasiallinen, sisällöllinen täyttyminen vaan se, ettei komissio asian valmistelun yhteydessä saatujen tietojen perusteella pidä riittävänä hiilettömän sähkön osoituksena pörssisähkön jäännösjakauman osuutta, vaikka Suomessa hiilettömän sähkön osuus jäännösjakaumassa onkin yli 50 %. Tämän vuoksi ehdotuksen 4 §:ää on valiokuntakäsittelyn yhteydessä päädytty täydentämään vaihtoehtoisella lisäehdolla, jonka mukaan tukea voidaan myöntää myös, jos toiminnanharjoittajan kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi alle komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 tarkoitetun maksutta jaettavia päästöoikeuksia varten sovellettavan vertailuarvon. Muutosta on pidetty tarpeellisena, jotta varmistetaan se, ettei toimijoita jää perusteettomasti tuensaantimahdollisuuksien ulkopuolelle.

Lakiehdotuksen 4 §:n muutos ei vaikuttaisi lain ympäristöintegriteettiin. Muutos ei vaikuta hiilineutraaliuutta edistävien kehittämistoimien toteutukseen eli ns. kansalliseen lisäehtoon (14 §). Rajaamalla mahdollisuus hyödyntää alakohtaa b pelkästään vertailuarvon alle jääviin laitoksiin yhdistettynä kansallisesti asetettuun vaatimukseen siitä, että tukea saavien tulee käyttää vähintään 50 % myönnetystä tuesta hiilineutraaliutta tukeviin kehittämistoimiin, varmistetaan, että alakohtaa hyödyntävät tulevat pääsemään valtiontukisuntaviivojen edellytyksen mukaisesti huomattavasti alle vertailuarvon.

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan—) arvioinut erityisesti tuen merkitystä hiilivuotoriskin torjunnan kannalta ja tuen ympäristöllistä vaikuttavuutta.

Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan arvioon siitä, että hiilivuodon riski kasvaa päästöoikeuden hinnan noustessa. Päästöoikeuden hinta on noussut vuoden 2021 aikana lähes 50 % ja on lisännyt sähkön tuotantokustannuksia vastaavasti. Hallituksen esityksessä viitataan valtioneuvoston teettämään Hiilitullimekanismit ja niiden taloudelliset vaikutukset EU:ssa ja Suomessa -selvitykseen, jonka mukaan viitteitä hiilivuodon toteutumisesta on nähtävissä EU:ssa jo aiemmilla päästökauppakausilla.

Talousvaliokunta viittaa myös ympäristövaliokunnan arvioon siitä, että tuen täsmällisiä vaikutuksia on vaikea erottaa muista yritysten kilpailukykyyn vaikuttavista tekijöistä, joita päästökaupasta johtuvien lisäkustannusten ohella ovat useat muut laajavaikutteiset tekijät, kuten valuuttakurssit, maantieteellinen sijainti, työvoimakustannukset, verotus ja muut tuet. Talousvaliokunta kiinnittää ympäristövaliokunnan tavoin huomiota myös niihin epävarmuuksiin, jotka liittyvät siihen, kannustaako nyt ehdotettu tuki aidosti päästövähennyksiin ja lisäisiin toimiin. Tämä korostaa myös jatkossa järjestelmän vaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta.

Ympäristövaliokunta on lausunnossaan arvioinut myös sähköistämistuen suhdetta muihin valtiontukiin. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan tuen myöntämistä koskevat säännöt noudattavat tarkasti komission päästökaupan valtiontukisuuntaviivoja. Valtiontukisuuntaviivoissa kumulaatiota on rajattu siten, ettei samoihin kustannuksiin, joihin sähköistämistuki kohdistuu, saa kohdistua muita valtiontukia. Päästökaupan valtiontukisuuntaviivojen mukaan myönnettävä tuki voi kumuloitua muun valtiontuen kanssa, jos ne liittyvät erilaisiin kustannuksiin. Lakiesityksen 14 §:n 2 momentin mukaan sähköistämistuen käytön tulee kohdistua toiminnanharjoittajan kehittämistoimista syntyviin kustannuksiin, joihin ei kohdistu valtiontuiksi katsottavia tukia. Talousvaliokunta yhtyy ympäristövaliokunnan arvioon tarpeesta varmistaa sähköistämistuen suhde muihin valtiontukiin ja korostaa asiaa koskevan ohjeistuksen tarvetta sekä asian varmistamista tukien hakemisen ja niitä koskevan päätöksenteon yhteydessä.

Päästökauppajärjestelmän kokonaisuudella ja päästöoikeuksien hinnalla on merkittäviä vaikutuksia Suomen monilta osin sähköintensiivisen vientiteollisuuden kilpailuasemaan. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan sähköistämistuen valmistelun yhteydessä on saatu vahva indikaatio siitä, että huomattava osa jäsenvaltioista valmistelee suuntaviivojen mukaisen tukiohjelman käyttöönottoa. Tasavertaisten kilpailuedellytysten näkökulmasta tuen käyttöönottoa voidaan sen vuoksi pitää perusteltuna myös Suomessa: vaikka yritystukiin yleisesti liittyykin markkinoita vääristäviä vaikutuksia, nyt tarkasteltavilla kansainvälisillä markkinoilla kilpailu on jo lähtökohdiltaan vääristynyt, ja edellä kuvattu hiilivuodon riski on olemassa. Tuki pyrkii tarjoamaan yhdistelmän kustannusten kompensaatiosta ja kannustimista päästöjen vähentämiseen tilanteessa, jossa kansainvälisillä markkinoilla toimivilla kolmansista maista tulevilla kilpailijoilla ei ole vastaavia ilmastotavoitteista tai sääntely-ympäristöstä johtuvia kustannuksia. Talousvaliokunta muistuttaa edelleen siitä, että päästökauppajärjestelmä on laaja säätelykokonaisuus, jonka tulevaan toimivuuteen erityisesti EU:n ilmastopaketin lukuisat säädösehdotukset ja niissä saavutettavat ratkaisut vaikuttavat.

Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa sähköistämistukea on pidetty vallitsevissa kilpailuolosuhteissa varsin laajasti perusteltuna. Samalla ehdotettuun järjestelmään on kohdistunut myös — osin hyvin erisuuntaisia — kriittisiä arvioita. Toisaalta ehdotusta on kritisoitu tuki-intensiteetin mataluuden ja soveltamisalan rajoitusten perusteella. Toisaalta ehdotuksen vaikutusarviointia on pidetty puutteellisena ja tuen yhteiskunnallisia hyötyjä epävarmoina. Talousvaliokunta pitää keskeisenä, että järjestelmä tosiasiallisesti kannustaisi energiapanosten tuottavuutta lisääviin toimiin ja edistäisi sähköistymiskehitystä mukaan lukien vetytalouden mahdollisuuksia. Samoin on keskeistä, että tukijärjestelmän toimivuutta, riittävyyttä ja vaikuttavuutta jatkossa arvioidaan.

Valtiontukisääntöjen reunaehdot ja valittu sääntelyratkaisu.

Tuen edellytysten laajentaminen.

Ympäristövaliokunnan lausunto.

VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

4 §. Tuen myöntämisen edellytykset.

Talousvaliokunta esittää pykälän 1 momentin 2 kohtaan lisättäväksi uuden b alakohdan tuen myöntämisen vaihtoehtoisesta lisäehdosta, jonka mukaan tukea voidaan myöntää myös, jos toiminnanharjoittajan kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi alle komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 tarkoitetun maksutta jaettavia päästöoikeuksia varten sovellettavan vertailuarvon. Hallituksen esityksen mukaisesta edellytyksestä, jonka mukaan toiminnanharjoittajan tulee kattaa vähintään 30 prosenttia yhteenlasketusta sähkönkulutuksestaan hiilettömistä lähteistä tuotetulla sähköllä, tulee vaihtoehtoinen alakohta a.

Vaihtoehtoisen b alakohdan soveltamisen rajaaminen pelkästään vertailuarvon alle jääviin laitoksiin yhdistettynä kansallisesti asetettuun vaatimukseen, että tukea saavien tulee käyttää vähintään 50 % myönnetystä tuesta hiilineutraaliutta tukeviin kehittämistoimiin varmistaisi, että alakohtaa hyödyntävät tulevat pääsemään valtiontukisuntaviivojen edellytyksen mukaisesti huomattavasti alle vertailuarvon.

Valiokunnan muutosehdotukset

Laki

energiaintensiivisen teollisuuden sähköistämistuesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säädökset

1 §

Lain tavoite ja soveltamisala

Tässä laissa säädetään tuesta, joka korvaa päästökaupasta aiheutuvia välillisiä kustannuksia lain soveltamisalaan kuuluville toiminnanharjoittajille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille. Lain tavoite on ohjata toiminnanharjoittajia kehittämään teollista tuotantoaan hiilineutraalimmaksi.

Tätä lakia sovelletaan liitteessä 1 mainittuihin toimialoihin.

2 §

Suhde muuhun lainsäädäntöön

Tämän lain nojalla maksettavaa tukea ei pidetä valtionavustuslaissa (688/2001) tarkoitettuna valtionavustuksena.

3 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

toiminnanharjoittajalla 1)luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on tosiasiallinen määräysvalta tukeen oikeutetun laitoksen toiminnasta ja tämän lain mukaisesti myönnetyn tuen käytöstä;

laitoksella 2)toiminnanharjoittajan määräysvallassa olevaa kiinteää, Suomessa sijaitsevaa, toiminnallista kokonaisuutta, joka toimii lain liitteessä 1 mainitulla toimialalla ja jonka tietojen perusteella tukea haetaan;

tarkasteluvuodella 3)kalenterivuotta, jonka tietojen perusteella tukea haetaan;

hiilidioksidin päästökertoimella 4)fossiilisista polttoaineista tuotetun sähkön hiilidioksidi-intensiteetin painotettua keskiarvoa maantieteellisellä alueella, joka ilmaistaan tonneina hiilidioksidia megawattituntia kohti (tCO2/MWh);

toteutuneella tuotoksella 5)laitoksen tukeen oikeutettua toteutunutta tuotantoa tarkasteluvuonna ilmaistuna tonneina vuodessa;

toteutuneella sähkönkulutuksella 6)laitoksen tukeen oikeutettua toteutunutta sähkönkulutusta tarkasteluvuonna megawattitunteina ilmaistuna;

kehittämistoimella 7)toiminnanharjoittajalle suoria kustannuksia aiheuttavaa investointia tai muuta toimenpidettä, jonka avulla toiminnanharjoittaja kehittää tuotantoaan hiilineutraalimmaksi.

4 §

Tuen myöntämisen edellytykset

Tukea voidaan myöntää, jos:

1) toiminnanharjoittaja on tehnyt energiatehokkuuslain (1429/2014) 2 luvun mukaisen energiakatselmuksen, tai se on vapautettu energiakatselmuksen tekemisestä mainitun lain 7 §:n nojalla; ja

niiden laitosten osalta, joiden tietojen perusteella tukea haetaan,

a) toiminnanharjoittaja kattaa vähintään 30 prosenttia yhteenlasketusta sähkönkulutuksestaan hiilettömistä lähteistä tuotetulla sähköllä; tai

b) toiminnanharjoittajan kasvihuonekaasupäästöt ovat merkittävästi alle komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/447 tarkoitetun maksutta jaettavia päästöoikeuksia varten sovellettavan vertailuarvon.

2)

Muun kuin energiatehokkuuslain 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetun suuren yrityksen tulee täyttää tämän pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu velvoite viimeistään tuen myöntämistä seuraavana vuonna tukea ensimmäisen kerran haettaessa.

Tukea ei myönnetä, jos laitos, jonka tietojen perusteella tukea haetaan, lopettaa toimintansa ennen tuen myöntämistä. Laitoksen katsotaan lopettaneen toimintansa, jos:

1) toiminnan uudelleen aloittaminen ei ole teknisesti mahdollista; taikka

2) toiminnanharjoittaja ei voi osoittaa, että laitos aloittaa toimintansa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa toiminnan lopettamisesta.

Tukea ei myönnetä vaikeuksissa olevalle yritykselle, sellaisena kuin se määritellään valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen komission suuntaviivojen (2014/C 249/1) 20 kohdassa.

5 §

Viranomaistehtävät

Energiavirasto valvoo tämän lain noudattamista ja vastaa tässä laissa säädetyistä viranomaistehtävistä.

2 luku

Tuen määrä

6 §

Tuen määräytymisvuodet

Tukea myönnetään toiminnanharjoittajalle tarkasteluvuosien 2021-2025 tietojen perusteella.

7 §

Tuen enimmäismäärä

(tuki-intensiteetti

Vuosittain haetun tuen kokonaismäärän ollessa 150 miljoonaa euroa tai sen alle tuen osuus tukikelpoisista kustannuksista) on25 prosenttia.

Jos vuosittain haetun tuen kokonaismäärä, kun tuki-intensiteetti on 25 prosenttia, ylittää 150 miljoonaa euroa, määrittää Energiavirasto sovellettavan tuki-intensiteetin siten, että myönnettävän tuen kokonaismäärä ei kyseisenä vuonna ylitä 150 miljoonaa euroa.

8 §

Päästöoikeuksien termiinihinnan määrittäminen

Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinnan Energiavirasto määrittelee vuosittain tuen määrän laskennassa käytettävän, jolla tarkoitetaan Euroopan unionin päästöoikeuden joulukuussa erääntyvän yhden vuoden johdannaissopimuksen päivittäisten päätöshintojen keskiarvoa euroina kaupankäyntivolyymiltaan merkittävässä Euroopan talousalueella toimivassa päästökauppapörssissä tarkasteluvuotta edeltävänä kalenterivuonna.

9 §

Tuen määrän laskeminen sovellettaessa sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo, vuosittaisen tuen määrä lasketaan kertomalla keskenään:

1) tuki-intensiteetti;

2) hiilidioksidin päästökerroin, jonka arvo on 0,58;

3) Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta;

4) sovellettava sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo; ja

5) toteutunut tuotos.

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitetaan tuotekohtaista sähkönkulutusta megawattitunteina tuotostonnia kohti liitteen 2 mukaisesti. Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot laskevat vuosittain tarkasteluvuodesta 2022 alkaen liitteessä 2 ilmoitetusti.

komission ilmaisjakoasetus Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 (jäljempänä) vahvistettu sähkön ja polttoaineen vaihdettavuus, sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo määritetään liitteen 3 mukaisesti. Määritetyt sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot laskevat vuosittain tarkasteluvuodesta 2022 alkaen 1,09 prosenttia.

Energiavirasto vastaa tuen määrän laskennasta.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

10 §

Tuen määrän laskeminen sovellettaessa toissijaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille ei ole käytettävissä sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, vuosittaisen tuen määrä lasketaan kertomalla keskenään:

1) tuki-intensiteetti;

2) hiilidioksidin päästökerroin, jonka arvo on 0.58;

3) Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta;

4) toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo; ja

5) toteutunut sähkönkulutus.

Toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitetaan prosenttiosuutta toteutuneesta sähkönkulutuksesta. Prosenttiosuus on 80 ja se laskee vuosittain 1,09 prosentilla tarkasteluvuodesta 2022 alkaen.

Energiavirasto vastaa tuen määrän laskennasta.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

3 luku

Tuen hakeminen ja käyttö

11 §

Tuen hakeminen

Tukea haetaan toimittamalla hakemus Energiavirastolle. Hakemusten toimittamista varten Energiavirasto ylläpitää sähköistä asiointijärjestelmää.

Tarkempia säännöksiä tukihakemuksen toimittamisen tavasta, määräajasta ja sisällöstä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

12 §

Tuen myöntäminen

Energiaviraston tulee ennen tuen myöntämistä tarkastaa toiminnanharjoittajan 11 §:n mukaisessa hakemuksessa ilmoittamien tietojen kattavuus, luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus.

Energiavirasto myöntää tuen, jos hakemuksessa on osoitettu, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja hyväksymiselle ei ole tässä laissa säädettyä estettä.

Tarkempia säännöksiä tuen myöntämistä koskevasta päätöksestä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

13 §

Tuen maksaminen

Energiavirasto maksaa tuen 12 §:n päätöksen mukaisesti viimeistään sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona tukea on haettu.

Tukea ei makseta, jos Euroopan Unionin komissio on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 mukaisesti keskeyttänyt tukea hakeneen toiminnanharjoittajan osalta tuen maksamisen.

14 §

Tuen käyttö

Toiminnanharjoittajan tulee käyttää 12 §:n mukaisesti myönnetystä tuesta vähintään 50 prosenttia yhteen tai useampaan kehittämistoimeen, jolla edistetään 1 §:n mukaisten tavoitteiden toteutumista Suomessa. Tuki tulee käyttää viimeistään 31.12.2028.

Tuen käytön tulee kohdistua toiminnanharjoittajan kehittämistoimista syntyviin kustannuksiin, joihin ei kohdistu valtiontuiksi katsottavia tukia.

Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa Energiavirastolle hyväksyttäväksi suunnitelma myönnetyn tuen käytöstä.

Toiminnanharjoittajan tulee tukikauden päätyttyä toimittaa Energiavirastolle tiedot tuen käytöstä.

Tarkempia säännöksiä kehittämistoimista, niiden edellytyksistä ja hyväksyttävistä kustannuksista sekä kehittämistoimia ja niiden kustannuksia koskevien tietojen toimittamisesta ja käsittelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

4 luku

Valvonta

15 §

Tiedonsaantioikeus

Energiavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajalta, sähkön tuottajalta, joka toimittaa sähköä toiminnanharjoittajalle, sekä verkonhaltijalta.

Energiavirastolla on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada viranomaisilta tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot:

1) toiminnanharjoittajan sähkönkulutuksesta, tuotannosta ja tuen käytöstä;

2) toiminnanharjoittajan saamista investointituista ja muista valtiontuista; sekä

3) toiminnanharjoittajaa koskevista muista kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista, joilla on olennaista merkitystä tässä laissa tarkoitetun tuen myöntämisen, tuen määräytymisen, maksamisen, tuensaajaan kohdistuvien ehtojen tai takaisinperinnän kannalta.

16 §

Tietojen luovuttaminen

Energiavirastolla on, milloin se on välttämätöntä, salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan saamiaan tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle sekä toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään.

17 §

Viranomaisen tarkastusoikeus

Energiavirastolla on oikeus päästä toiminnanharjoittajan hallinnassa oleviin laitoksiin, tiloihin ja alueille, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta välttämätöntä, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä taikka 29 luvun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnanharjoittajan, sähkön tuottajan ja verkonhaltijan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

18 §

Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

Energiavirasto voi määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia, täyttämään velvollisuutensa.

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla.

19 §

Virka-apu

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä. Tulliviranomaiset ovat toimialallaan tarvittaessa velvollisia antamaan virka-apua tämän lain sekä valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi.

20 §

Viittaus rikoslakiin

Rangaistus väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle säädetään rikoslain 16 luvun 8 §:ssä ja rangaistus avustuspetoksesta rikoslain 29 luvun 5 ja 6 §:ssä.

5 luku

Tuen palauttaminen ja takaisinperintä

21 §

Palauttaminen

Toiminnanharjoittajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa tässä laissa tarkoitettu tuki tai sen osa. Jos palautettava määrä on enintään 100 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.

22 §

Takaisinperintä

Energiaviraston on päätöksellään määrättävä jo maksettu tässä laissa tarkoitettu tuki tai sen osa perittäväksi takaisin, jos toiminnanharjoittaja on jättänyt palauttamatta sellaisen tässä laissa tarkoitetun tuen tai sen osan, joka 21 §:n mukaan on palautettava.

Energiavirasto voi määrätä maksetun tuen osan perittäväksi takaisin, jos toiminnanharjoittaja on menetellyt 14 §:n vastaisesti.

Takaisinperintään sovelletaan lisäksi, mitä valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa säädetään valtionavustuksen perimisestä takaisin.

23 §

Korko ja viivästyskorko

Palautettavalle ja takaisinperittävälle määrälle maksettavaan korkoon ja viivästyskorkoon sovelletaan, mitä valtionavustuslain 24 §:ssä säädetään palautettavalle ja takaisin perittävälle valtionavustuksen määrälle maksettavasta korosta ja 25 §:ssä viivästyskorosta.

24 §

Takaisinperinnän ja palauttamisen määräaika sekä vanhentumisaika

Energiaviraston on tehtävä tuen takaisinperintää koskeva päätös viipymättä sen jälkeen, kun Energiaviraston tietoon on tullut 22 §:ssä tarkoitettu seikka.

Tuen taikka sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä. Vastaavasti velvollisuus tuen palauttamiseen 21 §:n nojalla raukeaa, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä.

25 §

Kuittaus

Energiavirasto voi päättää, että 21 §:n mukaisesti palautettava tai 22 §:n mukaisesti takaisin perittävä määrä kuitataan Energiaviraston myöntämästä tuesta. Toiminnanharjoittajaa kuullaan hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti ennen päätöksen tekemistä.

Palautettavan tai takaisin perittävän määrän kuittauspäivä on päivä, jona päätös on tehty. Palautuskorko sekä viivästysseuraamukset lasketaan kuittauspäivään.

Muilta osin menettelyssä noudatetaan hallintolakia.

6 luku

Erinäiset säännökset

26 §

Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku

Edellä 12 §:ssä, 14 §:ssä, 22 §:ssä ja 25 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

27 §

Päätöksen täytäntöönpano

Edellä 12 §:ssä, 14 §:ssä ja 25 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Edellä 18 §:n 1 momentissa ja 22 §:ssä tarkoitettua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

28 §

Maksut

Tämän lain mukaisten Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettua lakia (706/2007).

29 §

Tietojen säilyttäminen

Toiminnanharjoittaja on velvollinen säilyttämään tukeen liittyvän aineiston kymmenen vuotta tuen myöntämisajankohdasta.

Energiavirasto on velvollinen pitämään tuen myöntämisen kaikista toimenpiteistä yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen sallittua enimmäisintensiteettiä koskevia ehtoja on noudatettu. Tiedot on säilytettävä kymmenen vuoden ajan tuen myöntämisajankohdasta ja ne on toimitettava Euroopan komissiolle pyynnöstä.

30 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan xx päivänä xx kuuta 2022.

Tätä lakia sovelletaan kehittämistoimiin, joista aiheutuu toiminnanharjoittajalle kustannuksia lain voimaantulon jälkeen. Myönnetty tuki tulee 14 §:n mukaisesti kohdistaa kustannuksiin, jotka ovat muodostuneet lain voimaantulon jälkeen.

Tällä lailla kumotaan päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensoimisesta annettu laki (138/2017).

Tukeen oikeutetut merkittävälle hiilivuodon riskille alttiit toimialat ja toimialan osat

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot tietyille tuotteille, jotka kuuluvat liitteessä 1 esitettyihin NACE-koodeihin

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvojen määrittäminen tuotteille, joille on vahvistettu sähkön ja polttoaineen vaihdettavuus

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo johdetaan vertailuarvoasetuksen (EU) 2021/447 mukaisesta tuotteen vertailuarvosta seuraavasti:

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo = Tuotteen vertailuarvo (tCO2 /t) x osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä viiteajanjakson 20142018 aikana (%) / keskimääräinen eurooppalainen päästötasokerroin (tCO2 /MWh).

Keskimääräisen eurooppalaisen päästötasokerroin on 0,376 tCO2 /MWh.

Osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä viiteajanjakson aikana määritetään seuraavasti:

Osuus asianmukaisista välillisistä päästöistä = asianmukaiset välilliset päästöt / (suorat kokonaispäästöt + asianmukaiset välilliset päästöt)

Asianmukaiset välilliset päästöt ja suorat kokonaispäästöt määritetään ilmaisjakoasetuksen mukaisesti.