Eduskunnan puhemiehelle
Suomalaisten kaupunkien vanhaa rakennuskantaa on purettu paljon, erityisesti vanhoja, historiallisestikin merkittäviä puutaloja. Purkuvimma oli mittavaa etenkin 1950—1970-luvuilla. Vanhojen rakennusten tilalle on rakennettu paljon elementtitaloja ja betonikuutiomaisia kerrostaloja. Kaupunkikuva on tämän myötä monessa paikassa muuttunut pelkistetymmäksi ja monen mielestä varmasti myös rumemmaksi ja vähemmän silmää miellyttäväksi.
Purku-uhan alla on edelleen useita merkittäviä rakennuksia. Esimerkiksi Savonlinnan kaupunki haluaa purkaa Hulikan ja Solmun puutalot, jotka ovat viimeisiä vanhoja puutaloja Olavintorin varrella. Purkamista koskeva viimeisin valitus ei mennyt läpi ympäristöministeriössä. Valituskierre on ollut käynnissä jo vuosikausia. Talot sijaitsevat Savonlinnan kaupungin tontilla, ja niiden tilalle on suunniteltu rakennettavan kerrostaloja. Museovirasto on pitänyt taloja paikallisesti, mutta ei valtakunnallisesti merkittävinä.
Savonlinnan vanhojen talojen purkamista on perusteltu talojen huonolla kunnolla ja kunnostamisen kalleudella. Näitä vastaavia perusteluja eri kaupungit ovat kuitenkin käyttäneet purkutöiden perusteluina jo 1950—1970-lukujen mittavasta purkuaallosta saakka. Kaupungit omilla toimillaan tai toimimattomuudellaan ovat usein edesauttaneet talojen rapistumista.
Myös poikkeavia esimerkkejä on, ja vanhoja puutaloja on korjattu esimerkiksi Turussa ja Joensuussa. Joensuussa vanhoja puutaloja Torikadulla ja Suvantokadulla myytiin vuonna 2015 kunnostusvelvoitteella rakennusyhtiöille, ja talojen kunnostusurakka kompensoitiin saman korttelin rakennusoikeudella. Raumalla vanhan puukeskustan arvo tunnistettiin jo vuosikymmeniä sitten, ja Vanha Rauma on ollut vuodesta 1991 lähtien UNESCO:n maailmanperintökohde.
Vanhoja ja kulttuuri- ja arkkitehtuurihistoriallisesti merkittäviä taloja on edelleen jäljellä, mutta moni niistä on jatkuvan purku-uhan alla, ja purkamista on hidastanut lähinnä paikallisten asukkaiden aktiivisuus ja pitkät valitusprosessit. Vanhan ja vielä jäljellä olevan rakennuskannan säilyttäminen on palvelus myös tuleville sukupolville, jotta kaupunki- ja kulttuurihistoria olisi tuttua myös heille muutenkin kuin historiankirjojen ja vanhojen valokuvien välityksellä. Vanha rakennuskanta tekee kaupunkiympäristöstä ainutlaatuista ja klassisella tavalla kaunista.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Pitääkö ministeriö tärkeänä historiallisen ja arkkitehtuurisesti rikkaan kaupunkiympäristön säilymistä ja
millaisilla toimilla varmistetaan, että vielä jäljellä olevaa vanhaa ja historiallisesti sekä kulttuurisesti merkittävää vanhaa rakennuskantaa säilyy myös jälkipolville?