ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annettua lakia. Esityksen mukaan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita ja niihin liittyvää tukea sekä mehiläishoitotukea koskevat säännökset muutetaan vastaamaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uuden rahoituskauden lainsäädäntöä. Lakiin muutettaisiin myös mainittuja tukia koskevat Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämät seuraamuksia ja takaisinperintää koskevat säännökset, joista tulisi jatkossa säätää tarkemmin kansallisesti.
Lakiin lisättäisiin sähköistä tukihakua koskevat säännökset. Lakiin tehtäisiin myös muuttuneesta Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvia luonteeltaan lähinnä teknisiä muutoksia sekä ajantasaistettaisiin tietyiltä osin säännöksiä vastaamaan nykytilaa. Lisäksi laissa huomioitaisiin Ruokaviraston uudesta nimestä johtuvat muutokset.
Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.
PERUSTELUT
1
Asian tausta ja valmistelu
1.1
Tausta
Euroopan Parlamentin ja Euroopan neuvoston asetukset yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseksi julkaistiin joulukuussa 2021. Uudistus toimeenpannaan kolmella Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetuksella:
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32021R2115&qid=1646832950310
suunnitelma-asetus;
1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2115,jäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laadittavien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 kumoamisesta, jäljempänä
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A32021R2116&qid=1646832868282
horisontaaliasetus;
2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2116, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta, jäljempänä
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=celex%3A32021R2117
markkinajärjestelyasetuksen muutosasetus.
3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/2117, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun asetuksen (EU) N:o 1151/2012, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen (EU) N:o 251/2014 sekä unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 228/2013 muuttamisesta, jäljempänä
Yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksella Euroopan Unionin jäsenvaltioille annettiin aiempaa paremmat mahdollisuudet laatia kunkin valtion olosuhteisiin soveltuva tukijärjestelmä. Myös järjestelmän toimeenpano, tukien maksatus, valvonta ja tulosten seuraaminen, jäivät enemmän jäsenvaltioiden vastuulle. Uudistuksessa EU:n sääntelyä kevennettiin ja vastuuta toimeenpanosta siirrettiin jäsenvaltioille.
https://ec.europa.eu/info/food-farming-fisheries/key-policies/common-agricultural-policy/cap-strategic-plans_en
Kukin jäsenvaltio toimitti komissiolle vuoden 2021 loppuun mennessä kansallisen strategiasuunnitelmankeskeisten politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi. Mainittu suunnitelma hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa 16.12.2021.
https://agriculture.ec.europa.eu/cap-my-country/cap-strategic-plans/approved-csp_en
Komissio hyväksyi 31.8.2022 Suomen strategiasuunnitelman komission täytäntöönpanopäätöksellä Suomen YMP:n strategiasuunnitelman 2023–2027 hyväksymisestä Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta rahoitettavaa unionin tukea varten (CCI: 2023FI06AFSP001).
https://mmm.fi/documents/1410837/12210688/Suomen+viimeistelty+CAP-suunnitelma+2023-2027.pdf/667bf7ab-8af6-0afa-8c8e-ef5022178292/Suomen+viimeistelty+CAP-suunnitelma+2023-2027.pdf?t=1658396108940
Linkki strategiasuunnitelmaan:
markkinajärjestelyasetus Aiemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta, jäljempänä, säädetyt tietyt tukimuodot siirrettiin suunnitelma-asetukseen. Näistä tukimuodoista Suomessa on käytössä tuki hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatioille (tuottajaorganisaatiotuki) ja tuki mehiläishoitoalalle (mehiläishoitotuki).
markkinajärjestelylaki.
suunnitelma,
.
Esityksellä ehdotetaan muutettavaksi maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annettua lakia, jäljempänäMarkkinajärjestelylain hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita ja niihin liittyvää tukea sekä mehiläishoitotukea koskevat säännökset muutettaisiin vastaamaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uuden rahoituskauden lainsäädäntöä. Esityksellä toimeenpantaisiin Suomen YMP strategiasuunnitelma, jäljempänähedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osaltaLakiin muutettaisiin myös mainittuja tukia koskevat Euroopan unionin lainsäädännön edellyttämät seuraamuksia ja takaisinperintää koskevat säännökset, joista tulisi jatkossa säätää tarkemmin kansallisesti. Lakiin lisättäisiin sähköistä tukihakua koskevat säännökset. Lakiin tehtäisiin myös muuttuneesta Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvat muutokset sekä ajantasaistettaisiin tietyiltä osin säännöksiä vastaamaan nykytilaa.
1.2
Valmistelu
EU-säädöksen valmistelu
Hallituksen esityksen valmistelu
https://ec.europa.eu/agriculture/sites/agriculture/files/future-of-cap/future_of_food_and_farming_communicat
Euroopan komissio julkaisi tiedonannon yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) tulevaisuudesta marraskuussa 2017ja maatalous- ja kalastusneuvosto keskusteli tiedonannosta kokouksessaan saman vuoden joulukuussa.
Euroopan komissio antoi ehdotuksensa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamista koskeviksi asetuksiksi kesäkuussa 2018. Ehdotukset perustuivat komission tiedonantoon ruoan ja maanviljelyn tulevaisuudesta, jossa tulevan YMP:n tavoitteiksi määriteltiin älykkäämmän ja kriisinkestävämmän maataloussektorin kehittäminen, EU:n ympäristö- ja ilmastotavoitteita edistävien ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden vahvistaminen ja maaseudun sosioekonomisen tilan vahvistaminen.
https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_18_3570
Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituskehys tulevalle seitsemälle vuodelle sisältyi komission toukokuussa 2018 antamaan asetusehdotukseen ja tiedonantoon ”Nykyaikainen talousarvio Euroopan unionille, joka suojelee, puolustaa ja tarjoaa mahdollisuuksia. Monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021-2027”.
Komission ehdotuksiin maatalouspolitiikan uudistamiseksi kuului kaikkiaan kolme ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi yhteisen maatalouspolitiikan eri osa-alueilta.
Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevat komission ehdotukset olivat:
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52018PC0392
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksijäsenvaltioiden yhteisen maatalouspolitiikan nojalla laatimien, Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) rahoitettavien strategiasuunnitelmien (YMP:n strategiasuunnitelmat) tukea koskevista säännöistä sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1305/2013 ja (EU) N:0 1307/2013 kumoamisesta;
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52018PC0393
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 kumoamisesta
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52018PC0394
https://eur-lex.europa.eu/legal-content/EN/TXT/?uri=CELEX:52018SC0301
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EU) N:o 1308/2013, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun asetuksen (EU) N:o 115/2012, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annetun asetuksen (EU) N:o 251/2014, syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 228/2013 sekä Egeanmeren pienten saarten hyväksi toteutettavien erityistoimenpiteiden vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 229/2013 muuttamisestaLisäksi ehdotuksiin liittyi vaikutusanalyysi (vain englanniksi)
https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/KasittelytiedotValtiopaivaasia/Sivut/U_73+2018.aspx
Suomen kannat asetusehdotuksiin on kuvattu 9.8.2018 annetussa valtioneuvoston kirjelmässä (U 73/2018 vp), sekä 11.7.2019 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 5/2019 vp), 28.2.2020 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 4/2020 vp), 2.10.2020 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 30/2020 vp) ja 7.5.2021 annetussa U-jatkokirjeessä (UJ 7/2021 vp).
Eduskunnassa asiaa käsiteltiin useasti suuressa valiokunnassa, maa- ja metsätalousvaliokunnassa, ympäristövaliokunnassa ja valtiovarainvaliokunnassa sekä sen maatalousjaostossa. Neuvottelujen kuluessa asiaa käsiteltiin useasti myös EU-ministerivaliokunnassa ja EU-valmistelujaostoissa.
Kesäkuussa 2021 saavutettiin poliittinen sopu yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistuksen perusasetuksista. Suomi tuki saavutettua poliittista sopimusta maatalous- ja kalastusneuvoston kokouksessa kesäkuussa 2021 ja hyväksyi asetustekstit maatalouden erityiskomiteassa heinäkuussa 2021. Suunnitelma-asetus, horisontaaliasetus ja markkinajärjestelyasetuksen muutosasetus julkaistiin 2. joulukuuta 2021.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten toimeenpanemiseksi komissiolle annettiin toimivalta antaa alempiasteisia delegoituja ja täytäntöönpanoasetuksia. Näistä esityksen kannalta merkittävimpiä ovat:
suunnitelma-asetusta täydentävä delegoitu asetus Komission delegoitu asetus (EU) 2022/126, annettu 7 päivänä joulukuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2115 täydentämisestä lisävaatimuksilla eräille tukitoimityypeille, jotka jäsenvaltiot täsmentävät mainitun asetuksen mukaisissa, vuosia 2023— 2027 koskevissa YMP:n strategiasuunnitelmissaan, sekä säännöillä, jotka koskevat hyvää maatalous- ja ympäristökuntoa koskevassa toimenpidevaatimuksessa (GAEC-toimenpidevaatimus) 1 mainittua osuutta, jäljempänä;
maksajavirastoasetus;Komission delegoitu asetus (EU) 2022/127, annettu 7 päivänä joulukuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 täydentämisestä maksajavirastoja ja muita elimiä, varainhoitoa, tilien tarkastamista ja hyväksymistä, vakuuksia sekä euron käyttöä koskevien sääntöjen osalta, jäljempänä
varainhoitoasetus.Komission täytäntöönpanoasetus 2022/128, annettu 21 päivänä joulukuuta 2021, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastusten, vakuuksien ja avoimuuden osalta, jäljempänä
Suunnitelman valmistelussa tavoitteena oli sidosryhmien laaja osallistaminen. Uudistuksen valmistelu alkoi kansallisesti vuonna 2018. Suunnitelman laatimista koordinoi strategiaryhmä, jota johti maa- ja metsätalousministeri. Strategiaryhmässä oli jäseniä eri ministeriöistä sekä tärkeimmistä sidosryhmistä. Strategiaryhmä ohjasi suunnitelman valmistelutyötä.
Maa- ja metsätalousministeriö asetti syyskuussa 2018 neljä työryhmää suunnitelman valmisteluun: 1) maataloustuotannon kehittäminen, 2) maaseudun kehittämistoimenpiteet, 3) markkinatoimenpiteiden valmistelu ja 4) hallintomalli. Lisäksi Ahvenanmaan suunnitelman valmistelua koordinoitiin erillisessä työryhmässä yhteistyössä Ahvenanmaan maakuntahallinnon kanssa. Työryhmät valmistelivat suunnitelmaa varten esityksiä oman sektorinsa toimenpiteistä sekä hallinnoinnista. Työryhmien jäseninä olivat maa- ja metsätalousministeriön ja muiden ministeriöiden virkamiehiä, Ruokaviraston, aluehallinnon sekä sektorikohtaisten sidosryhmien edustajia. Esitystä markkinajärjestelystä annetun lain muuttamisesta on käsitelty markkinatoimenpiteiden valmistelutyöryhmässä.
Suunnitelman mehiläishoitoalan toimenpiteitä valmisteltaessa on tehty yhteistyötä mehiläishoitoalan organisaatioiden kanssa, siten kuin suunnitelma-asetuksen 55 artiklassa edellytetään.
työpajat
Työryhmien kokousten lisäksi sidosryhmille järjestettiin vuoden 2018 lopusta vuoden 2020 alkuun työpajoja ja keskustelutilaisuuksia suunnitelman valmistelua varten. Niissä kerättiin muun m muassa tietoa siitä, missä asioissa nykyinen yhteinen maatalouspolitiikka ja maaseudun kehittäminen on onnistunut ja missä epäonnistunut sekä koottiin tarpeita ja ideoita siitä, millä toimilla voidaan vastata yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteisiin vuonna 2021 alkavalla rahoituskaudella. Lisätietoa työpajoista: Työryhmät ja- Maa- ja metsätalousministeriö.
Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on järjestänyt useita webinaareja, kuulemisia, tehnyt erilaisia viestintätoimia, osallistunut eri tapahtumiin ja järjestänyt erilaisia tilaisuuksia, joissa toimijat ovat voineet laajasti eri puolilta Suomea osallistua ja tutustua suunnitelman valmisteluun.
https://mmm.fi/hanke2?tunnus=MMM026:00/2020
Maa- ja metsätalousministeriö asetti 9. maaliskuuta 2020 hallituksen esityksen valmistelua varten lainsäädäntöhankkeen (MMM026:00/2020)maataloustuotteiden markkinajärjestelyä koskevaksi rahoituskauden 2021-2027 lainsäädännöksi.
Hallituksen esityksen valmistelu on tehty maa- ja metsätalousministeriössä virkatyönä.
Valmistelun edetessä lakiesitystä on käsitelty ”Euroopan unionin maatalous- ja maaseutupolitiikan uudistamisen valmistelun strategiaryhmässä” ja ”Markkinoiden kehittämistoimenpiteitä valmistelevassa työryhmässä”, jotka ovat maa- ja metsätalousministeriön asettamia työryhmiä. Mainituissa työryhmissä on laaja hallinnon ja sidosryhmien edustus.
2
EU-säädöksen tavoitteet ja pääasiallinen sisältö
2.1
Tavoitteet
2.1.1
Suunnitelma-asetus
Suunnitelma-asetus sisältää yleiset ja erityiset säännökset Euroopan maatalouden tukirahaston ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston käytöstä YMP:n tavoitteiden toteuttamiseksi sekä siihen liittyvistä indikaattoreista. Asetuksella on 5 artiklan mukaan seuraavat yleistavoitteet:
a) edistetään älykästä, kilpailukykyistä, muutoskestävää ja monipuolista maatalousalaa, jolla varmistetaan pitkän aikavälin elintarviketurva;
b) tuetaan ja vahvistetaan ympäristönsuojelua, mukaan lukien luonnon monimuotoisuus, ja ilmastotoimia ja edistetään unionin ympäristö- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista mukaan lukien sen Pariisin sopimukseen perustuvat sitoumukset;
c) lujitetaan maaseutualueiden sosioekonomista rakennetta.
Markkinajärjestelyasetuksen mukaiset järjestelmät, jotka koskevat hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotukea, mehiläishoitotukea, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan tukea, viinialan tukea ja tukea humala-alalla, siirretään suunnitelma-asetukseen. Uutena toimenpiteenä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus tukea muiden tuotannonalojen tuottajaorganisaatioiden toimintaa.
Jäsenvaltion on laadittava maatalouden suorat tuet, maaseudun kehittämistoimenpiteet ja tiettyjen alojen toimenpiteet kattava kansallinen suunnitelma, jonka komissio arvioi ja hyväksyy. Suunnitelma muistuttaa rakenteeltaan nykyisiä maaseudun kehittämisohjelmia. Suunnitelman tulee kattaa maataloustukirahastosta ja maaseuturahastosta rahoitettavat toimet asetusehdotuksen 6 artiklassa tarkoitettujen erityistavoitteiden saavuttamiseksi. Näitä erityistavoitteita ovat:
a) annetaan tukea riittävien maataloustulojen ja maatalousalan muutoskestävyyden varmistamiseksi koko unionin alueella, jotta saataisiin parannettua pitkän aikavälin elintarviketurvaa ja maatalouden monimuotoisuutta ja varmistettaisiin maataloustuotannon taloudellinen kestävyys unionissa;
b) parannetaan maatilojen markkinasuuntautuneisuutta ja kilpailukykyä sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, myös kiinnittämällä enemmän huomiota tutkimukseen, teknologiaan ja digitalisointiin;
c) parannetaan viljelijöiden asemaa arvoketjussa;
d) edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista muun muassa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja parantamalla hiilen sitomista sekä edistetään kestävää energiaa;
e) edistetään kestävää kehitystä ja luonnonvarojen, kuten veden, maaperän ja ilman, tehokasta hoitoa, myös vähentämällä kemikaaliriippuvuutta;
f) edistetään luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä ja vähenemissuuntauksen kääntämistä, parannetaan ekosysteemipalveluja sekä säilytetään elinympäristöjä ja maisemia;
g) houkutellaan nuoria viljelijöitä ja uusia viljelijöitä alalle ja tuetaan heitä sekä helpotetaan kestävän yritystoiminnan kehittämistä maaseutualueilla;
h) edistetään työllisyyttä, kasvua, sukupuolten tasa-arvoa, mukaan lukien naisten osallistuminen maatalouteen, sekä sosiaalista osallisuutta ja paikallista kehitystä maaseutualueilla, myös kiertobiotaloudessa ja kestävässä metsätaloudessa;
i) parannetaan unionin maatalouden keinoja vastata ruokaa ja terveyttä koskeviin yhteiskunnan vaatimuksiin, mukaan lukien korkealaatuinen, turvallinen ja ravitseva kestävällä tavalla tuotettu ruoka, ruokahävikin vähentäminen sekä eläinten hyvinvoinnin parantaminen ja mikrobilääkeresistenssin torjuminen.
Suunnitelman tulee perustua kansallisesti tehtyyn vahvuuksien, heikkouksien, mahdollisuuksien ja uhkien analysointiin ja sen pohjalta tehtyyn kansallisten tarpeiden ja toimenpiteiden määrittelyyn. Suunnitelma-asetuksessa käytetään termiä interventiotyyppi, jolla tarkoitetaan käytännössä tuen kohteena olevia toimenpiteitä. Interventiotyyppi sanaan viitataan tässä esityksessä termillä toimenpide. Samoin suunnitelma-asetuksen 3 artiklan 3 kohdan määritelmästä poiketen esityksessä interventioita kutsutaan toimenpiteiksi. Jäsenvaltion valitsemia toimenpiteitä koskevat kansalliset tavoitteet on määriteltävä hyödyntäen EU:n yhteisiä tulosindikaattoreita. Tavoitteiden saavuttamista on arvioitava tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattorien perusteella. Indikaattoreista ja seurantatiedoista on annettu EU:n alempiasteisia säädöksiä ja soveltamisohjeita. Suunnitelma-asetuksen 111 artiklan toisen alakohdan mukaan mehiläishoitoalalla tulosindikaattoria ei poikkeuksellisesti käytetä useiden toimenpiteiden osalta.
Suunnitelma-asetuksen 46 artiklassa esitetään tavoitteet, joiden joukosta jäsenmaan on valittava omat tavoitteensa hedelmä- ja vihannesalalle. Tavoitteet liittyvät, edellä esiteltyihin, suunnitelma-asetuksen 6 artiklan mukaisiin koko suunnitelmaa koskeviin erityistavoitteisiin.
Hedelmä- ja vihannesalan tavoitteita ovat seuraavat:
a) tuotannon suunnittelu ja organisointi, tuotannon mukauttaminen kysyntään erityisesti laadun ja määrän osalta, tuotantokustannusten ja investointien tuoton optimointi sekä tuottajahintojen vakauttaminen;
b) tuotteiden tarjonnan keskittäminen ja markkinoille saattaminen, myös suoramarkkinoinnin avulla;
c) keskipitkän ja pitkän aikavälin kilpailukyvyn parantaminen, erityisesti uudenaikaistamisen avulla;
d) kestävien tuotantomenetelmien tutkimus ja kehittäminen, mukaan lukien tuhoojankestävyys, eläintautien vastustus, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä taloudellista kilpailukykyä ja markkinoiden kehitystä tukevat innovatiiviset käytännöt ja tuotantotekniikat;
e) seuraavien edistäminen, kehittäminen ja käyttöönotto: i) ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät ja -tekniikat; ii) tuhoojan- ja taudinkestävät tuotantokäytännöt; iii) unionin ja kansallisessa oikeudessa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia pidemmälle menevät eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat vaatimukset; iv) jätteen vähentäminen ja sivutuotteiden ympäristöä säästävä käyttö ja hoito, mukaan lukien niiden uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen; v) luonnon monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö, erityisesti vesiensuojelu, maaperän suojelu ja ilmansuojelu;
f) ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen;
g) tuotteiden kaupallisen arvon ja laadun parantaminen, mukaan lukien tuotteiden laadun parantaminen ja sellaisten tuotteiden kehittäminen, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä tai jotka kuuluvat jäsenvaltioiden hyväksymiin unionin tai kansallisiin laatujärjestelmiin;
h) tuotteiden menekinedistäminen ja pitäminen kaupan;
i) hedelmä- ja vihannesalan tuoreiden ja jalostettujen tuotteiden kulutuksen lisääminen;
j) kriisinehkäisy ja riskinhallinta, joiden tarkoituksena on asianomaisen alan markkinahäiriöiden välttäminen ja ratkaiseminen;
k) työehtojen parantaminen sekä työnantajan velvoitteiden ja työterveyttä ja –turvallisuutta koskevien vaatimusten valvominen direktiivien 89/391/ETY, 2009/104/EY ja (EU) 2019/1152 mukaisesti.
Suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenmaan on suunnitelmassaan asetettava mehiläishoitoalalle vähintään yksi edellä mainituista suunnitelma-asetuksen 6 artiklan asiaankuuluvista erityistavoitteista.
2.1.2
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetus ja horisontaaliasetus
Markkinajärjestelyasetuksen muutoksilla kyseinen asetus kytketään paremmin yhteisen maatalouspolitiikan strategian yleisiin tavoitteisiin. Uudessa tukijärjestelmässä pyritään ottamaan paremmin huomioon paikalliset olosuhteet ja tarpeet sekä maataloustoiminnan erityispiirteet, jotka johtuvat maatalouden yhteiskunnallisesta asemasta sekä eri maatalousalueiden välisistä rakenteellisista eroista ja luonnonolojen eroista. Siirtämällä tuotannonalakohtaiset tuet osaksi suurempaa kokonaisuutta, voidaan tuki räätälöidä unionin tavoitteiden saavuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Unionin ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tuottajaorganisaatioiden ja toimialaorganisaatioiden toimintamahdollisuuksia laajennetaan ympäristön ja kiertotalouden hyväksi tehtäviin toimiin.
Horisontaaliasetuksella annetaan säännökset yhteisen maatalouspolitiikan, rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta. Asetuksessa säädetään muun muassa hallinto- ja valvontajärjestelmistä, jotka jäsenvaltioiden on perustettava, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen sekä sääntöjenmukaisuuden tarkastamisen menettelyistä.
2.2
Pääasiallinen sisältö
2.2.1
Suunnitelma-asetus
Suunnitelma-asetuksen III osaston III luvussa säädetään tietyille aloille kohdistettavista toimenpiteistä. Asetuksen 43 artiklan 1 kohdan mukaan hedelmä- ja vihannesalan toimenpiteet ovat pakollisia jäsenvaltioille, joilla on markkinajärjestelyasetuksen mukaisesti hyväksyttyjä tämän alan tuottajaorganisaatioita. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan mehiläishoitoalan toimenpiteet ovat pakollisia kaikille jäsenvaltioille.
Suunnitelma-asetuksen 44 artiklan mukaan tukimuotona voi hedelmä- ja vihannesalalla ja mehiläishoitoalalla olla tuensaajalle tosiasiallisesti aiheutuneiden tukikelpoisten kustannusten korvaaminen, yksikkökustannukset, kertakorvaukset tai kiinteämääräinen rahoitus. Mainitun artiklan 2 kohdassa määritellään tavat tukimuotojen määrien vahvistamiselle.
2.2.1.1
Hedelmä- ja vihannesala
Nykyisin markkinajärjestelyasetuksessa säädettyä 36 artiklan mukaista toiminta-ohjelmien kansallista säännöstöä ja kansallista strategiaa ei jatkossa laadita, vaan hedelmä- ja vihannesalan tarpeet ja toimenpiteet kuvataan suunnitelmassa.
Suunnitelma-asetuksen 46 artiklan mukaiset hedelmä- ja vihannesalan tavoitteet on esitetty edellä esityksen luvussa 2.1.1. Suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on suunnitelmissaan valittava kullekin 46 artiklan a—i ja k alakohdassa tarkoitettujen tavoitteiden joukosta valitulle tavoitteelle yksi tai useampi mainitun artiklan 1 kohdassa mainituista toimenpiteistä. Mainitun asetuksen 47 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on 46 artiklan j alakohdassa tarkoitetun tavoitteen osalta valittava yksi tai useampi kyseessä olevan artiklan 2 kohdassa mainituista toimenpiteistä.
Suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan mukaiset toimenpiteet hedelmä- ja vihannesalalla ovat seuraavat:
a) investoinnit aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen, tutkimus ja koetuotanto sekä innovatiiviset tuotantomenetelmät ja muut toimet esimerkiksi seuraavilla aloilla:
i) maaperän suojelu, mukaan luettuna maaperän hiilensitomiskyvyn ja maaperän laadun parantaminen sekä haitallisten aineiden vähentäminen;
ii) vesivarojen käytön ja asianmukaisen hoidon parantaminen, mukaan lukien veden säästö, vesien suojelu ja ojitus;
iii) epäsuotuisien sääolojen aiheuttamien vahinkojen ehkäiseminen ja muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin sopeutuneiden lajikkeiden ja rotujen sekä kyseisiin olosuhteisiin sopeutettujen hoitokäytäntöjen kehittämisen ja käytön edistäminen;
iv) energian säästämisen, energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön lisääminen;
v) ekologinen pakkaaminen ainoastaan tutkimuksen ja koetuotannon alalla;
vi) bioturvallisuus, eläinten terveys ja hyvinvointi;
vii) päästöjen ja jätteen vähentäminen, sivutuotteiden käytön parantaminen, mukaan lukien niiden uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen, ja jätehuollon parantaminen;
viii) tuhoojankestävyyden parantaminen ja torjunta-aineiden käytön riskien ja vaikutusten vähentäminen, mukaan lukien integroidun torjunnan tekniikoiden täytäntöönpano;
ix) eläintautien vastustamisen parantaminen sekä eläinlääkkeiden, mukaan lukien antibiootit, käytön vähentäminen;
x) luonnon monimuotoisuutta edistävien elinympäristöjen luominen ja säilyttäminen;
xi) tuotteiden laadun parantaminen;
xii) geenivarojen parantaminen;
xiii) työehtojen parantaminen sekä työnantajan velvoitteiden ja työterveyttä ja –turvallisuutta koskevien vaatimusten valvominen direktiivien 89/391/ETY, 2009/104/EY ja (EU) 2019/1152 mukaisesti;
b) neuvontapalvelut ja tekninen apu, jotka koskevat erityisesti kestäviä tuhoojien ja tautien torjuntamenetelmiä, kasvinsuojeluaineiden ja eläinterveystuotteiden kestävää käyttöä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä, työehtoja, työnantajan velvoitteita ja työterveyttä ja -turvallisuutta;
c) koulutus, mukaan lukien valmennus ja parhaiden käytäntöjen vaihto, jotka koskevat erityisesti kestäviä tuhoojien ja tautien torjuntamenetelmiä, kasvinsuojeluaineiden ja eläinterveystuotteiden kestävää käyttöä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien ja käteistavarapörssien sekä futuurimarkkinoiden käyttöä;
d) luonnonmukainen tai integroitu tuotanto;
e) toimet, joilla parannetaan kuljetusten ja tuotteiden varastoinnin kestävyyttä ja tehokkuutta;
f) menekinedistäminen, tiedotus ja kaupan pitäminen, mukaan lukien toimet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on erityisesti lisätä kuluttajien tietoisuutta unionin laatujärjestelmistä ja terveellisen ruokavalion merkityksestä sekä monipuolistaa ja vakiinnuttaa markkinoita;
g) unionin ja kansallisten laatujärjestelmien täytäntöönpano;
h) jäljitettävyys- ja sertifiointijärjestelmien täytäntöönpano, erityisesti loppukuluttajille myytyjen tuotteiden laadun seuranta;
i) toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.
Suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 2 kohdan mukaiset kriisinehkäisyyn ja riskinhallintaan liittyvät toimenpiteet hedelmä- ja vihannesalalla ovat seuraavat:
a) keskinäisten rahastojen perustaminen, kerryttäminen ja täydentäminen asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai tämän asetuksen 67 artiklan 7 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien toimesta;
b) aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtävät investoinnit, joiden avulla voidaan tehostaa markkinoille saatettavien määrien hallintaa, yhteinen varastointi mukaan lukien;
c) tuottajaorganisaation tai sen jäsenten tuottamien tuotteiden yhteinen varastointi, mukaan lukien tarvittaessa yhteinen jalostaminen tällaisen varastoimisen helpottamiseksi;
d) hedelmä- tai oliivitarhojen uudelleenistutus, kun se on tarpeen terveyteen tai kasvinterveyteen liittyvistä syistä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen määräämän pakollisen raivauksen vuoksi tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi;
e) karjan uudistaminen terveyssyistä toteutetun pakkoteurastuksen tai luonnonkatastrofien aiheuttamien menetysten vuoksi;
f) markkinoiltapoisto ilmaisjakelua tai muita käyttötarkoituksia varten, mukaan lukien tarvittaessa jalostaminen tällaisen markkinoiltapoiston helpottamiseksi;
g) raakana korjaaminen, joka koostuu markkinoille kelpaamattomien tuotteiden, jotka eivät saa olla ennen raakana korjaamista sääolosuhteiden, tautien tai muiden syiden vaurioittamia, korjaamisesta kokonaan tietyllä alueella;
h) korjaamatta jättäminen, joka tarkoittaa käynnissä olevan tuotantosyklin lopettamista tietyllä alalla, jolla tuote on hyvin kehittynyt ja laadultaan virheetön, aito ja kauppakelpoinen, paitsi jos tuotteet tuhoutuvat sääolosuhteiden tai taudin vuoksi;
i) sato- ja tuotantovakuutus, jolla autetaan suojaamaan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuhoojavahingot aiheuttavat menetyksiä, varmistaen samalla, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet;
j) muiden asetuksen (EU) N:o 1308/2013 tai tämän asetuksen 67 artiklan 7 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen tuottajaorganisaatioiden ja tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymien taikka yksittäisten tuottajien valmennus;
k) kolmansien maiden terveys- ja kasvinsuojeluvaatimusten täytäntöönpano ja hallinnointi unionin alueella, jotta helpotetaan pääsyä kolmansien maiden markkinoille;
l) tiedotustoimet, joilla lisätään kuluttajien tietoisuutta ja informoidaan heitä.
Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelman suunnittelusta, raportoinnista ja hyväksymisestä säädetään suunnitelma-asetuksen 48 artiklassa. Mainitun asetuksen 50 artiklassa säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmista. Mainitun asetuksen 51 artiklassa säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden toimintarahastoista ja 52 artiklassa Euroopan unionin taloudellista avusta hedelmä- ja vihannesalalla. Edellä mainituista seikoista on aiemmin säädetty markkinajärjestelyasetuksessa.
2.2.1.2
Mehiläishoitoala
Uudistetun EU-lainsäädännön mukaan mehiläishoitoalalle ei laadita nykyisen markkinajärjestelyasetuksen 55 artiklan mukaista kansallista kolmivuotista mehiläishoito-ohjelmaa, vaan mehiläishoitoalan tarpeet ja toimenpiteet kuvataan jäsenmaan suunnitelmassa. Suunnitelmassa mehiläishoitoalalle on suunnitelma-asetuksen 54 artiklan mukaan asetettava vähintään yksi mainitun asetuksen 6 artiklan asiaankuuluvista erityistavoitteista. Kunkin valitun erityistavoitteen toteuttamiseen on valittava yksi tai useampi asetuksen 55 artiklan 1 kohdan mehiläishoitoalan toimenpide. Suunnitelma-asetuksen toimenpiteet vastaavat pääosin sitä, mitä aiemmin säädettiin markkinajärjestelyasetuksen 55 artiklassa mehiläishoitoalan toimenpiteistä.
Suunnitelma-asetuksessa toimenpiteitä on tarkistettu siten, että asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettavan teknisen avun lisäksi säädetään nyt erikseen koulutus, tiedotus ja parhaiden käytäntöjen vaihto, myös verkostoitumisen kautta. Uutena 55 artiklan 1 kohdan b alakohtana mainitaan aineelliseen ja aineettomaan omaisuuteen tehtäviin investointeihin liittyvät toimet sekä muut toimet. Kyseisessä alakohdassa mainitut mehiläisiä vaivaavien tuholaisten ja tautien, erityisesti varroapunkin, torjuminen (i) ja siirtohoidon järkeistäminen (iv) olivat aiemmin myös markkinajärjestelyasetuksessa säädettyjä toimia. Mehiläiskantojen lisäämistä koskevaan kohtaan (iii) on aiempaan nähden lisätty mehiläisten jalostus. Kokonaan uutena kohtana on lisätty epäsuotuisista sääoloista aiheutuvien vahinkojen ehkäiseminen ja muuttuvaan ilmastoon sopeutettujen hoitokäytäntöjen kehittäminen ja käytön edistäminen (ii).
Markkinajärjestelyasetuksessa säädettiin myös toimista, joilla tuetaan laboratorioita mehiläistuotteiden analysoinnissa. Näihin toimiin on suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan c alakohdassa lisätty mehiläiskadon, tuotannon laskun ja mehiläisille mahdollisesti myrkyllisten aineiden analysointi. Uutena toimena suunnitelma-asetuksessa on 55 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetty mehiläispesien määrän säilyttäminen tai lisääminen yhteisön alueella, mukaan lukien mehiläisten jalostaminen.
Suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetty toimenpide yhteistoimintaa mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevien tutkimusohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa vastaa nykyisen markkinajärjestelyasetuksen vastaavan toimenpiteen sisältöä. Markkinoinnin seurantaa koskevaa toimenpidettä on suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan f alakohdassa täydennetty siten, että siinä mainitaan menekinedistäminen, tiedotus ja kaupan pitäminen, mukaan lukien markkinaseurantatoimet ja toimet, joiden tarkoituksena on lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistuotteiden laadusta. Markkinajärjestelyasetuksessa aiemmin säädettiin toimenpiteestä, joka koskee tuotteiden laadun parantamista niiden markkina-arvon parantamiseksi. Mainitusta toimesta säädetään uudella rahoituskaudella suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan g alakohdassa, jossa se on muutettu muotoon toimet tuotteiden laadun parantamiseksi.
Suunnitelma-asetuksen 67 artiklan mukaista tukea tuottajaorganisaatioille ei makseta sellaisilla aloilla, joille on mainitun asetuksen III osaston III luvussa määritelty omat tukitoimenpiteet. Näin ollen mehiläistuotteiden tuottajien tuottajaorganisaatioille voidaan maksaa tukea vain suunnitelma-asetuksen 55 artiklan mukaisiin toimenpiteisiin.
2.2.1.3
Tuki muille tuotannon aloille
Suunnitelma-asetus mahdollistaa EU-tasolla toimenpiteiden toteuttamisen mehiläishoitoalan ja hedelmä- ja vihannesalan lisäksi myös viinin, oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien ja humalan tuotannon aloille. Tämän lisäksi myös muilla maataloustuotannon aloilla voitaisiin ottaa käyttöön alakohtaisia toimenpiteitä asetuksen 67 artiklan mukaisesti. Muilla aloilla tukea voitaisiin maksaa hyväksytyille tuottajaorganisaatioille tai niiden yhteenliittymille tai tietyin ehdoin muille tuottajien yhteistyöryhmille, joilla on suunnitelma tuottajaorganisaatioksi hyväksymiseksi. Tuen saannin ehtona on lisäksi viranomaisten hyväksymä toimintaohjelma.
Jos jäsenvaltiot ottavat suunnitelmissaan käyttöön muiden alojen toimenpiteitä, vastaavat määrärahat on rahoitusvaikutuksen neutraaliuden varmistamiseksi vähennettävä asianomaisen jäsenvaltion suorien tukien määrärahoista. Tuki, joka voisi vastata 50—60 prosenttia todellisista kuluista, maksettaisiin edunsaajien perustamille toimintarahastoille. Tuki ei kuitenkaan voisi ylittää 6 prosenttia tuensaajan kaupan pitämän tuotannon arvosta.
2.2.1.4
Delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset
Suunnitelma-asetuksen 45 artiklan mukaan komissiolle on siirretty valta antaa delegoituja säädöksiä vaatimuksista, joilla täydennetään mainitun asetuksen III osaston III luvussa tietyille aloille asetettuja vaatimuksia.
Suunnitelma-asetuksen 56 artiklan mukaan komissio voi antaa delegoituja asetuksia jäsenmaiden velvollisuudesta ilmoittaa komissiolle vuosittain mehiläispesien lukumäärä alueellaan, mehiläispesän määritelmästä ja pesien laskentatavasta sekä unionin rahoitusosuudesta mehiläishoitoalan toimenpiteen toimeenpanossa.
Suunnitelma-asetusta täydentävässä delegoidussa asetuksessa on säädetty niistä lisävaatimuksista, joihin edellä mainitun suunnitelma-asetuksen 45 ja 56 artikloissa on annettu valtuudet. Suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 11 artiklassa säädetään aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtävien investointien ehdoista. Mainitun asetuksen 12 artiklassa säädetään ympäristö- ja ilmastotavoitteisiin liittyvistä ehdoista. Asetuksen 13 artiklassa säädetään ohjaustoimintaan liittyvistä toimenpiteistä hedelmä- ja vihannesalalla. Asetuksen 14 artiklassa säädetään menekinedistämiseen, tiedotukseen ja kaupan pitämiseen liittyvistä toimenpiteistä hedelmä- ja vihannesalalla. Asetuksen 18 artiklassa säädetään sato- ja tuotantovakuutustoimista sekä 20 artiklassa yhteiseen varastointiin liittyvistä toimenpiteistä hedelmä- ja vihannesalalla.
Jos jäsenvaltio sisällyttää suunnitelmaansa hedelmä- ja vihannesalalla ja mehiläishoitoalalla aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtäviä investointeja, sen on suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 11 artiklan mukaan säädettävä siitä, että tuensaajan on käytettävä hankittua aineellista tai aineetonta omaisuutta sen luonteen, tavoitteiden ja käyttötarkoituksen mukaisesti. Lisäksi hankitun aineellisen tai aineettoman omaisuuden on säilyttävä tuensaajan omistuksessa ja hallinnassa verotuksellisen poistoajan loppuun saakka tai vähintään viiden vuoden ajanjakson ajan. Jäsenvaltio vahvistaa ajan omaisuuden luonteen huomioon ottaen. Kun tarkoituksena on investointien tai mikroyritysten tai pienten ja keskisuurten yritysten luomien työpaikkojen säilyttäminen, jäsenvaltio voi kuitenkin vahvistaa lyhyemmän, vähintään kolmen vuoden jakson, jonka ajan omaisuuden on säilyttävä tuensaajan omistuksessa ja hallinnassa. Investoinnit on toteutettava tuensaajan tai tuottajaorganisaation tuottajajäsenten toimitiloissa. Jäsenvaltio voi kuitenkin mehiläishoitoalalla sisällyttää suunnitelmaansa myös tuensaajan toimitilojen ulkopuolella aineelliseen omaisuuteen tehtävät investoinnit. Mehiläishoitoalalla ei ole aiemmin ollut investointeja koskevaa tarkempaa EU-sääntelyä.
Suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 21 artiklassa säädetään maksettavan tuen muodoista ja 22 artiklassa toimenpiteiden menolajeista. Mainitun 22 artiklan 1 kohdassa säädetään arvonlisäveron tukikelpoisuudesta. Arvonlisäveron tukikelpoisuudesta on hedelmä- ja vihannesalalla säädetty jo aiemminkin EU-tasolla, mutta ei mehiläishoitoalalla. Mainitun artiklan 2 kohdassa säädetään niistä menolajeista, jotka eivät ole tukikelpoisia, ja ne ovat lueteltu tarkemmin asetuksen liitteessä II. Mainitun artiklan 3 kohdassa todetaan, että jäsenvaltion on katsottava asetuksen liitteessä III luetellut menolajit tukikelpoisiksi, mutta jäsenmaa voi katsoa suunnitelmassaan tukikelpoisiksi myös muita menolajeja, mikäli ne eivät sisälly liitteeseen II. Vastaavan kaltaiset luettelot ovat aiemmin olleet hedelmä- ja vihannesalan EU-säädöksissä, muttei mehiläishoitoalalla.
Suunnitelma-asetuksen 23 artiklassa säädetään hallinto- ja henkilöstökustannusten tukikelpoisuudesta. Artiklassa määriteltyjen tuensaajien ja toimijoiden henkilöstökustannuksia sekä hallintokustannuksia pidetään tukikelpoisina, jos ne liittyvät tietyn tuetun toimenpiteen laatimiseen, toteutukseen tai seurantaan. Hallinnollisten kustannusten määrä on rajoitettu neljään prosenttiin toimenpiteen kustannuksista. Hedelmä- ja vihannesalalla jäsenvaltio voi sisällyttää suunnitelmaansa kiinteän vakiomäärän henkilöstö- ja hallintokuluille. Hallinto- ja henkilöstökustannusten tukikelpoisuutta on täsmennetty myös asetuksen liitteessä III. Hallinto- ja henkilöstökustannusten tukikelpoisuus poikkeaa siis näiltä osin myöhemmin mainitusta horisontaaliasetuksen 22 artiklan periaatteesta.
Suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 30 artiklassa säädetään hiljattain hyväksyttyjen organisaatioiden tai ryhmien kaupan pidetyn tuotannon arvosta ja 31 artiklassa kaupan pidetyn tuotannon arvon laskentaperustasta. Mainitun asetuksen 32 artiklassa säädetään viitekaudesta ja unionin taloudellisen tuen enimmäismäärästä. Edellä mainituista seikoista on aiemmin säädetty hedelmä- ja vihannesalan delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/891. Artikloissa on täsmennetty sääntöjä hiljattain hyväksyttyjen organisaatioiden tai ryhmien kaupan pidetyn tuotannon arvon laskemisesta.
Suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen artiklassa 36–38 säädetään mehiläispesän määritelmästä, pesien lukumäärän laskentamenetelmästä ja pesien lukumäärän ilmoittamisesta komissiolle. Asetuksen 39 artiklan mukaan unionin vähimmäisrahoitusosuus mehiläishoitoalan toimenpiteiden toteuttamiseen liittyviin menoihin on 30 prosenttia. Aiemmin EU:n osuus on ollut 50 prosenttia aiheutuneista kustannuksista ja nyt se voi kansallisen rahoituksen määrästä riippuen olla 30–50 prosenttia.
2.2.2
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetus
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetuksella muutettiin maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta (EU) N:o 1308/2013, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annettua asetusta (EU) N:o 1151/2012, maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annettua asetusta (EU) N:o 251/2014 sekä unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annettua asetusta (EU) N:o 228/2013. Edellä mainituista muutoksista esityksen kannalta merkityksellisin on markkinajärjestelyasetuksen muutos, jota selvitetään tässä yhteydessä tarkemmin.
Muutokset yhteisen markkinajärjestelyn osalta ovat vähäisempiä kuin muilla yhteisen maatalouspolitiikan aloilla. Toisin kuin muilla yhteisen maatalouspolitiikan aloilla, markkinajärjestelyn osalta ei ehdoteta nykyisen perusasetuksen kumoamista ja uuden antamista, vaan nykyisen asetuksen muuttamista.
Edellä selvitetyn mukaisesti hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuki siirtyy markkinajärjestelyasetuksesta suunnitelma-asetukseen. Tuottajaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat säännökset säilyvät edelleen markkinajärjestelyasetuksessa.
Markkinajärjestelyasetuksen 214 a artiklan mukaan Suomi voi tietyin edellytyksin myöntää kansallista tukea Etelä-Suomessa vuoteen 2022 asti komission luvalla. Tämän kansallisen tuen myöntäminen sallitaan edelleen kaudella 2023—2027.
Markkinajärjestelyasetuksen 152 artiklassa vahvistettua tuottajaorganisaatioiden tavoitteiden luetteloa muutettiin siten, että hyväksyttäisiin organisaatiot, joiden tavoitteena on käsitellä ja hyödyntää sivutuotteita, jäämävirtoja ja jätettä erityisesti ympäristön suojelemiseksi ja kiertotalouden tehostamiseksi sekä tuottajaorganisaatiot, joiden tavoitteet liittyvät keskinäisten rahastojen hallinnointiin.
Markkinajärjestelyasetuksen 153 artiklaa muutettiin siten, että tuottajajäsenille annettaisiin mahdollisuus valvoa demokraattisesti tuottajaorganisaation tilinpäätöstä ja talousarviota. Lisäksi tuottajaorganisaation perussäännössä voidaan sallia, että tuottajajäsenet ovat suorassa yhteydessä ostajiin edellyttäen, että tällainen suora yhteys ei vaaranna tuottajaorganisaation mahdollisuutta keskittää tuotteiden tarjontaa ja markkinoille saattamista ja että tuottajaorganisaatiolla on edelleen yksinomainen harkintavalta myynnin olennaisten osien suhteen. Myös toimialakohtaisten organisaatioiden hyväksymisedellytyksiin tehtäisiin joitakin muutoksia.
Markkinajärjestelyasetuksen 148 ja 168 artiklaa muutetaan siten, että sopimusehtoihin lisätään mahdollisuus tehdä tuottajan jalostajalle tai jakelijalle maataloustuotteiden toimituksesta laadittuun kirjalliseen sopimukseen tai tarjoukseen hinnanmääräytymisehtoja, joihin voisi kuulua objektiivisia indikaattoreita, indeksejä ja laskentamenetelmiä. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi voitava määrittää saatavilla olevien objektiivisten markkinatietojen ja -tutkimusten perusteella valinnaisia indikaattoreita, joita sopimusten osapuolet voivat käyttää.
Asetuksen 172 a artiklaa muutetaan siten, että laajennetaan tuottajien mahdollisuuksia tehdä arvonjakosopimuksia elintarvikeketjun toimijoiden kanssa. Arvon jakamista koskevilla lausekkeilla on elintarvikeketjussa merkitystä paitsi tuottajien ja ensimmäisten ostajien välisille sopimuksille mutta myös siksi, että niiden avulla viljelijät voivat osallistua hintakehitykseen elintarvikeketjun loppupäässä. Sen vuoksi viljelijöiden ja heidän yhdistystensä olisi voitava sopia tällaisista lausekkeista elintarvikeketjussa ensimmäisten ostajien jälkeen olevien toimijoiden kanssa.
Markkinajärjestelyasetukseen lisätään 210 a artikla, jonka mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta maataloustuotteiden tuottajien sopimuksiin, päätöksiin ja yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka liittyvät maataloustuotteiden tuotantoon tai kauppaan ja joiden tarkoituksena on soveltaa unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä asetettua tiukempaa kestävyysvaatimusta, edellyttäen, että kyseisissä sopimuksissa, päätöksissä ja yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa määrätään ainoastaan kilpailunrajoituksista, jotka ovat välttämättömiä kyseisen vaatimuksen saavuttamiseksi. Komissio antaa toimijoille artiklan soveltamisedellytyksiä koskevat suuntaviivat viimeistään 8.12.2023.
Markkinajärjestelyasetukseen lisätään uusi 222 a artikla, jossa säädetään unionin markkinoiden seurantakeskuksista. Unionin markkinoiden seurantakeskusten on asetettava saataville markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa varten tarvittavat tilastotiedot ja muita tietoja.
Yhteisen markkinajärjestelyn mukaiset varastointiin liittyvät interventiotoimenpiteet tulisivat säilymään markkinajärjestelyasetuksessa ennallaan eräitä vähäisiä muutoksia lukuun ottamatta, kuten julkisen intervention vuosittaisten ajanjaksojen pidentämistä intervention piiriin kuuluvilla viljoilla, riisillä sekä voilla ja rasvattomalla maitojauheella. Lisäksi jäsenvaltioiden raportointivelvollisuutta komissiolle on laajennettu koskemaan julkisesta interventiosta poistettujen tuotteiden valvontatietoja.
Markkinajärjestelyasetuksesta on poistettu sokerialan kiintiöjärjestelmään liittyvät artiklat, joita ei ole sovellettu 30.9.2017 jälkeen kiintiöjärjestelmän päätyttyä. Jäljelle jäisivät säännökset sokerin viitehinnasta, toimialasopimuksista ja mahdollisuus poistaa väliaikaisesti tullit melasseilta. Markkinajärjestelyasetuksesta on poistettu vientitukiin liittyvät kohdat. Esitys pohjautuu WTO jäsenvaltioiden 1.12.2015 tekemään päätökseen.
Markkinajärjestelyasetuksen viinin istutuksen lupajärjestelmää ja maantieteellisiä merkintöjä koskevia määräyksiä on muutettu. Kuluttajien kysyntään vastaamiseksi rypäletuotteiden luokkiin lisätään viini, josta on poistettu alkoholi kokonaan tai osittain sekä alkoholin poistamismenetelmät. Kuluttajien tiedonsaannin parantamiseksi rypäleistä valmistetuille viineille tulevat pakollisiksi merkinnöiksi ravintoarvomerkintä ja ainesosaluettelo. Markkinajärjestelyasetuksen kattamiin viinialan tuotteisiin lisätään alle 0,5 tilavuusprosenttia sisältävät viinit, jotta varmistetaan, että viiniala kattaa kaikki viinit. Markkinajärjestelyasetukseen on lisätty viinin alkuperänimityksiin, viinin maantieteellisiin merkintöihin ja viinin perinteisin nimityksiin liittyviä tarkastuksia koskevat säännökset, joista aiemmin säädettiin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1306/2013, jonka uusi horisontaaliasetus kumoaa. Jäsenvaltioiden on suoritettava riskianalyysin pohjalta tarkastuksia ja tapauksen mukaan sovellettava hallinnollisia seuraamuksia. Markkinajärjestelyasetukseen on lisätty 90 a artikla, jonka mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että tuotteita, joissa ei noudateta viinin pakollisia merkintöjä, ei saa päästää markkinoille tai ne on poistettava markkinoilta.
Maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annettu asetus (EU) N:o 251/2014 muuttuu tietyiltä osin. Asetukseen on lisätty uusi 6 a artikla, jonka mukaan maustetuille viinituotteille tulevat pakollisiksi merkinnöiksi ravintoarvomerkintä ja ainesosaluettelo. Mainitun asetuksen maantieteellisiä merkintöjä koskevat artiklat siirrettiin maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annettuun asetukseen (EU) N:o 1151/2012.
2.2.3
Horisontaaliasetus
Horisontaaliasetuksessa annetaan säännökset yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta. Monilta osiltaan asetus säilyy nykyisellään. Esityksen kannalta merkityksellisiä horisontaaliasetuksen säännöksiä selvitetään jäljempänä.
Asetuksen 3 artiklassa säädetään tilanteista, joissa ylivoimainen este ja poikkeukselliset olosuhteet voidaan hyväksyä YMP:n rahoittamisen, hallinnoimisen ja seurannan yhteydessä. Asetuksen 8 artiklassa säädetään toimivaltaisesta viranomaisesta, 9 artiklassa maksajavirastosta ja 12 artiklassa todentamisviranomaisesta.
Asetuksen 22 artiklan mukaan hallinto- ja henkilöstökustannuksiin liittyviä, jäsenvaltioille ja maataloustukirahaston tukea saaville tuensaajille aiheutuneita menoja ei rahoiteta maataloustukirahastosta. Horisontaaliasetuksen 36 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei maataloustukirahastosta tai maaseuturahastosta rahoitettaviin menoihin osoiteta unionin talousarviosta muuta rahoitusta. Mainitun asetuksen 37 artiklan mukaan unionin rahoitusta voidaan myöntää vain sellaisiin suunnitelma-asetuksen mukaisiin menoihin, jotka voidaan yhdistää ilmoitettuun tuotokseen.
Asetuksen 44 artikla koskee maksuja tuen saajalle. Mainitun artiklan 4 kohdan mukaan komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä horisontaaliasetuksen muuttamiseksi lisäämällä sääntöjä, joilla jäsenvaltioiden sallitaan maksaa ennakkomaksuja suunnitelma-asetuksessa tarkoitettujen tiettyjä aloja koskevien toimenpiteiden ja markkinajärjestelyasetuksessa säädettyjen maatalousmarkkinoita säätelevien tai tukevien toimenpiteiden osalta. Lisäksi mainitun artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi antaa delegoituja säädöksiä ennakkomaksujen maksamista koskevista erityisedellytyksistä. Mainittua artiklaa ollaan täydentämässä delegoidulla säädöksellä, joka on EU-toimielinten käsittelyssä. Mainitun säädösehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden sallitaan maksaa ennakkomaksuja hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmille ja mehiläishoitoalan toimenpiteille, koulujakelutuelle sekä maatalousmarkkinoita sääteleville tai tukeville toimenpiteille. Tarkempia säädöksiä ennakkomaksuista ja ennakolle asetettavasta vakuudesta annetaan maksajavirastoasetuksessa.
Horisontaaliasetuksen 51 artiklassa säädetään asiakirjojen säilyttämisestä ja antamisesta komission käyttöön. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä tietojen säilyttämisestä.
Horisontaaliasetuksen 56 artiklassa säädetään tukiehtojen noudattamatta jättämisen vuoksi suoritettavasta takaisinperinnästä. Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan määrät, jotka jäsenvaltio on perinyt takaisin sääntöjenvastaisuuksien vuoksi tai, joissa tuensaaja ei ole noudattanut suunnitelmassa tarkoitettujen toimenpiteiden edellytyksiä, on suoritettava korkoineen maksajavirastolle.
Asetuksen 59 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on soveltamiaan hallintojärjestelmiä noudattaen annettava kaikki tarvittavat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen tehokkaan suojan varmistamiseksi. Nämä koskevat erityisesti rahoitettavien toimien laillisuuden ja sääntöjen mukaisuuden tarkistamista tuensaajien tasolla, tehokkaan suojan varmistamista petoksia vastaan, sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisemistä, havaitsemista ja korjaamista, seuraamusten määräämistä unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden mukaisesti ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymistä sekä aiheettomasti suoritettujen maksujen perimistä takaisin korkoineen ja tarvittaessa oikeustoimiin ryhtymistä.
Asetuksen 59 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset varotoimet, joilla varmistetaan, että seuraamukset ovat oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, pysyvyyteen tai toistuvuuteen. Mainitun kohdan 2 alakohdassa määritellään, milloin seuraamusmaksua ei määrätä. Lisäksi 59 artiklan 5 kohdan 3 alakohdan mukaan tuensaaja säilyttää oikeutensa tukeen, jos tuen myöntämisedellytysten noudattamatta jättäminen johtuu 3 artiklan mukaisesta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista.
Asetuksen 60 artiklan 1 kohdassa säädetään suoritettavia tarkastuksia koskevista säännöistä. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmiin on sisällyttävä järjestelmällisiä tarkastuksia, jotka on kohdennettava muun muassa sellaisiin aloihin, joilla virheiden riski on suurin. Jäsenvaltioiden on varmistettava unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien riskien tehokkaaseen hallintaan tarvittavien tarkastusten taso. Asiaankuuluvan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa.
Asetuksen 61 artiklassa säädetään julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Jos noudattamatta jättäminen liittyy julkisia hankintoja koskeviin unionin tai kansallisiin sääntöihin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuen maksamatta jäävä tai peruutettava osa määritetään kyseisen noudattamatta jättämisen vakavuuden perusteella ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällä on vaikutusta tapahtuman laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan sitä tuen osaa vastaavasti, jota ei makseta tai joka peritään takaisin.
Asetuksen 62 artiklassa säädetään säännösten kiertämistä koskevasta lausekkeesta. Jäsenvaltioiden on toteutettava tehokkaita ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jotta vältetään unionin oikeuden säännösten kiertäminen, ja varmistettava erityisesti, että maatalouslainsäädännön nojalla säädettyjä etuuksia ei myönnetä luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joiden osalta on osoitettu, että kyseisten etuuksien saamiseen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin oikeuden erityissäännösten soveltamista.
Asetuksen 81 artiklan mukaan komission virkamiesten on saatava sovellettavien kansallisten lakien mukaisesti käyttöönsä kaikki suoritettavia tarkastuksia varten tai niiden jälkeen laaditut asiakirjat ja kerätyt tiedot, myös tietojärjestelmiin tallennetut tiedot. Tässä tarkoitetaan kaupallisten asiakirjojen tarkastamista tiettyjen markkinajärjestelyjen osalta.
Horisontaaliasetuksen 11 artiklan mukaan komissio voi antaa delegoituja ja täytäntöönpanosäädöksiä maksajavirastoja koskien. Esityksen kannalta merkityksellisiä komission alempiasteisia säädöksiä ovat maksajavirastoasetus ja varainhoitoasetus. Maksajavirastoasetuksessa säädetään muun muassa maksajavirastoista, niiden hyväksymisedellytyksistä ja tehtävistä. Lisäksi asetuksessa annetaan vakuuksia koskevat säännökset. Varainhoitoasetuksessa annetaan säännöt maksajavirastojen hyväksynnän myöntämiseksi, peruuttamiseksi ja uudelleen tarkastelemiseksi, todentamisviranomaisen toiminnasta, maksajavirastojen suorittamista maksuista, menoilmoituksista komissiolle, julkiseen varastointiin liittyvästä rahoituksesta ja kirjanpidosta, asiakirjojen saatavuudesta, aiheettomasti maksettujen määrien perimisestä kuittaamalla, vakuuden muodosta ja asettamisesta sekä vakuuden vapauttamisesta, yritysten kaupallisten asiakirjojen tarkastamisesta sekä tuen saajia koskevien tietojen julkaisemisen muodosta ja aikataulusta.
2.2.4
Kansallinen liikkumavara
Pääsääntöisesti edellä käsiteltyjen EU-säädösten osalta jää käytännössä kansallista liikkumavaraa melko vähän. Suomelle tukijärjestelmien toimeenpano hedelmä- ja vihannesalalla ja mehiläishoitoalalla on pakollista, mutta tukijärjestelmien toimeenpanoa varten voidaan valita suunnitelmaan suunnitelma-asetuksen tavoitteet ja toimenpiteet kansallisten tarpeiden mukaisesti.
Suunnitelma-asetuksen 67 artikla mahdollistaa alakohtaisten tukitoimien käyttöönoton käytännössä kaikkien maataloustuotteiden osalta. Tavoitteet ja toimenpiteet ovat pääosin samoja kuin hedelmä-ja vihannesalalla, mutta tuki irrotettaisiin suunnitelma-asetuksen liitteen V mukaisesta jäsenvaltioiden suorien tukien määrärahasta.
EU:n alempiasteiset säädökset antavat jossakin määrin liikkumavaraa tukijärjestelmien tukikelpoisuusehtojen määrittelyssä. Mehiläishoitoalalla uusi EU-säädös antaa liikkumavaraa kansallisen rahoituksen osuuteen. Vastaavasti hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuen osalta olisi mahdollista myöntää kansallista lisärahoitusta, mikäli suunnitelma-asetuksen 53 artiklassa mainitut edellytykset täyttyvät. Tällä tarkoitetaan käytännössä tilannetta, jossa tuottajien organisoitumisaste jäsenvaltioiden alueella katsotaan olevan huomattavasti alle unionin keskiarvon.
Markkinajärjestelyasetuksen osalta kansallista liikkumavaraa on hyvin vähän, sillä säännökset ovat pääosin EU:n suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä.
Horisontaaliasetuksessa annetaan säännökset yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta. Asetuksessa säädetään muun muassa hallinto- ja valvontajärjestelmistä, jotka jäsenvaltioiden on perustettava sekä sääntöjenmukaisuuden tarkastamisen menettelyistä. Käytännössä horisontaaliasetus asettaa jäsenvaltioille velvoitteita säätää edellä mainituista seikoista. Näiden osalta on jonkin verran liikkumavaraa kansallisessa toimeenpanossa.
3
Nykytila ja sen arviointi
3.1
Nykykäytäntö ja niiden arviointi
Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuen perustana on nykyisin kansallinen strategia ja mehiläishoitotuen perustana on komission hyväksymä kansallinen kolmivuotinen mehiläishoito-ohjelma. Mainitun strategian ja ohjelman on laatinut maa- ja metsätalousministeriö. Suomessa mehiläishoito-ohjelmaa on toteuttanut valtakunnallinen mehiläishoitoalan organisaatio, Suomen mehiläishoitajain liitto SML ry. Suomessa oli vuonna 2022 neljä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiota, joista kolmella on voimassa oleva toiminta-ohjelma, joka on tuen maksamisen perusta. Mehiläishoitoalalla ei Suomessa ole hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita. Mehiläishoitoalan järjestöjä ja mehiläishoitotuen sekä tuottajaorganisaatiotuen määrää on tarkemmin käsitelty jäljempänä luvussa 4.2. Aiemmissa markkinajärjestelylain ja sen muutoksia koskevissa lain esitöissä on kuvattu yksityiskohtaisesti hedelmä- ja vihannesalan ja mehiläishoitoalan käytäntöjä. Näitä ovat esimerkiksi HE 131/2012 vp ja HE 142/2015 vp. Mainittujen sektoreiden käytänteissä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
Muiden sektorien tuottajat ovat voineet jo aiemmin hakea tuottajaorganisaation hyväksyntää, mutta hedelmä- ja vihannessektorille maksettavan tuen kaltaista tukea ei ole ollut käytössä. Tuottajien välistä yhteistyötä on kannustettu maaseuturahoituksen avulla. Suomessa on hyväksytty hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden lisäksi neljä muiden alojen tuottajaorganisaatiota. Näistä kaksi muodostuu lampaanlihan tuottajista sekä kaksi muuta munantuottajista ja perunantuottajista. Kotieläintuottajat ovat pääosin organisoituneet osuuskuntiin, mutta nämä eivät ole hakeneet hyväksytyn tuottajaorganisaation asemaa.
3.2
Lainsäädännön nykytila ja nykytilan arviointi
Markkinajärjestelyasetuksen kansallisesta täytäntöönpanosta säädetään markkinajärjestelylaissa. Markkinajärjestelylain nojalla on annettu yhdeksän valtioneuvoston asetusta ja kaksi maa- ja metsätalousministeriön asetusta. Markkinajärjestelylain nojalla annetut valtioneuvoston asetukset ovat seuraavat: valtioneuvoston asetus maitotuotteiden, hedelmien ja vihannesten koulujakelutuesta lukuvuonna 2021—2022 (482/2021), valtioneuvoston asetus mehiläishoitotuesta (754/2019), valtioneuvoston asetus teurasruhojen luokittelusta (458/2018), valtioneuvoston asetus eräiden maataloustuotteiden hintaselvityksiin liittyvistä ilmoituksista (669/2017), valtioneuvoston asetus tuottajaorganisaatioista (668/2017), valtioneuvoston asetus hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuesta (667/2017), valtioneuvoston asetus kaupan pitämisen vaatimuksista (1332/2015), valtioneuvoston asetus tiettyjen hedelmien ja vihannesten tuottajille tilapäisesti myönnettävistä poikkeuksellisista lisätukitoimenpiteistä (1331/2015) sekä valtioneuvoston asetus interventiovarastointiin liittyvien tuotteiden kustannuksista ja valmistajien tarkastuksesta (853/2013). Markkinajärjestelylain nojalla annetut maa- ja metsätalousministeriön asetukset ovat seuraavat: maa- ja metsätalousministeriön asetus yksityistä varastointia koskevien tietojen ilmoittamisen määräajasta (863/2013) ja maa- ja metsätalousministeriön asetus teurasruhojen luokittelusta (796/2018).
3.2.1
Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ja tuottajaorganisaatiotuki
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetukseen tehdyt tuottajaorganisaatioiden tavoitteita ja sääntöjä koskevat muutokset eivät käytännössä aiheuta kuin vähäisiä muutoksia tuottajaorganisaatiota tai toimialaorganisaatiota koskeviin markkinajärjestelylain säännöksiin.
Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen jälkeen merkittävää osaa EU:n alempiasteisista säädöksistä ei sovelleta uudella rahoituskaudella hedelmä- ja vihannesalan uusiin toimintaohjelmiin. Siltä osin, kun kyseisistä asioista ei enää säädetä EU-lainsäädännössä, niistä tulee tarvittavilta osin säätää kansallisesti.
Aikaisemmin hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuesta on säädetty seuraavissa alempiasteisissa EU-asetuksissa:
hedelmä- ja vihannesalan täytäntöönpanoasetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 2017/892, jäljempänä;
hedelmä- ja vihannesalan delegoitu asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä mainituilla aloilla sovellettavien seuraamusten osalta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 muuttamisesta annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 2017/891, jäljempänä.
Hedelmä- ja vihannesalan täytäntöönpanoasetusta ei uudella rahoituskaudella sovelleta uusiin toimintaohjelmiin. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidusta asetuksesta ei vastaavasti sovelleta 22—67 artiklaa eikä liitteitä II, III ja IV. Kyseisten asetusten säännöksistä osa siirtyy suunnitelma-asetusta täydentävään delegoituun asetukseen ja osasta tulisi tarvittavilta osin säätää kansallisesti.
Hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmista on nykyisin säädetty markkinajärjestelyasetuksen 33 artiklassa ja toimintaohjelmien kansallisesta säännöstöstä ja kansallisesta strategiasta 36 artiklassa. Jatkossa toimintaohjelmista säädetään suunnitelma-asetuksen 50 artiklassa.
Markkinajärjestelylain 3 a luvussa säädetään tuottajaorganisaatioista ja toimialaorganisaatioista. Markkinajärjestelyasetuksen muutos aiheuttaa vain vähäisiä muutoksia tuottajaorganisaatiota tai toimialaorganisaatiota koskeviin markkinajärjestelylain säännöksiin. Esityksessä kuitenkin päivitettäisiin tietyiltä osin säännöksiä vastamaan nykytilaa. Edellä mainitut markkinajärjestelylain muutokset koskevat 12 a §, 12 e §, 12 f § ja 12 g §:ää.
Lain 12 a §:ään tehtäisiin toimivaltaista viranomaista koskevat nimen muutokset. Naudanliha- ja peltokasvialan tuottajaorganisaatioita koskeva 12 g § kumottaisiin tarpeettomana, koska pykälässä mainittuja erillisiä EU-säännöksiä ei enää sovelleta.
Nykyisessä lain 12 e §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan suoramyynnistä. Pykälää muutettaisiin siten, että se kattaisi varsinaisen suoramyynnin lisäksi myös muun tuottajaorganisaation ulkopuolella pidettävän tuotteiden kaupan pitämisen. Näistä jäsenvaltion harkintavaltaan kuuluvista seikoista on säädetty hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 12 artiklassa.
Lain 12 f §:ssä säädetään maitoalan tuottajaorganisaation toimintaa koskevista vaatimuksista. Mainittu pykälä muutettaisiin tuottajaorganisaation toimintaa koskevien tietojen ilmoittamista koskevaksi yleissäännökseksi. Pykälää muutettaisiin siten, että se kattaisi maitoalan sijaan kaikkien tuotealojen tuottajaorganisaatiot.
Markkinajärjestelylain 4 luvussa säädetään tukijärjestelmistä. Luvun 17—25 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuesta. Mainitun luvun 26—28 §:ssä säädetään mehiläishoitotuesta.
Lain 17 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan kansallisesta strategiasta. Pykälän mukaan markkinajärjestelyasetuksessa tarkoitetun hedelmä- ja vihannesmarkkinoilla toteutettavien toimenpiteiden kansallisen strategian laatii maa- ja metsätalousministeriö. Uudella rahoituskaudella strategiaa ei laadita, joten siitä ei ole tarpeen jatkossa säätää.
Lain 18 §:ssä säädetään tuottajaorganisaatiotuen yleisistä edellytyksistä. Pykälää ajantasaistettaisiin lisäämällä siihen vaatimus, että tuensaajan on täytettävä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation hyväksymisen edellytykset. Kyseessä on kansallinen pykälän täsmennystarve. Pykälää on nykykäytännössä tulkittu vastaavalla tavalla, sillä tuottajaorganisaatiotuen saamiseksi tuottajaorganisaation on oltava hyväksytty tuottajaorganisaatio.
Lain 19 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintaohjelmasta. Mainitun pykälän mukaan Ruokavirasto hyväksyy hakemuksesta tukea hakevan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation laatiman toimintaohjelman, jos toimintaohjelma täyttää EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä ja pykälässä asetetut vaatimukset. Pykälää olisi tarpeen muuttaa teknisesti sekä muuttaa tietyiltä osin valtioneuvoston asetusvaltuutta muuttuneiden EU-säädösten vuoksi.
Lain 20 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation tukikelpoisista toimenpiteistä. Pykälässä on lueteltu toimenpiteet, joiden toteuttamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamiseen voidaan myöntää tukea. Mainittuja toimenpiteitä ovat nykyisin:
1) tuotannonsuunnittelu;
2) tuotteiden laadun parantaminen tai säilyttäminen;
3) kaupan pitämisen parantaminen;
4) tutkimus tai koetuotanto;
5) koulutus tai neuvontapalvelujen lisääminen;
6) markkinoiden kriisinehkäisyyn ja hallintaan liittyvä satovakuutus;
7) ympäristötoimi.
Mainituista toimenpiteistä on annettu tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Uudella rahoituskaudella tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin myöntää hyväksyttyyn toimintaohjelmaan sisältyvien suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan a-i alakohdissa ja 2 kohdan b ja i alakohdissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen. Mainittuja toimenpiteitä on tarkemmin selvitetty edellä luvussa 2.2.
Lain 21 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation tukikelpoisista ympäristötoimista. Pykälän mukaan tuottajaorganisaatiotukea voidaan myöntää hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiolle toimintaohjelmaan sisältyvien ympäristötoimien toteuttamisesta aiheutuneiden lisäkustannusten tai tulon menetysten korvaamiseen, jos toimi koskee:
1) ilmastonmuutoksen hillitsemistä;
2) luonnonsuojelua ja biologista monimuotoisuutta;
3) ympäristön, terveyden tai elämänlaadun kohentamista;
4) luonnonvarojen suojelua;
5) jätteiden käsittelyä; tai
6) ympäristötoimiin liittyvää koulutusta tai neuvontaa.
Edellä tarkoitetuista tukikelpoisista ympäristötoimista on annettu tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Uudella rahoituskaudella säännöksessä huomioitaisiin ympäristötoimien ohella myös EU:n lainsäädännön mukaiset ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimet. Tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin pykälän mukaan jatkossa myöntää hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiolle toimintaohjelmaan sisältyvien ympäristö-, ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimien toteuttamisesta aiheutuneiden kulujen korvaamiseen, jos toimenpide koskee suunnitelma-asetuksen 46 artiklan d-f alakohdissa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyviä toimenpiteitä. Edellä mainittuja tukitoimia ja niitä koskevia tavoitteita on tarkemmin selvitetty edellä luvussa 2.2.
Uudella rahoituskaudella suunnitelma-asetuksen 50 artiklassa säädetään toimintaohjelmista ja niihin liittyvistä menojen vähimmäismääristä. Lain 20 §:ssä on nykyisin säädetty, että hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation on toteutettava vähintään kaksi 1 momentissa tarkoitettua ympäristötointa tai käytettävä niihin vähintään kymmenen prosenttia toimintaohjelman menoista. Pykälän nykyiselle säännökselle tietystä vähimmäismäärästä ympäristötoimia tai ympäristötoimiin käytettävien menojen vähimmäismäärästä ei ole tarvetta säätää lakitasolla. Vastaavan kaltaista seikoista säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella, jos EU-säädökset edellyttävät tarkempaa sääntelyä.
Lain 22 §:ssä säädetään tuottajaorganisaatiotuen kustannusten tukikelpoisuudesta ja tuen enimmäismäärästä. Pykälän mukaan tuottajaorganisaatiotuella voidaan korvata toimenpiteiden ja toimien toteuttamisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset, jotka ovat syntyneet hyväksytyn toimintaohjelman toteuttamisen aloittamisen jälkeen. Tukikelpoisista kustannuksista on annettu tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
Tuottajaorganisaation enimmäismäärästä ja sen korottamisen edellytyksistä säädettiin aikaisemmin markkinajärjestelyasetuksen 34 artiklassa ja hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 30 ja 31 artiklassa. Asiasta säädetään nykyisin suunnitelma-asetuksen 52 artiklassa. Ehdotettavassa säännöksessä huomioitaisiin muuttuneesta EU-lainsäädännöstä johtuvat vaatimukset siten, että tuen enimmäismäärästä ja sen korottamisesta säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella.
Lakiin lisättäisiin uusi 22 a §, jossa säädettäisiin hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoituksesta ja toiminnasta sekä 22 b §, jossa säädettäisiin hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksymisestä. Mainituissa pykälissä huomioitaisiin seikat, joista aiemmin säädettiin EU-säädöksissä.
Lain 23 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahastosta. Pykälän mukaan hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiot ovat velvollisia ilmoittamaan vuosittain arvion toimintarahastonsa suuruudesta Ruokavirastolle seuraavana toimintaohjelman toteuttamisvuonna. Ilmoituksen sisällöstä ja määräajoista on nykyisin säädetty EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä. Jatkossa vastaavista seikoista säädettäisiin kansallisesti valtioneuvoston asetuksella. Pykälää olisi tarpeen muuttaa, jotta siinä huomioitaisiin seikat, joista aiemmin säädettiin EU-säädöksissä.
Lain 24 §:ssä säädetään tuottajaorganisaatiotuen hakemisen yhteydessä esitettävistä tiedoista. Pykälän mukaan tuottajaorganisaatiotukea koskevan hakemuksen yhteydessä on esitettävä toteutettuja toimenpiteitä ja toimia sekä niistä aiheutuneita kustannuksia koskeva selvitys. Pykälässä on lisäksi viitattu EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädäntöön, jossa on tarkempia säännöksiä tuen hakemisesta ja maksamisesta. Pykälää olisi tarpeen muuttaa, jotta siinä huomioitaisiin seikat, joista aiemmin säädettiin EU-säädöksissä. Tulevalla rahoituskaudella tuottajaorganisaatiotuen hakemisesta, myöntämisestä ja maksamisesta säädettäisiin kansallisesti. Toimenpiteiden toteuttamisen hyväksyttävästä ajanjaksosta sekä maksun hakemisen määräajoista säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella.
Lain 25 §:ssä säädetään tuottajaorganisaation toimintaohjelman muutoksista. Toimintarahaston ja toimintaohjelman hyväksyttävistä muutoksista on nykyisin säädetty yksityiskohtaisesti EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä. Uudella rahoituskaudella mainituista seikoista tulisi säätää tarkemmin kansallisesti. Säännöksessä otettaisiin huomioon seikat, joista aiemmin säädettiin EU-säädöksissä. Pykälän valtuutussäännöstä laajennettaisiin ja se kattaisi jatkossa myös hyväksyttävät muutokset hakemusten määräajan lisäksi.
3.2.2
Mehiläishoitotuki
Mehiläishoitoalalla alempiasteista EU-lainsäädäntöä on nykyisellä ohjelmakaudella ollut suhteellisen vähän. Nämä asetukset jäävät kokonaan tai osittain voimaan ja niitä sovelletaan aiemmin alkaneisiin toimenpiteisiin. Uusiin mehiläishoitoalan hankkeisiin niitä ei sovelleta. Kyseisten asetusten säännöksistä osa siirtyy suunnitelma-asetusta täydentävään delegoituun asetukseen ja osasta tulisi tarvittavilta osin säätää kansallisesti.
Aikaisemmin mehiläishoitoalan tuesta on säädetty seuraavissa alempiasteisissa EU-asetuksissa:
mehiläishoitoalan delegoitu asetus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä mehiläishoitoalan tuen osalta annettu komission delegoitu asetus (EU) 2015/1366, jäljempänä;
mehiläishoitoalan täytäntöönpanoasetus.Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä mehiläishoitoalan tuen osalta annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1368, jäljempänä
Mehiläishoitoalan delegoidussa asetuksessa säädetään mehiläispesän määritelmästä, pesien lukumäärän määrittelemisestä ja määrän ilmoittamisesta komissiolle. Nämä säännökset siirtyvät uudella ohjelmakaudella suunnitelma-asetusta täydentävään delegoituun asetukseen. Mehiläishoitoalan delegoidun asetuksen 5 artikla sisältää päällekkäisen rahoituksen kiellon, josta säädetään uudella rahoituskaudella EU-tasolla enää vain horisontaaliasetuksen 36 artiklassa. Markkinajärjestelylakiin esitetään lisättäväksi kielto myöntää laissa tarkoitettua tukea toimenpiteelle, joka saa muuta EU:n tukea.
Mehiläishoitoalan täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklassa säädetään mehiläishoitovuoden käsitteestä ja 4 artiklassa mehiläishoito-ohjelmien sisällöstä. Näistä ei uudella rahoituskaudella ole EU-säännöksiä. Markkinajärjestelylain 26 §:ssä säädetään mehiläishoito-ohjelmasta ja mehiläishoitotuen tukikelpoisista toimenpiteistä. Koska EU:n uudistettu lainsäädäntö ei edellytä kansallisen mehiläishoito-ohjelman laatimista, siitä ei ole tarpeen säätää laissa. Lakiin esitetään lisättäväksi mahdollisuus mehiläishoitotuen hakemiseen liittyvän suunnitelman muuttamiseen. Aiemmalla rahoituskaudella tästä ei ollut kansallisia säännöksiä.
Nykyisin toimenpiteistä, joihin mehiläishoitotukea voi saada, säädetään markkinajärjestelyasetuksen 55 artiklassa. Mehiläishoito-ohjelmiin on voinut sisältyä seuraavat toimenpiteet:
a) mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettava tekninen apu;
b) mehiläisiä vaivaavien tuholaisten ja tautien, erityisesti varroapunkin, torjunta;
c) siirtohoidon järkeistäminen;
d) mehiläistuotteiden ominaisuuksia määrittävien laboratorioiden tukeminen, millä pyritään auttamaan mehiläishoitajia pitämään tuotteitaan kaupan ja nostamaan niiden arvoa;
e) tukitoimenpiteet unionin mehiläiskantojen lisäämiseksi;
f) yhteistoiminta mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevan soveltavan tutkimuksen ohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa;
g) markkinoiden seuranta;
h) tuotteiden laadun parantaminen niiden markkina-arvon parantamiseksi.
Edellä mainitut toimenpiteet on nykyisin säädetty tukikelpoisiksi markkinajärjestelylain 26 §:ssä ja niistä on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Uudella rahoituskaudella mehiläishoitoalan erityistavoitteeksi on kansallisessa suunnitelmassa asetettu suunnitelma-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen tavoite, maatalouden markkinasuuntautuneisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen. Mainittua pykälää ehdotetaan muutettavaksi siten, että uudella rahoituskaudella mehiläishoitotukeen olisivat tukikelpoisia suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a, b i ja iv sekä c–f alakohdissa tarkoitetut toimenpiteet. Uudella rahoituskaudella tukikelpoisista toimenpiteistä säädettäisiin tarkemmin nykytilaa vastaavasti valtioneuvoston asetuksella.
Suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a alakohta koskee mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettavaa neuvontapalvelua, teknistä apua, koulutusta, tiedotusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Mainitun artiklan 1 kohdan b alakohdan toimenpiteet kattavat investoinnit aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen sekä muita toimia. Tukikelpoisiksi toimenpiteiksi on suunnitelmaan valittu mainitusta alakohdasta mehiläispesiä vaivaavien tuholaisten ja tautien torjuminen (i) sekä siirtohoidon järkeistäminen (iv). Artiklan 1 kohdan c alakohta koskee toimia laboratorioiden tukemiseksi mehiläistuotteiden, mehiläiskadon tai mehiläisten tuottavuuden laskun ja mehiläisille mahdollisesti myrkyllisten aineiden analysoinnissa. Artiklan 1 kohdan d alakohta koskee toimia mehiläispesien nykyisen määrän säilyttämiseksi tai lisäämiseksi unionissa, mukaan lukien mehiläisten jalostamisen. Artiklan 1 kohdan e alakohta koskee yhteistoimintaa mehiläishoitoalaa ja mehiläistuotteita koskevien tutkimusohjelmien toteuttamiseen erikoistuneiden tahojen kanssa ja artiklan 1 kohdan f alakohta menekinedistämistä, tiedotusta ja kaupan pitämistä.
Markkinajärjestelylain 27 §:ssä säädetään, että mehiläishoitotukea voidaan myöntää mehiläishoitoalaa edustavalle rekisteröidylle yhdistykselle tai osuuskunnalle, joka sitoutuu toteuttamaan kaikki mehiläishoito-ohjelman tukikelpoiset toimenpiteet. EU-säännöksissä ei määritellä tarkemmin mehiläishoitoalan tuensaajia. Mainittua säännöstä muutettaisiin siten, että tukea voitaisiin myöntää mehiläishoitoalaa edustavalle rekisteröidylle yhteisölle. Tämä mahdollistaisi sen, että myös osakeyhtiö voi olla tuen hakijana. Nykyisin pykälässä säädetään, että tukea voi hakea useampi tukeen oikeutettu toimija yhdessä sekä valtionavustuslain 7 §:n 2 momentissa säädetystä siirtomenettelystä. Mainituilla menettelyillä mahdollistetaan esimerkiksi laboratorioiden ja tutkimuslaitosten osallistuminen hankkeeseen. Edellä mainittuihin menettelyihin ei esityksellä esitetä merkittäviä muutoksia.
Nykyisin säädetty edellytys, että tuensaajan on toteutettava kaikkia kansallisen mehiläishoito-ohjelman toimenpiteitä, on käytännössä johtanut siihen, että tuella on ollut vain yksi hakija ja tuensaaja, koska yhteisiä hakemuksia ei ole tehty. Esityksessä ei enää edellytettäisi, että tuen saaja toteuttaa kaikki tukikelpoiset toimenpiteet. Koska tuenhakijoita voi olla useita ja hakijoiden esittämien hankkeiden rahoitustarve voi ylittää käytettävissä olevat varat, ehdotetaan lakiin lisättäväksi uusi 27 a §, jossa säädettäisiin mehiläishoitotuen tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valintaperusteista.
Mehiläishoitoalan täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklassa säädetään yleisellä tasolla menojen tukikelpoisuudesta. Lisäksi määritellään ajanjakso, jonka aikana jäsenvaltioiden on suoritettava maksut tuensaajille mehiläishoitovuoden aikana täytäntöönpannuista toimenpiteistä. Uudella rahoituskaudella menojen tukikelpoisuudesta säädetään suunnitelma-asetusta täydentävässä delegoidussa asetuksessa ja sen liitteissä. Nykyisin markkinajärjestelylain 28 §:ssä on säädetty mehiläishoitotuen hyväksyttävistä kustannuksista ja tuen enimmäismäärästä. Mehiläishoitotukeen kelpoisia kustannuksia ovat mainitun pykälän mukaan tukikelpoisten toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset. Valtioneuvoston asetuksella on annettu tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä kustannuksista. Suunnitelma-asetusta täydentävässä delegoidussa asetuksessa säädetään eräistä mehiläishoitoalaa koskevista tukikelpoisuusedellytyksistä. Mainitussa asetuksessa annetaan tiettyjä tukikelpoisuusvaatimuksia, joista on säädettävä kansallisesti tai joita voidaan tarkentaa kansallisin määrittelyin. Tällaista tarvetta kansalliseen tarkasteluun on erityisesti aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtävien investointien osalta. Markkinajärjestelylaki antaa nykyisin mahdollisuuden säätää hyväksyttävistä kustannuksista tarkemmin valtioneuvoston asetuksella, joten lakiin ei esitetä tältä osin muutoksia.
Nykyisin mehiläishoito-ohjelmien rahoituksesta on säädetty markkinajärjestelyasetuksen 55 artiklassa. Uudella rahoituskaudella rahoituksesta säädetään suunnitelma-asetuksen 55 artiklassa ja suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 39 artiklassa. Suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltioiden osoittaman rahoituksen määrän mehiläishoitoalan toimiin on oltava vähintään yhtä suuri kuin se EU:n taloudellisen avun määrä, jonka EU käyttää mehiläishoitoalalle tarkoitettujen toimien tukemiseen. Uudella rahoituskaudella suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 39 artiklassa säädetään, että unionin rahoitusosuus mehiläishoitoalan toimenpiteiden toteuttamiseen liittyviin menoihin on vähintään 30 prosenttia. Näin ollen kansallisesti toimenpiteitä voitaisiin rahoittaa 50—70 prosentin rahoitusosuudella EU:n euromääräisen määrärahan enimmäismäärän säilyessä suunnitelma-asetuksen mukaisena. Lain 28 §:ään ehdotetaan lisättäväksi säännös siitä, että valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä tuen enimmäismäärästä ja sen korottamisesta.
Markkinajärjestelylain 29 §:ssä on säädetty tuen hakemisesta, myöntämisestä ja maksamisesta. Näiltä osin lakiin tehtäisiin tarkennuksia hakemukseen tarvittavista tuen myöntämistä koskevista selvityksistä sekä toimenpiteiden toteutus- ja hakuajoista.
Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 29 a §, jossa säädettäisiin mehiläishoitotuen hakemiseen liittyvän suunnitelman muuttamisesta. Säännös olisi tarpeellinen useamman vuoden kestävän suunnitelman toteuttamisen aikana tapahtuvien muutosten mahdollistamiseksi.
Lakiin esitetään lisättäväksi uusi 29 b §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevista seurantatiedoista. Ehdotettava pykälä olisi tarpeellinen mainittujen tukien seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia varten, joita EU-säädös edellyttää.
3.2.3
Horisontaaliasetusta koskevat säännökset
hallinnointilaki Markkinajärjestelylain 4 §:ssä on säädetty toimivaltaisesta viranomaisesta ja maksajavirastosta. Lain 60 ja 91 a §:ssä on säädetty todentamisviranomaisesta ja sen tehtävistä. Horisontaaliasetuksen 8 artiklassa säädetään toimivaltaisesta viranomaisesta, 9 artiklassa säädetään maksajavirastoista sekä 12 artiklassa säädetään todentamisviranomaisista. Uudella rahoituskaudella ehdotetaan säädettäväksi uusi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista annettu laki, jäljempänä. Kyseisessä laissa säädettäisiin muun muassa EU:n lainsäädännössä tarkoitetuista viranomaisista ja toimielimistä. Näin ollen lain 4, 60 ja 91 a §:ään ehdotetaan tehtäväksi viittaukset hallinnointilakiin.
Kaksinkertaisen rahoituksen kiellosta on nykyisin säädetty tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevissa alempiasteisissa EU-säädöksissä. Näitä säädöksiä ei sovelleta uudella rahoituskaudella. Horisontaaliasetuksen 36 artiklassa säädetään kaksinkertaisen rahoituksen kiellosta, 62 artiklassa säännösten kiertämistä koskevasta lausekkeesta ja 61 artiklassa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättämisestä. Horisontaaliasetuksessa jäsenvaltiolle asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi, näistä seikoista tulisi säätää kansallisesti. Kyseisten artiklojen mukaisista asioista ehdotetaan säädettäväksi lain 37 a, 37 b ja 37 c §:ssä.
Aikaisemmalla rahoituskaudella valvonnasta, takaisinperinnästä ja seuraamuksista säädettiin EU-säännöksissä tuottajaorganisaatiotuen ja osittain mehiläishoitotuen osalta. Jatkossa näitä säännöksiä ei sovelleta. Uuden rahoituskauden EU-säädöksissä tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen valvonnasta, takaisinperinnästä ja seuraamuksista säädetään näiden järjestelmien osalta saman sisältöisesti horisontaaliasetuksessa, mutta ei enää yksityiskohtaisesti alempiasteisissa EU-säädöksissä. Näin ollen esityksessä ehdotetaan, että mainituista seikoista säädetään kansallisesti siltä osin kuin EU-säädökset edellyttävät tarkempia säännöksiä.
Horisontaaliasetuksen 60 artiklassa säädetään tarkastuksista koskevista säännöistä. Siinä asetetaan muun muassa jäsenvaltioille velvoitteet tehdä tarkastuksia, varmistaa tarkastusten riittävä taso ja tehdä koko hakijamäärästä tarkastusotos. Nykyisin lain 49 §:ssä on säädetty tarkastusten yleisestä ohjauksesta, tarkastuskohteiden valinnasta, yleisistä tarkastusmenettelyistä ja tarkastuksista raportoinnista, 50 §:ssä hakemusten ja ilmoitusten tarkastuksista sekä 55 §:ssä tuen hakijoiden ja saajien tarkastuksista. Nykytilaan nähden 49 §:ään ehdotetaan lisättäväksi valtuussäännös, jonka nojalla pykälässä mainituista seikoista voitaisiin antaa valtioneuvoston asetus. Valtuussäännöksellä voitaisiin huomioida mahdollisten EU-säädösten muutokset, jotka edellyttäisivät kansallisten säädösten tarkentamista.
Lain 63 §:ssä säädetään maa- ja metsätalousministeriön, Maaseutuviraston ja tarkastusviranomaisen tiedonsaantioikeudesta. Lain 65 §:ssä säädetään viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietoja muille viranomaisille. Esityksessä muutettaisiin viranomaisen tiedonsaantioikeuksia ja tiedonluovutusta koskevia säännöksiä. Muutokset liittyvät osittain horisontaaliasetuksen jäsenvaltioille asettamiin velvoitteisiin. Horisontaaliasetuksen 59 artiklassa säädetään muun muassa siitä, että jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säädökset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Horisontaaliasetuksen 62 artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus toteuttaa tehokkaita ja oikeasuhteisia toimenpiteitä unionin oikeuden säännösten kiertämisen välttämiseksi. Mainitussa artiklassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus varmistaa, ettei etuutta myönnetä, jos etuuden saamisen vaaditut edellytykset on luotu keinotekoisesti ja kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti. Horisontaaliasetuksen 50 artiklan mukaan jäsenvaltion on annettava komission käyttöön kaikki maataloustukirahaston asianmukaisen toiminnan kannalta tarpeelliset tiedot ja toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet, jotka saattavat helpottaa tarkastuksia, joiden komissio arvioi olevan tarpeen unionin antamien varojen hoidossa.
Esityksellä mahdollistettaisiin viranomaisille oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta Verohallinnolta hakijaa koskevat tiedot veroihin sekä muulta viranomaiselta ja julkista tehtävää hoitavalta edellä mainittua tahoa koskevat tiedot lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat ehdotetun säännöksen nojalla selvittää tuen hakijoiden julkisten velvoitteiden hoitamista osana tuen myöntämis-, maksamis- ja tuen käytön valvontaprosessia.
Lain 65 §:ssä huomioitaisiin uusi ruokahallinnon tietovarannosta annettu laki (560/2021). Ehdotettavan säännöksen mukaan maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja tässä laissa tarkoitetun tarkastuksesta vastaavan viranomaisen tämän lain toimeenpanossa saamien tietojen tiedonluovutukseen muille viranomaisille tai EU-toimielimille sovelletaan ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain (560/2021) 8 §:ää. Ehdotettava pykälä täyttäisi edellä mainitut horisontaaliasetuksen mukaiset jäsenvaltioille asetetut velvoitteet.
Lain 73 §:ssä säädetään tuen maksamisesta ennakolta tai useassa erässä. Pykälässä viitataan EU-säädöksiin. Tuen maksamisesta ennakolta on nykyisin säädetty tuottajaorganisaatiotuen osalta hedelmä- ja vihannesalan delegoidussa asetuksessa, jota ei uudella rahoituskaudella sovelleta. Horisontaaliasetuksen 44 artiklassa säädetään maksuista tuen saajille sekä niihin sisältyvistä ennakkomaksuista. Kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan komissio voi antaa delegoituja säädöksiä artiklan muuttamiseksi lisäämällä sääntöjä ennakoiden maksamisen sallimisesta tiettyjen tukijärjestelmien osalta sekä ennakkomaksujen maksamista koskevista erityisedellytyksistä. Ehdotettavassa pykälässä viitattaisiin EU-säädöksiin tuen ennakolta maksamisen edellytysten osalta ja lisättäisiin valtuus antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Horisontaaliasetuksen 44 artiklassa mainitun valtuussäännöksen takia kansallinen asetusvaltuus olisi tarpeellinen, jotta voidaan huomioida mahdolliset tarkemmat uudet EU-säännökset.
Lain 74 §:ssä säädetään tuen takaisinperinnästä. Pykälässä viitataan EU-säädöksiin. Mehiläishoitotuen osalta pykälässä on viitattu valtionavustuslakiin. Ehdotettavassa 74 §:ssä säilyisi ensisijaisena viittaus EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön, koska tiettyjen tukijärjestelmien osalta takaisinperinnästä säädetään EU:n alempiasteisissa säädöksissä. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta alempiasteiset EU-säädökset poistuvat uudella rahoituskaudella, joten takaisinperintäsäännöksistä tulisi säätää kansallisesti. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan mukaan jäsenvaltion on annettava tarvittavat säädökset, joiden on liityttävä aiheettomasti suoritettujen maksujen perimiseen takaisin korkoineen. Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi takaisinperinnästä ja sen lisäksi myös tuen maksamisen lopettamisesta. Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä olisi tehtävä. Tämä olisi välttämätöntä horisontaaliasetuksen velvoitteen täyttämiseksi sekä takaisinperinnän suorittamiseksi ja tuen maksamisen lopettamiseksi. Mehiläishoitotuen osalta poistettaisiin viittaus valtionavustuslakiin, koska ehdotettava pykälä kattaisi myös mehiläishoitotuen takaisinperinnän.
Lain 75 §:ssä säädetään seuraamusmaksun määräämisestä. Pykälässä on viitattu EU-säädöksiin. Ehdotettavassa pykälässä säilyisi ensisijaisena viittaus EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta seuraamusmaksun edellytyksiä ja määräämistä koskevia EU:n alempiasteisia säädöksiä ei sovelleta uudella rahoituskaudella. Horisontaaliasetuksen 59 artiklan mukaan jäsenvaltion on annettava tarvittavat säädökset, joihin on liityttävä tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määrääminen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti. Artiklan mukaisen velvoitteen täyttämiseksi seuraamusjärjestelmästä olisi säädettävä tarkemmin kansallisesti. Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa seuraamus voidaan määrätä sekä seuraamusmaksun määrästä. Pykälässä huomioitaisiin horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan mukaisesti se, että seuraamukset ovat oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, pysyvyyteen tai toistuvuuteen. Pykälässä otettaisiin myös huomioon horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdan mukaiset tilanteet, joissa seuraamuksia ei määrätä.
3.2.4
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetusta koskevat säännökset
Esityksellä toimeenpantaisiin EU:n markkinajärjestelyasetukseen tehdyt muutokset. Markkinajärjestelyasetuksesta on poistettu sokerialan kiintiöjärjestelmään liittyvät artiklat, joita ei ole sovellettu 30.9.2017 jälkeen kiintiöjärjestelmän päätyttyä. Jäljelle jäisivät säännökset sokerin viitehinnasta, toimialasopimuksista ja mahdollisuus poistaa väliaikaisesti tullit melasseilta. Markkinajärjestelyasetuksesta on poistettu vientitukiin liittyvät kohdat. Esityksessä poistetaan mainitut säännökset siltä osin kuin niistä ei ole jatkossa EU-säännöksiä.
Markkinajärjestelyasetukseen on lisätty uusi 90 a artikla, jonka mukaan jäsenvaltion on varmistettava, että tuotteita, joissa ei noudateta viinin pakollisia merkintöjä, ei saa päästää markkinoille tai ne on poistettava markkinoilta. Voimassa olevat markkinajärjestelylain säännökset kattaisivat tällaiset viranomaismenettelyt.
Kaupan pitämisen vaatimusten valvonnassa on huomioitava viinituotteiden uudet pakolliset vaatimukset eli ravintoarvomerkintä ja ainesosaluettelo, jotka koskevat sekä vähäalkoholisia että alkoholittomia viinejä.
Markkinajärjestelyasetuksen 148 ja 168 artiklassa säädetään jäsenvaltion oikeudesta edellyttää kirjallisten sopimusten käyttöä maataloustuotteiden kaupassa, jossa tuottaja on osapuolena. Tästä säädetään nykyisin elintarvikemarkkinalaissa (1121/2018). Kyseisiä artikloita muutettiin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä siten, että hinnanmääräytymisessä voidaan käyttää erityyppisiä indeksejä. Uudet säännökset ovat suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä. Uusissa säännöksissä todetaan jäsenvaltion mahdollisuus vahvistaa erilaisia indikaattoreita, joita voitaisiin käyttää. Mainitut artiklat eivät vaikuta edellyttävän kansallisia säännöksiä.
Asetuksella muutetaan myös 172 a artiklaa, joka koskee tuottajien mahdollisuuksia tehdä arvonjakosopimuksia. Artiklan soveltamisalaa laajennetaan siten, että myös jatkojalostajat ovat sen piirissä. Mainittu säännös on suoraan sovellettavaa sopimusosapuolten harkintavaltaan kuuluvaa EU-lainsäädäntöä eikä edellytä muutoksia markkinajärjestelylakiin.
Markkinajärjestelyasetukseen on lisätty uusi 210 a artikla, jossa säädetään kestävyyttä edistävien vertikaalisten aloitteiden kilpailuoikeudellisesta hyväksyttävyydestä. Kyseessä on suoraan sovellettava EU:n lainsäädännön säännös. Markkinajärjestelyasetuksessa säädettyjen kilpailuoikeudellisten poikkeusten osalta toimivalta on vakiintuneesti kuulunut kilpailuviranomaisille. Tämä huomioitaisiin nykytilan mukaisesti markkinajärjestelylain säännöksessä, joka koskee lain suhdetta muuhun lainsäädäntöön.
Markkinajärjestelyasetukseen lisättiin uusi 222 a artikla, jossa säädetään unionin markkinoiden seurantakeskuksista. Mainitun artiklan mukaan komissio perustaa unionin markkinoiden seurantakeskuksia, jotta voidaan parantaa elintarvikeketjun avoimuutta, antaa tietoa talouden toimijoiden ja viranomaisten valintoja varten ja helpottaa markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa. Komissio voi päättää mille maatalouden aloista perustetaan unionin markkinoiden seurantakeskuksia. Unionin markkinoiden seurantakeskusten on asetettava saataville markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa varten tarvittavat tilastotiedot ja muita tietoja. Näitä ovat erityisesti seuraavat:
a) tuotanto, tarjonta ja varastot;
b) hinnat, kustannukset ja mahdollisuuksien mukaan voittomarginaalit elintarvikeketjun kaikilla tasoilla;
c) ennusteet markkinakehityksestä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;
d) maataloustuotteiden tuonti ja vienti, erityisesti maataloustuotteiden tuontia unioniin koskevien tariffikiintiöiden täyttyminen.
Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kerättävä edellä tarkoitetut tiedot ja toimitettava ne komissiolle. Mainitulla artiklalla voidaan arvioida olevan merkitystä markkinajärjestelylain hintaselvitysjärjestelmään liittyen, jota selvitetään tarkemmin jäljempänä luvussa 3.2.5.
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetuksella muutetaan myös maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annettua asetusta (EU) N:o 1151/2012. Laatujärjestelmää koskevan asetuksen muutokset eivät edellytä muutoksia voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Nimisuojatuotteiden valvonnasta, valvontaviranomaisista sekä kansallisesta hakemusmenettelystä säädetään nykyisinkin elintarvikelaissa (297/2021). Nimisuojatuotteen määritelmä on elintarvikelain 5 §:n 2 momentin 32 kohdassa ja lain 54 §:ssä säädetään nimisuojatuotteen rekisteröinnistä ja valmistuksesta ilmoittamisesta.
Maustettujen viinituotteiden määritelmästä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojasta annettuun asetukseen (EU) N:o 251/2014 tehdyt muutokset eivät edellytä kansallisia säädösmuutoksia.
3.2.5
Muut esityksen muutokset
Markkinajärjestelylakiin liittyy myös eräitä EU:n lainsäädäntömuutoksista riippumattomia muutostarpeita. Esimerkiksi säännökset, joissa viitataan Maaseutuvirastoon ja Elintarviketurvallisuusvirastoon, tulisi päivittää vastaamaan nykytilaa. Samassa yhteydessä päivitettäisiin markkinajärjestelylain toimivaltaisia viranomaisia koskevat säännökset. Lakiin tehtäisiin myös tiettyjä teknisiä muutoksia, kuten esimerkiksi ajantasaistettaisiin säännöksiä ja niihin tehtyjä lakiviittauksia.
Lain 33–36 §:ssä säädetään koulujakelutuesta. Koulujakelutukea koskevia säännöksiä muutettaisiin siltä osin, että tukea voisi hakea myös viranomaisen puolesta toimiva kyseisten tuotteiden hankinnoista vastaava sidosyksikkö. Tällaisia olisivat esimerkiksi kunnan omistamat ruokapalveluyhtiöt. Säännöksellä huomioitaisiin se, että kunnat ovat usein yhtiöittäneet ruokapalveluitaan ja kunnan ruokapalveluyhtiö voisi tällöin suoraan hakea tukea. Muutos olisi tarpeen, koska valtaosa koulujakelujärjestelmän tuensaajista on kuntia, jotka ovat enenevissä määrin yhtiöittäneet ruokapalveluitaan. Ruokaviraston tuensaajilta saaman palautteen mukaan koulujakelutukien hakeminen olisi kunnissa yksinkertaisempaa, jos tukea voisi hakea suoraan kunnan oma sidosyksikkö. Muutos helpottaisi tuensaajan hallinnollista taakkaa tilanteissa, joissa tuenhakemiseen liittyvä käytännön tieto on sidosyksikössä. Tämä yksinkertaistaisi tuen hakemista kunnissa.
Lain 41—44 §:ssä säädetään hintaselvityksistä. Hintaselvityksiä koskevia pykäliä päivitettäisiin vastaamaan tarkemmin nykyisiä EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä edellytettyjä tietojen toimittamista koskevia säännöksiä. Esityksessä lisättäisiin säännös, jonka mukaan tietoja olisivat velvollisia toimittamaan myös muut toimijat, joita koskevien tietojen toimittamista EU:n markkinajärjestelylainsäädäntö edellyttää. Säännös olisi tarpeellinen esimerkiksi tilanteissa, joissa EU-säädökset muuttuvat nopealla aikataululla ja edellyttävät jäsenvaltiolta uusien tietojen toimittamista. Lisäksi säännöksen arvioidaan olevan tarpeellinen markkinajärjestelyasetukseen lisätyn uuden 222 a artiklassa jäsenvaltiolle asetetun velvoitteen täyttämiseksi. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kerättävä komission edellyttämät tiedot ja toimitettava ne komissiolle.
Lain 46 §:ssä säädetään sokerijuurikkaan toimialakohtaisia sopimuksia koskevista vaatimuksista. Pykälään tehtäisiin markkinajärjestelyasetuksen 125 artiklaan liittyvä menettelyllinen muutos sokerijuurikkaan toimialakohtaisten sopimusten vähimmäissisällön hyväksymisestä. Mainitun artiklan mukaan toimialakohtaisten sopimusten on oltavan kyseisessä asetuksessa vahvistettujen ostoehtojen mukaisia. Ehdotettavan säännöksen mukaan toimialakohtainen sopimus tulisi voimaan vasta sen jälkeen, kun Ruokavirasto on päätöksellään hyväksynyt toimialakohtaisen sopimuksen täyttävän vähimmäissisältöä koskevat kyseiset vaatimukset.
Lain 46 b §:ssä säädetään kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvissä hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltaisista viranomaisista. Lain 58 b §:ssä säädetään kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvistä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tarkastuksista. Esityksellä muutettaisiin viranomaistehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden alittavien viinialan tuotteiden tarkastuksen ja ilmoitusten käsittelyn osalta. Esityksellä siirrettäisiin nykyisin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaiselle kuuluvat 2,8 tilavuusprosenttia alittavien viinialan tuotteiden ilmoitusten käsittely ja tarkastukset Ruokavirastolle. Muutos vastaisi mainittujen viranomaisten osalta elintarvikelainsäädännössä olevaa nykykäytäntöä.
Lain 46 e §:ssä säädetään viinialan tuotteita koskevien tietojen ilmoittamisesta. Nykyisen EU-lainsäädännön nojalla Suomella ei enää ole velvollisuutta ilmoittaa viinivarastoja, koska Suomi ei ylläpidä viinitilarekisteriä. Käytännössä varasto- ja tuotantoilmoitukset vaaditaan vain suurilta viinin tuottajamailta markkinatietojen keruun helpottamiseksi. Näin ollen kyseinen säännös kumottaisiin tarpeettomana.
Markkinajärjestelylaissa ei ole nykyisin säädetty sähköisestä hausta. Lakia sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa (13/2003) sovelletaan yleislakina markkinajärjestelylain alaisten tukien hakemiseen, joka on mahdollistanut sähköisen haun. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi sähköistä hakua koskeva uusi 70 a §. Säännöksen mukaan sähköinen haku voitaisiin edellyttää ainoaksi tuen hakuvaihtoehdoksi. Asiasta olisi tarpeen säätää, koska se olisi poikkeus sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin.
Sähköinen hakemus on ollut osittain käytössä voimassa olevan lain aikana. Voimassa olevan lain ja kuluvan EU:n rahoituskauden aikana koulujakelutuen hakemuksista lähes kaikki eli noin 93 prosenttia on jätetty sähköisesti (tilanne helmikuussa 2022). Saapuneista 1 977 hakemuksesta vain 143 kappaletta oli jätetty lomakkeella. Paperilomakkeilla haetun tuen osuus kaikesta maksetusta tuesta oli vain 1 prosenttia. Suhteessa maksetun tuen määrään paperilomakkeiden käsittely aiheuttaa huomattavaa hallinnollista taakkaa.
Nykyisin muissa markkinajärjestelyyn liittyvissä tuissa, kuin koulujakelutuessa, ei ole käytössä sähköistä asiointipalvelua, jonka kautta tukia voisi hakea. Voimassa olevan lain ja kuluvan rahoituskauden aikana osa tuenhakijoista on kuitenkin lähettänyt hakemuksen sähköpostilla.
Tuenhakijoiden ja hakemusten määrä vaihtelee tukijärjestelmä- ja hakemustyyppikohtaisesti. Nykyisin mehiläishoitotuessa hakemuksia tehdään vuosittain keskimäärin 10 kappaletta. Tuottajaorganisaatiotukeen liittyvät hakemusmäärät vaihtelevat myös hakemustyyppikohtaisesti noin 5–10 hakemukseen vuosittain.
Yksityisen varastoinnin tukijärjestelmä on käytössä markkinatilanteen mukaan ja voi joillakin tuotteilla olla käyttämättä useita vuosia. Markkinatilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti ja näin myös tuenhaku voi alkaa nopeasti, jopa viikon varoitusajalla. Esimerkiksi vuonna 2020 hakemuksia tehtiin juuston ja voin varastointiin liittyen 15 kappaletta. Interventiovarastointi-järjestelmä on käytössä vain markkinatilanteen sitä edellyttäessä. Vuonna 2018 varastoidusta maitojauheesta tehtiin ostotarjouksia 46 kappaletta ja seuraavana vuonna 29 kappaletta.
Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien hakijana on pääsääntöisesti yritys, kunta, yhdistys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Viljan interventiovarastoinnissa tarjouksia voivat jättää myös maatilat, joten myös yksityiset elinkeinonharjoittajat eli toiminimiyrittäjät voivat olla asiakkaina. Velvollisuus sähköiseen asiointiin koskisi pääasiassa oikeushenkilöitä, mutta myös pienessä määrin elinkeinotoimintaa harjoittavia yksityishenkilöitä. Velvollisuuden kohteena olisivat yhdistysten, kuntien, yritysten tai muiden yhteisöjen vastuuhenkilöt sekä elinkeinotoimintaa harjoittavat yksityishenkilöt, joilla arvioidaan olevan riittävät tekniset valmiudet ja kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen. Ehdotettavaan pykälään tulisi valtuus säätää valtioneuvoston asetuksella tuista, joita sähköinen haku koskisi. Koulujakelutukea koskien tietojärjestelmä on jo olemassa ja valtuutta käytetäisiin ensivaiheessa siihen. Muiden tukijärjestelmien osalta tietojärjestelmät ovat valmistelussa ja niitä koskien valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin sähköisestä hausta sitä mukaa, kun tietojärjestelmät ovat valmiina.
4
Ehdotukset ja niiden vaikutukset
4.1
Keskeiset ehdotukset
.
Markkinajärjestelyasetuksesta suunnitelma-asetukseen siirrettyjen hedelmä- ja vihannesalan tukea ja mehiläishoitotukea koskevat säännökset muutettaisiin vastaamaan Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uuden rahoituskauden lainsäädäntöä. Näiden tukijärjestelmien toimeenpano on Suomelle pakollista. Esityksellä toimeenpantaisiin Suomen suunnitelmahedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osaltaSiltä osin, kun näiden tukijärjestelmien toimeenpanosta ei enää säädetä EU-lainsäädännössä, siitä tulee tarvittavilta osin säätää kansallisesti. Lakiehdotuksen sisällön pohjana ja säännösten reunaehtoina on EU-lainsäädännön lisäksi Suomen suunnitelman sisältö ja siinä tehdyt linjaukset ja kirjaukset.
Markkinajärjestelyasetuksen muutosasetukseen tehdyt tuottajaorganisaatioita koskevat muutokset eivät käytännössä aiheuta kuin vähäisiä muutoksia tuottajaorganisaatiota tai toimialaorganisaatiota ja niiden hyväksymistä koskeviin markkinajärjestelylain säännöksiin.
Ehdotuksessa esitetään toimenpiteet, joiden toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen voitaisiin myöntää tuottajaorganisaatiotukea ja mehiläishoitotukea. Mehiläishoitotuen tuensaajan ei jatkossa edellytettäisi toteuttavan kaikkia tukikelpoisia toimenpiteitä. Tästä johtuen tukihakemuksia odotetaan tulevan enemmän kuin määrärahaa on käytettävissä. Näin ollen esityksessä säädettäisiin mehiläishoitotuen tuensaajien ja tukitoimien valinnassa käytettävistä valintaperusteista.
EU:n alempiasteiset säädökset antavat jossakin määrin liikkumavaraa tukijärjestelmien tuki-kelpoisuusehtojen määrittelyssä. Näistä ehdoista säädettäisiin tarkemmin valtioneuvoston asetuksella nykytilan mukaisesti. Tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen osalta uudet EU-säännökset antavat liikkumavaraa kansallisen rahoituksen osuuteen. Esityksellä ei ehdoteta kansallista lisärahoitusta.
EU-säännökset mahdollistavat alakohtaisten tukitoimien käyttöönoton käytännössä kaikkien maataloustuotteiden osalta. Tavoitteet ja toimenpiteet ovat näiden osalta pääosin samoja kuin hedelmä-ja vihannesalalla. Näiden tukitoimien rahoitus olisi tullut tehdä suorien tukien määrärahasta. Esityksellä ei esitetä otettavaksi käyttöön mainittuja tukitoimia.
Lakiin muutettaisiin myös tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevat horisontaaliasetuksen edellyttämät valvontaa, takaisinperintää ja seuraamuksia koskevat säännökset, joista tulisi jatkossa säätää tarkemmin kansallisesti. Lisäksi lakiin lisättäisiin tiettyjä muita horisontaaliasetuksesta johtuvia säännöksiä. Näiden säännöksien osalta kansallista liikkumavaraa on vähän.
Lakiin tehtäisiin myös muuttuneesta Euroopan unionin lainsäädännöstä johtuvia muutoksia sekä ajantasaistettaisiin tietyiltä osin säännöksiä vastaamaan nykytilaa. Laissa muutettaisiin näiltä osin esimerkiksi hintaselvitysjärjestelmää koskevia säännöksiä.
Markkinajärjestelylakiin liittyy myös eräitä EU:n lainsäädäntömuutoksista riippumattomia muutostarpeita. Esimerkiksi säännökset, joissa viitataan Maaseutuvirastoon ja Elintarviketurvallisuusvirastoon, tulisi päivittää vastaamaan nykytilaa. Samassa yhteydessä päivitettäisiin markkinajärjestelylain toimivaltaisia viranomaisia koskevat säännökset. Lakiin tehtäisiin myös teknisiä muutoksia, kuten esimerkiksi ajantasaistettaisiin säännöksiä ja lakiviittauksia. Lakiin tehtäisiin tietyiltä osin muutoksia, jotka koskevat koulujakelutuen hakijaa ja tuensaajaa, sokerijuurikkaan toimialakohtaisia sopimuksia koskevia vaatimuksia sekä viinituotteiden kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyviä viranomaistehtäviä. Lisäksi lakiin tehtäisiin sähköistä hakua koskevat säännökset.
4.2
Pääasialliset vaikutukset
Strategiasuunnitelmassa kuvataan maatalouspolitiikan uudistuksen vaikutuksia Suomessa kokonaisuutena sekä tarveanalyysien pohjalta tehtyjä valintoja. Suunnitelmassa kuvataan myös tarkemmin tähän hallituksen esitykseen sisältyvien toimenpiteiden vaikutuksia.
4.2.1
Taloudelliset vaikutukset
4.2.1.1
Tuottajaorganisaatiotuki
Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuki on EU:n kokonaan rahoittama tukijärjestelmä. Tuottajaorganisaatiotuen osalta olisi mahdollista myöntää kansallista lisärahoitusta, mikäli tuottajien organisoitumisaste jäsenvaltioiden alueella katsotaan olevan huomattavasti alle unionin keskiarvon. Asiasta säädetään suunnitelma-asetuksen 53 artiklassa. Esityksellä ei esitetä otettavaksi käyttöön kansallista lisärahoitusta.
Vuoden 2020 tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmien kustannusten perusteella maksettiin tukea noin 3,5 miljoonaa euroa. Tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärää rajoittuu 4,1 prosenttiin tuottajaorganisaatioiden kaupan pidetyn tuotannon arvosta. Tuottajaorganisaatioiden kaupan pidetyn tuotannon arvo vuonna 2020 oli noin 100 miljoonaa euroa. Kaupan pidetyn tuotannon arvon arvioidaan nousevan maltillisesti tulevalla rahoituskaudella.
Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotukeen momentilla 30.20.46 (EU-rahoitteinen ruokaketjun kehittäminen) arvioidaan tarvittavan vuosien 2023–2027 aikana 4—5 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2023 mahdollisesti tarvittava määrärahan lisäys katetaan momentilla olevasta vuodelta 2022 siirtyneestä määrärahasta. Mahdolliset muutokset määrärahaan arvioidaan vuosittain ja tehdään tarvittaessa normaalein valtiontalouden kehys- ja talousarviopäätöksin. Momentin 30.20.46 menoihin liittyvät tulot on merkitty momentille 12.30.01 (EU:n maataloustukirahastosta saatavat tulot).
4.2.1.2
Mehiläishoitotuki
Mehiläishoitotuki on EU:n osittain rahoittama tukijärjestelmä, jonka EU:n rahoitusosuus on nykyisin 50 prosenttia.
Valtion talousarviossa rahoituskaudelle 2014—2020 mehiläishoitotukeen oli varattu 205 000— 280 000 euroa rahoitusta vuosittain.
Komission esityksestä unionin rahoitusosuutta jäsenmaiden mehiläishoitoalan toimenpiteisiin nostettiin 60 miljoonaan euroon vuodessa kaudelle 2021—2027. Lisärahoitus tuli voimaan vuodesta 2021 alkaen. Rahoituskausien välistä siirtymäkautta varten annettiin Euroopan Parlamentin ja Neuvoston asetus (EU) 2020/2220 tiettyjen siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) ja Euroopan maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) tukea varten vuosina 2021 ja 2022 sekä asetusten (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013 ja (EU) N:o 1307/2013 muuttamisesta varojen ja soveltamisen osalta vuosina 2021 ja 2022 ja asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta varojen ja tällaisen tuen jakamisen osalta vuosina 2021 ja 2022. Kansalliset mehiläishoito-ohjelmat, jotka olisivat normaalisti päättyneet mehiläishoitovuoden päättyessä 31 päivä heinäkuuta 2022, jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2022 asti. Tälle jatkoajalle käytettiin jäsenmaille varainhoitovuodelle 2023 kohdistettua määrärahaa.
Rahoituskaudella 2021—2027 Suomen osuus EU:n mehiläishoitoalan tuesta on 196 182 euroa EU:n varainhoitovuotta kohden. Korotus tehtiin jo mehiläishoitovuosiksi 2021 ja 2022 komission täytäntöönpanopäätöksellä (2021/974) 9.6.2021. Varainhoitovuoden 2023 EU:n määrärahasta Suomessa on varattu 44 150 euroa vuoden 2022 jatkoajan menoihin.
EU:n siirtymäsäädösten vuoksi mehiläishoitotuen kansallisen tuen määrä nostettiin vastaamaan EU:n rahoituskehyksessä päätetyn EU:n tuen määrää jo vuosien 2022—2025 VN-kehyksissä. Tällöin talousarvion momentin 30.20.46 mehiläistuen määrärahaa korotettiin 120 000 eurolla, josta EU-osuus oli puolet. Kokonaisuutena mehiläishoitotuen määräraha on alkaneella rahoituskaudella 400 000 euroa vuositasolla. Momentin 30.20.46 menoihin liittyvät tulot on merkitty momentille 12.30.01 (EU:n maataloustukirahastosta saatavat tulot).
4.2.1.3
Muut esityksen muutokset
Esityksellä muutettaisiin viranomaistehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden alittavien viinialan tuotteiden tarkastuksen osalta. Esityksellä siirrettäisiin nykyisin Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaiselle kuuluvat 2,8 tilavuusprosenttia alittavien viinialan tuotteiden ilmoitusten käsittely ja tarkastukset Ruokavirastolle. Tällä ei arvioida olevan talousarviovaikutuksia.
Markkinajärjestelylaissa ei ole nykyisin säädetty sähköisestä hausta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi asiaa koskevat säännökset, joiden mukaan sähköinen haku voitaisiin edellyttää ainoaksi tuen hakuvaihtoehdoksi valtioneuvoston asetuksella. Tällä ei arvioida olevan talousarviovaikutuksia, koska tietojärjestelmähankkeita on rahoitettu aiemmin myönnetyllä määrärahalla.
Muilla esityksen muutoksilla ei arvioida olevan talousarviovaikutuksia.
4.2.2
Yritysvaikutukset
4.2.2.1
Hedelmä- vihannesala
Tuottajaorganisaatiotuessa edellytetään, että tuen saaja on tuottajaorganisaatio, jolla on voimassa oleva toimintaohjelma. Suomessa oli vuonna 2021 neljä hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiota, joista kolmella oli voimassa oleva toimintaohjelma. Vuonna 2014 tilanne oli tältä osin hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden osalta sama. Tuottajaorganisaatioiden lukumäärän ei arvioida merkittävästi muuttuvan uudella rahoituskaudella. Edellä mainittujen tuottajaorganisaatioiden yhteenlaskettu viljelypinta-ala oli vuonna 2020 yhteensä 1653 hehtaaria. Vuonna 2014 viljelypinta-ala oli 1478 hehtaaria. Näin ollen pinta-ala on edellisen rahoituskauden aikana hieman kasvanut.
Vuonna 2020 toimintaohjelmien kustannusten perusteella tukea tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelmille maksettiin yhteensä 3 504 869 euroa. Tuottajaorganisaatioiden kaupan pidetyn tuotannon arvo oli vuonna 2020 yhteensä 100 208 391 euroa. Vuonna 2014 kaupan pidetyn tuotannon arvo oli yhteensä 63 251 104 euroa. Tuottajaorganisaatioiden kaupan pidetyn tuotannon arvo on kasvanut edellisen rahoituskauden aikana merkittävästi, vaikka tuottajaorganisaatioiden lukumäärä on pysynyt ennallaan. Vuonna 2020 hedelmä- ja vihannesalan yritysten kaupan pidetyn tuotannon kokonaisarvo Suomessa oli 566 410 000 euroa ja vuonna 2014 vastaava arvo oli 424 870 000 euroa. Näin ollen vuoden 2020 osalta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden kaupan pidetyn tuotannon arvo oli noin 18 prosenttia kaikkien hedelmä- ja vihannesalan yritysten kaupan pidetyn tuotannon arvosta. Edellisen rahoituskauden aikana tuottajaorganisaatioiden jäsenmäärä on vähentynyt noin 250 tuottajasta nykyiseen noin 200 tuottajaan ja kaupanpidetyn tuotannon arvo on samaan aikaan kasvanut. Tuottajien määrän vähentymisen arvioidaan vastaavan maatalouden yleistä rakennemuutosta.
Tuki vaikuttaa yritysten kannattavuuteen. Tuottajaorganisaatioiden neuvotteluasemaa on pidetty parempana pieniin toimijoihin verrattuna, koska tuottajaorganisaatiot ovat pystyneet varmistamaan tuotteiden menekkiä keskusliikkeiden kautta. Näin ollen tuottajaorganisaatiotukeen liittyvien toimenpiteiden voidaan arvioida edistävän tavoitetta tuotannon mukauttamiseksi kysyntää vastaavaksi tuotteiden määrään ja laadun osalta sekä tuottajaorganisaatioiden kilpailukyvyn kehittämistä ja niiden toiminnan tehostamista.
Vuonna 2020 tuottajaorganisaatioiden toimenpiteistä eniten tukea maksettiin laadunparantamistoimiin, tuotteen kaupallisen arvon parantamiseen ja tuotannonsuunnitteluun. Ympäristönsuojelutoimenpiteistä eniten tukea maksettiin integroidun torjunnan yleisiä periaatteita laajemmille toimenpiteille, biologisen torjunnan käytölle kasvihuoneissa konventionaalisten torjuntamenetelmien vaihtoehtona, tarkennetulle vedenkäytölle, ravinteiden kierrätykselle ja talteenotolle sekä jätteiden käsittelyn ja jätteiden uusiokäytön edistämiseen. Edellisellä rahoituskaudella tuottajaorganisaatiot eivät ole hakeneet tukea kriisitoimenpiteisiin.
Esityksellä ei merkittävästi muuteta nykytilaa tuottajaorganisaatiotuen osalta. Uudelle rahoituskaudelle ehdotuksessa esitetään pääsääntöisesti samoja tukitoimenpiteitä kuin edellisellä rahoituskaudella. Tuottajaorganisaatiotuen osalta merkittävin muutos edelliseen kauteen nähden oli tukijärjestelmän siirtyminen markkinajärjestelyasetuksesta osaksi suunnitelma-asetuksen mukaista kansallista suunnitelmaa. Tällä muutoksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta tuensaajille.
4.2.2.2
Mehiläishoitoala
Mehiläishoitajien määrä ja mehiläispesien määrä ovat Suomessa EU:n tasolla tarkasteltuna pieniä. EU:n mehiläishoitoalalle osoittama määräraha jäsenmaille määräytyy jäsenmaiden mehiläispesien määrän mukaan. Tuen jakautumista jäsenmaittain on käsitelty tarkemmin jäljempänä luvussa 5.2. Suomessa oli vuonna 2016 noin 64 000 mehiläispesää. Vuonna 2021 mehiläispesien lukumäärä oli noin 85 500. Mehiläispesien lukumäärän arvioidaan myös tulevalla rahoituskaudella jonkin verran edelleen kasvavan.
Suomessa mehiläishoitoalan järjestöistä valtakunnallisella tasolla toimii Suomen mehiläishoitajain liitto ry. Liitolla on 33 alueellista jäsenjärjestöä ja sen jäsenenä on myös muutamia erikoisyhdistyksiä. Liiton jäsenmäärä jäsenyhdistystensä kautta vuonna 2021 oli 2 555 henkilöä. Ahvenanmaalla toimii oma mehiläishoitoalan organisaatio Ålands biodlarförening r.f., jolla jäseniä on noin 110. Mehiläishoitoalalle on tyypillistä suuri harrastajatarhaajien määrä. Suomessa arvioidaan järjestäytymättömien mehiläistarhaajien osuuden olevan noin 15 prosenttia toimijoista.
Koska tarhaajille Suomessa myönnetään sekä kansallista pesäkohtaista tukea että investointitukea, mehiläishoitotukea ei Suomessa ole tarkoitus maksaa suoraan mehiläistarhaajille vaan heitä edustaville yhteisöille. Tämä arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi ottaen huomioon unionin rahoituksen kokonaismäärän suhteellinen vähyys ja mehiläishoitoalalla maksettavat muut tuet. Tältä osin nykytilaan ei esitetä muutosta.
Nykytilan mukaisesti mehiläishoitotukea myönnettäisiin edelleen vain mehiläishoitoalaa edustaville organisaatioille. Esityksellä kuitenkin muutettaisiin tuen hakijoiden määritelmää siten, että tuen saajana voi olla rekisteröity yhteisö. Tällöin hakija voisi olla myös osakeyhtiö. Tämä mahdollistaisi jatkossa esimerkiksi sen, että osakeyhtiömuotoiset tuottajaorganisaatiot voisivat olla tuen hakijana.
Kun hakijan ei enää edellytettäisi toteuttavan kaikkia suunnitelmassa mehiläishoitoalalle esitettyjä toimia, hakijoiden määrän odotetaan kasvavan muutamilla hakijoilla. Tästä johtuen esityksessä säädettäisiin mehiläishoitotuen tuensaajien ja tukitoimien valinnassa käytettävistä valintaperusteista. Tavoitteena on kuitenkin säilyttää tuen vaikuttavuus tuensaajiin nähden niin, että tuki ei hajoa liian pieniin osiin. Koska mehiläishoitotuen rahoituksen määrä on edellä selvitetyn mukaisesti kasvanut, arvioidaan että yksittäisen tuensaajan tuki ei jäisi vaikutuksiltaan liian vähäiseksi mehiläishoitoalan kehittämisen kannalta.
Mehiläishoitotukea myönnettäisiin nykytilan mukaisesti myös tutkimus- ja kehittämistoimintaan ja tuen keskeisenä tavoitteena on tuottavuuden ja kilpailukyvyn parantaminen. Arvioidaan, että kannattavuutta lisääviä toimia ovat erityisesti neuvontaa ja koulutusta, siirtohoidon järkeistämistä, tutkimustoimintaa sekä menekinedistämistä koskevat toimenpiteet. Mehiläishoitotuki voidaan arvioida luonteeltaan kehittämistueksi ja sen vaikutukset yksittäisille mehiläistarhaajille ovat välillisiä. Esitetyillä toimenpiteillä arvioidaan olevan vaikutusta mehiläishoitoalan monipuoliseen kehittämiseen.
Esityksellä ei merkittävästi muuteta nykytilaa mehiläishoitotuen osalta. Uudelle rahoituskaudelle ehdotuksessa esitetään pääsääntöisesti samoja tukitoimenpiteitä kuin edellisellä rahoituskaudella. Esityksen kannalta keskeistä on tukijärjestelmän siirtyminen markkinajärjestelyasetuksesta suunnitelma-asetuksen mukaiseen kansalliseen suunnitelmaan. Tällä muutoksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta tuensaajille.
4.2.2.3
Muut esityksen muutokset
Yritykset, joita markkinajärjestely koskee, ovat pääsääntöisesti elintarvikealan yrityksiä. Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien hakijana on pääsääntöisesti yritys, kunta, yhdistys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Viljan interventiovarastoinnissa tarjouksia voivat jättää myös maatilat, joten myös yksityiset elinkeinonharjoittajat eli toiminimiyrittäjät voivat olla asiakkaina.
Koulujakelutukea koskevia säännöksiä muutettaisiin siltä osin, että tukea voisi hakea myös viranomaisen puolesta toimiva kyseisten tuotteiden hankinnoista vastaava sidosyksikkö. Tällaisia ovat esimerkiksi kuntien omistamat ruokapalveluyhtiöt. Muutos helpottaisi tuensaajan hallinnollista taakkaa tilanteissa, joissa tuenhakemiseen liittyvä käytännön tieto on mainitussa sidosyksikössä. Muutos yksinkertaistaisi tuen hakemista kunnissa.
Hintaselvityksiä koskevia säännöksiä päivitettäisiin vastaamaan tarkemmin nykyisiä EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä edellytettyjä tietojen toimittamista koskevia säännöksiä. Esityksessä lisättäisiin säännös, jonka mukaan tietoja olisivat velvollisia toimittamaan myös muut toimijat, joita koskevien tietojen toimittamista EU:n markkinajärjestelylainsäädäntö edellyttää. Hintaselvitysten yritysvaikutusten on arvioitu koskevan erilaisten tietojen ilmoitusvelvollisuudesta johtuvia hallinnollisia kustannuksia. Lähtökohtana ilmoitusvelvollisuuden osalta olisi nykytila, minkä vuoksi esityksellä ei ole pääsääntöisesti vaikutuksia nykytilaan nähden. Hintaselvityksistä aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi velvollisuus toimittaa mahdollisia tietoja tulisi nykytilan mukaisesti kyseeseen vain, jos viranomainen ei voi hankkia tietoja muista lähteistä.
Markkinajärjestelylaissa ei ole nykyisin säädetty sähköisestä hausta. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset, joiden mukaan sähköinen haku voitaisiin edellyttää ainoaksi tuen hakuvaihtoehdoksi valtioneuvoston asetuksella. Velvollisuus sähköiseen asiointiin koskisi pääasiassa oikeushenkilöitä, mutta myös pienessä määrin elinkeinotoimintaa harjoittavia yksityishenkilöitä. Sähköisen haun tarkempia yrityksiin kohdistuvia vaikutuksia on selvitetty edellä luvussa 3. Sähköiseen hakumenettelyyn siirtyminen saattaa aiheuttaa joillekin toimijoille toimintatavan muutoksia. Sähköisen haun arvioidaan kuitenkin yksinkertaistavan hakumenettelyä järjestelmän käytettävyyden ja saavutettavuuden parantuessa.
Muilla esityksen muutoksilla ei arvioida olevan yritysvaikutuksia.
4.2.3
Vaikutukset viranomaisten toimintaan
Esityksellä ei ole välittömiä vaikutuksia valtion talousarvioon. Ruokavirasto on nykytilan mukaisesti toimivaltainen viranomainen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen toimeenpanon osalta. Hedelmä- ja vihannesalaa tai mehiläishoitoalaa koskevilla ehdotuksilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan nykytilaan nähden.
Esityksellä ehdotetun sähköisen haun arvioidaan vähentävän Ruokaviraston hallinnollista taakkaa. Esityksellä myös muutettaisiin viranomaistehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden alittavien viinialan tuotteiden tarkastuksen ja ilmoitusten käsittelyn osalta. Muutos vastaisi mainittujen viranomaisten osalta elintarvikelainsäädännössä olevaa nykykäytäntöä.
Esitetyt muutokset arvioidaan kullekin viranomaiselle kuuluvan tehtäväkokonaisuuden kannalta niin vähäisiksi, että niillä ei arvioida olevan vaikutusta viranomaisen resurssitarpeeseen. Ehdotuksella ei siten arvioida olevan vaikutuksia julkiseen talouteen. Muilta osin esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia viranomaisten toimintaan.
4.2.4
Ympäristövaikutukset ja muut yhteiskunnalliset vaikutukset
4.2.4.1
Hedelmä- ja vihannesalan ympäristövaikutukset
Suunnitelma-asetuksen 50 artiklan mukaan ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden osuudeksi toimintaohjelmaan sisältyvistä menoista on käytettävä vähintään 15 prosenttia. Toimintaohjelman tulee mainitun artiklan mukaan sisältää vähintään kolme erillistä ympäristö- ja ilmastotoimenpidettä. Edellisellä rahoituskaudella EU-säädökset edellyttivät, että toimintaohjelman ympäristötoimenpiteiden osuuden oli oltava vähintään 10 prosenttia tai vaihtoehtoisesti toimintaohjelmassa oli oltava vähintään kaksi ympäristötoimenpidettä.
Suunnitelma-asetuksen 50 artiklaan on tullut uutena säännöksenä, että vähintään kaksi prosenttia toimintaohjelman menoista on kohdistuttava kestävien tuotantomenetelmien tutkimukseen ja kehittämiseen, mukaan lukien tuhoojankestävyys, eläintautien vastustus, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä taloudellista kilpailukykyä ja markkinoiden kehitystä tukevat innovatiiviset käytännöt ja tuotantotekniikat. Vastaavaa säännöstä ei ollut edellisellä rahoituskaudella.
Edellä mainitut EU-säädöksistä johtuvat muutokset ovat EU:n suoraan sovellettavaa oikeutta. Tältä osin ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden osuus ja niihin käytettävän rahoituksen määrä kasvaisi uudella rahoituskaudella. Tällä arvioidaan olevan positiivisia ympäristövaikutuksia. Muilta osin ehdotus ei merkittävästi muuta tuottajaorganisaatiotukijärjestelmää nykytilaan nähden.
4.2.4.2
Mehiläishoitoalan ympäristövaikutukset
Vuonna 2022 valmistunut kansallinen pölyttäjästrategia sisältää luonnonvaraisia pölyttäjiä koskevien toimenpiteiden lisäksi myös toimenpiteitä tarhattujen pölyttäjien käyttöön. Strategia korostaa pölyttäjien suorittaman pölytyksen eli pölytyspalvelun tärkeyttä sekä luonnolle ja ekosysteemeille että ruoantuotannolle ja ihmisen hyvinvoinnille. Tarhamehiläisillä ei voida kokonaan korvata luonnonpölyttäjien tarjoamaa pölytyspalvelua, mutta tarhatut pölyttäjät täydentävät kuitenkin merkittävästi luontaista pölytystä varsinkin hedelmä- ja marjatiloilla ja ovat siten tärkeä osa pölytyspalvelujen turvaamisessa. Pölyttäjästrategialla pyritään tukemaan myös tarhattujen pölyttäjien saatavuutta ja kestävää käyttöä.
Esitettyjen mehiläishoitotuen toimenpiteiden arvioidaan tukevan pölyttäjästrategian tarhattujen pölyttäjien turvallista käyttöä koskevaa teema-aluetta. Esityksen mehiläishoitotuen toimenpide siirtohoidon järkeistäminen liittyy viljelykasvien pölytyspalveluun. Tämän merkitys korostuu erityisesti Etelä-Suomessa ja Ahvenanmaalla, jossa on runsaasti pölytyspalvelua tarvitsevaa hedelmäntuotantoa. Muita hyönteispölytyksestä hyötyviä viljelykasveja ovat rypsi, rapsi, apila, tattari, kumina ja härkäpapu, mansikka, herukat ja vadelma.
Tietyt esityksessä ehdotetut toimenpiteet voivat liittyä kestävien tuotantotapojen kehittämiseen ja hyönteispölytyksen edistämiseen ja sen turvalliseen toteuttamiseen. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi yhteistoiminta tutkimusohjelmien kanssa, mehiläispesiä vaivaavien tuholaisten ja tautien torjuminen, laboratorioiden tukeminen sekä neuvonta, tiedotus ja koulutus.
Mehiläishoitotuella arvioidaan olevan positiivisia ympäristövaikutuksia tukemalla tarhattujen pölyttäjien saatavuutta ja kestävää käyttöä. Mehiläistarhaus nähdään myös maaseudun elinvoimaisuuden kannalta yhtenä merkittävänä lisätulolähteenä. Mehiläishoitotuki yhdessä muiden alalle kohdistettujen tukien kanssa mahdollistaa mehiläissektorin toiminnan kehittämisen.
4.2.4.3
Muut yhteiskunnalliset vaikutukset
EU:n lainsäädännön muutoksista seuraavista markkinajärjestelylain muutoksissa kyse on yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta. Esitys koskee pääasiassa elintarvikealan yhteisöjä eikä sillä näin ollen ole suoranaisesti perusoikeuksiin liittyviä vaikutuksia. Sähköisen haun yhdenvertaisuuteen liittyviä seikkoja on selvitetty tarkemmin esityksen suhdetta perustuslakiin koskevassa osiossa. Esityksellä ei arvioida olevan muun muassa sosiaalisia vaikutuksia tai vaikutuksia kotitalouksien tai kansalaisten asemaan, lapsiin tai sukupuolten tasa-arvoon tai työelämään.
5
Muut toteuttamisvaihtoehdot
5.1
Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset
.
Lain säätäminen on keskeistä yhteisen maatalouspolitiikan markkinajärjestelyn toimeenpanemiseksi. EU-säädökset jättävät kansallista liikkumavaraa toimeenpanon osalta vain vähän. Esityksellä toimeenpantaisiin Suomen suunnitelmahedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osaltaSiltä osin, kun näiden tukijärjestelmien toimeenpanosta ei säädetä EU-lainsäädännössä, toimeenpanosta tulee tarvittavilta osin säätää kansallisesti.
Viranomaisten tehtävistä ja tuensaajia koskevista edellytyksistä on säädettävä lailla. EU-säädökset määrittelevät tukijärjestelmien rakenteet. Hallituksen esitystä valmisteltaessa on pyritty kiinnittämään huomiota siihen, että vältettäisiin päällekkäinen sääntely EU-säädöksissä ja laissa. Lisäksi, kun huomioidaan, mitä asioita tulisi säätää lain tasoisesti, ei käytännössä jää muita toteuttamisvaihtoehtoja kuin päivittää markkinajärjestelylakia siltä osin kuin EU-säädösten muuttuminen edellyttää.
Esityksen kannalta keskeisin muutos on EU-säädöspohjan vaihtuminen tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta markkinajärjestelyasetuksesta suunnitelma-asetuksen mukaiseen kansalliseen suunnitelmaan. Mainittujen tukijärjestelmien perusrakenne säilyy kuitenkin muutoksesta huolimatta edelleen nykytilan mukaisena. Kansallista liikkumavaraa sisältyy käytännössä tukitoimenpiteiden valintaan sekä tietyiltä osin kansalliseen rahoitukseen. Näiltä osin järjestelmiin ei ehdoteta merkittäviä muutoksia nykytilaan nähden. Esityksellä muutetaan mehiläishoitotuen tuensaajia koskevia edellytyksiä ja säädetään samassa yhteydessä tuenhakijoiden ja niiden esittämiä toimenpiteitä koskevien hankkeiden valintaperusteita. Vaihtoehtona olisi ollut säilyttää nykytilan mukainen järjestelmä, jossa tuensaajan olisi tullut toteuttaa kokonaisuudessaan kaikkia tukikelpoisia toimenpiteitä.
Tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen osalta uudet EU-säännökset antavat liikkumavaraa kansallisen rahoituksen osuuteen. Suomessa maksetaan nykyisin kansallista tukea hedelmä- ja vihannesalalla sekä mehiläishoitoalalla. Näitä tukimuotoja ovat hedelmä- ja vihannesalalla Etelä-Suomen kasvihuonetuotannon tuki ja kasvihuonetuotannon pohjoinen tuki. Mehiläishoitoalalla maksetaan kansallista pesäkohtaista tukea sekä investointitukea tarhaajille. Tästä syystä arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi kohdentaa mehiläishoitotuki nykytilan mukaisesti mehiläishoitoalaa edustaville organisaatioille. Koska Suomessa on jo käytössä edellä mainitut kansalliset tukijärjestelmät, ei arvioitu tarpeelliseksi esittää kansallista lisärahoitusta tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukeen.
Muiden alojen tuottajaorganisaatioiden tukea ei esityksellä esitetä otettavaksi käyttöön. Tuottajaorganisaatiot on perustettava tuottajien aloitteesta ja hallinnon neuvonnasta ja kannustuksesta huolimatta tuottajat eivät ole perustaneet tuottajaorganisaatioita, siten riskinä olisi ollut suorista tuista irrotetun tukisumman jääminen käyttämättä. Erityisesti, kun tuettava tuotannonala, tavoitteet ja toimenpiteet sekä tukisummat olisi pitänyt määrittää kansallista suunnitelmaa laadittaessa. Olemassa olevien muiden kuin hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioiden kaupan pidetyn tuotannon arvo olisi arvion mukaan jäänyt niin vähäiseksi, että tukimäärä näiden tapauksessa olisi jäänyt hyvin vähäiseksi. Tuottajaorganisaatioiden tukeminen muilla tuotannonaloilla arvioitiin tarkoituksenmukaiseksi järjestää maaseuturahoituksen kautta.
Pääsääntöisesti edellä käsiteltyjen EU-säädösten osalta jää käytännössä kansallista liikkumavaraa melko vähän. Suomelle tukijärjestelmien toimeenpano hedelmä- ja vihannesalalle ja mehiläisalalla on pakollista, mutta tukijärjestelmien toimeenpanoa varten voidaan valita kansalliseen suunnitelmaan suunnitelma-asetuksen tavoitteet ja toimenpiteet kansallisten tarpeiden mukaisesti. Näiden osalta arvioitiin tarkoituksenmukaiseksi säilyttää nykytilan mukaiset toimenpiteet mahdollisimman samankaltaisina uudella rahoituskaudella.
Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuen vaihtoehtona ehdotetuille toimenpiteille olisi ollut tukitoimien määrällinen rajoittaminen. Mikäli toimenpiteitä olisi valittu merkittävästi vähemmän, olisi arvion mukaan käynyt niin, että hedelmä- ja vihannesalan toimenpiteet eivät olisi kiinnostavia tuen hakijoille. Mikäli määrällisesti olisi otettu käyttöön enemmän tukitoimia, ei tämän olisi arvioitu tuovan lisäarvoa tuottajaorganisaatioille. Hedelmä ja vihannesten tuottajaorganisaatiot ovat olleet pääosin tyytyväisiä nykyisin käytössä olleisiin toimenpiteisiin. Esityksessä esitetyt toimenpiteet vastaavat pääsääntöisesti jo käytössä olevia toimenpiteitä, joiden on arvioitu vastaavan tuottajaorganisaatioiden tarpeisiin parhaiten.
Mehiläishoitoalalle myönnettävän tuen osalta vaihtoehtona ehdotetulle toimenpiteille olisi ollut toimenpiteiden määrällinen rajaaminen. Tällöin olisi voitu kyseisiin tukikohteisiin ohjata merkittävämpi osuus rahoituksesta. Kansallista suunnitelmaehdotusta koskeneen kuulemisen perustella toimenpiteitä mehiläishoitoalalla tarvitaan laajasti. Vastaavan laajuisia toimia on toteutettu myös nykyisellä ohjelmakaudella kansallisessa mehiläishoito-ohjelmassa.
Tuensaajat olisi ollut mahdollista eriyttää myös toimenpiteittäin. Unionin tuen pieni kokonaismäärä ei puoltanut tukijärjestelmän hajauttamista mehiläishoitoalan yhteisöjen ulkopuolelle. Jo nykyisin voimassa olevien säännösten nojalla mehiläishoitoalan yhteisöt voivat tehdä yhteistyötä esimerkiksi tutkimuslaitosten ja laboratorioyritysten kanssa. Tukeen oikeutettu toimija voi käyttää toimenpiteiden toteutuksessa apuna muuta julkisoikeudellista tai yksityisoikeudellista yhteisöä. Esitys vastaa tältä osin nykytilaa.
5.2
Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot
Maa- ja metsätalousministeriö tiedusteli tammikuussa 2022 EU:n jäsenmailta, mitä toimenpiteitä ne aikovat ottaa käyttöönsä mehiläishoitoalalla ja hedelmä- ja vihannesalalla. Lisäksi jäsenmailta kysyttiin, kenelle mehiläishoitoalan tukea on tarkoitus myöntää eri jäsenmaissa. Kyselyn ajankohtana jäsenvaltioiden kansalliset suunnitelmat ja lainsäädäntö olivat vielä keskeneräisiä, joten vastaukset kuvaavat kyselyn ajankohdan tilannetta.
5.2.1
Hedelmä- ja vihannesala
Hedelmä- ja vihannesalalla vastauksia saatiin 15 jäsenmaasta. Vastausten perusteella jäsenmaat aikovat ottaa toimenpiteitä lukumääräisesti käyttöön hyvin vaihtelevasti. Virossa ei oteta lainkaan käyttöön hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotukea. Virossa mainittu tuki ei ole EU-säädösten nojalla pakollinen, koska aiemmalla rahoituskaudella ei Virossa ole ollut hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatioita. Vastaavasti esimerkiksi Espanja ottaa kaikki suunnitelma-asetuksen mukaiset 21 toimenpidettä käyttöön.
Muiden vastauksen antaneiden jäsenmaiden käyttöön otettujen toimenpiteiden lukumäärä vaihtelee 5—16 toimenpiteen välillä. Unkarissa on tarkoitus ottaa käyttöön 16 toimenpidettä, kun taas Saksassa otettaisiin käyttöön 6 toimenpidettä. Irlanti ottaa käyttöön vain yhden toimenpiteen ja muita toimenpiteitä on mahdollista valita lisää paikallisesti. Vastanneista jäsenmaista 14 on ottamassa käyttöön toimenpiteen investoinnit aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen, tutkimus ja koetuotanto sekä innovatiiviset tuotantomenetelmät ja muut toimet. Kyselyyn vastanneista jäsenmaista 13 ottaa käyttöön toimenpiteen, joka koskee menekinedistämistä, tiedotusta ja kaupan pitämistä. Sato- ja tuotantovakuutus koskeva toimenpide on tarkoitus ottaa käyttöön 10 kyselyyn vastanneessa jäsenmaassa.
Käytännössä jäsenmaiden valitsemat tukitoimet riippuvat paljon esimerkiksi siitä, mitä kyseisen maan hedelmien ja vihannesten tuottajaorganisaatiot tuottavat. Jäsenvaltioiden valitsemien tukitoimien osalta voidaan arvioida, että tietyt perustukitoimenpiteet on valittu hyvin samankaltaisesti eri jäsenvaltioissa. Sen sijaan tiettyjen tukitoimien osalta on enemmän vaihtelua. Tällaisia ovat esimerkiksi hedelmätarhojen uudelleenistutukset pakollisen raivauksen jälkeen tai raakana korjaamisen ja korjaamatta jättämisen kaltaiset toimet.
5.2.2
Mehiläishoitoala
Mehiläishoitoalalla vastauksia saatiin 20 eri jäsenmaasta. Vastausten perusteella muut jäsenmaat aikovat ottaa mehiläishoitoalan toimenpiteet melko laajasti käyttöön. Vastanneet jäsenmaat aikoivat ottaa käyttöön yhdestä seitsemään mehiläishoitoalalle suunnitelma-asetuksessa mainituista seitsemästä toimenpiteestä. Tyypillisimmin jäsenmaat ovat valinneet viisi tai kuusi toimenpidettä. Esimerkiksi Irlanti on ottamassa käyttöön vain yhden toimenpiteen. Kaikki seitsemän toimenpidettä on tarkoitus ottaa käyttöön Espanjassa, Saksassa ja Ruotsissa. Tanskassa ja Virossa on tarkoitus toteuttaa viittä eri toimenpidettä.
Kaikki muut jäsenmaat paitsi Irlanti ovat ottamassa käyttöön toimenpiteen, joka koskee mehiläishoitajille ja mehiläishoitajien organisaatioille annettavaa neuvontapalvelua, teknistä apua, koulutusta, tiedotusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa.
Saatujen vastausten perusteella monissa jäsenmaissa tuensaajat vaihtelevat toimenpiteiden välillä. Osassa toimenpiteistä tuensaajina voivat olla mehiläistarhaajat ja osassa toimenpiteissä mehiläisalan organisaatiot. Noin puolessa vastanneista jäsenmaista myös tutkimusalan organisaatiot tai yliopistot voivat olla tuensaajina eräissä toimenpiteissä. Joissakin jäsenmaissa tuensaajina voi olla myös laboratoriot, hunajan pakkaajat ja kauppiaat tiettyjen toimenpiteiden osalta. Ruotsissa tuen saajana voivat olla viranomaiset, kunnat, alueet, yhdistykset, muut järjestöt ja yritykset. Ruotsissa ei ole tarkoitus tukea yksittäisiä mehiläistarhaajia, vaan kaikista toimenpiteistä tulee olla yleistä hyötyä mehiläishoitoalalle.
Viro, Latvia ja Portugali aikovat myöntää tukea ainoastaan mehiläishoitoalan organisaatioille. Portugalissa tuen saajat ovat käytännössä mehiläisalan hyväksyttyjä tuottajaorganisaatioita sekä mehiläishoitoalan toimialajärjestöjä. Belgiassa Vallonian alueella toimenpiteet on tarkoitus toteuttaa julkisen hankinnan kautta.
Tulevalla rahoituskaudella jäsenmaiden vuosittainen osuus EU-rahoituksesta on vahvistettu koko rahoituskaudelle suunnitelma-asetuksen liitteessä X. Mehiläishoitoalan tukitoimille osoitettu määräraha rahoituskaudella 2020—2027 on EU-tasolla yhteensä 60 miljoonaa euroa varainhoitovuosittain. Espanjan osuus on tästä suurin, noin 9,6 miljoonaa euroa. Muista suurimmista tuensaajista Ranskan, Kreikan, Romanian, Italian ja Puolan määrärahan osuus on yli 5 miljoonaa euroa.
6
Lausuntopalaute
Lakiehdotus on ollut nähtävillä maa- ja metsätalousministeriön internet-sivuilla. Lakiehdotuksen säännöksiä on käsitelty markkinatoimenpiteiden valmistelutyöryhmässä ennen lausuntokierrosta. CAP-lakiehdotuksista järjestettiin 14.6.2022 yhteinen sidosryhmien kuulemistilaisuus, jossa käsiteltiin lakiehdotusta. Mainittuna päivänä järjestettiin myös erillinen kuulemistilaisuus mehiläishoitoalan järjestöille, jossa käsiteltiin lakiehdotukseen sisältyviä säännöksiä, jotka liittyvät mehiläishoitoalaan.
Lakiehdotuksesta on pyydetty lausunnot seuraavilta tahoilta: oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, ELY-keskukset, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Suomen ympäristökeskus, Tulli, Ålands landskapsregering, Alkoholintarkastuslaboratorio, Andelslaget Närpes Grönsaker, Elintarviketeollisuusliitto ry, Hunajayhtymä Oy, Kauppapuutarhaliitto ry, Kuluttajaliitto ry, Kuntaliitto, Lammasyhdistys ry, Leppävirran Marja Osuuskunta, Lihakeskusliitto ry, Luomuliitto ry, Luonnon suojeluliitto, Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK ry Panimo- ja virvotusjuomateollisuusliitto ry, Pellervon taloustutkimus PTT, Pihvikarjaliitto ry, Puutarhaliitto ry, Päivittäistavarakauppa ry PTY, Sucros Oy, Suomen alkoholijuomakauppa ry, Suomen mehiläishoitajain liitto ry, Suomen siipikarjaliitto ry, Suomen sikayrittäjät ry, Suomen Tumman mehiläisen hoitajat ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC, Vihannes-Laitila Oy, Ålands Trädgårdshall Andelslag, Vilja-alan yhteistyöryhmä ry VYR, WWF Suomi ja Ålands biodlarförening r.f.
Suomen ympäristökeskus totesi, ettei anna lausuntoa asiassa. Suomen Tumman mehiläisen hoitajat ry. totesi lausunnossaan, ettei heillä ole asiaan huomautettavaa. Lausunnon antoivat oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Luonnonvarakeskus, Ruokavirasto, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö, Kuntaliitto, Pellervon taloustutkimus PTT, Päivittäistavarakauppa ry PTY, Suomen mehiläishoitajain liitto ry, Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund SLC (kaksi lausuntoa). Tuottajaorganisaatio Suomen Lammasosuuskunta, Tuottajaorganisaatio Lounais-Suomen Lampurit ry ja Suomen lammasyhdistys antoivat yhteisen lausunnon. Lisäksi lausunnon toimitti Luomutetaan ruokapalvelut -hankkeen toteuttajat Pro Luomu ry, Savon koulutuskuntayhtymä/EkoCentria ja Savonia-ammattikorkeakoulu.
CAP27 - Markkinajärjestely - Maa- ja metsätalousministeriö (mmm.fi)
Lausunnoista on laadittu lausuntoyhteenveto, joka on seuraavalla sivustolla.
Yleisesti ottaen annetuissa lausunnoissa kannatettiin lainsäädännön uudistamista sekä pääosin kannatettiin ehdotettuja muutoksia. Esimerkiksi uutta sähköisen haun säännöstä sekä vähäalkoholisten viinien viranomaistehtävien ajantasaistamista erityisesti kannatettiin.
Valtiovarainministeriö toteaa lausunnossaan, että esityksessä tarkoitettu tukijärjestelmä ja siihen ehdotetut muutokset toteutetaan julkisen talouden suunnitelmien ja valtion talousarvioiden mukaisten määrärahojen ja henkilötyövuosimäärien puitteissa.
Oikeusministeriön lausunnon nojalla täsmennettiin 12 f §:n mukaista tiedonantovelvollisuutta ja perusteluita. Ehdotuksen 63 §:n mukaista viranomaisten tiedonsaantioikeuden sisältöä tarkistettiin ja perusteluita täsmennettiin. Lausunnon perusteella myös 75 §:n osalta perusteluita täydennettiin.
Oikeusministeriön lausunnossa kiinnitettiin tietyiltä osin huomiota asetuksenanto- ja määräyksenantovaltuuksiin. Oikeusministeriön lausunnon nojalla 12 e §:n asetuksenantovaltuuden perussäännöstä täsmennettiin ja 49 §:n asetuksenantovaltuutta tarkennettiin. Lausunnon nojalla 22 b §:n määräyksenantovaltuutta täsmennettiin ja perusteluja tarkennettiin. Oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota, että asetuksenantovaltuuksien muuttaminen määräyksenantovaltuuksiksi ja uusien määräyksenantovaltuuksien säätäminen tulee olla perusteltavissa perustuslain 80 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Näiltä osin perusteluita tarkennettiin 22 b §:n 2 momentin, 24 §:n 4 momentin, 29 §:n 4 momentin ja 70 a §:n 3 momentin osalta sekä esityksen säätämisjärjestysperusteluita täsmennettiin.
Opetus- ja kulttuuriministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota koulujakelutukea koskevien säännösten terminologiaan. Mainitun lausunnon nojalla täsmennettiin 33 a §:n ja 34 §:n terminologiaa sekä niihin liittyviä perusteluita. Lausuntokierroksen jälkeen 33 a §:ää täsmennettiin. Mainitussa pykälässä viitattaisiin tukikelpoisten tuotteiden osalta 33 §:ään, jossa säädetään tarkemmin tukikelpoisista tuotteista ja niiden vaatimuksista.
Koulujakelutuen hakijoiden hyväksymistä koskevan säännöksen muuttamista kannatettiin (34 §). Kuntaliitto, Päivittäistavarakauppa ry (PTY) ja Luomutetaan hankkeen toteuttajat kannattivat lausunnossaan 34 §:n mukaista uudistusta, jonka mukaan viranomaisten puolesta toimiva tuotteiden hankinnoista vastaava sidosyksikkö voi hakea tukea. Toisaalta PTY ja Luomutetaan hankkeen toteuttajat myös totesivat, että muutos jättää kuitenkin edelleen ulkopuolelle muut kunnan ulkopuoliset toimijat, jotka tuottavat julkisen sektorin ruokapalveluita.
Ehdotuksen 34 §:ssä säädetään koulujakelutuen hakijoiden hyväksymisestä. Pykälässä on huomioitu EU:n delegoidun asetuksen (EU) 2017/40 artiklan 5 mukaiset säännökset. Muiden yksityisten ruokapalvelutoimittajien hyväksyminen vaatisi EU-säännösten nojalla merkittäviä lisävaatimuksia mainituille toimijoille. Nyt ehdotettavan muutoksen nähdään lausuntojen nojalla yksinkertaistavan tuen hakua kunnissa.
Verohallinnon Harmaan talouden selvitysyksikkö kannattaa lähtökohtaisesti maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annettuun lakiin ehdotettua säätelyä viranomaisen tiedonsaantioikeudesta. Selvitysyksikkö kuitenkin ehdottaa lausunnossaan harkittavaksi, että harmaan talouden torjuntaan liittyvistä tuen myöntämisen rajoituksista sekä tiedonsaantioikeudesta säädettäisiin kuten muualla lainsäädännössä. Lisäksi selvitysyksikkö ehdottaa, että harmaan talouden selvitysyksikköä koskevaan lakiin lisättäisiin tämän lakiehdotuksen mainitun säännöksen käyttötarkoitus tai ehdotetussa laissa käytettäisiin viittausta valtionavustuslakiin. Edellä mainittuun lakiin lisättäisiin käyttötarkoitus ehdotetun mukaisesti. Lisäksi perusteluja ja säännöstä täsmennettiin.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) kannattaa alakohtaisen 12 f §:n muuttamista ehdotuksen mukaiseksi yleissäännökseksi sekä säännökseen liittyvää tarkempaa valtioneuvoston asetuksenantovaltuutta. KKV totesi kuitenkin lausunnossaan säännöksen edellyttävän täsmennystarpeita. KKV ja työ- ja elinkeinoministeriö ehdotti lausunnossaan harkittavaksi tiedoksiantovelvollisuuden maitoalan tuottajaorganisaatioiden sopimusneuvotteluita koskevien tietojen toimittamisesta paitsi Ruokavirastolle, myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolle.
Mainittu markkinajärjestelyasetuksen 149 artikla on suoraan sovellettavaa EU-oikeutta, jonka nojalla tiedot tulisi toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on Suomessa Ruokavirasto nykykäytännön mukaisesti. Pykälää ja sen perusteluita muilta osin täsmennettiin.
Osassa lausuntoja tuotiin esille tuottajaorganisaatiotuen merkitys myös muille tuotannon aloille kuin hedelmä- ja vihannesalalle. Tältä osin viitattiin muun muassa siihen, että tuottajaorganisaatiotuki on käytössä vain hedelmä- ja vihannesalalla. Ympäristöministeriö toi lausunnossaan muun muassa esille positiiviset ympäristövaikutukset nyt tehtyjen lakiesitysten muutosten osalta, mutta samalla toteaa, ettei vastaavia ympäristövaikutuksia ole niiltä osin kuin mainittuja tukijärjestelmiä ei ole muilla aloilla. Osassa lausunnoissa on myös todettu, että kansallisen suunnitelman välitarkastelun yhteydessä tulisi arvioida muiden alojen tuottajaorganisaatioiden toiminnan tukemista.
Lakiehdotuksen sisällön pohjana ja säännösten reunaehtoina on EU-lainsäädännön lisäksi Suomen suunnitelman sisältö ja siinä tehdyt linjaukset ja kirjaukset. Mainittu suunnitelmaehdotus hyväksyttiin valtioneuvoston istunnossa 16.12.2021. Muiden tuotannonalojen tuottajaorganisaatioiden perustamista ja muuta tuottajien välistä yhteistyötä on tarkoitus tukea maaseudun kehittämisen toimenpiteiden kautta.
Ruokavirasto esitti lausunnossaan muun muassa harkittavaksi teknisluonteisia huomioita tiettyjen pykälien perusteluihin. Ruokavirasto esitti huomiona tarkastuksia koskeviin pykäliin, että ehdotettavan lain tarkastuksia koskevat pykälät olisi hyvä olla tarkasti säädetty. Ruokavirasto pyysi lausunnossaan, että harkitaan seuraamusmaksupykälän tarkentamista (75§). Tältä osin todetaan, että tarkastuksia koskevat ehdotuksen pykälät ovat tarkasti säädettyjä. Seuraamuspykälässä on pyritty huomioimaan EU:n horisontaaliasetuksen säännökset mahdollisimman tarkasti ja yksiselitteisesti. Ruokavirasto kannatti lausunnossaan sähköisen haun säännöstä sekä uusia tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevia säännöksiä.
Suomen mehiläishoitajien liitto (SML) esitti lausunnossaan ainoastaan ehdotuksen mehiläishoitotuen valintakriteereihin (27 a §) liittyen, jonka mukaan mehiläishoitotuen hakijan tulisi edustaa laajalla maantieteellisellä alueella Suomessa merkittävää määrää mehiläishoitolan toimijoita. Svenska lantbruksproducenternas centralförbund (SLC) totesi mainittuihin valintaperusteisiin liittyen muun muassa, että mehiläisalaan vaikuttavuuden lisäksi tulisi vaikuttavuutta olla myös maatalousalaan ja sen toimijoihin.
Tältä osin todetaan, että ehdotettavassa pykälässä esitetään valintakriteeriksi hankkeessa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuus mehiläisalaan ja alan toimijoihin. Säännöskohtaisissa perusteluissa on huomioitu, että toimenpiteiden tulee hyödyttää laajasti mehiläishoitoalaa ja alalla toimivia. Ei ole nähty kuitenkaan tarkoituksenmukaiseksi rajata valintaa siten, että toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa vain laajalla maantieteellisellä alueella. Säännöskohtaisten perustelujen mukaan hankkeen laatua arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi se, että hanke toteuttaa kansallisessa suunnitelmassa kuvattuja tavoitteita ja toimenpiteitä. Lisäksi arvioidaan tarkoituksenmukaiseksi säätää valintaperusteeksi hankkeessa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuus mehiläisalaan ja alan toimijoihin, koska tuen tarkoituksena on tukea mehiläishoitoalaa.
SML:n ja SLC:n ja lausunnoissa esitettiin samansuuntainen näkemys, siitä että mehiläishoitotuella hankitun tiedon ja tuloksien tulisi olla julkisia. SLC:n lausunnossa esitettiin huomioita muun muassa tulevan CAP mehiläistukikauden tavoitteisiin, pesäkohtaisen tuen kohdentamiseen, kaksinkertaiseen rahoitukseen, tuenhakijan ja tuensaajan määrittelyyn, hankkeiden pituuteen, suunnitelman muuttamiseen, ennakkomaksuihin sekä valintakriteereiden käytännön arviointiin ja sidosryhmäyhteistyöhön.
Edellä mainitut seikat eivät edellytä esityksen muuttamista. Koska kyseessä on julkisella rahoituksella tehdyt hankkeet ja tavoitteena on hyödyttää koko mehiläisalaa, hankkeiden tietoja ja tuloksia julkistetaan tarkoituksenmukaisilta osin. Mehiläishoitotuen tavoitteet on määritelty kansallisessa suunnitelmassa. Pesäkohtaisesta tuesta säädetään muussa lainsäädännössä. Kaksinkertaisesta rahoituksesta, tuenhakijasta ja suunnitelman muuttamisesta säädetään yksityiskohtaisesti esityksessä. Hankkeiden pituudesta ja ennakkomaksuista on esityksessä valtioneuvoston asetusvaltuus. Valintakriteereitä on yksityiskohtaisesti selvitetty esityksen perusteluissa. Ruokavirasto ja ministeriö tekevät jatkossakin tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa. Hankepäätökset liittyvät kuitenkin viranomaistehtäviin.
7
Säännöskohtaiset perustelut
Voimassa olevassa markkinajärjestelylaissa on useita säännöksiä, joiden mukaan toimivaltainen viranomainen on Maaseutuvirasto tai Elintarviketurvallisuusvirasto. Kyseiset virastot ovat yhdistyneet Ruokavirastoksi. Tämän vuoksi lakiin tulisi tehdä useita viranomaisen nimeen liittyviä teknisiä muutoksia. Tämän vuoksi tulisi muuttaa 4 §:n otsikko ja 1 momentti, 5 §:n johdantokappale ja 3 kohta, 6 §:n 2 momentti, 8 §:n 1—3 momentti, 9 §:n 1 ja 2 momentti, 10 §:n 2 momentti, 11 §:n 1 momentti, 12 §:n 1 ja 3 momentti, 12 a §:n 1 ja 2 momentti, 12 f §, 18 §:n 1 kohta, 19 §:n 1 momentin johdantokappale ja 2 momentti, 23 §:n 1 momentti, 24 §, 25 §:n 1 ja 2 momentti, 29 §:n 1 ja 3 momentti, 30 §:n 4 momentti, 31 § 1 momentti, 32 §, 33 c §:n 1 momentin johdantokappale ja 4 kohta , 34 §:n 1—3 momentti, 35 §:n 1 momentin 3 kohta, 36 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti, 40 §:n 1—3 momentti, 46 §:n 1 momentti, 46 b §:n 4 momentti, 46 d §:n 1 momentti, 47 §:n 2 ja 3 momentti, 48 §:n 1—3 momentti, 49 §:n 1 momentti, 50 §, 51 §:n 1 momentti, 52 §:n 1 ja 2 momentti, 53 §:n 1 ja 3 momentti, 55 §:n 1 ja 2 momentti, 56 §:n 1 momentin johdantokappale sekä 3 ja 4 momentti, 58 d §:n otsikko ja 1 momentin johdantokappale sekä 2—4 momentti, 58 e §:n johdantokappale, 59 §:n 2 ja 3 momentti, 63 §:n otsikko sekä 1 ja 2 momentti, 64 §:n 1 ja 2 momentti, 65 §, 70 §:n 2 ja 3 momentti, 74 §:n 1 momentti, 75 §, 77 §, 79 §, 85 a §, 86 d §:n 3 momentti ja 89 §:n 1—3 momentti.Koska kyseessä ovat viranomaisen nimestä johtuvat tekniset muutokset, niitä ei jäljempänä enää erikseen perustella. Seuraavassa esitetään säännöskohtaiset perustelut siltä osin kuin kyse ei ole mainitusta muutoksesta.
1 §.Soveltamisala. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin vastaamaan uudistettua EU:n lainsäädäntöä. Yleinen viittaus yhteiseen markkinajärjestelyyn korvattaisiin viittauksilla sitä säätelevään EU:n asetukseen. Momenttiin lisättäisiin kyseisen asetuksen määritelmä, josta nykyisin säädetään markkinajärjestelylain 2 §:ssä. Muutos olisi luonteeltaan tekninen. Samalla määriteltäisiin EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä annettu uusi säädös, suunnitelma-asetus. Lisäksi momentissa huomioitaisiin markkinajärjestelystä suunnitelma-asetuksen III osaston III lukuun maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä siirretyt tiettyjen alojen tukitoimet, joista jatkossakin säädetäisiin markkinajärjestelylaissa. Asiasisällöllisesti lain soveltamisala vastaisi nykytilaa. Pykälän 2 momentti säilyisi nykyisellään.
2 §.Suhde muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin 1 ja 4 kohtien viittaukset päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Pykälän 2 momenttia muutettaisiin siten, että siinä huomioitaisiin markkajärjestelyasetukseen tehdyt lisäykset ja muutokset. Viittaus kattaisi jatkossa myös markkinajärjestelyasetukseen lisätyn 210 a artiklan, jossa säädetään kestävyyttä edistävien vertikaalisten aloitteiden kilpailuoikeudellisesta hyväksyttävyydestä. Kyseessä on suoraan sovellettava EU:n lainsäädännön säännös. Markkinajärjestelyasetuksessa säädettyjen kilpailuoikeudellisten poikkeusten osalta toimivalta on vakiintuneesti kuulunut kilpailuviranomaisille, mikä huomioitaisiin nykytilan mukaisesti muutettavassa momentissa.
3 §.Määritelmät. Pykälän mukaisia määritelmiä muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Kohdan 1 mukainen horisontaaliasetus on kumottu ja korvattu uudella, mikä huomioitaisiin kyseisessä kohdassa. Kohdan 2 mukainen vanhan markkinajärjestelyasetuksen määritelmä säilyisi nykyisellään. Se on edelleen tarpeellinen, koska vanhan markkinajärjestelyasetuksen nojalla annettuja, erityisesti kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyviä komission asetuksia on edelleen voimassa. Kohdan 3 mukaiseen EU:n markkinajärjestelylainsäädännön määritelmään lisättäisiin suunnitelma-asetukseen siirretyt tiettyjen alojen toimenpiteitä koskevat säännökset. Mainitussa kohdassa viitattaisiin suunnitelma-asetuksen III osaston III lukuun. Kohdan 4 mukaisesta EU:n hampputuotteiden tuontilainsäädännön määritelmästä poistettaisiin tarpeettomana viittaus horisontaaliasetuksen hallinnollisia seuraamuksia koskeviin yleisiin jäsenvaltiolle osoitettuihin säännöksiin. Voimassa olevassa markkinajärjestelylaissa on tähän liittyvät säännökset. Kohdan 5 mukainen EU:n tuonti- ja vientitodistuslainsäädännön määritelmä siirrettäisiin 10 §:ään, koska sitä käytetään vain kyseisessä pykälässä. Kohtien 6, 7, 8, 8 a ja 9 mukaiset vientitukeen liittyvät määritelmät kumottaisiin tarpeettomina, koska vientitukea koskeva EU:n lainsäädäntö on kumottu. Kohdan 10 mukainen tuottajan määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Koska nykyiset kohtien 5—9 määritelmät eivät ole enää tarpeellisia, kohta 10 siirrettäisiin kohdaksi 5. Myös tätä seuraavien nykyisten kohtien numerointi muuttuisi samasta syystä.
Nykyisen 11 kohdan mukainen tuottajaorganisaatiotuen määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 6. Nykyisen 12 kohdan mukainen EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännön määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 7. Uudessa suunnitelma-asetusta täydentävässä delegoidussa asetuksessa on eräitä säännöksiä, joita sovelletaan tuottajaorganisaatiotukeen. Määritelmän viittaus annettuun EU:n lainsäädäntöön kattaisi kyseisessä asetuksessa tarkoitetut säännökset. Kohdassa nykyisin viitatussa komission täytäntöönpanoasetuksessa tarkoitetuista valvontaan liittyvistä säännöksistä tulee säätää jatkossa kansallisesti. Nämä säännökset annettaisiin muutettavaksi ehdotettavassa laissa. Nykyisen kohdan 13 mukainen mehiläishoitoalan tuen määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 8.
Nykyisten 14 kohdan yksityisen varastoinnin tuen, 16 kohdan koulujakelutuen, 17 kohdan EU:n koulujakelulainsäädännön ja 19 kohdan EU:n ruhonluokituslainsäädännön määritelmät säilyisivät nykyisellään. Ne numeroitaisiin uudelleen kohdiksi 9—12. Nykyisen 20 kohdan mukainen EU:n sokerituotantolainsäädännön määritelmä kumottaisiin tarpeettomana EU:n lainsäädännössä tehtyjen muutosten vuoksi. Nykyisen kohdan 21 mukainen delegoidun maksajavirastoasetuksen määritelmä kumottaisiin tarpeettomana. Määritelmää on käytetty vain nykyisin voimassa olevan lain 47 §:ssä, jossa jatkossa viitattaisiin eri EU-säädökseen. Nykyisen kohdan 22 mukaisen EU:n kauppanormilainsäädännön määritelmä muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Siinä viitatuissa, aiemmin voimassa olleen horisontaaliasetuksen 59, 89 ja 90 artikloissa tarkoitetuista tarkastuksista säädetään nykyisin markkinajärjestelyasetuksen 90 a ja 116 a artikloissa. Se olisi jatkossa kohta 13. Nykyisen kohdan 23 mukainen maksajavirastoasetuksen määritelmä kumottaisiin tarpeettomana. Jatkossa nykyisin voimassa oleva maksajavirastoasetus päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä 47 § ja 64 §:ssä. Maksajavirastoasetuksen sijasta mainitussa pykälässä käytettäisiin nimeä varainhoitoasetus, joka vastaisi muissa maataloushallinnon laeissa käytettyä määritelmää. Nykyisten kohtien 24—26 mukaiset tuotealojen määritelmät säilyisivät nykyisellään. Ne olisivat jatkossa kohdat 14—16. Nykyisen kohdan 27 mukainen viinialan tuotteen määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohta 17. Nykyisten kohtien 28—33 mukaiset tuotealojen määritelmät säilyisivät nykyisellään. Ne olisivat jatkossa kohdissa 18—23. Nykyisen kohdan 34 mukainen EU:n interventiolainsäädännön määritelmä päivitettäisiin vastaamaan voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Se olisi jatkossa kohdassa 24. Nykyisen kohdan 35 mukainen markkinahäiriötilanteen määritelmä vastaisi nykytilaa. Se olisi jatkossa kohdassa 25.
4 §
Ruokaviraston yleistoimivalta ja EU:n lainsäädännössä tarkoitettu viranomainen
hallinnointilaki
.. Pykälän otsikkoon ja 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva päivitys. Pykälän otsikkoa tarkennettaisiin teknisesti. Pykälän 1 momentissa huomioitaisiin eräät markkinajärjestelystä kansalliseen suunnitelmaan siirretyt tehtävät lain soveltamisalaa koskevaa muutosta vastaavalla tavalla. Pykälän 2 momentissa viitattaisiin yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista annettuun lakiin, jäljempänä. Edellä mainittua lakia koskeva ehdotus sisältyy eduskunnalle syysistuntokaudella 2022 annettavaan hallituksen esitykseen laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta. Hallinnointilaissa säädettäisiin keskitetysti Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman vuosille 2023—2027 laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, raportointiin ja seurantaan liittyvistä seikoista sekä muun muassa näihin liittyvistä viranomaistehtävistä. Edellä mainitun lain 3 luvussa säädettäisiin EU:n lainsäädännössä tarkoitetuista viranomaisista ja toimielimistä.
5 §Interventiovarastojen valinta.. Pykälän johdantokappaleeseen ja 3 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
6 §Viljatuotteiden tarjoajan valtuutus.. Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
8 §Interventiovarastointiin liittyvien tuotteiden maksaminen ja kustannusten korvaaminen.. Pykälän 1–3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos
9 §Varastoitavien tuotteiden valmistusta koskevat vaatimukset.. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos
10 §Tuonti- ja vientitodistukset.. Pykälän 1 momenttiin siirrettäisiin määritelmiä koskevasta 3 §:stä EU:n tuontitodistuslainsäädännön määritelmän sisältö, koska sitä ei käytetä lain muissa säännöksissä. Lisäksi mainitun momentin määritelmää täsmennettäisiin. Pykälän 2 momentissa säädettyä määräystenantovaltuutta koskevaa säännöstä täsmennettäisiin lisäämällä siihen myös todistushakemuksissa esitettävät tiedot. Myös viranomaisen nimi päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Muutokset olisivat luonteeltaan teknisiä.
11 §Hamppualan tuotteiden tuonnissa edellytettävä todistus.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
12 §Eräiden hampun siementen tuonnin erityiset vaatimukset.. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
12 a §Tuottaja- ja toimialaorganisaatioiden hyväksymistä koskevat yhteiset säännökset.. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
12 e §
Tuotteiden kaupan pitäminen hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation ulkopuolella
hedelmä- ja vihannesalan delegoitu asetus
.. Pykälän otsikkoa ja pykälää muutettaisiin siten, että se kattaisi varsinaisen suoramyynnin lisäksi myös muun tuottajaorganisaation ulkopuolella pidettävän tuotteiden kaupan pitämisen. Näistä jäsenvaltion harkintavaltaan kuuluvista seikoista on säädetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä mainituilla aloilla sovellettavien seuraamusten osalta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 muuttamisesta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 2017/891, jäljempänä, 12 artiklassa.
Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tietyin edellytyksin tuottajajäsenet voivat: a) myydä tuotteita suoraan tai tilan ulkopuolella kuluttajille näiden omiin tarpeisiin; b) pitää kaupan itse tai oman tuottajaorganisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, joiden määrä tai arvo on oman tuottajaorganisaation kaupan pidettävän asianomaisten tuotteiden tuotannon määrään tai arvoon nähden vähäinen; c) pitää kaupan itse tai oman tuottajaorganisaationsa osoittaman toisen tuottajaorganisaation välityksellä tuotteita, jotka eivät ensisijaisesti kuulu tuottajaorganisaation kaupallisen toiminnan piiriin ominaispiirteidensä vuoksi tai joiden osalta tuottajajäsenten tuotanto on määrältään tai arvoltaan vähäinen. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa säädetään, että tuottajaorganisaation ulkopuolelle tarkoitettu tuotannon prosenttiosuus, jonka tuottajajäsen voi pitää kaupan tuottajaorganisaation ulkopuolella, saa olla tietyin poikkeuksin enintään 25 prosenttia asianomaisen tuottajajäsenen kaupan pidettävän tuotannon määrästä tai arvosta.
Pykälään lisättäisiin valtuussäännös antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella hyväksyttävän myynnin kohteista ja määristä EU:n lainsäädännössä säädetyissä rajoissa. Markkinajärjestelylaissa on nykyisin säädetty, että tuotteista voidaan myydä suoraan kuluttajille enintään 25 prosentin osuus. Jatkossa vastaavista seikoista säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella. Myynnin kohteilla tarkoitetaan edellä mainitun delegoidun asetuksen 12 artiklan mukaisia säännöksiä myynnin kohteista, joita voitaisiin tarvittaessa tulevalla rahoituskaudella tarkentaa valtioneuvoston asetuksella.
12 f §Tuottajaorganisaation toimintaa koskevien tietojen ilmoittaminen.. Pykälää muutettaisiin siten, että se kattaisi maitoalan sijaan kaikkien tuotealojen tuottajaorganisaatiot. Pykälän mukaan hyväksytyn tuottajaorganisaation on toimitettava Ruokavirastolle sen jäsenmäärää ja kaupan pidetyn tuotannon arvoa tai määrää koskevat tiedot sekä muut vastaavat sen toimintaa koskevat tiedot, jos EU:n markkinajärjestelylainsäädäntö tätä edellyttää. Ehdotettavassa pykälässä huomioitaisiin muun muassa markkinajärjestelyasetuksen 149 artiklan 2 kohdan f alakohdassa mainittu edellytys, jonka mukaan 149 artiklassa tarkoitettu raakamaidon määrä on ilmoitettava jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Pykälä mahdollistaisi myös sen, että mikäli jatkossa EU-lainsäädännössä edellytetään myös muiden alojen tuottajaorganisaatioiden osalta toimittamaan markkinajärjestelylainsäädännössä edellytettyjä tietoja, tulisi ne toimittaa Ruokavirastolle. Mainittu artikla on EU:n suoraan sovellettavaa oikeutta. Artiklan nojalla mainitut tiedot tulee toimittaa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on Suomessa Ruokavirasto. Tältä osin pykälä vastaa nykytilaa. Toimitettavista tiedoista ja niiden toimitusajankohdasta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Säännöksen nojalla voitaisiin edellyttää esimerkiksi hyväksymisedellytysten täyttymiseen liittyviä taikka vuosikertomuksen tyyppisiä tietoja hyväksytyn tuottajaorganisaation toiminnasta tai tietoja, joita EU:n komissio edellyttää kansallisilta viranomaisilta.
12 g §Naudanliha- ja peltokasvialan tuottajaorganisaatiot.. Pykälä kumottaisiin, koska sen taustana oleva markkinajärjestelyasetuksen säännös on kumottu. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
13 §
14 §
15 §
16 §
Vientituen hakemista koskeva ennakkoilmoitus ja vientitukituotteiden asettaminen esille
Vientitukituotteita koskeva vienti-ilmoitus ja vientitukihakemus
Tarkastuslaitoksen hyväksyminen ja toiminta
Muonitusvaraston hyväksyminen ja toiminta
........ Pykälät kumottaisiin tarpeettomina, koska ne liittyvät vientitukeen ja koska vientitukea koskevat markkinajärjestelyasetuksen säännökset on kumottu.
17 §Hedelmä- ja vihannesalan kansallinen strategia.. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana, koska kansallista strategiaa koskeva markkinajärjestelyasetuksen säännöstä ei tulevalla rahoituskaudella sovelleta.
18 §Tuottajaorganisaatiotuen yleiset edellytykset.. Pykälän 1 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälään lisättäisiin uusi 4 kohta, jonka mukaan tuen saajan tulee täyttää hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation hyväksymisen edellytykset. Tuottajaorganisaation hyväksymisen edellytyksistä säädetään 12 b §:ssä. Muutos olisi luonteeltaan teknisluonteinen tarkennus, sillä nykyisinkin tuottajaorganisaatiotuen edellytyksenä on ollut, että tuen saajana voi olla vain hyväksytty tuottajaorganisaatio.
19 §Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintaohjelma.. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälästä poistettaisiin viittaukset EU:n lainsäädäntöön siltä osin kuin kyseisistä asioista ei enää säädetä EU:n lainsäädännössä ja toisaalta sitä täydennettäisiin sitä osin kuin kyseisistä asioista on jatkossa säädettävä kansallisesti.
hedelmä- ja vihannesalan täytäntöönpanoasetus Esimerkiksi toimintaohjelman täytäntöönpanon alkamisajankohdasta tulisi säätää nykyistä tarkemmin kansallisesti. Aikaisemmin toimintaohjelman hyväksymisen hakemisen määräajoista säädettiin suoraan EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksen EU N:o 2017/892, jäljempänä, 6 artiklassa säädettiin toimintaohjelmien toimittamisen määräajasta ja 7 artiklassa toimintaohjelmien täytäntöönpanojaksoista. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 33 artiklassa säädettiin määräajoista, jotka koskevat toimintaohjelmien hyväksymistä.
Pykälän 3 momenttia, jossa säädetään valtuudesta antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella, muutettaisiin siten, että se kattaisi myös toimintaohjelman sisältöä ja sen esittämisen määräaikoja koskevat säännökset. Näistä seikoista olisi tarpeen säätää tarkemmin kansallisesti, koska niitä koskevia EU:n säännöksiä ei tulevalla rahoituskaudella sovelleta. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää esimerkiksi toimintaohjelman täytäntöönpanon alkamisajankohdasta ja milloin tuottajaorganisaation tulee esittää toimintaohjelma Ruokavirastolle.
20 §Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation tukikelpoiset toimenpiteet.. Pykälässä säädettäisiin toimenpiteistä, joihin tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin myöntää. Tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin 1 momentin mukaan myöntää hyväksyttyyn toimintaohjelmaan sisältyvien suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan a-i alakohdissa ja 2 kohdan b ja i alakohdissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen. Suunnitelma-asetuksessa käytetään tukikelpoisista toimenpiteistä termiä interventiotyyppi, jolla tarkoitetaan käytännössä tuen kohteena olevia toimenpiteitä. Interventiotyyppi sanaan viitataan esityksessä termillä toimenpide. Momentissa viitattaisiin lisäksi informatiivisesti suoraan sovellettavaan EU:n lainsäädäntöön. Vastaava viittaus on nykyisin pykälän 3 momentissa.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 1 kohdan tukitoimia ovat:
a) investoinnit aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen, tutkimus ja koetuotanto sekä innovatiiviset tuotantomenetelmät ja muut toimet:
b) neuvontapalvelut ja tekninen apu, jotka koskevat erityisesti kestäviä tuhoojien ja tautien torjuntamenetelmiä, kasvinsuojeluaineiden ja eläinterveystuotteiden kestävää käyttöä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä, työehtoja, työnantajan velvoitteita ja työterveyttä ja -turvallisuutta;
c) koulutus, mukaan lukien valmennus ja parhaiden käytäntöjen vaihto, jotka koskevat erityisesti kestäviä tuhoojien ja tautien torjuntamenetelmiä, kasvinsuojeluaineiden ja eläinterveystuotteiden kestävää käyttöä, ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä organisoitujen kaupankäyntijärjestelmien ja käteistavarapörssien sekä futuurimarkkinoiden käyttöä;
d) luonnonmukainen tai integroitu tuotanto;
e) toimet, joilla parannetaan kuljetusten ja tuotteiden varastoinnin kestävyyttä ja tehokkuutta;
f) menekinedistäminen, tiedotus ja kaupan pitäminen, mukaan lukien toimet ja toiminnot, joiden tarkoituksena on erityisesti lisätä kuluttajien tietoisuutta unionin laatujärjestelmistä ja terveellisen ruokavalion merkityksestä sekä monipuolistaa ja vakiinnuttaa markkinoita;
g) unionin ja kansallisten laatujärjestelmien täytäntöönpano;
h) jäljitettävyys- ja sertifiointijärjestelmien täytäntöönpano, erityisesti loppukuluttajille myytyjen tuotteiden laadun seuranta;
i) toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi.
Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja suunnitelma-asetuksen 47 artiklan 2 kohdan tukitoimia ovat:
b) aineelliseen tai aineettomaan omaisuuteen tehtävät investoinnit, joiden avulla voidaan tehostaa markkinoille saatettavien määrien hallintaa, yhteinen varastointi mukaan lukien;
i) sato- ja tuotantovakuutus, jolla autetaan suojaamaan tuottajien tuloja silloin kun luonnonkatastrofit, epäsuotuisat sääolot, taudit tai tuhoojavahingot aiheuttavat menetyksiä, varmistaen samalla, että tuensaajat toteuttavat tarvittavat riskienehkäisytoimenpiteet.
Pykälän 2 momentin valtuussäännös muutettaisiin ehdottomaan muotoon. Muutos olisi luonteeltaan tekninen, koska nykyisinkin asiasta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 3 momentti kumottaisiin. Siinä aiemmin säädetty viittaus EU:n lainsäädäntöön siirrettäisiin 1 momenttiin ja sen säännös kiellosta myöntää samalle toimenpiteelle muuta julkista rahoitusta siirrettäisiin uuteen 37 a §:ään.
21 §Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation tukikelpoiset ympäristö-, ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimet.. Pykälän otsikossa huomioitaisiin ympäristötoimien ohella myös EU:n lainsäädännön mukaiset ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimet. Pykälän 1 momentissa viitattaisiin tukikelpoisten ympäristö- ja ilmasto-, tutkimus- ja kehittämistoimien osalta suunnitelma-asetuksen säännöksiin. Momentin mukaan tuottajaorganisaatiotukea voitaisiin myöntää toimintaohjelmaan sisältyvien edellä mainittujen toimien toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen. Pykälän 1 momentissa tarkoitettuja 46 artiklan d–f alakohdissa tarkoitettuihin tavoitteisiin liittyviä toimia ovat:
d) kestävien tuotantomenetelmien tutkimus ja kehittäminen, mukaan lukien tuhoojankestävyys, eläintautien vastustus, ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen sekä taloudellista kilpailukykyä ja markkinoiden kehitystä tukevat innovatiiviset käytännöt ja tuotantotekniikat;
e) seuraavien edistäminen, kehittäminen ja käyttöönotto:
i) ympäristöä kunnioittavat tuotantomenetelmät ja -tekniikat;
ii) tuhoojan- ja taudinkestävät tuotantokäytännöt;
iii) unionin ja kansallisessa oikeudessa vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia pidemmälle menevät eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevat vaatimukset;
iv) jätteen vähentäminen ja sivutuotteiden ympäristöä säästävä käyttö ja hoito, mukaan lukien niiden uudelleenkäyttö ja hyödyntäminen;
v) luonnon monimuotoisuuden suojelu ja parantaminen sekä luonnonvarojen kestävä käyttö, erityisesti vesiensuojelu, maaperän suojelu ja ilmansuojelu.
f) ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen.
Nykytilan mukaisesti tukikelpoisista toimista säädettäisiin tarkemmin 2 momentin nojalla valtioneuvoston asetuksella. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin esimerkiksi tarkemmin tukitoimista ja niiden ehdoista. Valtuussäännöstä laajennettaisiin koskemaan myös toimille myönnettävän tuen määrää. Valtuutta rajaisi EU:n lainsäädännön asettamat reunaehdot.
Pykälän 3 momentissa ollut viittaus EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädäntöön siirrettäisiin 1 momenttiin. Momentin säännökselle tietystä vähimmäismäärästä ympäristötoimia tai ympäristötoimiin käytettävien menojen vähimmäismäärästä ei ole jatkossa tarvetta. Vastaavan kaltaisista seikoista säädettäisiin jatkossa 2 momentin valtuussäännöksen nojalla, jos EU-säädökset edellyttävät tarkempaa sääntelyä. Suunnitelma-asetuksen 50 artiklassa säädetään toimintaohjelmista ja niihin liittyvistä menojen vähimmäismääristä. Edellytettävien toimien sekä toimiin myönnettävän tuen määrästä voitaisiin säätää tarvittaessa tarkemmin 2 momentin valtuussäännöksen nojalla.
22 §.Tuottajaorganisaatiotuen kustannusten tukikelpoisuus ja tuen enimmäismäärä.Pykälän 1 momentti vastaa nykytilaa. Sen 2 ja 3 momentin tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärää koskevat säännökset yhdistettäisiin 2 momenttiin ja niiden sanamuotoa muutettaisiin, koska asiaa koskeva EU:n lainsäädäntö on muuttunut.
Tuottajaorganisaation enimmäismäärästä ja sen korottamisen edellytyksistä säädettiin aikaisemmin markkinajärjestelyasetuksen 34 artiklassa ja hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 30 ja 31 artikloissa. Asiasta säädetään nykyisin suunnitelma-asetuksen 52 artiklassa. Pykälän 2 momentin valtuussäännöstä muutettaisiin siten, että se kattaisi myös tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärän ja sen korottamisesta annettavat tarkemmat säännökset. Tarkempia säännöksiä voitaisiin antaa EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännön rajoissa. Nykyisin tuottajaorganisaatiotuen enimmäismäärän korottamisen edellytyksenä olevan alle 20 prosentin markkinaosuuden täyttymisestä on säädetty valtioneuvoston asetuksella.
22 a §Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoitus ja toiminta.. Lakiin lisättäisiin uusi 22 a §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoitukseen ja toimintaa liittyvistä vaatimuksista. Niitä koskevia suoraan sovellettuja EU:n säännöksiä ei sovelleta tulevalla rahoituskaudella ja vastaavista seikoista tulisi säätää kansallisesti.
Markkinajärjestelyasetuksen 32 artiklassa säädetään toimintarahastoista ja toimintarahaston rahoittamiseen liittyvistä maksuosuuksista. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 25 artiklassa säädettiin aikaisemmalla rahoituskaudella yksityiskohtaisesti toimintarahastojen rahoituksesta ja toimintarahastoja koskevista vaatimuksista. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 25 artiklan 1 kohdan mukaan tuottajaorganisaation on vahvistettava toimintarahastoon osoitettavat maksuosuudet. Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan kaikkien tuottajajäsenten on voitava hyötyä toimintarahastosta ja voitava osallistua demokraattisesti päätöksiin, jotka koskevat tuottajaorganisaation tai tuottajaorganisaatioiden yhteenliittymän toimintarahaston käyttöä ja toimintarahastoon osoitettavien maksuosuuksien käyttöä. Mainitun artiklan 3 kohdassa asetetaan edellytyksiä maksuosuuksien määrittämiseen tuottajaorganisaation perussäännössä. Pykälän 1 ja 2 momentissa säädettäisiin kansallisesti mainituista seikoista.
Pykälän 3 momenttiin ehdotettavan valtuussäännöksen nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella antaa tarkempia säännöksiä maksuosuuksista, päätöksenteosta ja rahaston käytöstä.
22 b §.Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksyminen. Lakiin lisättäisiin uusi 22 b §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksymisestä.
Ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättää hakemuksesta hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston hyväksymisestä, jos se täyttää EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä ja tässä laissa säädetyt toimintarahaston suuruutta ja muita seikkoja koskevat vaatimukset. Aikaisemmalla rahoituskaudella toimintarahastoista säädettiin EU:n markkinajärjestelyasetuksessa ja hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen säännöksissä. Uudella rahoituskaudella mainituista seikoista säädetään suunnitelma-asetuksessa ja suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen suoraan sovellettavissa EU:n säännöksissä. Suunnitelma-asetuksen 51 artiklassa säädetään toiminta-rahastoista. Suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 31 artiklassa säädetään kaupan pidetyn tuotannon arvon laskentaperusteesta ja 32 artiklassa viitekaudesta. Lakiehdotuksen 22 a §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahaston rahoituksesta ja toiminnasta. Ehdotuksen 23 §:ssä säädetään hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahastoa koskevista ilmoituksista ja kirjanpidosta. Mainituissa EU-säännöksissä ja lakiehdotuksen säännöksissä säädetään tarkemmin toimintarahastoa koskevista vaatimuksista.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että tuottajaorganisaation on toimintarahaston hyväksymistä koskevassa hakemuksessa esitettävä hyväksymisen edellytyksiä koskevat tiedot. Näiden hakemuksessa ilmoitettujen tietojen avulla Ruokavirasto tarkastaa, että toimintarahasto täyttää 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset. Ruokavirasto voisi 2 momentin nojalla antaa tarkempia määräyksiä hakemuksessa esitettävistä tiedoista. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen.
Pykälän 3 momenttiin ehdotettavan valtuussäännöksen nojalla voitaisiin valtioneuvoston asetuksella säätää toimintarahaston hyväksymisen hakemiselle ja sen täytäntöönpanon alkamisen ajankohdalle ja kestolle määräaika.
23 §Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaation toimintarahastoa koskevat ilmoitukset ja kirjanpito.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskevat tekniset muutokset. Pykälän otsikkoa ja pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että niissä huomioitaisiin muuttunut EU:n lainsäädäntö. Hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädettiin aikaisemmin, että tuottajaorganisaation toimintaohjelmissa on esitettävä arvio unionin taloudellisesta tuesta ja osuudesta, jonka tuottajaorganisaatio ja sen jäsenet suorittavat toimintarahastoon seuraavaksi vuodeksi. Mainitun artiklan 2 kohdassa säädettiin tarkemmin toimintarahastojen arvoidun määrän laskennasta. Nykyisin kaupanpidetyn tuotannon arvon laskentaperusteesta säädetään suunnitelma-asetusta täydentävän delegoidun asetuksen 31 artiklassa. Pykälän toimintarahastoa koskevista ilmoituksista olisi jatkossa säädettävä kansallisesti. Pykälän 1 momentissa poistettaisiin viittaukset tältä osin EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädäntöön ja asiasta säädettäisiin kansallisesti.
Pykälän 2 momenttiin tehtäisiin muuttuneista EU-säännöksistä johtuvat muutokset. Ilmoituksen esittämisen määräajasta ei enää säädetä suoraan sovellettavassa EU-lainsäädännössä. Tästä syystä ilmoituksen esittämisen määräajasta tulisi säätää kansallisesti. Ehdotettavan 2 momentin mukaan ilmoittamisen ajankohdalle voitaisiin asettaa määräaika. Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä määräajasta.
Pykälän 3 momentti vastaisi nykytilaa.
24 §Tuottajaorganisaatiotuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen.. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että pykälä kattaisi jatkossa myös tuottajaorganisaatiotuen hakemista, myöntämistä ja maksamista koskevat säännökset. Lisäksi pykälässä huomioitaisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälästä poistettaisiin vanhentunut viittaus EU:n lainsäädäntöön. Aikaisemmin EU:n hedelmä- ja vihanneslainsäädännössä säädettiin tuen hakemisesta ja maksamisesta. Koska asiaa koskevia EU-säännöksiä ei tulevalla rahoituskaudella sovelleta, tulee mainituista seikoista säätää kansallisesti.
Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta tuottajaorganisaatiotuen myöntämisestä ja hakijalle myönnettävän tuottajaorganisaatiotuen määrästä. Mainittu säännös olisi luonteeltaan osittain informatiivinen, koska asiallisesti tuen myöntämiseen sisältyy edellä 19 §:ssä tarkoitettu toimintaohjelman hyväksyminen sekä 22 b §:ssä tarkoitettu toimintarahaston hyväksyminen. Käytännössä nämä ratkaistaan pääsääntöisesti samalla päätöksellä. Tukea koskeva hakemus tulee toimittaa asetettuna määräaikana. Hakemukseen on liitettävä tuen myöntämisen edellytyksiä koskevat tarvittavat selvitykset. Selvitykset koskevat 19—23 §:ssä tarkoitettuja tuen myöntämisen edellytyksiä, tuen kohteena olevien toimenpiteiden toteuttamista sekä niiden kustannuksia. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että esitetyt toimenpiteet ja niihin liittyvät kustannukset ovat hyväksyttäviä. Tästä syystä edellä mainitut selvitykset tarvittaisiin tuen myöntämiseksi. Mainittua säännöstä täsmennettäisiin, mutta käytännössä se vastaisi nykytilaa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuensaajalle velvoite pitää kirjaa toteutuneista toimenpiteistä ja niihin liittyvistä kustannuksista.
Pykälän 3 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta tuottajaorganisaatiotuen maksatuksesta. Hakemukseen tulee liittää toteutettuja toimenpiteitä ja niiden kustannuksia koskevat selvitys. Tuen maksamisen edellytyksenä on, että esitetyt toimenpiteet ja niihin liittyvät kustannukset ovat hyväksyttäviä. Tästä syystä edellä mainitut selvitykset tarvittaisiin tuen maksamiseksi.
Pykälän 4 momenttiin ehdotettavan valtuussäännöksen nojalla valtioneuvoston asetuksella annettaisiin tarkempia säännöksiä toimenpiteiden toteuttamisen hyväksyttävästä ajanjaksosta, sekä maksun hakemisen määräajoista. Momentin mukaan hakemuksissa esitettävistä tiedoista ja 2 momentissa tarkoitetuista kirjattavista tiedoista voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä Ruokaviraston määräyksellä. Ruokaviraston määräyksenantovaltaan lisättäisiin myös kirjattavat tiedot. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen.
25 §Tuottajaorganisaation toimintaohjelman ja toimintarahaston muutokset.. Pykälän otsikkoa muutettaisiin siten, että se kattaisi myös tuottajaorganisaation toimintarahaston. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän säännöksiä toimintaohjelman ja toimintarahaston muutosten edellytyksistä ja niihin liittyvistä menettelytavoista muutettaisiin, koska näistä seikoista ei uudella rahoituskaudella säädetä EU:n lainsäädännössä. Aikaisemmin toimintaohjelmien muutoksista säädettiin hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 34 artiklassa. Pykälän 1 momentista poistettaisiin vanhentunut viittaus EU:n lainsäädäntöön. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että kansallisesti säädettäisiin tarkemmat edellytykset muutoksille. Ehdotettavan pykälän 1 momentin mukaan toimintaohjelmaa ja toimintarahastoa voitaisiin muuttaa edellyttäen, että muutos ei olennaisesti vaikuta toimintaohjelman tavoitteiden toteutumiseen. Muutosta ei saisi toteuttaa ennen sen hyväksymistä ennakolta. Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta muutosten hyväksymisestä. Momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä muutoksista ja hakemisen määräajasta. Hakemisen määräajan osalta valtuussäännös vastaisi nykytilaa, sillä hakemisen määräajasta on nykyisinkin säädetty valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin sellaisista toimintaohjelman muutoksista, jotka voidaan tehdä ilman Ruokaviraston ennakkohyväksyntää. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatio voisi muuttaa toimintaohjelmaansa sen toteuttamisvuoden aikana ilman hyväksymistä, jos kyseessä on vähäinen muutos, jolla ei ole vaikutusta toimintaohjelman tavoitteiden toteutumisen kannalta, ja jos se ilmoittaa muutoksesta Ruokavirastolle viipymättä muutostarpeen tultua ilmi. Momentissa kuvatut muutokset olisivat lähinnä teknisluonteisia muutoksia.
26 §Mehiläishoitotuen tukikelpoiset toimenpiteet.. Pykälän otsikosta poistettaisiin viittaus mehiläishoito-ohjelmaan, jota ei uudistetun EU:n lainsäädännön mukaisesti nykyisin tehdä. Ohjelman laatimista koskeva 1 momentti kumottaisiin samasta syystä ja 2 momentti siirrettäisiin 1 momentiksi. Sen viittaukset EU:n lainsäädäntöön päivitettäisiin ja sanamuotoja täsmennettäisiin.
Pykälän 1 momentissa säädettäisiin toimenpiteistä, joiden toteuttamisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen voidaan myöntää mehiläishoitotukea. Tukikelpoisia toimenpiteitä olisivat suunnitelma-asetuksen 55 artiklan 1 kohdan a, b i ja iv sekä c—f alakohdissa tarkoitetut toimet. Momentin mukaan tukikelpoisista toimenpiteistä ja niitä koskevista vaatimuksista annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella EU:n lainsäädännössä säädetyissä rajoissa. Valtuussäännös vastaisi nykytilaa, sillä tukikelpoisista toimista on nykyisinkin säädetty valtioneuvoston asetuksella. Mehiläishoitotuen myöntämisen edellytyksistä säädetään lisäksi EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä.
Pykälän 2 momentin mukaan toimenpiteiden toteuttamiselle voitaisiin asettaa ajanjakso, joka voi olla enintään viisi vuotta. Pykälään sisältyy valtioneuvoston asetusvaltuus, jonka mukaan ajanjaksosta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä.
27 §Mehiläishoitotuen hakija.. Pykälän otsikkoa muutettaisiin vastamaan ehdotettavia uusia säännöksiä. Pykälän 1 momentin nojalla tuensaajan ei enää edellyttäisi toteutettavan kaikkia tukikelpoisia toimenpiteitä. Momentin mukaan tuensaajan tulisi kuitenkin edelleen olla mehiläishoitoalaa edustava taho, miltä osin ehdotettava momentti vastaisi nykytilaa. Momentissa säädettyjä tukeen oikeutettuja toimijoita koskevaa säännöstä muutettaisiin lisäksi siten, että se kattaisi jatkossa myös muut rekisteröidyt yhteisöt. Tämä mahdollistaisi jatkossa esimerkiksi sen, että osakeyhtiömuotoiset tuottajaorganisaatiot voisivat olla tuen hakijana.
Pykälän 2 momenttiin täsmennettäisiin, että siinä tarkoitetun valtionavustuslain (688/2001) 7 §:n 3 momentin mukaisen avustuksen siirtomenettelyn käytöstä tulisi ilmoittaa tukihakemuksen yhteydessä. Tämä olisi tarpeen, koska viranomaisen olisi tarpeen saada tuen myöntövaiheessa tieto mainitun menettelyn käyttämistä ja siitä, keitä tahoja käytetään apuna yksittäisten toimenpiteiden toteutuksessa.
27 a §.Mehiläishoitotuen tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valintaperusteet. Lakiin lisättäisiin uusi 27 a §, jossa säädettäisiin mehiläishoitotuen tuensaajien ja tuen saajien esittämien toimenpiteiden valintaperusteista. Pykälän 1 momentin mukaan Ruokavirasto päättäisi tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valinnasta sekä hakijalle myönnettävän tuen määrästä. Tukea voitaisiin myöntää enintään jaettavissa olevien varojen rajoissa.
Tuen hakija voi hakea tukea yhdelle tai useammalle toimenpiteelle. Näin ollen hakijoiden ja esitettyjen toimenpiteiden valinnassa tulisi olla perusteet, joiden mukaan Ruokavirasto voi päättää tuen saajat ja toteutettavat toimenpiteet. Jaettavissa olevat varat määräytyvät EU:n Suomelle myöntämien määrärahojen puitteissa.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tuensaajien ja esitettyjen toimenpiteiden valinnassa käytettävistä valintaperusteita, joita olisivat:
1) hankkeessa esitettyjen toimenpiteiden vaikuttavuus mehiläisalaan ja alan toimijoihin;
Esitettyjen toimenpiteiden tulee hyödyttää laajasti mehiläishoitoalaa ja mehiläisalalla toimivia ottaen huomioon kyseisen toimenpiteen luonne. Toimenpiteiden pitää viedä alaa kokonaisuutena eteenpäin. Tuen kohteena olevien toimenpiteiden tarkoituksena on jatkossakin tukea yksittäisten toimijoiden sijaan mehiläishoitoalaa laajemmin. Tämän tarkastelu on tarpeen erityisesti menekinedistämistoimenpiteiden osalta, jossa toimenpiteet eivät voi kohdistua vain yksittäisen yrityksen menekinedistämiseen.
2) hankkeen laatu, toteuttamiskelpoisuus ja kustannustehokkuus;
Hankkeen laatua arvioitaessa otetaan huomioon esimerkiksi se, että hanke toteuttaa kansallisessa suunnitelmassa kuvattuja tavoitteita ja toimenpiteitä. Lisäksi huomioitaisiin esitettyjen toimenpiteiden johdonmukaisuus hankkeessa asetettuihin tavoitteisiin nähden.
Hankkeen tulee olla toteuttamiskelpoinen. Toteuttamiskelpoisuutta arvioitaessa katsotaan esimerkiksi, että voisivatko toimenpiteet olla käytännössä toteuttamiskelpoisia ja voitaisiinko ne toteuttaa haetulla tukimäärällä. Hankesuunnitelma tulee olla kuvattu riittävän tarkalla tasolla, että pystytään tekemään arvio sen toteuttamiskelpoisuudesta.
Hanke tulee olla suunniteltu myös kustannustehokkaasti. Kustannustehokkuutta arvioidaan myös suhteessa hankkeen vaikuttavuuteen. Tässä tarkastelussa arvioidaan miten laajasti hakija ja toimenpiteet edustavat mehiläishoitoalaa. Hanke tulee olla suunniteltu siten, että varat pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla ja toimenpiteissä on osattu suhteuttaa käytettävissä olevat varat.
3) tuen hakijan osaaminen ja taloudelliset edellytykset toteuttaa hanke.
Tuen hakijalla tulee olla riittävä osaaminen hankkeen toteuttamiseen. Tuen hakija voi esimerkiksi palkata hankkeeseen työntekijöitä, se voi käyttää omaa henkilökuntaa hankkeen toteuttamiseen tai se voi käyttää ostopalveluita. Toteutuksessa käytetyn henkilöstön osaamista arvioitaisiin esimerkiksi koulutuksen ja työkokemuksen perusteella. Myös hakijan aiempaa kokemusta alan hankkeiden ja projektien toteutuksesta voidaan tarkastella.
Tuen hakijalla tulee olla taloudelliset edellytykset toteuttaa hanke, koska tuen hakija saa rahoituksen vasta toteutuneiden kustannusten mukaan. Tuen hakijalla tulee siis olla riittävästi resursseja tehdä toimenpiteitä ensin omalla kustannuksellaan, jonka jälkeen se voi hakea tukikelpoisten kustannusten korvausta Ruokavirastolta.
Pykälän 3 momentin mukaan esitettyjen toimenpiteiden kustannusten ylittäessä käytettävissä olevat varat voitaisiin toimenpiteitä rahoittaa vain osittain.
Tällaisessa tilanteessa voitaisiin käyttää vertailuperusteina esimerkiksi 2 momentin 1 ja 2 kohdissa kuvattuja valintaperusteita.
Pykälän 4 momenttiin sisältyvän valtuuden nojalla voitaisiin valintaperusteista ja -menettelystä antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
28 §Mehiläishoitotuen hyväksyttävät kustannukset ja tuen enimmäismäärä.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin tekninen muutos säädösviittauksen osalta. Muilta osin pykälän 1 momentti vastaisi nykytilaa.
Nykyinen pykälän 2 momentti siirrettäisiin asiallisesti 27 a §:n 1 momenttiin. Ehdotettavassa uudessa 2 momentissa säädettäisiin kansallisen rahoituksen enimmäismäärästä ja enimmäismäärän korottamisen edellytyksistä. Mainituista asioista säädetään tarkemmin suunnitelma-asetuksen 55 artiklassa, johon momentissa viitattaisiin. Tuen enimmäismäärästä ja sen korottamisesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella EU:n lainsäädännön asettamissa rajoissa.
29 §Mehiläishoitotuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen.. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että tuensaajan tulisi lisäksi liittää tuen myöntämisen edellytyksiä koskeva selvitys tukihakemukseen. Säännös on tarpeen koska tuen myöntämisvaiheessa viranomaisen selvittää tuen myöntämisen edellytykset. Käytännössä tuen myöntämisen edellytyksistä tarkistetaan muun muassa 27 §:ssä tarkoitettu vaatimus siitä, että tuensaaja on mehiläishoitoalaa edustava järjestö. Muilta osin momentti vastaisi nykytilaa.
Pykälän 2 momentti vastaa nykytilaa. Pykälän 3 momenttia täsmennettäisiin siten, että tuen maksamisen edellytyksenä myös olisi, että toteutetut toimenpiteet ja niihin liittyvät kustannukset ovat hyväksyttäviä ja toimenpiteet ovat toteutuneet hyväksyttynä ajanjaksona. Nykyisellä rahoituskaudella mainittu vaatimus hyväksyttävästä ajanjaksosta olisi tarpeen täsmentää kansallisesti, koska aikaisemmin se on tullut sovellettavasta EU-lainsäädännöstä. Käytännössä jäsenvaltion on suoritettava maksut tuensaajalle tiettynä EU:n varainhoitovuoteen sidottuna aikana. Maksun hakemiselle voitaisiin asettaa määräaika. Muilta osin pykälän 3 momentti vastaisi nykytilaa.
Pykälän 4 momenttiin esitetyn valtuuden nojalla toimenpiteiden toteuttamisen hyväksyttävästä ajanjaksosta sekä maksun hakemisen määräajoista annettaisiin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Pykälän 4 momentin mukaista valtuutta antaa tarkempia säännöksiä hakemuksissa esitettävistä tiedoista ja kirjattavista tiedoista muutettaisiin valtuuden säädöstason osalta. Ehdotettavan valtuuden nojalla mainitut teknisluonteiset tarkemmat säännökset voitaisiin antaa Ruokaviraston määräyksellä. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Voimassa olevassa laissa on nykyisin vastaavasti 24 §:n valtuuden osalta säädöstasona vastaavan kaltaisten tarkempien tietojen osalta ollut Ruokaviraston määräyksenantovalta. Momentin mukainen määräyksenantovalta vastaisi myös ehdotettua 24 §:n mukaista säännöstä.
29 a §.Mehiläishoitotukeen liittyvän suunnitelman muuttaminen.Lakiin lisättäisiin uusi 29 a §, jossa säädettäisiin mehiläishoitotukeen liittyvän hankesuunnitelman muuttamisesta. Pykälässä säänneltäisiin tarkemmin edellytyksistä, joiden nojalla hankeen sisältöä voitaisiin muuttaa sen hyväksymisen jälkeen hankkeen aikana. Pykälä rinnastuisi asiallisesti 25 §:n mukaiseen tuottajaorganisaatioiden toimintaohjelman muuttamiseen ja sen edellytyksiin.
Pykälän 1 momentin mukaan tuensaaja voisi muuttaa hankkeen perustana olevaa hankesuunnitelmaa edellyttäen, että muutos ei olennaisesti vaikuta hankkeen tavoitteiden toteutumiseen. Muutosta ei saisi toteuttaa ennen sen hyväksymistä ennakolta. Ruokavirasto päättäisi hakemuksesta muutosten hyväksymisestä. Momenttiin sisältyvän valtuuden nojalla valtioneuvoston asetuksella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä hyväksyttävistä muutoksista ja hakemisen määräajasta.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin hankkeen muutoksista, jotka voitaisiin tehdä ilman Ruokaviraston ennakkohyväksyntää. Tuensaaja voisi muuttaa hankkeen perustana olevaa hankesuunnitelmaa sen toteuttamisvuoden aikana ilman hyväksymistä, jos kyseessä on vähäinen muutos, jolla ei ole vaikutusta hankkeen tavoitteiden toteutumisen kannalta, ja jos se ilmoittaa muutoksesta Ruokavirastolle viipymättä muutostarpeen tultua ilmi. Pykälässä kuvatut muutokset olisivat lähinnä teknisluonteisia muutoksia.
29 b §.
Tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevat seurantatiedot.
Lakiin lisättäisiin uusi 29 b §, jossa säädettäisiin tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotukea koskevien tietojen antamisesta seurantaa varten. Ehdotettavan 1 momentin mukaan ruokavirastolla on oikeus saada tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen tuensaajalta suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut tukien seurantaa ja vaikuttavuuden arviointia varten tarpeelliset selvitykset ja seurantatiedot. Suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa säädetään suunnitelma-asetukseen sisältyviin tukiin liittyvistä indikaattoreista. Mainitun artiklan mukaan tukijärjestelmien tavoitteita on arvioitava mainitun asetuksen liitteessä 1 esitettyjen tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattorien perusteella. Näitä ovat muun muassa tuotosindikaattorit, tulosindikaattorit, vaikuttavuusindikaattorit ja taustaindikaattorit.
Ehdotettavan pykälän 2 momenttiin sisältyisi valtuus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella selvitysten ja seurantatietojen sisällöstä. Asetuksella voitaisiin tarkentaa tarvittaessa suunnitelma-asetuksen 7 artiklan mukaisten indikaattorien sisältöä ja niihin liittyvien tietojen toimittamista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin selvitysten ja seurantatietojen sisällöstä.
30 §Yksityistä varastointia koskevat vaatimukset.. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
31 §Yksityistä varastointia koskevien tietojen ilmoittaminen ja kirjaaminen.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
32 §Yksityistä varastointia koskeva sopimus.. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
33 a §Koulujakelutuen kohderyhmä.. Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin koulujakelutuen kohderyhmiä vastaamaan paremmin nykyisin muun muassa varhaiskasvatuslaissa (540/2018) ja perusopetuslaissa (628/1998) käytettyä terminologiaa. Tältä osin säännöksessä on kysymyksessä teknisluonteiset terminologiset täsmennykset. Momenttiin tehtäisiin lisäksi teknisluonteinen täsmennys, jonka mukaan momentissa mainittujen laitosten tulee olla julkisia tai viranomaisen hyväksymiä. Nykyisin voimassa olevassa lainsäädännössä tämä on säädetty lain 34 §:ssä. Mainitulla teknisellä muutoksella huomioitaisiin tarkemmin markkinajärjestelyasetuksen 22 artikla, jonka mukaan tukiohjelma, jolla pyritään parantamaan maataloustuotteiden jakelua ja lasten ruokailutottumuksia, on suunnattu lapsille, jotka käyvät säännöllisesti jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hallinnoimissa tai tunnustamissa päiväkodeissa, esikouluissa ja ensimmäisen ja toisen asteen oppilaitoksissa. Momentissa lisäksi täsmennettäisiin, että jakelun on tapahduttava mainituissa paikoissa. Momentissa tehtäisiin viittaus tukikelpoisten tuotteiden osalta 33 §:ään, jonka mukaan tukikelpoisista tuotteista säädetään EU-lainsäädännössä. Säännös vastaisi asiasisällöllisesti nykykäytäntöä.
33 b §Koulujakelutuen määrä ja tukikausi.. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin sana opiskelija edellä 33 a §:ssä selvitettyjen perusteluiden mukaisesti. Muutos olisi luonteeltaan tekninen ja vastaisi asiallisesti nykytilaa.
33 c §Koulujakelutuen liitännäis-, arviointi- ja tiedotustoimenpiteet.. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen ja 4 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
34 §Koulujakelutuen hakijoiden hyväksyminen.. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen sekä 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälän 1 momentissa täsmennettäisiin koulujakelutuen hakijoita vastaamaan nykyisin käytettyjä nimityksiä edellä 33 a §:ssä selvitettyjen perusteluiden mukaisesti. Hakijat todettaisiin 1 momenttiin lisättäväksi ehdotettavissa kohdissa. Mainitun momentin 1 kohtaan tehtäisiin lisäksi terminologinen täsmennys edellä 33 a §:n mainittujen perusteluiden mukaisesti. Mainitun momentin 1 kohtaan lisättäisiin myös rekisteröidyt oikeushenkilöt, koska käytännössä tuenhakijat eivät ole aina viranomaisia. Kohdan 2 mukaan tukea voisi hakea myös viranomaisen puolesta toimiva kyseisten tuotteiden hankinnoista vastaava sidosyksikkö. Mainitussa kohdassa tarkoitettu hankinnoista vastaava sidosyksikkö olisi esimerkiksi kunnan omistama ruokapalveluyhtiö. Säännöksellä huomioitaisiin se, että kunnat ovat usein yhtiöittäneet ruokapalveluitaan ja kunnan ruokapalveluyhtiö voisi tällöin suoraan hakea tukea. Pykälät 2—4 vastaavat nykytilaa.
35 Hyväksyttyä koulujakelutuen hakijaa koskevat vaatimukset§.. Pykälän 1 ja 3 kohdassa täsmennettäisiin koulujakelutuen kohderyhmiä vastaamaan nykyisin käytettyjä nimityksiä edellä 33 a §:ssä selvitettyjen perusteluiden mukaisesti. Pykälän 3 kohtaan tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Muilta osin pykälä vastaa nykytilaa.
36 §Hyväksyttyä koulujakelutuotteiden toimittajaa koskevat vaatimukset.. Pykälän 1 momentin 3 kohtaan ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
37 a §Kaksoisrahoituksen kielto.. Lakiin lisättäisiin uusi 37 a §, jossa säädettäisiin kaksoisrahoituksen kiellosta. Sen mukaan markkinajärjestelylaissa tarkoitettua tukea ei voisi myöntää toimenpiteelle, johon on myönnetty muuta julkista rahoitusta, jos se aiheuttaa horisontaaliasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun kaksinkertaisen rahoituksen. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 36 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen. Tukea ei voitaisi pykälän mukaan myöntää, jos samalle toimenpiteelle on myönnetty muuta rahoitusta. Pykälä oikeuttaisi tarvittaviin takaisinperintätoimiin ryhtymisen, jos tuen myöntämisen jälkeen tulisi esille, että tuen hakija on saanut tuen tai ei ole ilmoittanut hakeneensa samaan toimenpiteeseen myönnettäväksi tukea jostakin muustakin rahoituslähteestä kuin unionin talousarvion maataloustukirahastosta.
37 b §Tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertäminen.. Lakiin lisättäisiin uusi 37 b §, jossa säädettäisiin tuen edellytyksiä koskevien säännösten kiertämisestä. Sen mukaan markkinajärjestelylaissa tarkoitettua tukea ei voisi myöntää, jos sen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti ja järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää tuen myöntämistä koskevia säännöksiä oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 62 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen. Tukea ei siten voitaisi myöntää esimerkiksi toimenpiteelle, jonka saamiseksi on esitetty virheellistä tietoa esimerkiksi tekaistuilla asiakirjoilla. Säännös oikeuttaisi myös tarvittaviin takaisinperintätoimiin ryhtymisen, jos tuen myöntämisen jälkeen tulisi esille, että tuen hakija on toiminut edellä kuvaillulla tavalla.
37 c §.Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen noudattamatta jättäminen.Lakiin lisättäisiin uusi 37 c §, jossa säädettäisiin julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön noudattamatta jättämisestä. Sen mukaan tukea ei maksettaisi tai tuen maksatus lopetettaisiin ja jo maksettu tuki perittäisiin takaisin säädösten vastaisen hankinnan osalta siten kuin horisontaaliasetuksen 61 artiklassa säädetään. Säännös perustuisi horisontaaliasetuksen 61 artiklassa jäsenvaltiolle asetettuun velvoitteeseen.
40 §Ruhonluokittajan hyväksyminen.. Pykälän 1—3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
41 §
Velvollisuus ilmoittaa hintoja ja muita tietoja
hintaselvitysasetus
.. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen lisättäisiin EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä tarkoitettuja muita seikkoja koskeva ilmoitusvelvollisuus. Tämä olisi tarpeen, koska EU:n lainsäädännössä edellytetään myös muiden kuin säännöksessä nykyisin lueteltujen tietojen toimittamista. Tällaisia ovat esimerkiksi toimialasopimukset, joiden toimittamisesta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1307/2013 ja (EU) N:o 1308/2013 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä komissiolle toimitettavien tietojen ja asiakirjojen tiedoksiantamisen osalta sekä useiden komission asetusten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/1185 () liitteen III kohdan 2 alakohdassa E. Pykälän 1 momentin 5 kohtaan lisättäisiin öljy- ja valkuaiskasvialan toimijat. Näiltä edellytetään nykyisin tietoja mainitun komission asetuksen nojalla ja asia vastaisi näin ollen asiasisällöllisesti nykytilaa.
Pykälään lisättäisiin uusi 10 kohta. Mainitun kohdan nojalla tietoja olisivat velvollisia toimittamaan myös muut toimijat, joita koskevien tietojen toimittamista EU:n markkinajärjestelylainsäädäntö edellyttää. Mainitun kohdan tietojen toimittamisvelvollisuutta rajoittaa 1 momentin mukaiset säännökset. Lisäksi tietojen toimittamisvelvollisuus voisi koskea vain sellaisia tietoja, joiden toimittamista EU:n säännökset edellyttävät. Nykytilanteessa ei säännös aiheuttaisi uusille toimijoille tietojenantovelvollisuutta, mutta säännös olisi tarpeellinen tilanteissa, joissa EU-säädökset muuttuvat nopealla aikataululla ja edellyttävät jäsenvaltiolta uusien tietojen toimittamista. Hintaselvitysasetuksessa on määritelty tuotekohtaisesti esimerkiksi tietyt tuotantorajat, jolloin jäsenvaltion ilmoitusvelvollisuus aktualisoituu. Jos mainitut rajat ylittyisivät voisi mainitun kohdan mukainen ilmoitusvelvollisuus tulla kyseeseen.
Pykälän valtuussäännöksen laajentaminen olisi myös tarpeellinen, jotta voitaisiin varmistaa EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön tulevat uudet velvoitteet tietojen toimittamisesta komissiolle. Markkinajärjestelyasetukseen lisättiin uudistuksen yhteydessä uusi 222 a artikla, jossa säädetään unionin markkinoiden seurantakeskuksista. Mainitun artiklan mukaan komissio perustaa unionin markkinoiden seurantakeskuksia, jotta voidaan parantaa elintarvikeketjun avoimuutta, antaa tietoa talouden toimijoiden ja viranomaisten valintoja varten ja helpottaa markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa. Unionin markkinoiden seurantakeskusten on asetettava saataville markkinatilanteen kehityksen ja markkinahäiriöuhkien seurantaa varten tarvittavat tilastotiedot ja muita tietoja. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kerättävä artiklassa tarkoitetut tiedot ja toimitettava ne komissiolle. Näitä tietoja ovat erityisesti seuraavat:
a) tuotanto, tarjonta ja varastot;
b) hinnat, kustannukset ja mahdollisuuksien mukaan voittomarginaalit elintarvikeketjun kaikilla tasoilla;
c) ennusteet markkinakehityksestä lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä;
d) maataloustuotteiden tuonti ja vienti, erityisesti maataloustuotteiden tuontia unioniin koske-vien tariffikiintiöiden täyttyminen.
43 §Ilmoitettujen tietojen rekisteröinti, käyttö, luovutus ja julkisuus.. Pykälän 1 momenttia täsmennettäisiin vastaamaan nykyisin voimassa olevaa EU:n lainsäädäntöä. Mainittua momenttia muutettaisiin, siten että ilmoitettuja tietoja voitaisiin käyttää vain EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä tarkoitetulla tavalla. Nykyisin säädetty rajaus, jonka mukaan tietoja voidaan käyttää EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä tarkoitetulla tavalla tuotealan keskimääräisen hinnan määrittämiseen, ei nykyisin kata kaikkia hintaselvitysasetuksen edellyttämiä tietoja. Tällaisia olisivat esimerkiksi hintaselvitysasetuksen edellä 41 §:ssä perustellut toimialasopimuksia koskevat tiedot.
46 §Sokerijuurikkaan toimialakohtaisia sopimuksia koskevat vaatimukset.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momentin viittaukseen EU:n lainsäädäntöön tehtäisiin tekninen muutos, joka johtuu 3 §:n 20 kohdan määritelmän poistosta. Momentissa tarkoitetuista toimialasopimuksista säädetään nykytilaa vastaavasti markkinajärjestelyasetuksen 125 artiklassa.
Pykälän 2 momentissa tarkoitetun riippumattoman asiantuntijan nimeämiselle ei ole enää EU-lainsäädännön mukaista säädöspohjaa. Tästä syystä mainitut säännökset poistettaisiin tarpeettomana. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tarkemmin toimialasopimusten vähimmäissisällön hyväksymisen menettelystä. Markkinajärjestelyasetuksen 125 artiklan mukaan toimialakohtaisten sopimusten on oltavan kyseisen asetuksen liitteessä X vahvistettujen ostoehtojen mukaisia. Kyseinen artikla on suoraan velvoittavaa EU-lainsäädäntöä, jonka nojalla toimialasopimuksille asetetaan tietty määrämuotoinen sisältö. Pykälän 2 momentin mukaan toimialasopimus tulisi voimaan vasta sen jälkeen, kun Ruokavirasto on päätöksellään hyväksynyt toimialasopimuksen täyttävän vähimmäissisältöä koskevat vaatimukset. Käytännössä Ruokavirasto tarkistaisi toimialasopimuksen vain vähimmäissisällön osalta ja kyseessä on toimenpide, jolla varmistetaan sopimuksen määrämuodon täyttymisen vaatimukset, joita markkinajärjestelyasetus sopimukselta edellyttää.
46 b §Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvissä hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltainen viranomainen.. Pykälän 2 momentissa muutettaisiin hakemuksissa ja ilmoituksissa toimivaltaisen viranomaisen tehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden ylittävien viinialan tuotteiden osalta. Ehdotettavan momentin mukaan hakemus ja ilmoitus olisi toimitettava Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle, jos kyse on viinialan tuotteista, joiden alkoholipitoisuus ylittää 2,8 tilavuusprosenttia, eikä kyse ole 1 momentissa tarkoitetusta tuonnista. Mainitun rajan alittavien viinialan tuotteiden osalta sovellettaisiin pykälän 4 momenttia, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on Ruokavirasto. Muutos vastaisi mainittujen viranomaisten osalta elintarvikelainsäädännössä olevaa nykykäytäntöä. Elintarvikelain (297/2021) 28 §:n 1 kohdan mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto suunnittelee, ohjaa ja suorittaa yli 2,8 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävien juomien valvontaa. Pykälän 3 momentissa mainittu kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen nimi päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Pykälän 4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
46 c §Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät hyväksymiset, todistukset, luvat ja vapautukset.. Pykälän 1 momentista poistettaisiin pakkaamon luvan ja tunnuksen antamiseen liittyvä tekninen viittaus eläintunnistusjärjestelmästä annettuun lakiin (238/2010). Nykyisin mainittu lupa myönnetään ja siihen liittyvä tunnus annetaan ilman erillistä hakemusta elintarvikelaissa (297/2021) tarkoitetun elintarvikehuoneiston hyväksymisen yhteydessä. Koska mainittu pykälän 1 momentin mukainen viittaus on lähinnä informatiivinen, siitä säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella pykälän 2 momentin nojalla.
46 d §Hedelmiä ja vihanneksia koskevien tietojen ilmoittaminen.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
46 e §.Viinialan tuotteita koskevien tietojen ilmoittaminen. Pykälä kumottaisiin tarpeettomana.
Nykyisen EU-lainsäädännön nojalla Suomella ei enää ole velvollisuutta ilmoittaa viinivarastoja, koska Suomi ei ylläpidä viinitila-rekisteriä. Asiasta säädetään nykyisin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 täydentämisestä viini-istutusten lupajärjestelmän, viinitilarekisterin, saateasiakirjojen ja todistusten, saapuvien ja lähtevien erien rekisterin, pakollisten ilmoitusten sekä tiedoksiantojen ja tiedoksiannettujen tietojen julkistamisen osalta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä asianomaisten tarkastusten ja seuraamusten osalta, komission asetusten (EY) N:o 555/2008, (EY) N:o 606/2009 ja (EY) N:o 607/2009 muuttamisesta sekä komission asetuksen (EY) N:o 436/2009 ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/560 kumoamisesta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2018/273 32 artiklassa. Käytännössä mainittujen säännösten nojalla varasto- ja tuotantoilmoitukset vaaditaan vain suurilta viinin tuottajamailta markkinatietojen keruun helpottamiseksi.
46 g §.Kaupan pitämiseen liittyvien tietojen rekisteröiminen, käyttö ja luovuttaminen. Pykälän 4 momentti kumottaisiin tarpeettomana. Momentin viittaus ei vastaa enää nykytilaa. Ruokavirasto antaa nykykäytännön mukaisesti EU:n kauppanormilainsäädännössä tarkoitetun kanan-munatuottajien tuottajakoodin ja siipikarjan poikasiin liittyvien laitosten ja hautomojen tunnuksen ilman erillistä hakemusta eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetussa laissa (1069/2021) tarkoitetun rekisteröinnin yhteydessä. Koska mainitun momentin mukainen viittaus on lähinnä informatiivinen, siitä säädettäisiin jatkossa valtioneuvoston asetuksella 46 c §:n 2 momentin nojalla.
47 §Vakuusmuodot, takaajan hyväksyminen ja vakuuden asettaminen.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin informatiivinen lisäys siitä, että se koskee Ruokavirastolle tehtäviä vakuuksiin liittyviä hakemuksia tai tarjouksia. Osassa yhteisen markkinajärjestelyn kattamista maataloustuotteiden tuontiin liittyvistä tuontitariffikiintiöistä (niin sanotut ensin tullutta palvellaan ensin –kiintiöt) toimivaltainen viranomainen on suoraan sovellettavan EU:n lainsäädännön mukaisesti Tulli ja niihin mahdollisesti liittyvät vakuudet hallinnoidaan näin ollen myös Tullissa. Muutettavaksi ehdotettava säännös koskee näin ollen vain Ruokaviraston hallinnoimia yhteisen markkinajärjestelyn mukaisia järjestelyjä, joissa edellytetään vakuuden asettamista.
Pykälän 1 ja 3 momentin viittaukset EU:n lainsäädäntöön päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Koska 3 momentissa käytettyä delegoidun maksajavirastoasetuksen määritelmää käytetään vain muutettavaksi ehdotettavassa pykälässä, määritelmä poistettaisiin 3 §:stä ja tässä momentissa viitattaisiin yleisemmin horisontaaliasetuksen nojalla annettuun EU:n lainsäädäntöön. Vakuuksista säädetään jatkossa horisontaaliasetuksen 64 artiklassa ja sen nojalla annetussa EU:n lainsäädännössä. Muilta osin pykälä vastaisi asiasisällöllisesti nykytilaa.
Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
48 §.Vakuuden kohdistaminen, vapauttaminen ja pidättäminen. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin 47 §:ään ehdotettua vastaava informatiivinen lisäys siitä, että se koskee Ruokavirastolle tehtäviä vakuuksiin liittyviä hakemuksia tai tarjouksia. Momentin sanamuotoa muutettaisiin vastaamaan nykykäytäntöä, jossa vakuuden kohdistamisesta ei tehdä erillistä hallintopäätöstä. Pykälän 1—3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Muilta osin pykälä vastaisi asiasisällöllisesti nykytilaa.
49 §Tarkastusten yleinen ohjaus, tarkastuskohteiden valinta, yleiset tarkastusmenettelyt ja tarkastuksista raportointi.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin siten, että ruhonluokituksen ja kaupan pitämisen vaatimusten tarkastusten yleisestä ohjauksesta vastaisi maa- ja metsätalousministeriön sijaan Ruokavirasto. Näin säännös vastaisi paremmin nykykäytäntöä. Muutos olisi perusteltu myös 4 §:ssä säädetyn Ruokaviraston yleistoimivallan näkökulmasta.
Horisontaaliasetuksen 60 artiklassa säädetään suoritettavia tarkastuksia koskevista säännöistä. Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontajärjestelmiin on sisällyttävä järjestelmällisiä tarkastuksia, jotka on kohdennettava muun muassa sellaisiin aloihin, joilla virheiden riski on suurin. Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava unionin taloudellisiin etuihin kohdistuvien riskien tehokkaaseen hallintaan tarvittavien tarkastusten taso. Asiaankuuluvan viranomaisen on tehtävä koko hakijamäärästä tarkastusotos, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa.
Pykälän 2 momentin mukaan tarkastuksia suorittava viranomainen päättää tarkastusten määrästä ja valitsee tarkastuskohteet riskianalyysiin tai satunnaisotantaan perustuen, jollei asiasta EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä muuta säädetä. Säännös vastaa nykytilaa. Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin kuitenkin valtuussäännös, jonka mukaan tarkastuksia koskevista edellä mainituista seikoista voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Valtuussäännöstä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti käytettäisi vaan tarkastusviranomainen esimerkiksi määrittää horisontaaliasetuksessa tarkoitetun tarkastusten määrän ja tason valvontastrategiassaan ja valvontasuunnitelmassaan ottaen huomioon mahdollisesta suoraan sovellettavasta EU-lainsäädännöstä tulevat vaatimukset. Valtuussäännös olisi kuitenkin tarpeellinen esimerkiksi tilanteessa, jossa EU:n säännöksiä muutettaisiin nopealla aikataululla ja ne edellyttäisivät kansallista tarkentamista valtioneuvoston asetuksella. Nykytilanteen mukaan edellä mainittua EU-säädösten muutosta ei ole tiedossa. Valtuuden nojalla säädettäisiin tarkemmin seikoista, jotka lähinnä velvoittaisivat valvontaviranomaista.
50 §Hakemusten ja ilmoitusten tarkastukset.. Pykälästä poistettaisiin vientitukea koskeva säännös tarpeettomana. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
51 §Varastointiin liittyvät tarkastukset.. Pykälän 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälään tehtäisiin esitystekninen muutos, jolla yhdistettäisiin Maaseutuvirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle aiemmin kuuluneet tehtävät samaan säännökseen.
52 §Varastoitavien tuotteiden valmistajan tarkastus.. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
53 §Varastoon toimitettavien ja sieltä poistettavien tuotteiden tarkastus.. Pykälän 1 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
54 §Tuonnin ja viennin tarkastukset.. Pykälän 1, 2 ja 4 momenteista poistettaisiin vientitukeen liittyvät säännökset tarpeettomina, koska vientitukea koskevat säännökset on kumottu markkinajärjestelyasetuksesta. Muilta osin pykälä vastaa nykytilaa.
55 §Tuen hakijoiden ja saajien tarkastukset.. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus EU-säädöksiin sekä erillinen säännös mehiläishoitotuen tarkastamisesta tarpeettomana. Mehiläishoitotuen tarkastukset sisältävät nykytilan mukaisesti pykälän soveltamisalaan. Mikäli EU-säännöksissä on tarkemmin edellytetty tiettyjä tarkastusmenettelyjä, noudattaa tarkastusviranomainen suoraan sovellettavaa EU-lainsäädäntöä.
56 §.Hyväksyttyjen toimijoiden ja hintaselvityksiä antavien toimijoiden tarkastukset. Pykälän 1 momentin johdantokappaleeseen sekä 3 ja 4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 1 momentin nykyinen 1 kohta kumottaisiin tarpeettomana. Siinä tarkoitetut tarkastuslaitokset ja muonitusvarastot liittyvät vientitukeen, jota koskevat EU:n lainsäädännön säännökset on kumottu. Pykälän nykyiseen 6 kohtaan tehtäisiin määritelmien muutoksesta johtuva tekninen muutos. Siinä tarkoitettujen tarkastusten sisällöstä säädetään markkinajärjestelylain 125 artiklassa, erityisesti sen 3 kohdassa.
57 §Tuotteiden käytön ja määräpaikan tarkastukset.. Pykälän 1 momentista poistettaisiin viittaus vientitukeen, jota koskevat EU:n säännökset on kumottu.
58 b §Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston tarkastukset.. Pykälän 1 momentissa muutettaisiin valvontaviranomaistehtäviä tietyn alkoholipitoisuuden ylittävien viinialan tuotteiden tarkastuksen osalta. Pykälän mukaiset 2,8 tilavuusprosenttia ylittävien viinialan tuotteiden tarkastukset kuuluisivat jatkossa Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviranomaiselle, lukuun ottamatta 58 a §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia. Mainitun rajan alittavien viinialan tuotteiden tarkastukset kuuluisivat jatkossa 58 d §:n nojalla Ruokavirastolle. Muutos vastaisi edellä 46 b §:ssä esitettyjen perustelujen mukaisesti nykytilaa mainittujen viranomaisten osalta.
58 c §Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät kuntien tarkastukset.. Pykälän 1 momentissa mainittu kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen nimi ja 2 momentin viittaus elintarvikelakiin päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa. Muutos olisi luonteeltaan tekninen.
58 d §Kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät Ruokaviraston tarkastukset.. Pykälän otsikkoon ja 1—4 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Samalla 1 momentin eri tuotteita koskeva listaus poistettaisiin. Näin selkeytettäisiin, että kaupan pitämisen vaatimuksiin liittyvät tarkastustehtävät, joista ei säädetä 58 a, 58 b tai 58 c §:ssä, kuuluvat Ruokavirastolle. Listauksen poistaminen ei aiheuttaisi nykytilaan muutosta 58 b §:ssä tarkoitettujen vähäalkoholisten viinien tarkastustehtävien siirtoa lukuun ottamatta.
58 e §Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käyttö apuna kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksissa.. Pykälän johdantokappaleeseen tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
58 f §Kaupan pitämisen vaatimusten tarkastuksiin liittyvä ohjaus, raportointi, tietojen käyttö ja maksu.. Pykälän viittaukset elintarvikelakiin päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.
59 §Yksityisten toimijoiden käyttö apuna tarkastuksissa.. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
60 §Todentamisviranomaisen tarkastukset.. Pykälän 1 momentin viittaukset todentamisviranomaiseen päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.
61 §Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen.. Pykälän 2 momentin viittaus elintarvikelakiin päivitettäisiin vastaamaan nykytilaa.
63 §Maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja tarkastusviranomaisen tiedonsaantioikeus.. Pykälän otsikkoon sekä 1 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän nykyinen 2 momentti siirrettäisiin 3 momentiksi ja siinä huomioitaisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
Pykälään tehtäisiin uusi 2 momentti. Ehdotettavan momentin mukaan 1 momentissa mainituilla viranomaisilla olisi oikeus salassapitosäännösten estämättä saada maksutta pykälässä mainituilta viranomaisilta hakijaa koskevat tiedot veroihin, lakisääteisiin eläke-, tapaturma- tai työttömyysvakuutusmaksuihin liittyvien rekisteröitymis-, ilmoitus- ja maksuvelvollisuuksien hoitamisesta, toiminnasta, taloudesta sekä kytkennöistä, jos tiedot ovat välttämättömiä tuen myöntämiseksi, maksamiseksi tai tuen käytön valvomiseksi.
Laissa olisi myös nimenomainen maininta siitä, että tiedot olisi annettava korvauksetta. Esimerkiksi veroviranomaiselta voitaisiin pyytää tietoja siitä, onko yrityksellä tukea haettaessa tai maksatusvaiheessa erääntyneitä veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja maksamatta. Lisäksi tietoja voitaisiin pyytää esimerkiksi ulosotto-, tulli- ja poliisiviranomaiselta. Eri viranomaistiedot voitaisiin pyytää myös hyödyntäen Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä. Tietoja koskeva pyyntö olisi aina yksilöitävä ja tiedon käyttötarkoitus ilmoitettava. Näin saatua tietoa ei saisi käyttää muuhun kuin pyynnössä ilmoitettuun tarkoitukseen. Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön toiminnasta säädetään harmaan talouden selvitysyksiköstä annetulla lailla.
Verohallinnon harmaan talouden selvitysyksikön laatimia velvoitteidenhoitoselvityksiä käytettäisiin erityisesti sen selvittämiseksi, onko tuen saaja tukea hakiessa tai tuen maksamista hakiessa olennaisesti laiminlyönyt velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai muita julkisoikeudellisia maksuja. Esimerkiksi 27 a §:n nojalla mehiläishoitotuen osalta tulisi tarkistaa, että hakijalla on riittävät taloudelliset resurssit hankkeen toimeenpanoon ja toimimiseen tukipäätöksen ehtojen edellyttämällä tavalla. Tämän vuoksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi välttämätön tarve selvittää hakijoiden julkisten velvoitteiden hoitamista osana tuen myöntämis-, maksamis- ja tuen käytön valvontaprosessia.
Edellä tarkemmin selvitetyssä 37 b §:ssä säädetään tuen edellytyksiä koskevien sääntöjen kiertämisestä. Mainitun säännöksen mukaan markkinajärjestelylaissa tarkoitettua tukea ei voisi myöntää, jos sen myöntämisen edellytykset on luotu keinotekoisesti, kyseisen lainsäädännön tavoitteiden vastaisesti ja järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena on ollut kiertää tuen myöntämistä koskevia säännöksiä oikeudettoman taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi. Mainittu säännös perustuu horisontaaliasetuksen 62 artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Horisontaaliasetuksen 59 artiklassa säädetään unionin taloudellisten etujen suojaamisesta. Mainitun artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säädökset sekä toteutettava muut tarvittavat toimenpiteet unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi. Näiden säännösten on liityttävä muun muassa:
a) maataloustukirahastosta rahoitettavien toimien laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseen;
b) tehokkaan suojan varmistaminen petoksia vastaan;
c) sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäiseminen, havaitseminen ja korjaaminen.
Mainitun artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on perustettava tehokas hallinto- ja valvontajärjestelmä varmistaakseen unionin interventioita säätelevän unionin lainsäädännön noudattamisen.
Edellä tarkemmin esitettyjen horisontaaliasetuksen jäsenvaltioille asettamien velvoitteiden tarkastamiseksi olisi toimivaltaisilla viranomaisilla välttämätön tarve selvittää hakijoiden julkisten velvoitteiden hoitamista osana tuen myöntämistä, maksamista tai tuen käytön valvomista.
Hallituksen esitykseen eduskunnalle laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023—2027 sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi sisältyy lakiehdotus Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta. Mainitun pykälän 1 momentissa säädetään siitä, mihin käyttötarkoitukseen velvoitteidenhoitoselvitystä voidaan käyttää. Mainitulla lakiehdotuksella kyseisen lain 6 §:n 1 momenttiin lisättäisiin uusi 31, 32 ja 33 kohta. Viimeiseksi mainitun kohdan perusteella selvityksiä voitaisiin käyttää markkinajärjestelylain mukaisten tukien myöntämisen, maksamisen ja valvonnan tukemiseksi.
64 §Tarkastuksia ohjaavien viranomaisten ja EU:n lainsäädännössä tarkoitettujen viranomaisten tarkastus- ja tiedonsaantioikeus.. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
65 §Viranomaisen oikeus luovuttaa tietoja muille viranomaisille.. Ehdotettavassa pykälässä huomioitaisiin uusi ruokahallinnon tietovarannosta annettu laki (560/2021). Ehdotettavassa pykälän mukaan maa- ja metsätalousministeriön, Ruokaviraston ja tässä laissa tarkoitetun tarkastuksesta vastaavan viranomaisen tämän lain toimeenpanossa saamien tietojen tiedonluovutukseen muille viranomaisille tai EU-toimielimille sovelletaan ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain (560/2021) 8 §:ää.
Tietovarantolain 8 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä muille viranomaisille ja kansainvälisille toimielimille. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan ruokahallinnon tietovarantoon sisältyviä tietoja saadaan salassapitosäännösten estämättä luovuttaa ulkomaan viranomaiselle ja toimielimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tätä edellytetään. Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 §:ssä tarkoitettuja hallintotehtäviä hoitava viranomainen voi lisäksi omasta aloitteestaan luovuttaa salassapitosäännösten estämättä ruokahallinnon tietovarannon tietoja, jotka ovat välttämättömiä:
1) esitutkintaviranomaisille rikosten ennalta estämistä, paljastamista, selvittämistä ja syyteharkintaan saattamista varten;
2) syyttäjälle Syyttäjälaitoksesta annetun lain (32/2019) 9 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten;
3) rahanpesun selvittelykeskukselle rahanpesun selvittelykeskuksesta annetun lain (445/2017) 2 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten;
4) Verohallinnolle Verohallinnosta annetun lain (503/2010) 2 §:ssä säädettyjä tehtäviä varten;
5) työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetussa laissa (44/2006) tarkoitetulle työsuojeluviranomaiselle työsuojelua koskevia lakisääteisiä valvontatehtäviä varten.
Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin oikeudesta luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle, jos kyseiset säännökset tai määräykset tätä edellyttävät. Pykälään sisältyisi myös säännös viranomaisen oikeudesta luovuttaa tietyissä tilanteissa ruokahallinnon tietovarannon tietoja toiselle viranomaiselle oma-aloitteisesti salassapitosäännösten estämättä. Ehdotettu säännös perustuu tarpeeseen parantaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan edellytyksiä viranomaisyhteistyön ja tietojen vaihdon avulla. Tavoitteen saavuttamista edellytetään valtioneuvoston periaatepäätöksessä kansalliseksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiaksi 2016—2020 (28.4.2016). Momentti mahdollistaisi sellaisten tietojen luovuttamisen, jotka ovat välttämättömiä esitutkintaviranomaisille, syyttäjälle, rahanpesun selvittelykeskukselle, Verohallinnolle tai työsuojeluviranomaiselle momentissa yksilöitäviä tehtäviä varten.
70 §Hakemusten ja ilmoitusten muotovaatimukset.. Pykälän 1 momentin vientitukeen liittyvä säännös poistettaisiin tarpeettomana. Pykälän 2 ja 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos. Pykälän 4 momentti vastaa nykytilaa.
70 a §Sähköinen haku.. Lakiin lisättäisiin uusi 70 a §, jonka mukaan tukea voitaisiin edellyttää haettavan vain sähköisesti. Säännös kattaisi sekä tuen myöntämistä että maksamista koskevat hakemukset. Pykälän 1 momentin mukaan tukea haettaisiin sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa. Hakemisessa käytettävä verkkopalvelu on osa ruokahallinnon tietovarannosta annetussa laissa (560/2021) tarkoitettua tietovarantoa. Hakija tunnistetaan vahvalla sähköisellä tunnistamisella, siten kuin vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetusta laissa (617/2009) säädetään.
Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003) sovelletaan hallintoasian, tuomioistuinasian, syyteasian ja ulosottoasian vireillepanoon, käsittelyyn ja päätöksen tiedoksiantoon. Lähtökohtana sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetussa laissa on, että vireillepanossa ja asian muussa käsittelyssä vaatimuksen kirjallisesta muodosta täyttää myös viranomaiselle toimitettu sähköinen asiakirja. Mahdollisuudesta sähköiseen asiointiin ei näin ollen ole tarvetta säätää erikseen. Jos sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetusta laista ei poiketa, siihen ei tarvitse viitata.
Ehdotettavassa pykälässä on kuitenkin tarkoitus poiketa sähköisestä asioinnista viran-omaistoiminnassa annetusta laista siten, että tukien hakeminen sähköisesti voitaisiin edellyttää ainoaksi tuen hakemisen vaihtoehdoksi. Tästä syystä olisi välttämätöntä säätää pykälässä tukien sähköisestä hakemisesta, koska tältä osin erityissäädöksellä poiketaan peruslähtökohdasta, jonka mukaan sähköinen tukien hakeminen on paperihakemisen lisäksi käytössä oleva mahdollisuus, josta ei ole tarve erikseen säätää. Sen sijaan pykälässä ei olisi erillistä viittausta sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettuun lakiin, jota yleislakina tulee soveltaa sähköiseen asiointiin.
Pykälän 1 momenttiin sisältyisi valtioneuvoston asetusvaltuus, jonka nojalla säädettäisiin tuista, joita sähköinen haku voi koskea. Säädösvaltuutta rajaisi se, että hakemus voitaisiin tehdä vain pykälässä mainittujen menettelyjen mukaisesti. Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin tarkkarajaisesti sähköisen haun menettelystä. Valtuutta voitaisiin käyttää vain markkinajärjestelylaissa säädettyihin järjestelmiin. Näitä ovat yksityinen varastoinnin tuki, interventiovarastointi, tuottajaorganisaatiotuki, mehiläishoitotuki ja koulujakelutuki. Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien hakijana on pääsääntöisesti yritys, kunta, yhdistys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Viljan interventiovarastoinnissa tarjouksia voivat jättää myös maatilat, joten myös yksityiset elinkeinonharjoittajat eli toiminimiyrittäjät voivat olla asiakkaina. Markkinajärjestelyyn liittyviä tuenhakijoita on tarkemmin selvitetty edellä esityksen luvussa 3, joka koskee nykytilaa ja sen arviointia. Pykälän valtuuden nojalla voitaisiin huomioida edellä mainittuihin tukijärjestelmiin liittyvien sähköisen haun tietojärjestelmähankkeiden valmistumisaikataulu. Tietojärjestelmät ovat valmistelussa ja ne ovat käyttövalmiita tulevien vuosien aikana asteittain. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin sähköisestä hausta, kun tietojärjestelmä kunkin tukijärjestelmän osalta on valmis. Koulujakelutukea koskien tietojärjestelmä on jo olemassa ja valtuutta käytettäisiin ensivaiheessa siihen. Muiden tukijärjestelmien osalta tietojärjestelmät ovat valmistelussa. Edellä selvitetyn mukaisesti markkinajärjestelyyn liittyvien tukien kohteena olisivat pääsääntöisesti oikeushenkilöt.
Pykälän 2 momentissa säädettäisiin poikkeuksesta sähköiseen tuen hakemiseen. Vaikka tukien sähköinen hakeminen olisi pääasiallinen tuen hakemismuoto, momentissa varauduttaisiin tilanteisiin, joissa paperinen tuen hakeminen olisi perusteltua mahdollistaa. Ruokavirastolle annettaisiin momentissa määräyksenantovaltuus mahdollistaa muu kuin sähköinen hakeminen kiireellisissä tilanteissa. Tukijärjestelmän toimeenpanon kiireellisyys liittyisi tapauksiin, joissa sähköinen järjestelmä ei toimisi merkittävien teknisten ongelmien vuoksi, ja pitäisi nopeasti toimeenpanna paperinen hakemusmenettely.
Pykälän 3 momentissa Ruokavirastolle annettaisiin valtuudet antaa tarkemmat määräykset hakemukseen liitettävistä asiakirjoista, hakemisen menettelyistä sekä suunnitelmien ja selvitysten esitystavasta. Ruokavirastolle osoitettu määräystenantovaltuus liittyisi yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Pykälän 4 momentissa tehtäisiin teknisluonteinen käsiteviittaus. Ehdotettavan momentin mukaan mitä pykälässä säädettäisiin tuesta, sovellettaisiin myös interventiovarastointia koskevaan hakemukseen tai tarjoukseen.
Pykälä vastaisi sähköisen haun perusedellytysten osalta asiasisällöllisesti muilla maatalouslainsäädännön sektoreilla CAP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavia säännöksiä.
73 §Tuen maksaminen ennakolta tai useassa erässä.. Pykälän 1 momentin vientitukeen liittyvä säännös poistettaisiin tarpeettomana. Momentin sanamuotoa muutettaisiin siten, että tuen ennakolta maksamisen edellytyksistä säädetään EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä. Tämä olisi johdonmukaista sen vuoksi, että ennakoiden maksamisen on lähtökohtaisesti perustuttava EU-säädöksiin. Momenttiin lisättäisiin valtuus antaa tarkempia säännöksiä tuen ennakolta maksamisesta valtioneuvoston asetuksella.
Pykälän 2 momentin viittaus EU:n hedelmä- ja vihannesalan lainsäädäntöön poistettaisiin, koska asiasta ei enää säädetä mainitussa EU:n lainsäädännössä. Pykälän 2 ja 3 momentin säännökset yhdistettäisiin ehdotettavassa 2 momentissa, koska tuottajaorganisaatiotuessa ei ole tulevalla rahoituskaudella erityissäännöksiä useassa erän maksamisen osalta. Pykälän 3 momentin mehiläishoitotukea koskevalle säännökselle ei olisi tarvetta, koska jatkossa mehiläishoitotuen osalta useassa erässä maksamisesta säädettäisiin valtioneuvoston asetuksella pykälän 2 momentin nojalla. Pykälän 2 momenttiin ehdotettavan valtuuden nojalla voitaisiin säätää erän vähimmäismäärien lisäksi myös erien lukumäärästä ja hakemusten määräajoista. Mainituista seikoista ei tulevalla rahoituskaudella säädetä EU-säännöksissä.
74 §Tuen maksamisen lopettaminen ja takaisinperintä.. Pykälään lisättäisiin säännökset tuen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperinnästä. Säännös perustuu horisontaaliasetuksen 59 artiklassa jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen. Mainitun artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan jäsenvaltion on annettava tarvittavat säädökset, joiden on liityttävä aiheettomasti suoritettujen maksujen perimiseen takaisin korkoineen. Pykälässä säädettäisiin jatkossa kansallisesti virheellisesti tai perusteetta maksetun tuen maksamisen lopettamisesta ja takaisinperintää koskevista tilanteista. Pykälän otsikkoa ja säännöksiä muutettaisiin siten, että niihin lisättäisiin ilmaisu tuen maksamisen lopettamisesta. Ehdotettu muutos kuvaisi käytäntöä yksiselitteisemin kuin nykyisin säännöksessä oleva termi, jonka käsittelee ainoastaan takaisinperintää. Pykälän 1 momentin mehiläishoitotukea koskeva viittaus valtionavustuslakiin poistettaisiin samassa yhteydessä tarpeettomana. Pykälän nykyisestä 2 momentin säännöksestä poistettaisiin viittaus vientitukeen myös tarpeettomana. Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa viitattaisiin ensisijaisesti EU:n markkinajärjestelylainsäädäntöön, jossa esimerkiksi koulujakelutuen osalta säädetään takaisinperinnöistä. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta vastaavista seikoista ei ole tulevalla rahoituskaudella EU-säännöksiä. Pykälän 1 momentin kohdissa 1-4 säädettäisiin luettelo virheellisen tai perusteetta maksetun tuen maksamisen lopettamista ja takaisinperintää koskevista tilanteista. Näitä olisivat:
1) tuen myöntämisen tai maksamisen edellytykset eivät ole täyttyneet;
2) tuen ehtoja ei ole noudatettu;
3) tuen saaja on antanut sellaisen virheellisen tai puutteellisen tiedon, joka on olennaisesti vaikuttanut tuen myöntämiseen tai maksamiseen;
4) tuen saaja laiminlyö 62 §:ssä tarkoitetun avustamisvelvollisuuden tarkastuksessa;
Pykälän 2 momenttiin lisättäisiin säännökset takaisinperintätilanteesta, jossa tuki on myönnetty yhteisesti useammalle tuensaajalle. Tällöin kaikki tuensaajat vastaisivat yhteisvastuullisesti takaisinperittävän tuen maksamisesta. Momentissa muutettaisiin sanamuotoa enintään sanan osalta aiemmin käytetyn termin alle sijasta. Tämä vastaisi muiden maataloushallinnon alojen lakien nykyistä käytäntöä.
Pykälä vastaisi pääosiltaan asiallisesti muilla maatalouslainsäädännön sektoreilla CAP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavia säännöksiä.
75 §Seuraamusmaksun määrääminen.. Pykälästä poistettaisiin viittaus vientitukeen tarpeettomana. Pykälään lisättäisiin säännökset seuraamuksista horisontaaliasetuksen 59 artiklassa tarkoitetuissa tilanteissa. Mainitun artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltion on annettava tarvittavat säädökset, joihin on liityttävä tehokkaiden, oikeasuhteisten ja varoittavien seuraamusten määrääminen unionin oikeuden tai sen puuttuessa kansallisen oikeuden mukaisesti. Pykälässä säädettäisiin jatkossa kansallisesti edellä mainitusta seuraamusjärjestelmästä. Mainitun artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset varotoimet, joilla varmistetaan, että 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut sovellettavat seuraamukset ovat oikeasuhteisia ja suhteutettuja havaitun noudattamatta jättämisen vakavuuteen, laajuuteen, pysyvyyteen ja toistuvuuteen.
Horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa on säädetty tilanteista, joissa seuraamuksia ei voida määrätä. Tämän kohdan mukaan jäsenvaltioiden käyttöön ottamilla järjestelyillä on voitava varmistaa, ettei seuraamuksia määrätä varsinkaan jos: a) noudattamatta jättäminen johtuu 3 artiklan mukaisesta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista; b) noudattamatta jättäminen johtuu toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virheestä ja henkilö, jota hallinnollinen seuraamus koskee, ei olisi voinut kohtuudella havaita kyseistä virhettä; c) asianomainen henkilö voi osoittaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, ettei tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu noudattamatta jättäminen ole hänen syytään, tai jos toimivaltainen viranomainen on muutoin vakuuttunut siitä, ettei noudattamatta jättäminen ole asianomaisen henkilön syytä. Lisäksi mainitun artiklan 5 kohdan 3 alakohdan mukaan, jos tuen myöntämisedellytysten noudattamatta jättäminen johtuu 3 artiklan mukaisesta ylivoimaisesta esteestä tai poikkeuksellisista olosuhteista, tuensaaja säilyttää oikeutensa tukeen.
Aikaisemmalla rahoituskaudella tuottajaorganisaatiotukeen liittyvistä seuraamuksista tukeen kelpaamattomien määrien osalta säädettiin hedelmä- ja vihannesalan delegoidun asetuksen 61 artiklassa. Käytännössä mainitun artiklan mukaan seuraamus tulee sovellettavaksi, jos määrä, joka olisi maksettava tuensaajalle yksinomaan hakemuksen perusteella on yli kolme prosenttia suurempi kuin määrä, joka on maksettava tuensaajalle hakemuksen tukikelpoisuuden tarkastelun jälkeen. Mainitun asetuksen mukaan seuraamuksen määrä on haetun ja tukikelpoisen määrän erotus. Artiklan mukaan seuraamusta ei kuitenkaan sovelleta, jos tuottajaorganisaatio voi osoittaa, ettei se ole vastuussa tukeen kelpaamattoman määrän sisällyttämisestä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä mehiläishoitoalan tuen osalta annetussa komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1368 9 artiklassa säädetään aiheettomasti suoritetuista maksuista ja seuraamuksista. Mainitussa artiklassa säädetään, että kun kyseessä on petos tai vakava laiminlyönti, josta tuensaaja on vastuussa, tuensaajan on sen lisäksi, että se maksaa takaisin aiheettomasti saadut maksut korkoineen, maksettava määrä, joka vastaa alun perin maksetun määrän ja sen määrän, johon tuensaaja on oikeutettu, välistä erotusta. Uudella rahoituskaudella mainittuja EU-säännöksiä ei sovelleta. Ehdotettavassa pykälässä otettaisiin huomioon edellä mainituissa EU-säännöksissä säädetty seuraamuksen maksimimäärä.
Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin seuraamusmaksusta, jos tuen hakija tai saaja rikkoo tai laiminlyö tuen myöntämisen edellytyksiä. Ehdotettavassa pykälässä on huomioitu edellä mainitut horisontaaliasetuksen 59 artiklasta tulevat vaatimukset sekä aiemmin voimassa olleet tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen seuraamuksen enimmäismääriä koskevat EU-säännökset. Ehdotettavaa pykälää sovellettaisiin, jollei seuraamusmaksun edellytyksistä ja määräämisestä EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä muuta säädetä. Esimerkiksi koulujakelutuen EU-säännöksissä säädetään seuraamuksista. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta vastaavista seikoista ei ole EU-säännöksiä tulevalla rahoituskaudella. Ehdotettavan pykälän mukaan seuraamusta ei määrättäisi, jos rikkomus tai laiminlyönti olisi vähäinen. Pykälässä ehdotettava seuraamuksen enimmäismäärä vastaisi aiemmin voimassa olleita tuottajaorganisaatiotuen EU-säännöksiä. Seuraamuksen enimmäismäärä voisi olla korkeintaan haetun ja myönnettävissä olevan tuen erotus. Seuraamusta määrättäessä otettaisiin huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus ja kesto. Asiallisesti vakavuudella ja kestolla tarkoitettaisiin horisontaaliasetuksessa käytettyjä käsitteitä vakavuus, laajuus, pysyvyys ja toistuvuus. Seuraamusmaksua ei kuitenkaan määrättäisi, mikäli tilannetta koskisi edellä selvitetty horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu peruste.
Seuraamusten osalta on huomioitava muun muassa markkinajärjestelylain rangaistusluonteiset säännökset. Lain 87 §:ssä on säädetty maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta. Mainitun pykälän mukaan, joka tahallaan rikkoo 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun avustamisvelvollisuuden tarkastuksissa, on tuomittava, jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta sakkoon. Pykälän 4 momentin mukaan rangaistusta ei voida määrätä sille, jolle on samasta teosta määrätty 75 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu. Rikoslaissa (39/1889) on kriminalisoitu väärän todistuksen antaminen viranomaiselle (16 luvun 8 §) sekä avustuspetos (29 luvun 5 §).
76 §Takaisinperittävän tuen ja seuraamusmaksun korko.. Pykälän 2 momentti, joka liittyy vientitukeen, kumottaisiin tarpeettomana. Muilta osin pykälä vastaisi nykytilaa.
77 §Oikaisu.. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
78 §Tuelle maksettava korko.. Pykälän 1 ja 2 momentissa käytettäisiin kuuden prosentin vuotuisen koron sijasta korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettua vuotuista viivästyskorkoa. Korkotaso olisi muutoksen jälkeen yhdenmukainen lain 76 §:n mukaiseen takaisinperittävän määrän korkoon nähden. Säännös vastaisi sisällöllisesti muilla maatalouslainsäädännön sektoreilla CAP-uudistuksen yhteydessä käyttöön otettavia säännöksiä. Muilta osin pykälä vastaa nykytilaa.
79 §Viranomaiselle suoritettujen maksujen palautus.. Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
85 a §.Tuottaja- ja toimialaorganisaatioihin liittyvät hallinnolliset pakkokeinot.Pykälään tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
86 d §Kunnan päätös hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä.. Pykälän 3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
89 §Viljatuotteiden alustavaan laaduntarkastukseen liittyvät erityiset menettelyt ja valtion korvausvastuu.. Pykälän 1-3 momenttiin tehtäisiin viranomaisen nimeä koskeva tekninen muutos.
91 a §Todentamisviranomainen.. Todentamisviranomaista koskeva viittaus päivitettäisiin vastaaman nykytilaa.
8
Lakia alemman asteinen sääntely
Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi teknisiä muutoksia eräisiin pykäliin, joiden nojalla voidaan antaa valtioneuvoston asetuksia. Tällaisia ovat 20 §:n 2 momentti, 22 §:n 1 momentti, 23 §:n 2 ja 3 momentti, 28 §:n 1 momentti, 33 a §, 33 b §:n 2 momentti, 40 §:n 2 momentti, 52 §:n 2 momentti, 59 §:n 2 ja 3 momentti. Tekniset muutokset koskisivat myös 31 §:n 1 momenttia sekä 68 §:n 3 momenttia, joissa säädetään valtuudesta antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksia sekä 6 §:n 2 momenttia, 8 §:n 2 momenttia, 9 §:n 2 momenttia, 10 §:n 2 momenttia, 12 §:n 3 momenttia, 12 a §:n 2 momenttia, 19 §:n 2 momenttia, 23 §:n 1 momenttia, 34 §:n 3 momenttia, 48 §:n 3 momenttia, 70 §:n 3 momenttia ja 89 §:n 1 ja 3 momenttia, joissa säädetään Ruokaviraston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. Teknisiä muutoksia tehtäisiin myös 57 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään Tullin oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. Näihin säännöksiin ei pääosin esitetä valtuuden sisältöä koskevia muutoksia, vaan muutokset koskisivat säännöksissä mainitun EU:n lainsäädännön viittausten tai viranomaisen nimen päivittämistä.
Varsinaisia sisältömuutoksia esitetään 19 §:n 3 momenttiin, 21 §:n 2 momenttiin, 22 §:n 2 momenttiin, 25 §:n 1 momenttiin, 26 §:n 1 momenttiin, 29 §:n 4 momenttiin ja 73 § 2 momenttiin, joiden nojalla voidaan antaa valtioneuvoston asetuksia. Lisäksi 12 e §:ään, 12 f §:n 2 momenttiin, 22 a §:n 3 momenttiin, 22 b §:n 3 momenttiin, 26 §:n 2 momentti, 27 a §:n 4 momenttiin, 28 §:n 2 momenttiin, 29 a §:n 1 momenttiin, 29 b §:n 2 momenttiin 49 §:n 2 momenttiin, 70 a §:n 1 momenttiin, ja 73 §:n 1 momenttiin ehdotetaan uutta valtuusäännöstä, jonka nojalla voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä. Lisäksi 22 b §:n 2 momenttiin, 24 §:n 4 momenttiin, 29 §:n 4 momenttiin ja 70 a §:n 3 momenttiin ehdotetaan uutta valtuusäännöstä, jonka nojalla Ruokavirasto voisi antaa tarkentavia määräyksiä.
9
Voimaantulo
Ehdotetaan, että laki tulee voimaan 1.1.2023.
10
Toimeenpano ja seuranta
Ruokavirasto on toimivaltainen kansallinen viranomainen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan markkinajärjestelyn ja suunnitelma-asetuksen III osaston III luvun täytäntöönpanossa ja vastaa markkinajärjestelyyn ja mainittuun lukuun liittyvien kansalliselle viranomaiselle kuuluvien toimenpiteiden täytäntöönpanosta. Hallinnointilakia sovelletaan maa- ja metsätalousministeriön toimialalla kansallisen suunnitelman laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, seurantaan ja raportointiin. Ruokavirasto on hallinnointilain 10 §:n mukaan suunnitelman toimeenpanosta, seurannasta ja raportoinnista sekä varojen maksamisesta ja varojen käytön riittävästä valvonnasta vastaava viranomainen.
Suunnitelma-asetuksen VII osastossa säädetään seurannasta, raportoinnista ja arvioinnista yksityiskohtaisesti. Mainitun osaston I luvussa säädetään suoritusperusteisen kehyksen laatimisesta. Jäsenvaltiot ja komissio ovat yhdessä vastuussa suoritusperusteisen kehyksen laatimisesta. Suoritusperusteinen kehys mahdollistaa YMP:n strategiasuunnitelman tuloksellisuuden seurannan ja arvioinnin ja sitä koskevan raportoinnin YMP:n strategiasuunnitelman täytäntöönpanon aikana. Suoritusperusteisen kehyksen tavoitteina on
a) arvioida YMP:n vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta, asiaankuuluvuutta, johdonmukaisuutta ja unionin tasolla saatavaa lisäarvoa;
b) seurata YMP:n strategiasuunnitelmien tavoitteiden saavuttamista;
c) arvioida YMP:n strategiasuunnitelmien interventioiden vaikutusta, vaikuttavuutta, tehokkuutta, asiaankuuluvuutta ja johdonmukaisuutta;
d) tukea seurantaan ja arviointiin liittyvää yhteistä oppimisprosessia.
Suunnitelma-asetuksen VII osaston II luvussa säädetään vuotuisista tuloksellisuuskertomuksista. Vuotuisissa tuloksellisuuskertomuksissa on muun muassa esitettävä keskeiset laadulliset ja määrälliset tiedot YMP:n strategiasuunnitelman täytäntöönpanosta taloudellisten tietojen ja tuotos- ja tulosindikaattoreiden avulla, tapauksen mukaan myös aluetasolla.
Suunnitelma-asetuksen VII osaston IV luvussa säädetään suunnitelman arvioinnista. Mainitun osaston V luvussa säädetään komission suorittamasta tuloksellisuusarvioinnista. Jäsenvaltion on perustettava suunnitelma-asetuksen 124 artiklan mukaan seurantakomitea. Seurantakomitea kokoontuu vähintään kerran vuodessa ja tarkastelee seikkoja, jotka vaikuttavat suunnitelman edistymiseen sille asetetuissa tavoitteissa.
Yhteisen maatalouspolitiikan soveltamista koskevien lakien toimivuutta on tarkoitus seurata niiden voimaantulon jälkeen eri keinoin. Erilaiset arvioinnit, jotka liittyvät kansallisen suunnitelman toimeenpanon arviointiin palvelevat myös säädettävien lakien toimivuuden arviointia. Suunnitelmaa toimeenpantaessa laaditaan koko rahoituskauden pituinen arviointisuunnitelma koskien jokaista erityistavoitetta. Arvioinnissa tarkastellaan, miten näihin määritellyt vaikuttavuustavoitteet toteutuvat. Arviointisuunnitelmassa kuvataan eri teemoihin suunnitellut arvioinnit. Suunnitelma-asetuksen nojalla vuotuisissa tuloksellisuuskertomuksissa jäsenmaa kertoo suunnitelman täytäntöönpanosta edellisenä varainhoitovuotena. Komissio hyväksyy tuloksellisuuskertomukset. Joka toinen vuosi tarkastellaan tuloksellisuutta tulosindikaattoreiden toteutuman perusteella. Edelleen rahoituskauden päätyttyä tehdään suunnitelman jälkiarviointi.
Mehiläishoitotuen ja tuottajaorganisaatiotuen seuranta liittyy kansallisen suunnitelman yleiseen seurantaan. Suunnitelma-asetuksen 7 artiklassa säädetään suunnitelma-asetukseen sisältyviin tukiin liittyvistä indikaattoreista. Mainitun artiklan mukaan tukijärjestelmien tavoitteita on arvioitava mainitun asetuksen liitteessä I esitettyjen tuotokseen, tulokseen, vaikutukseen ja asiayhteyteen liittyvien yhteisten indikaattorien perusteella. Näitä ovat muun muassa tuotosindikaattorit, tulosindikaattorit, vaikuttavuusindikaattorit ja taustaindikaattorit.
Ehdotettujen säännösten toimivuutta on tarkoitus seurata maa- ja metsätalousministeriössä viranomaisten ja muiden sidosryhmien kanssa tehtävän tavanomaisen yhteistyön kautta sekä tarvittaessa toteuttamalla asiaa koskevia kyselyitä ja selvityksiä.
11
Suhde muihin esityksiin
11.1
Esityksen riippuvuus muista esityksistä
Esityksen käsittelyn yhteydessä olisi huomioitava, että tässä esityksessä on liityntä muihin lakiesityksiin, joita nykytiedon mukaan käsitellään samaan aikaan eduskunnassa. Edellä mainittu liityntä olisi alla kuvattuihin lakiesityksiin.
Ehdotettavan lain 2 §:ssä säädetään ehdotettavan lain suhteesta muuhun lainsäädäntöön. Pykälän 1 momentin 4 kohdassa viitataan Euroopan unionin suorista tuista maataloudelle annettuun lakiin (193/2013). Pykälän 1 momentin 4 kohdassa olevaa lakiviittausta muutettaisiin vastaamaan nykytilaa. Jatkossa pykälässä viitattaisiin Euroopan unionin suorista viljelijätuista annettuun lakiin. Edellä mainittua lakia koskeva ehdotus sisältyy eduskunnalle syysistuntokaudella 2022 annettavaan hallituksen esitykseen tiettyjä pinta-ala- ja eläinperusteisia tukia koskeviksi laeiksi.
Ehdotettavan lain 4 §:ssä viitataan yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista annettuun lakiin. Hallinnointilakia koskeva ehdotus sisältyy eduskunnalle syysistuntokaudella 2022 annettavaan hallituksen esitykseen laeiksi yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman hallinnoinnista ja maaseudun kehittämisen tukemisesta rahoituskaudella 2023–2027 sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. Hallinnointilaissa säädettäisiin keskitetysti Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman vuosille 2023–2027 laatimiseen, toteuttamiseen, arviointiin, raportointiin ja seurantaan liittyvistä seikoista sekä muun muassa näihin liittyvistä viranomaistehtävistä. Hallinnointilain 3 luvussa säädettäisiin EU:n lainsäädännössä tarkoitetuista viranomaisista ja toimielimistä. Lisäksi edellä mainittuun hallitukseen esitykseen sisältyy lakiehdotus Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta. Mainitun lakiehdotuksen nojalla velvoitteidenhoitoselvityksiä voitaisiin käyttää maatalouden markkinajärjestelylain mukaisten tukien myöntämisen, maksamisen ja valvonnan tukemiseksi. Mainittu säännös liittyy tämän lakiesityksen 62 §:n 2 momenttiin.
Esitys liittyy valtion vuoden 2023 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
11.2
Suhde talousarvioesitykseen
Mehiläishoitotuesta aiheutuviin menoihin momentilla 30.20.46 (EU-rahoitteinen ruokaketjun kehittäminen) arvioidaan tarvittavan vuosien 2023—2027 aikana 400 000 euroa vuosittain, mikä on jo otettu huomioon momentin VN-kehyksen tasossa.
Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotukeen momentilla 30.20.46 arvioidaan tarvittavan vuosien 2023—2027 aikana 4—5 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2023 mahdollisesti tarvittava määrärahan lisäys katetaan momentilla olevasta vuodelta 2022 siirtyneestä määrärahasta. Mahdolliset muutokset määrärahaan arvioidaan vuosittain ja tehdään tarvittaessa normaalein valtiontalouden kehys- ja talousarviopäätöksin. Hedelmä- ja vihannesalan tuottajaorganisaatiotuki on EU:n kokonaan rahoittamaa.
Momentin 30.20.46 menoihin liittyvät tulot on merkitty momentille 12.30.01 (EU:n maataloustukirahastosta saatavat tulot).
12
Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöksiä, jotka koskevat viranomaisen tiedonsaantioikeuksia Verohallinnolta saatavien tietojen osalta (63 §), viranomaisen oikeutta luovuttaa tietoja muille viranomaisille (65 §) sekä seuraamusmaksun määräämistä (75 §). Lisäksi esityksessä ehdotetaan lisättäväksi säännökset sähköistä hakua koskien (70 a §). Esitykseen sisältyy myös norminantovaltuuksia sisältäviä säännöksiä. Ehdotetut säännökset ovat merkityksellisiä erityisesti perustuslain 2 §:ssä tarkoitetun julkisen vallan käytön, 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuuden, 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, 10 §:ssä tarkoitetun yksityiselämän suojan, 12 §:ssä tarkoitetun julkisuusperiaatteen, 21 §:ssä säädettyjen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeiden näkökulmasta sekä 80 §:ssä tarkoitetun asetuksen antamisen ja lainsäädäntövallan siirtämisen näkökulmasta.
Muilta osin esityksessä tehdään vain teknisiä tai vähäisiksi arvioituja muutoksia säännöksiin, joilla arvioidaan olevan perustuslaillista merkitystä. Näiden säännösten suhdetta perustuslakiin on käsitelty markkinajärjestelylain antamista koskevassa esityksessä (HE 131/2012 vp). Kyseiset säännökset on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp).
Viranomaisen tiedonsaantioikeudet ja tietojen luovutus
Esityksessä ehdotetaan lisättäväksi säännös, joka koskee viranomaisen tiedonsaantioikeuksia Verohallinnolta saatavien tietojen osalta (63 § 2 momentti) ja esityksessä ehdotetaan muutettavaksi säännöstä, joka koskee viranomaisen oikeutta luovuttaa tietoja muille viranomaisille (65 §). Mainittuja säännöksiä on tarkemmin selvitetty säännöskohtaisissa perusteluissa.
Perustuslakivaliokunta on arvioinut viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassa-pitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta ja kiinnittänyt huomiota muun muassa siihen, mihin ja ketä koskeviin tietoihin tiedonsaantioikeus ulottuu ja miten tiedonsaantioikeus sidotaan tietojen välttämättömyyteen. Viranomaisen tietojensaantioikeus ja tietojen luovuttamismahdollisuus ovat voineet liittyä jonkin tarkoituksen kannalta "tarpeellisiin tietoihin", jos tarkoitetut tietosisällöt on pyritty luettelemaan laissa tyhjentävästi. Jos taas tietosisältöjä ei ole samalla tavoin luetteloitu, sääntelyyn on pitänyt sisällyttää vaatimus "tietojen välttämättömyydestä" jonkin tarkoituksen kannalta (PeVL 7/2019 vp).
Ehdotettavan 63 §:n 2 momentin tiedonsaantioikeus on sidottu välttämättömyysvaatimukseen. Ehdotettavassa 65 §:ssä viitattaisiin ruokavarannon tietojärjestelmää koskevan lain 8 §:ään, jossa säädetään ruokahallinnon tietovarannon tietojen luovuttamisesta salassapitosäännösten estämättä eräille harmaan talouden torjuntaan liittyville viranomaisille sekä Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitetulle viranomaiselle tai toimielimelle silloin, kun kyseiset säännökset tai määräykset tätä edellyttävät. Ehdotettava säännös koskee laissa tarkoitettujen viranomaisten oikeutta luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä. Ehdotettavan 65 §:n mukaiset oikeudet luovuttaa tietoja salassapitosäännösten estämättä on kytketty välttämättömyysvaatimukseen. Kansainvälisten viranomaisten ja toimielinten tiedonsaantioikeus liittyy EU-oikeuden etusijaperiaatteeseen ja Suomen tekemiin kansainvälisiin sitoumuksiin, joten tällä perusteella tietojen luovutus mainituille tahoille liittyy välttämättömyyteen. Ehdotetut säännökset tietojensaantioikeudesta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta eivät siten olisi ristiriidassa perustuslaissa säädetyn yksityisyyden suojan kanssa.
Henkilötietojen käsittelyä koskee Euroopan unionin yleinen tietosuoja-asetus (EU) 2016/679, jäljempänä tietosuoja-asetus, joka on suoraan sovellettava säädös. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklassa säädetään henkilötietojen käsittelyn perusteista. Tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaan henkilötietojen käsittely on lainmukaista, jos se on tarpeen rekisterinpitäjälle kuuluvan julkisen vallan käyttämiseksi. Tässä julkisen vallan käyttö perustuu EU-lainsäädäntöön ja sen toimeenpanoon liittyvään lakiehdotukseen. Tiedonsaantioikeuden kohteena olevat tiedot on yksilöity lakiehdotuksen 63 §:n 2 momentissa tarkasti, jolloin tiedonsaantioikeuden rajat ovat selkeät. Lakiehdotuksen 63 §:n 2 momentista käy ilmi, että henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena ovat tuen myöntämiseen, maksamiseen ja tuen käytön valvomiseen liittyvät pykälässä mainittujen viranomaisten tehtävät. Näistä tehtävistä taas säädetään tarkemmin mainitussa lakiehdotuksessa. Kun tietojen saanti on kytketty tietojen välttämättömyyteen, esityksessä katsotaan, että henkilötietojen käyttötarkoitus ja tietosisältö on riittävällä tavalla yksilöity. Edellä olevan perusteella katsotaan, että ehdotettu 63 §:n 2 momentti on perustuslakivaliokunnan käytännön mukainen.
Sähköinen haku
Lakiehdotuksessa esitetään siirtymistä sähköiseen asiointiin tuen saajien ja viranomaisten välillä poistamalla mahdollisuus paperihakemusten tekemiseen tuen hakemisen ja maksatuksen hakemisen yhteydessä (70 a §). Perustuslakivaliokunta on arvioinut sähköistä asiointia perustuslain 21 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteiden sekä perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuuden kannalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tietojärjestelmän sähköiseen luonteeseen ja tavoitteisiin liittyen voi sähköisen asioinnin edellyttämiselle olla hyväksyttävät perusteet. Velvollisuuden tulisi kohdistua ensisijaisesti oikeushenkilöihin, ei yksityisiin henkilöihin.
Perustuslakivaliokunta on hallituksen esitystä eduskunnalle laiksi huoneistotietojärjestelmästä (HE 127/2018 vp) koskevassa lausunnossaan 32/2018 vp. katsonut, että sähköisen asioinnin edellyttämisellä voitiin katsoa olevan edellä mainitut perusteet. Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan merkityksellisenä sitä, että velvollisuus sähköiseen asiointiin ei koskisi välittömästi yksityisiä henkilöitä, vaan velvollisuuden kohteena olisivat ensisijaisesti oikeushenkilöt. Välillisesti velvollisuuden kohteina olisivat lähinnä kiinteistöalan ammattihenkilöt ja toimijat, joilla voidaan edellyttää olevan tekniset valmiudet ja riittävä kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen. Perustuslakivaliokunnan mielestä velvollisuutta sähköiseen asiointiin ei sääntelykonteksti sekä sääntelyn kohteen ja alan toimijoiden tiedolliset ja taidolliset erityispiirteet huomioon ottaen voitu pitää ongelmallisena yhdenvertaisuuden, oikeusturvan tai hyvän hallinnon perusteiden kannalta.
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä myönnettäessä etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se saattaa kohdella tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (PeVL 4/2016 vp). Erityinen kohtelu ei ole kuitenkaan syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä on hyväksyttävä tavoite ja keinot ovat oikeansuhtaisia (esimerkiksi PeVL 31/2014 vp, PeVL 18/2006 vp, PeVL 46/2006 vp, PeVL 35/2010, PeVL 2/2011vp ja PeVL 11/2012 vp).
Markkinajärjestelyyn kuuluvia tukijärjestelmiä ja tuensaajia on tarkemmin selvitetty edellä luvussa 3 sekä säännöskohtaisissa perusteluissa. Markkinajärjestelyyn liittyvien tukien hakijana on pääsääntöisesti yritys tai muu yhteisö eli useimmiten käytännössä oikeushenkilö. Mainittuja tukia voidaan myöntää myös tietyissä tukijärjestelmissä yksityisille elinkeinonharjoittajille eli toiminimiyrittäjille. Velvollisuus sähköiseen asiointiin koskisi näin ollen pääasiassa oikeushenkilöitä, mutta myös vähäisissä määrin elinkeinotoimintaa harjoittavia yksityishenkilöitä. Velvollisuuden kohteena olisivat yhdistysten, yritysten tai muiden yhteisöjen vastuuhenkilöt sekä elinkeinotoimintaa harjoittavat yksityishenkilöt, joilla voidaan katsoa olevan riittävät tekniset valmiudet ja kyvykkyys sähköisen asioinnin käyttämiseen.
Seuraamusmaksu
Esityksessä ehdotetaan, että seuraamusmaksun perusteista säädettäisiin lailla ja että niiden määräämisestä päättäisi Ruokavirasto (75 §). Ehdotetun säännöksen perusteluissa tarkemmin selvitetyn mukaisesti ehdotus perustuu horisontaaliasetuksen 59 artiklan mukaiseen jäsenvaltioille asetettuun velvoitteeseen säätää tarkemmin seuraamuksista. EU:n lainsäädännön lähtökohtana on siten seuraamusmaksut. Seuraamussäännöstä on pidetty tarpeellisena, jotta EU:n lainsäädännössä jäsenvaltiolta edellytetty seuraamusjärjestelmän tehokkuus, oikeasuhtaisuus ja varoittavuus voidaan varmistaa. Säädöstarvetta ja horisontaaliasetusta on selvitetty tarkemmin 87 §:n perusteluissa.
Ehdotettavat seuraamussäännökset ovat merkityksellisiä perustuslain 8 §:ssä tarkoitetun rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen kannalta. Perustuslakivaliokunta on katsonut rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyvän merkittävää julkisen vallan käyttöä (PeVL 49/2017 vp, PeVL 14/2013 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 55/2005 vp ja PeVL 32/2005 vp). Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan lailla, koska niiden määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä.
Hallinnollisille sanktioille on oltava painava yhteiskunnallinen tarve ja perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävä peruste (PeVL 23/1997 vp). Suhteellisuusvaatimus edellyttää sen arvioimista, onko sanktiointi välttämätön sen taustalla olevan oikeushyvän suojaamiseksi ja onko vastaava tavoite saavutettavissa muulla perusoikeuteen vähemmän puuttuvalla tavalla kuin teon säätämisellä rangaistavaksi (PeVL 23/1997 vp). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti korostanut, että hallinnollisia sanktioita koskevan sääntelyn tulee täyttää oikeasuhtaisuuden vaatimukset (PeVL 28/2014 vp ja PeVL 15/2014 vp). Seuraamuksen tulee olla oikeassa suhteessa teon laatuun tai sen haitallisuuteen nähden. Ehdotuksessa on huomioitu nämä seikat siten, että seuraamusmaksun määrässä otettaisiin huomioon rikkomuksen tai laiminlyönnin vakavuus ja kesto.
Ehdotettavan hallinnollisen seuraamuksen lähtökohtana olisi edellä mainittu horisontaaliasetuksen jäsenvaltioille asetettu velvoite säätää tarkemmin kansallisesti seuraamuksista. Aikaisemman rahoituskauden aikana EU-säädöksissä säädettiin yksityiskohtaisesti seuraamuksista. Ehdotettua säännöstä voidaan pitää välttämättömänä, koska nykyisessä kansallisessa lainsäädännössä ei ole riittävän ennaltaehkäisevää ja tehokasta seuraamusjärjestelmää. Näihin seikkoihin perustuen on katsottu, että ehdotettaville seuraamussäännöksille on perustuslain edellytykset täyttävä peruste. Ehdotettavissa seuraamussäännöksissä on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti huomioitu nykyisin vastaavantyyppiseen EU-sääntelyyn liittyvien hallinnollisten seuraamusten tasot. Lisäksi on huomioitu, että hallinnollisten sanktioiden kohteena olevilla toimijoilla on tosiasialliset edellytykset noudattaa sanktioinnin kohteena olevia lakisääteisiä velvoitteita ja suoriutua seuraamuksista. Seuraamusmaksun tulee toisaalta olla sen kohteena olevalle riittävän tuntuva, jotta sillä olisi ennalta ehkäisevä vaikutus. Seuraamusmaksun suuruuden osalta huomioitaisiin myös rikkomuksen laatu ja laajuus, moitittavuuden aste sekä kestoaika.
Ehdotettavassa pykälässä on huomioitu pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selvitetyt horisontaaliasetuksen 59 artiklasta tulevat vaatimukset sekä aiemmin voimassa olleet tuottajaorganisaatio- ja mehiläishoitotuen seuraamuksen enimmäismääriä koskevat EU-säännökset. Ehdotettavaa pykälää sovellettaisiin, jollei seuraamusmaksun edellytyksistä ja määräämisestä EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä muuta säädetä. Esimerkiksi koulujakelutuen EU-säännöksissä säädetään seuraamuksista. Tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen osalta vastaavista seikoista ei ole EU-säännöksiä tulevalla rahoituskaudella. Ehdotettavan säännöksen mukaan seuraamusta ei määrättäisi, jos rikkomus tai laiminlyönti olisi vähäinen. Ehdotettava seuraamuksen enimmäismäärä vastaisi aiemmin voimassa olleita tuottajaorganisaatiotuen ja mehiläishoitotuen EU-säännöksiä. Ehdotettavassa säännöksessä on tarkasti rajattu seuraamuksen enimmäismäärä. Seuraamuksen enimmäismäärä voisi olla korkeintaan haetun ja myönnettävissä olevan tuen erotus. Seuraamusmaksua ei kuitenkaan määrättäisi, mikäli tilannetta koskisi edellä säännöskohtaisissa perusteluissa esitetty horisontaaliasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu peruste. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi tarkkarajaisesti niistä käytännöistä, joista voi seurata seuraamusmaksu. Myös seuraamusmaksun määrästä ja perusteista, jotka sen suuruuteen vaikuttavat, on pyritty säätämään yksiselitteisesti. Lakiehdotuksessa on määritelty maksun suuruutta määrättäessä huomioon otettavat seikat.
Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset rinnastuvat asiallisesti rikosoikeudellisiin seuraamuksiin (PeVL 61/2014 vp, PeVL 28/2014 vp, PeVL 14/2013 vp ja PeVL 32/2005 vp). Vaikka perustuslain 8 §:n rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen täsmällisyysvaatimus ei sellaisenaan kohdistu hallinnollisten sanktioiden sääntelyyn, ei tarkkuuden yleistä vaatimusta kuitenkaan voida tällaisen sääntelyn yhteydessä sivuuttaa (PeVL 9/2012 vp, PeVL 74/2002 vp, PeVL 57/2010 vp). Sanktioista säädettäessä on kiinnitettävä erityistä huomiota sääntelyn tarkkarajaisuuteen sekä sanktioiden kohteena olevien oikeusturvaan (PeVL 49/2017 vp). Laista tulee käydä nimenomaisesti ilmi, minkä lainsäädännön vastaisista teoista tai laiminlyönneistä voi olla seuraamuksena sanktio. Sanktioitavat teot ja laiminlyönnit on lisäksi laissa luonnehdittava niiden yksilöimiseksi (PeVL 60/2010 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 11/2009 vp ja PeVL 12/2006 vp). Erityisen tärkeää on, että säännökset antavat sääntelyn kohteena oleville riittävän ennustettavuuden sanktioiden määräämisestä. Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaan laissa on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista (PeVL 9/2012 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 55/2005 vp ja PeVL 32/2005 vp).
Hallinnollisten sanktioiden kannalta merkityksellisiä ovat myös perustuslain 21 §:n mukaiset oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet, varsinkin syyttömyysolettama ja oikeusturva. Syyttömyysolettaman keskeisenä sisältönä on, että todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle eikä epäillyn tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. Syyttömyysolettamasta määrätään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa sekä YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan sopimuksen 14 artiklan 2 kappaleessa. Syyttömyysolettama tulee lähtökohtaisesti noudatettavaksi myös rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastuvan hallinnollisen sanktion määräämisessä. Hallinnollinen sanktio tulee kohdistaa nimenomaan rikkomuksen tekijään ja viranomaisen on esitettävä riittävä näyttö seuraamuksen määräämiseksi. Tämä on huomioitu esityksen säännöksessä siten, että niiden noudattamisesta vastaava toimija ja sisältö on mahdollisimman yksiselitteinen.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti todennut pitävänsä niin sanottuun ankaraan objektiiviseen vastuuseen ja puhtaasti käännetyn todistustaakan varaan perustuvaa hallinnollisen sanktion määräämistä perustuslain 21 §:än sisältyvän syyttömyysolettaman vastaisena (PeVL 2/2017 vp, PeVL 57/2010 vp, PeVL 4/2004 vp, ks. myös PeVL 15/2016 vp). Jotta hallinnollisia sanktioita koskeva sääntely olisi perustuslain 21 §:ssä turvatun syyttömyysolettaman kannalta hyväksyttävää, se tulee lähtökohtaisesti muotoilla muuten kuin ankaraan objektiiviseen vastuuseen perustuvaksi. Tämä edellyttää etenkin enimmäismäärältään tuntuvien seuraamusmaksujen tai sanktion kohteena olevan oikeusasemaan muutoin merkittävästi vaikuttavien sanktioiden kohdalla varmistumista säännösperusteisesti siitä, että määräämismenettelyyn ryhtymistä tai seuraamuksen suuruutta arvioitaessa otetaan objektiivisten tunnusmerkkien ohella huomioon tekijän tuottamus ja tahallisuus sekä vastuusta vapauttavat perusteet. Esityksessä ei ole katsottu olevan kyse tilanteesta, jossa olisi perusteita objektiiviseen vastuuseen perustuvaan sääntelyyn, vaan näyttövelvollisuus olisi aina seuraamuksen määräämistä esittävällä viranomaisella.
Seuraamusten osalta on huomioitava markkinajärjestelylain rangaistusluonteiset säännökset. Jos hallinnollisia sanktioita koskevissa säännöksissä tarkoitettu teko tai laiminlyönti saattaa täyttää rikoslaissa tai muussa laissa säädetyn rikoksen tunnusmerkistön, sääntely muodostuu merkitykselliseksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa määritellyn kaksoisrangaistavuuden kiellon (PeVL 17/2013 vp) kannalta. Kaksoisrangaistavuuden kielto kattaa myös samaa tekoa koskevat rangaistusluonteiset hallinnolliset seuraamukset. Lain 87 §:ssä on säädetty maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta. Mainitun pykälän mukaan, joka tahallaan rikkoo 62 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun avustamisvelvollisuuden tarkastuksissa, on tuomittava, jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, maataloustuotteiden markkinajärjestelysäännösten rikkomisesta sakkoon. Pykälän 4 momentin mukaan rangaistusta ei voida määrätä sille, jolle on samasta teosta määrätty 75 §:ssä tarkoitettu seuraamusmaksu.
Hallinnollisten sanktioiden määrääminen on hallintoasian käsittelyä. Määräämismenettelyssä noudatetaan siten hallintolakia, joka sisältää perustuslain 21 §:n kannalta keskeiset hyvää hallintoa koskevat perussäännökset ja ennakollista oikeusturvaa korostavat menettelysäännökset. Hallinnolliset sanktiot määrätään hallintoviranomaisen päätöksellä hallintolain mukaisessa menettelyssä. Toimivalta sanktioiden määräämiseksi on osoitettu yksiselitteisesti Ruokavirastolle, joka on tukien valvonnasta vastaava viranomainen ja jolla on parhaat edellytykset ja asiantuntemus arvioida määräämisen perusteena olevia seikkoja. Syyttömyysolettama huomioon ottaen hallinnollisten sanktioiden määräämisessä lähtökohtana on, että toimivaltaisella viranomaisella on vastuu rikkomuksen tai laiminlyönnin riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä sekä sen toteennäyttämisestä. Viranomaisen selvitysvastuusta säädetään hallintolain 31 §:ssä.
Voimassa olevassa markkinajärjestelylaissa on seuraamusmaksuun liittyviä muita asiaankuuluvia säännöksiä. Mainitun lain 76 §:ssä säädetään tarkemmin seuraamusmaksun korosta. Lain 80 §:ssä säädetään seuraamusmaksua koskevan päätöksen ajankohdasta. Lain 86 §:ssä säädetään seuraamusmaksua koskevan päätöksen täytäntöönpanosta ja lain 90 §:ssä säädetään muutoksenhausta. Mainittuja säännöksiä ei lakiesityksellä ehdoteta muutettavaksi.
Edellä mainituilla perusteilla katsotaan, että ehdotettu 75 § on perustuslakivaliokunnan käytännön mukainen.
Norminantovaltuus
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ehdotettavan norminantovaltuuden osalta on huomioitu perustuslain 80 §:n asettamat sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevat vaatimukset, joita on käsitelty esimerkiksi lausunnossa PeVL 1/2004 vp. Perustuslakivaliokunta on lakiehdotuksen kohteena olevaa markkinajärjestelylakia käsitellessään (PeVL 34/2012 vp) todennut, että asetuksenantajan valtaa rajoittaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi verraten yksityiskohtainen maataloustuotteiden markkinajärjestelyä koskeva lainsäädäntö, ja että tämä sääntely muodostaa valiokunnan lausuntokäytäntö (PeVL 37/2005 vp) huomioon ottaen sen kokonaisuuden, jota tarkempia säännöksiä voidaan valtuuksien nojalla antaa. Lisäksi markkinajärjestelyyn liittyvää norminantovaltuutta rajaa sitä koskevan EU:n lainsäädännön sisältö.
Lakiehdotuksessa ehdotetaan tehtäväksi teknisiä muutoksia eräisiin pykäliin, joiden nojalla voidaan antaa valtioneuvoston asetuksia. Tällaisia ovat 20 §:n 2 momentti, 22 §:n 1 momentti, 23 §:n 2 ja 3 momentti, 28 §:n 1 momentti, 33 a §, 33 b §:n 2 momentti, 40 §:n 2 momentti, 52 §:n 2 momentti, 59 §:n 2 ja 3 momentti. Tekniset muutokset koskisivat myös 31 §:n 1 momenttia, jossa säädetään valtuudesta antaa maa- ja metsätalousministeriön asetus sekä 6 §:n 2 momenttia, 8 §:n 2 momenttia, 9 §:n 2 momenttia, 10 §:n 2 momenttia, 12 §:n 3 momenttia, 12 a §:n 2 momenttia, 19 §:n 2 momenttia, 23 §:n 1 momenttia, 34 §:n 3 momenttia, 48 §:n 3 momenttia, 70 §:n 3 momenttia ja 89 §:n 1 ja 3 momenttia, joissa säädetään Ruokaviraston oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. Teknisiä muutoksia tehtäisiin myös 57 §:n 1 momenttiin, jossa säädetään Tullin oikeudesta antaa tarkempia määräyksiä. Näihin säännöksiin ei pääosin esitetä valtuuden sisältöä koskevia muutoksia, vaan muutokset koskisivat säännöksissä mainitun EU:n lainsäädännön viittausten tai viranomaisen nimen päivittämistä. Kaikki nämä säännökset lukuun ottamatta 12 a §:n 2 momenttia, 33 a § ja 33 b §:n 2 momenttia, on annettu perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 34/2012 vp). Perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen annettujen säännösten muutosehdotusten osalta 12 a §:n 2 momentin, 33 a § ja 33 b §:n 2 momentin kohdalla on kyse jo voimassa olevasta sääntelystä. Näitä pykäliä on myöhemmin tietyiltä osin muutettu, mutta ei asiasisällöllisesti.
Varsinaisia sisältömuutoksia esitetään 19 §:n 3 momenttiin, 21 §:n 2 momenttiin, 22 §:n 2 momenttiin, 25 §:n 1 momenttiin, 26 §:n 1 momenttiin, 29 §:n 4 momenttiin ja 73 § 2 momenttiin. Niiden soveltamisalaa rajoittaa EU:n lainsäädäntö sekä mainituissa pykälissä säädetyt rajoitukset, joita tarkennetaan tarvittaessa asetuksella. Lisäksi 12 e §:ään, 12 f §:n 2 momenttiin, 22 a §:n 3 momenttiin, 22 b §:n 3 momenttiin, 26 §:n 2 momentti, 27 a §:n 4 momenttiin, 28 §:n 2 momenttiin, 29 a §:n 1 momenttiin, 29 b §:n 2 momenttiin, 49 §:n 2 momenttiin, 70 a §:n 1 momenttiin ja 73 §:n 1 momenttiin ehdotetaan uutta valtuusäännöstä, jonka nojalla voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella tarkempia säännöksiä. Lisäksi 22 b §:n 2 momenttiin, 24 §:n 4 momenttiin, 29 §:n 4 momenttiin ja 70 a §:n 3 momenttiin ehdotetaan uutta valtuusäännöstä, jonka nojalla Ruokavirasto voisi antaa tarkentavia määräyksiä. Valtuutta rajoittaisi momentissa esitettävät rajaukset sekä EU:n lainsäädäntö siten kuin edellä mainittuja pykäliä koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on tarkemmin selvitetty.
Perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksista ja velvollisuuksien perusteista sekä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan. Ehdotettavan norminantovaltuuden osalta on huomioitu perustuslain 80 §:n asettamat sääntelyn täsmällisyyttä ja tarkkarajaisuutta koskevat vaatimukset, joita on käsitelty esimerkiksi lausunnossa PeVL 1/2004 vp. Perustuslakivaliokunta on lakiehdotuksen kohteena olevaa markkinajärjestelylakia käsitellessään (PeVL 34/2012 vp) todennut, että asetuksenantajan valtaa rajoittaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi verraten yksityiskohtainen maataloustuotteiden markkinajärjestelyä koskeva lainsäädäntö, ja että tämä sääntely muodostaa valiokunnan lausuntokäytäntö (PeVL 37/2005 vp) huomioon ottaen sen kokonaisuuden, jota tarkempia säännöksiä voidaan valtuuksien nojalla antaa. Lisäksi markkinajärjestelyyn liittyvää norminantovaltuutta rajaa sitä koskevan EU:n lainsäädännön sisältö.
Lainsäädäntövallan siirtämisestä muulle viranomaiselle kuin ministeriölle säädetään perustuslain 80 §:n 2 momentissa. Säännöksen mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sääntelyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täsmällisesti rajattu. Erityinen syy säätää viranomaisen määräystenantovallasta on perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp, s.133/II) mukaan käsillä lähinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sellainen sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Perustuslakivaliokunnan mukaan erityinen syy on käsillä esimerkiksi silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä (PeVL 36/2021 vp).
Edellä mainittujen säännösten osalta määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Ruokavirastolle. Ruokavirastolle osoitetut määräystenantovaltuudet liittyvät yksityiskohtaisiin ja teknisluonteisten yksityiskohtien määrittämiseen. Lisäksi säädeltävä asiakokonaisuudet ovat selkeästi rajattuja. Voidaan katsoa, että ehdotetulle sääntelylle olisi sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä.
Lakiehdotuksissa tarkoitettu määräystenantovalta Ruokavirastolle rajautuisi sellaisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että perustuslain 80 §:n 2 momentti jo itsessään rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa ja määräystenantovaltuuksia on tämän vuoksi tulkittava supistavasti (PeVL 52/2001 vp ja PeVL 24/2002 vp). Valtuudet Ruokavirastolle olisivat lakiehdotuksissa yksilöity tarkasti vain tiettyyn asiakokonaisuuteen liittyviin yksityiskohtiin ja olisivat luonteeltaan lisäksi teknisiä. Myöskään määräyksenantoon ei liittyisi merkittävää harkintavallan käyttöä.
Edellä mainittujen asetuksenantovaltuussäännösten voidaan katsoa olevan soveltamisalaltaan täsmällisiä ja tarkkarajaisia ja niillä annetaan vain tarkempia säännöksiä yksilön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä yksityiskohdista. Ruokavirastolle osoitetut määräystenantovaltuudet ovat puolestaan luonteeltaan teknisiä yksityiskohtia koskevia.
Ruokavirastolle ja Tullille ehdotetut määräystenantovaltuudet rajautuvat pääosiltaan teknisluonteisiin ja vähäisiä yksityiskohtia koskeviin seikkoihin, eikä niihin liity merkittävää harkintavallan käyttöä. Tässä yhteydessä määräystenantajan toimivaltaa rajaa lakiehdotuksen säännösten lisäksi EU:n lainsäädäntö. Lisäksi perustuslain 80 §:n 1 ja 2 momentin säännökset rajoittavat suoraan viranomaismääräysten sisältöä samoin kuin valtuussäännösten tulkintaa. Viranomaismääräyksellä ei siten voida säätää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista eikä muista lain alaan kuuluvista asioista.
Edellä esitetyillä perusteilla voidaan katsoa, että ehdotetut asetuksen- ja määräystenantovaltuudet täyttävät perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset. Näin ollen on katsottu, että ehdotettavat valtuussäännökset täyttävät edellytykset, joilla lainsäädäntövaltaa voidaan perustuslain 80 §:n 2 momentin ja sitä koskevan perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön (muun muassa PeVL 46/2001 vp.) mukaan siirtää.
Edellä mainitun mukaisesti katsotaan, että lakiehdotus vastaa perustuslakivaliokunnan ratkaisukäytäntöä ja voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Ponsi
Koska EU:n markkinajärjestelylainsäädännössä on säännöksiä, joita ehdotetaan täydennettäviksi lailla, annetaan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:
Laki maataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain muuttamisesta: Hyväksytty muutettuna
Allekirjoittajat
Lait
- Lakimaataloustuotteiden markkinajärjestelystä annetun lain muuttamisesta