Eduskunnan puhemiehelle
Psykiatristen sairaalapaikkojen määrä on laskenut jo vuosikymmeniä. THL:n selvityksen mukaan pelkästään viimeisen viiden vuoden aikana paikkojen määrä oli vähentynyt peräti 41 prosenttia ja 50 vuodessa 88 prosenttia. Saman selvityksen mukaan akuuttisairaanhoidon tarvetta ei nykyisellään kyetä turvaamaan riittävästi.
THL:n toimenpidesuositusten mukaan hyvinvointialueiden palveluita suunnitellessa on huomattava, että jo nykyisellään paikkamäärä on tietyillä alueilla valtakunnallinen taso ja väestön sairastavuus huomioiden alhainen. Tästä huolimatta sairaalapaikkojen määrän vähentäminen näyttää edelleen jatkuvan.
Työ- tai opiskelukyvyn ylläpitoon tai palauttamiseen painottuva mielenterveysongelmien hoito jättää ulkopuolelleen vakavasti, monesti lähes läpi elämänsä psyykkisesti sairaat ihmiset. On kuitenkin tärkeä puhua myös mielenterveysoikeuksista ja siitä, että ihmisarvoinen elämä kuuluu myös heille, joilla on vakavia ja vaatia psyykkisiä sairauksia. Ihmisoikeusnäkökulma on siis tärkeä myös mielenterveyden hoidossa, sillä siinä laadukas ja riittävä hoito ei kuulu vain niille, jotka toipuvat tai ovat toipumassa mielenterveysongelmista.
Sairaalahoidon raju vähentäminen ilman muiden palveluiden, kuten avohoidon ja asumispalveluiden, merkittävää vahvistamista on kuitenkin vakavasti psyykkisesti sairaiden ihmisoikeuksien kannalta hälyttävää. Laadukas ja tehostettukaan avohoito ei kuitenkaan pysty kaikissa tapauksissa korvaamaan psykiatrista sairaalahoitoa, vaan se on monesti etenkin akuuttihoidossa ainoa ja paras ratkaisu. Hoidon riittämättömyys aiheuttaa myös kohtuuttomia tilanteita psyykkisesti sairaiden lähipiirille, kun hoidon saaminen on monesti täysin omaisten aktiivisuuden varassa. Moni vakavasti sairas jää myös liian yksin.
Koronapandemian aiheuttama pahentunut mielenterveyskriisi on vaikuttanut myös vakavasti psyykkisesti sairaiden tilanteeseen. Moni matalan kynnyksen paikka on joutunut rajoittamaan kasvokkain tapahtuvaa toimintaansa, kuten vertaistukea, ja itse pandemia ja sairastumisen pelko ovat myös lisänneet entisestään psyykkistä oireilua ja eristäytymistä. Pandemian aiheuttama ongelmien kasaantuminen näkyy siis myös jo valmiiksi psyykkisesti hauraassa asemassa olevilla. Onkin ristiriitaista, että keskellä pahentuvaa mielenterveyskriisiä psykiatrisen sairaalahoidon paikkojen määrää edelleen lasketaan. Mielenterveyspolitiikan viime vuosien trendit lyhytterapioineen eivät pysty vastaamaan vakavasti sairaiden tarpeisiin.
Pelkkä vakavien mielenterveysongelmien stigman purkaminen ei riitä, vaan tarvitaan myös lisää resursseja sekä psykiatriseen sairaalahoitoon että tehostettuun avohoitoon ja asumispalveluihin. Vakavasti psyykkisesti sairaiden tilannetta on siis katsottava kokonaisuutena. Lisäksi tilannetta on tärkeä tarkastella alueellisesti. THL:n toimenpidesuositusten mukaan sairaalapaikkojen määrän tulee olla suurempi alueilla, joissa vakavien mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys ja/tai itsemurhakuolleisuus on muuta maata korkeampi.
Resurssien vahvistamisen lisäksi tarvitsemme lisää tutkimusta vakavasti ja pitkäaikaisesti psyykkisesti sairaiden tilanteesta. Meillä ei ole tällä hetkellä riittävästi tietoa siitä, missä ja minkälaisissa tilanteissa nämä ihmiset tässä yhteiskunnassa ovat.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo vastata toimenpiteillä siihen, että psykiatristen sairaalapaikkojen vähentäminen vaikuttaa tällä hetkellä heikentävästi vakavasti psyykkisesti sairaiden hoitoon ja
kuinka sairaalapaikkojen vähentämisen vaikutukset paikataan, jotta vakavasti psyykkisesti sairaiden oikeus hyvään hoitoon ja ihmisarvoiseen elämään taataan koko Suomessa?