Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston uudelleen laadituksi energiatehokkuusdirektiiviksi

VALTIONEUVOSTON JATKOKIRJELMÄ

Ehdotus Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvoston jatkokirjelmä täydentää peruskirjelmää U 48/2021 vp siltä osin kuin kantoja tarvitaan direktiiviehdotuksen käsittelyn aikana ehdotettuihin muutoksiin.

U 48/2021 vp

Valtioneuvosto voi hyväksyä EU-tason energiankulutustavoitteen siltä osin, kun se vie Euroopan unionia kohti 55-valmiuspaketin ilmastotavoitteita ja edistää Suomen irtautumista Venäjältä tuotavasta öljystä ja maakaasusta. Energiatehokkuus on monesti yksinkertainen ja helppo tapa vähentää riippuvuutta venäläisestä energiasta ja hillitä energian hinnasta kansalaisille aiheutuvia kustannuksia. Jäsenvaltiokohtaiset energian kokonaiskulutusta ja loppukäyttöä rajoittavat tavoitteet eivät saa kuitenkaan vaarantaa Suomen ilmastotavoitteen saavuttamista. Energiankäytön rajoittaminen ei saa estää ripeää siirtymää hiilineutraaliin talouteen, joka perustuu sähköistymiseen sekä muun muassa vedyn ja sähköpolttoaineiden hyödyntämiseen.

Valtioneuvosto korostaa, että energiatehokkuusdirektiivin tavoitteet tulee asettaa siten, että jäsenvaltiot saavuttavat hiilineutraalisuustavoitteensa mahdollisimman nopeasti ja kustannustehokkaalla tavalla. Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035 edellyttää päästöttömän sähkön kulutuksen väliaikaista lisääntymistä, vaikka energiatehokkuutta parannetaan samanaikaisesti. Energiankulutuksen tavoitteessa on otettava huomioon teollisuuden sähköistymisen ja puhtaan vedyn tuotannon vaatima lisääntyvä sähkön tarve. Suomi tarvitsee joustoa ehdotettuun energiankulutuksen vähentämisen aikatauluun.

Valtioneuvosto pitää hyvänä julkisen sektorin energiatehokkuuden edistämistä. Valtioneuvosto pitää kuitenkin ongelmallisena koko julkiselle sektorille asetettua sitovaa 1,7 prosentin energiankulutuksen vuosittaista vähentämistavoitetta ja suhtautuu kriittisesti lisääntyvän hallinnollisen työn määrään. Valtioneuvosto katsoo, että maanpuolustus tulee rajata velvoitteen ulkopuolelle.

Valtioneuvosto ei pidä energiansäästövelvoitteen korotusta perusteltuna tilanteessa, jossa vain osa jäsenvaltioista saavutti velvoitekauden 2014—2020 tavoitteen. Kiristyvän tavoitteen hyväksymiskriteereiden ja todentamisvelvoitteiden on oltava sellaiset, että ne mahdollistavat energiatehokkuussopimusten käyttämisen jatkossakin velvoitteiden täyttämiseksi. Valtioneuvosto katsoo, että energiaköyhien ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien parissa saavutettavien energiansäästöjen velvoitteessa tulee olla joustavuutta.

Valtioneuvosto ei pidä tarkoituksenmukaisena kaavamaista julkisen sektorin rakennuskantaan kohdistuvaa 3 % peruskorjausvelvoitetta, jossa korjauksen tasovaatimukseksi asetetaan uudisrakentamisen lähes nollaenergiataso, josta parhaillaan neuvotellaan rakennusten energiatehokkuusdirektiivissä. Julkisen sektorin tulee voida kohdistaa käytössään olevat taloudelliset resurssinsa mahdollisimman vaikuttavaan päästöjen vähentämiseen ja hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseen kaikin käytettävissä olevin keinoin. Valtioneuvosto katsoo, että julkisten rakennusten inventaarion soveltamisalasta tulee rajata pois maanpuolustuksen käyttöön tarkoitetut rakennukset. Näitä koskevien tietojen luovuttaminen on Suomen turvallisuusetujen vastaista.

Lämmitys- ja jäähdytys ovat luonteeltaan hyvin paikallisia ja ne sisältävät lukuisia jäsenvaltioiden erityispiirteitä. Valtioneuvosto katsoo, että uusiutuvan energian ja päästökauppadirektiivien lämmitykselle asettamien velvoitteiden ja vähimmäiskriteerien lisäksi, ei järjestelmäkohtaisia vähimmäiskriteerejä kaukolämmölle tai kaukojäähdytykselle ole tarpeen tässä säätää. Ehdotuksen mukaisten järjestelmäkohtaisten vähimmäiskriteereiden asettaminen esimerkiksi uusiutuvan energian, ja myös hukkalämpöjen ja tehokkaan yhteistuotannon määrälle, voisi estää täysmääräisen hukkalämmön hyödyntämismahdollisuuden ja järjestelmäintegraation laajamittaisen kehittämisen kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmissä. Hukkalämmön täysimittaiselle hyödyntämiselle ei tulisi luoda esteitä. Valtioneuvosto voi kuitenkin hyväksyä sellaiset kriteerit, jotka mahdollistavat kustannustehokkaiden toimenpiteiden toteuttamisen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.

Valtioneuvosto katsoo, että energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamisesta liikenne- ja infrahankkeissa tulisi saada komissiolta lisätietoa, jotta sen toteuttamismahdollisuuksia jäsenmaissa voitaisiin paremmin arvioida. Myös muut velvoitteet voivat merkittävästi kasvattaa liikennesektorin kustannuksia esimerkiksi erilaisina neuvonta-, raportointi- ja tietojärjestelmäkustannuksina, sekä julkisen sektorin hankintojen kustannuksina. Valtioneuvosto katsoo, että julkisen sektorin energiankulutuksen vähenemisen tavoitteen velvoitteisiin liittyen liikennealan yritysten autokohtaisten tietojen kerääminen on hallinnollisesti varsin raskasta, ja että tiukimpien energiatehokkuuden raportointivaatimusten kohdentaminen liikennealalle ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

Valtioneuvosto voi hyväksyä EU-tason energiankulutustavoitteen siltä osin, kun se edistää Suomen irtautumista Venäjältä tuotavasta öljystä ja maakaasusta ja vie Euroopan unionia kohti 55-valmiuspaketin ilmastotavoitteita. Jäsenvaltiokohtaiset energian kokonaiskulutusta ja loppukäyttöä rajoittavat tavoitteet eivät saa vaarantaa Suomen ilmastotavoitteen saavuttamista. Energiankäytön rajoittaminen ei saa estää ripeää siirtymää hiilineutraaliin talouteen, joka perustuu sähköistymiseen sekä muun muassa vedyn ja sähköpolttoaineiden hyödyntämiseen.

Energiatehokkuustavoitteet

Julkisten rakennusten kolmen prosentin peruskorjausvelvoite

Lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät

Liikenne

Valtioneuvoston kanta REPowerEU - ehdotukseen

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Valtioneuvoston kirjelmässä täydennetään kirjelmässäesitettyjä kantoja. Ympäristövaliokunta viitaten aikaisemmin antamaan lausuntoonsaja yhtyen valtioneuvoston kantaan korostaa, että energiatehokkuuden parantaminen on lähtökohtaisesti yksi kustannustehokkaimmista keinoista kasvihuonekaasupäästövähennysten toteuttamiseksi. Energiatehokkuustoimin voidaan myös vähentää riippuvuutta Venäjän fossiilienergiasta nopealla aikavälillä. Panostukset energiatehokkuuteen vähentävät energian käyttöä, keventävät päästöttömän energian tuotantotarvetta ja sitä kautta helpottavat nopeasti irtaantumista fossiilienergiasta. Kun tarve energiateknologian ja -tuotannon vaatimiin luonnonvaroihin ja maankäytön kuormitukseen vähenee, vähenevät myös energiantuotannon ympäristövaikutukset.

Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että Suomi on tehnyt pitkään työtä energiatehokkuuden parantamiseksi ja helpoimmat toimet on jo tehty. Mitä pidemmälle energiatehokkuustoimissa mennään, sitä useammin saattaa syntyä myös tilanteita, joissa päästövähennysvaikutusten aikaansaaminen on järkevämpää muin toimin. Siksi kansallisista toimista päätettäessä tulisi olla mahdollista ottaa huomioon, millaiset energiatehokkuuden voimistamisen rajakustannukset ovat suhteessa päästövähennyksillä saavutettaviin rajakustannuksiin.

REPowerEU-tiedonannon mukainen energiatehokkuustavoitteen kiristäminen tarkoittaisi, että Suomen energian loppukulutus saisi olla enintään 239 TWh vuonna 2030. Puheenjohtajan kompromissiehdotus antaisi Suomelle mahdollisuuden joustaa alkuperäisen direktiiviehdotuksen mukaisesta tavoitteesta siten, että loppukulutus olisi 255 TWh. Jos kaikkien EU-maiden EU-tason sitova tavoite ei kuitenkaan täyttyisi, komissio voisi määrätä Suomellekin tiukemman tavoitteen. Näin tiukka tavoite on ongelmallinen, koska ilmasto- ja energiastrategiaa varten tehdyn ns. Hiisi-selvityksen laskelmien mukaan Suomen hiilineutraaliustavoitteen 2035 mukaisesti arvioitu energian loppukulutus olisi 275 TWh vuonna 2030. Myös teollisuudenalojen vähähiilitiekarttatyön perusteella on arvioitavissa, ettei absoluuttinen energiankulutuksen lasku ole realistista hiilineutraaliustavoitteen toteuttamisessa.

Valiokunta korostaa, että Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen vuonna 2035 ilmastolain mukaisesti edellyttää päästöttömän sähkön kulutuksen väliaikaista lisääntymistä, vaikka energiatehokkuutta parannetaan samanaikaisesti. Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää lähtökohtana, että energiakäytön rajoittaminen ei saa estää siirtymää hiilineutraaliin talouteen, joka käytettävissä ja näköpiirissä olevin keinoin perustuu sähköistymiseen sekä vedyn ja sähköpolttoaineiden hyödyntämiseen. Tavoitteiden saavuttamisen aikatauluun on siten saatava joustoa. Energian loppukäytölle asetettava tavoite ei saa hidastaa päästövähennysten saavuttamista. Prosessiperäisten päästöjen alasajossa keskeistä on sähköistyminen, jolla lähtökohtaisesti tehostetaan energian käyttöä. Erityisesti suorien sähköistymisratkaisujen energiahyötysuhde on erinomainen. Esimerkiksi sähkön käyttö lämmitykseen lämpöpumppujen kautta tehostaa primäärienergian käyttöä, ja lämpöpumput luetaankin energian tehostamistoimiin. Epäsuoriin sähköistymisratkaisuihin, kuten vety ja P2X, kytkeytyvien järjestelmien kokonaishyötysuhde on huonompi, mutta näitäkin tarvitaan sellaisilla aloilla, joissa suora sähköistyminen ei ole näköpiirissä.

Valiokunta yhtyy myös valtioneuvoston näkemykseen hallinnollisten rasitteiden lisääntymisen ongelmallisuudesta. Julkisen sektorin rakennuskantaan kohdistuva kaavamainen 3 %:n vuotuinen peruskorjausvelvoite on joustamaton ja voi johtaa sekä kustannus- että energiatehokkuuden kannalta epäsuotuisiin velvoitteisiin. Toisaalta julkisen sektorin tulisikin olla edelläkävijä, ja edelleen on löydettävissä kohteita, joissa saavutettavat säästöt voisivat olla huomattavia ja energiatehokkuustoimien takaisinmaksuajat siten lyhyitä. Laskelmien osalta on myös otettava huomioon, että energiatehokkuustoimien kannattavuus paranee energian hinnan voimakkaan nousun myötä. Toisaalta velvoite peruskorjaukseen ennen kuin rakennus muutoin olisi peruskorjauksen tarpeessa, johtaa luonnonvarojen turhaan kulutukseen eikä ole ympäristön kannalta perusteltua.

Eriävä mielipide

Perustelut

Valiokunnassa on nyt käsittelyssä Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston uudelleen laadituksi energiatehokkuusdirektiiviksi (—). Esitys on osa Fit For 55 EU:n ilmastopakettia, jonka Euroopan komissio antoi tunnetusti viime heinäkuussa. Niin ikään esitys antaa yleiset puitteet ja ne toimenpiteet, joilla edistetään energiatehokkuutta ja varmistetaan energiatehokkuustavoitteiden saavuttaminen Euroopan unionissa. Samaten tavoitteena on linjata säännöt, joiden avulla toteutetaan energiatehokkuus ensin -periaatetta kaikilla sektoreilla (ml. liikenne).

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä on nyt esitetyistä ehdotuksista erittäin huolissaan. Ensinnäkin ehdotus tulee suurella todennäköisyydellä lisäämään huomattavasti jälleen kerran hallinnollista taakkaa yrityksille.

Toisaalta tulee muistaa sekin tosiasia, että maamme syrjäinen sijainti sekä pitkät kuljetusetäisyydet suhteessa päämarkkinoihin johtavat, mitä ilmeisimmin siihen, että liikenteen päästövähennystoimenpiteet vaikuttavat Suomen ulkomaankaupan kilpailukykyyn enemmän kuin kilpailijamaihin. Tämän esityksen kautta onkin olemassa todellinen vaara siitä, että rapautamme taas kaikkien suomalaisten yrityksien kilpailukykyä eikä vain niiden yritysten kilpailukykyä, jotka toimivat logistiikka-alalla. Tämä ongelmallisuus tuotiin esille myös lukuisissa asiantuntijalausunnoissa esitykseen liittyen.

Kolmanneksi valiokuntaryhmämme haluaa korostaa sitä, että nyt tehdyt esitykset antavat taas jalansijaa täytäntöönpanovallan antamiseen komissiolle. Tähän linjaan tulee suhtautua erittäin kriittisesti, koska silloin esimerkiksi markkinoiden kansalliset erityispiirteet jäävät huomioimatta, mikä voi pahimmillaan johtaa erittäin huonoon lopputulokseen isossa kokonaiskuvassa.

Lopuksi toteamme valiokuntaryhmänä, jotta direktiiviehdotuksessa kiristetään merkittävästi EU-tason energian loppukäytön ja primäärienergian kulutuksen (-32,5 prosentin) yleistavoitteita vuodelle 2030 ja tavoitteet muutettaisiin luonteeltaan sitoviksi. Tämä on kehitystä, jota emme voi kannattaa. Täten edelleen uudistamme PS-eriävän mielipiteemme, jonka, jätimme jo 18.11.2021.

Mielipide

Edellä olevan perusteella esitämme,

että suuri valiokunta ottaa edellä olevan huomioon.

Helsingissä 16.6.2022

Mauri

Peltokangas

ps

Petri

Huru

ps

Sheikki

Laakso

ps