Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) täydentämisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi hallituksen esitystä laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan, että mainittuun hallituksen esitykseen tehdään perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (PeVL 58/2022 vp) edellyttämät muutokset.

Täydennettävässä esityksessä ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

PERUSTELUT

1

Asian tausta ja valmistelu

PeVL 58/2022 vp

HE 43/2022 vp

direktiivi

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (), että hallituksen esityksessä laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta () ehdotetut lainmuutokset voidaan tehdä normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, jos lausuntoon sisältyvät tekijänoikeuslain 13 b §:ää ja 55 f §:ää koskevat muutokset tehdään. Valiokunnan ponnet ovat lausunnon kappaleissa 16 ja 20. Lisäksi sivistysvaliokunnan tulisi arvioida eräitä muita kokonaisuuksia kuten ehdotettua tekijänoikeuslain 6 a lukua sekä opetuskäytön osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (jäljempänä) mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käyttöä eri perusoikeuksien kannalta (kappaleet 12—15 ja 21—22). Perustusvaliokunta pitää myös tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä tarkasteltaisiin jakeluvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä ja tehtäisiin mahdollisesti tarvittavat lainsäädännön muutosehdotukset (kappale 24).

Perustuslakivaliokunta toteaa jatkokäsittelyn osalta kappaleissa 25 ja 26, että se on edellä esittänyt tekijänoikeuslain muutosehdotukseen muutoksia, jotka ovat edellytyksenä ehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sääntelyn merkittävyys perusoikeusnäkökulmasta ja ehdotusten tiivis kytkös voimaansaatettavaan EU-lainsäädäntöön puoltavat valmistelun osoittamista valtioneuvostolle.

Täydentävän esityksen valmistelussa on katsottu, että koska Suomi on velvollinen saattamaan direktiivin kansallisesti voimaan ja sen voimaansaattaminen on merkittävästi määräajasta (7.6.2021) myöhässä ja koska komissio on jo aloittanut seuraamustoimenpiteet, joissa valmistellaan kanteen nostamista Suomea vastaan Euroopan unionin tuomioistuimessa, perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta esitetään vain välttämättömät muutokset alkuperäiseen hallituksen esitykseen. Täydentävä esitys ei koske verkkolähetysdirektiiviä (EU) 2019/789. Alkuperäisen esityksen käsittelyssä esiin tulevat muutostarpeet huomioidaan erikseen eduskunnassa. Tekijänoikeuslain 25 i §:ssä tarkoitettu jakeluvelvoite ei kuulu nyt täytäntöön pantavien direktiivien alaan ja sen tarkastelu on jätetty myöhempään ajankohtaan.

Täydentävään esitykseen sisältyvät pykäläluonnokset esiteltiin 24.11.2022 pidetyssä Teams-kokouksessa, johon lähetettiin kutsu n. 450 sidosryhmälle tai henkilölle. Esillä olleita pykälämuutoksia sekä kannatettiin että vastustettiin. Kuulemisen pohjalta tehtiin pieniä muutoksia pykäliin. Perusteluja täydennettiin vaikutusten arvioinnin osalta.

2

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Täydentävään esitykseen sisältyvät perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) pykäliin.

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Ennakollinen suodattaminen

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 15, joka koskee suojatun sisällön ennakollista suodattamista, todetaan, että ”kysymys siitä, onko verkkopalvelussa välitettävässä materiaalissa kysymys tekijänoikeuksia loukkaavasta suojatun teoksen välittämisestä yleisölle, on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan vaativaa oikeudellista harkintaa koskeva kysymys. Edellytyksenä asian ratkaisemiselle on paitsi teoksen tunnistaminen myös sen käyttöyhteyden asianmukainen arviointi.”

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleeseen 16 sisältyvässä 1. ponnessa, joka koskee sananvapauden toteutumista automaattisia estämiskeinoja käytettäessä, todetaan: ”Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan edellytyksiä automaattisten estämiskeinojen käytölle 55 f §:ssä tulee perustuslain 12 §:stä johtuvista syistä tiukentaa. Jos ehdotettu sääntely ei ole EU-lainsäädännössä edellytettyä, tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.”

Asian jatkovalmistelussa perustuslakivaliokunnan lausuntoa on tulkittu siten, että 6 a luvun mukaisen sääntelyn osalta olisi selvennettävä vaadittua oikeudellista harkintaa palveluun ladatun sisällön loukkaavuuden arvioimiseksi. Valiokunnan lausunnossa edellytetään myös, että täydentävässä esityksessä säädetään automaattisten estämiskeinojen tiukennuksista, mikäli direktiivi niitä edellyttää.

Arvioinnin taustaksi on todettava, että direktiivin 17 artiklan mukaisen sääntelyn lähtökohta on, että palveluntarjoajien on hankittava oikeudenhaltijoilta lupa tekijänoikeudella suojattujen teosten ja muiden suojankohteiden välittämiseen yleisölle. Jos lupaa ei ole saatu, teokset ja muut tekijänoikeudella suojatut aineistot, joista oikeudenhaltijat ovat antaneet palveluntarjoajalle merkitykselliset ja tarvittavat tiedot, olisi estettävä ennakolta niin, etteivät ne tule yleisön saataviin.

Palveluntarjoajien olisi toisaalta myös varmistettava, ettei laillista käyttöä estetä, kun ennakollista suodatusta tehdään yhteistyössä tekijöiden kanssa niiden toimittamien tietojen perusteella. Laillisella käytöllä tarkoitetaan ennen kaikkea laissa säädettyjen rajoitussäännösten mukaista käyttöä mutta myös käyttöä, johon lupa on jo saatu, tai sellaisen teoksen käyttöä, joka ei ole tekijänoikeudella suojattu. Laillisen käytön tilanteiden arvioiminen on vaikeaa, mutta teknologia kehittyy kuitenkin nopeasti.

Jatkovalmistelussa on edellä mainittujen seikkojen arvioimiseksi tarkasteltu tarkoin direktiivin 17 artiklan säännöksiä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota C-401/19 (Puolan tasavalta vs. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto). Alkuperäinen hallituksen esitys annettiin ennen Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion antamista. Sen vuoksi tuomiota ei ollut mahdollista ottaa hallituksen esityksessä huomioon.

Toukokuussa 2022 annetussa tuomiossa katsottiin, että direktiivin 17 artikla on Euroopan perusoikeusasiakirjan mukainen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden kannalta ja tasapainossa myös perusoikeuskirjassa suojattujen immateriaalioikeuksien kanssa, eikä direktiivin ulkopuolisia erillisiä lisätakeita edellytetty.

Direktiivin 17 artiklan 8 kohdassa todetaan, että artiklan soveltaminen ei saa johtaa yleiseen seurantavelvoitteeseen. Artiklaan ei sisälly mainintaa automaattisten estämiskeinojen käytöstä. Direktiivin 17 artiklan velvoitteiden noudattaminen voi käytännössä kuitenkin edellyttää palveluun ladatun sisällön tarkastelua. Myös tuomiossa automaattisten tunnistamis- ja suodatusvälineiden käyttö on sallittu mutta niiden käyttö on jätetty palvelun tarjoajan harkintaan (tuomion kohta 54). Koska automaattista suodatusta ei nimenomaisesti mainita direktiivissä, sitä ei ole syytä mainita 55 f §:ssä. Sen sijaan säännöstä voidaan täsmentää niin, että palvelun käyttäjän perusoikeuksien toteutuminen varmistetaan käytännössä palvelun tarjoajan sääntelyn mukaisissa käytännöissä ja menettelyissä. Tämä tapahtuu juuri palvelun tarjoajan ja tekijän välisen yhteistyön kautta tapahtuvassa sääntelyn tulkinnassa. Lisäksi todettaisiin, ettei velvoitteiden noudattaminen saa johtaa yleiseen seurantavelvoitteeseen. Nämä muutokset ovat direktiivin kannalta sallittuja.

EU:n tuomioistuin on katsonut, että direktiivi sisältää riittävät takeet sananvapauden toteuttamiseksi. Direktiivi sisältää perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 15 tarkoitetun asian ratkaisemiseksi tarvittavat vaiheet ja on kokonaisuutena perusoikeuksien kannalta tasapainossa. Tästä johtuen ja koska direktiivi ei edellytä lakiin säännöksiä automaattisista estämiskeinoista, myöskään perustuslakivaliokunnan lisäedellytyksiä eli tiukennuksia automaattisten estämiskeinojen käytölle ei tarvita. Kansallisella tasolla erillisistä tiukennuksista ei voitaisikaan säätää, koska direktiivin tavoite on harmonisoida sääntelyä koko ETA-alueella. Tällöin sääntelyn soveltaminen täsmentyy oikeuskäytännön ja komission ohjeistusten myötä. Kuten perustuslakivaliokunta toteaa lausuntonsa kappaleessa 11, suomalaisessa lainsäädännössä ei ole syytä pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin.

Näillä perusteilla hallituksen esityksessä ehdotetaan, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos voidaan toteuttaa niin, että 55 f §:n 2 momentti poistetaan ja 55 f §:n 1 momenttia täydennetään niin, että se viittaa 55 e §:ään (teosten laillinen käyttö palvelussa). Lisäksi poistetun momentin tilalla säädettäisiin, ettei 6 a luvun vastuujärjestely saa johtaa sisällön yleiseen suodatusvelvollisuuteen.

Lisäksi on arvioitu perustuslakivaliokunnan erityisesti esiin nostamia laillisen käytön tilanteita.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 13, joka koskee tekijänoikeuslain 6 a luvun soveltumista erilaisiin laillisen käytön tilanteisiin, todetaan: ”Perustuslakivaliokunta kiinnittää perusoikeuksien välisen tasapainon kannalta huomiota myös siihen, että 6 a luvun ehdotettu sääntely soveltuu esityksen perustelujen valossa laajaan joukkoon sisällönjakopalveluja ja että näiden palvelujen käyttäjien toiminta voi tekijänoikeuden kannalta tarkasteluna vaihdella esimerkiksi suojatun teoksen jakamisesta luvattomasti sellaisenaan teoksen sallittuun käyttöön. Lain 6 a luvun sääntelyn ei valiokunnan käsityksen mukaan tulisi soveltua sellaisiin tilanteisiin, joissa sisällönjakopalvelun käyttäjä tallentaa ja saattaa yleisön saataville esimerkiksi videosisältöjä, joissa kuuluu sattumalta myös jokin videota otettaessa soinut tekijänoikeuden suojaa nauttiva musiikkiteos, ja jossa teos siten sisältyy satunnaisesti ja toisarvoisesti muuhun materiaaliin. Valiokunta korostaa lisäksi perusoikeuksien välisen tasapainon kannalta teosten laillista käyttöä palveluissa koskevan sääntelyn merkitystä. Valiokunnan mielestä nyt ehdotetun 55 e §:n 1 momentin viimeinen virke ja sille esitetyt perustelut voivat kuitenkin olla omiaan aiheuttamaan sekaannusta laillisen käytön laajuudesta. Sivistysvaliokunnan tulee harkita virkkeen poistamista.”

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 13 esitettyyn palvelun käyttäjän videosisältöä koskevaan huomioon liittyen hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp) on sanottu sivuilla 138—139 (jakso 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys) seuraavaa: ”Mikäli sisällönjakopalvelussa on myös paljon käyttäjälähtöistä sisältöä, jonka pääsisältö on jotain muuta kuin suojattu teos, olisi erityisen seulonnan kohdistuttava kooltaan ja laadultaan sellaisten järjestelmän avulla tunnistettavien tekijänoikeudella suojattujen aineistojen estämiseen, jotka vastaavat tekijän toimittamia referenssitiedostoja.” Tällä arviolla viitataan siihen, että tiedostokooltaan pienemmät ja laadultaan merkittävästi heikommat mutta tunnistettavat teokset tulisi jättää automaattisesti seulomatta, kun kyse on käyttäjälähtöisestä sisällöstä, sillä kyse on tällöin suurella todennäköisyydellä muusta kuin tekijänoikeudella suojatusta tilanteesta, esimerkiksi käyttötilanteesta, jota ilmaisunvapaus suojaa.

Tämä alkuperäisessä hallituksen esityksessä esitetty näkökohta vastannee valiokunnan esittämään huoleen siitä, että kyseisiä sisältöjä seulottaisiin laajamittaisesti ennakolta. Todennäköisyys on hyvin pieni ottaen huomioon 17 artiklan mukaisen sääntelyn reunaehdot ja takeet sille, että laillista käyttöä ei saa estää. Edelleen, tekijänoikeuden rajoitus, johon perustuslakivaliokunta viittaa ja joka aina ja nimenomaisesti sallisi teoksen sisällyttämisen satunnaisesti ja toisarvoisesti muuhun materiaaliin, ei kuulu nyt kansallisen toimeenpanon kohteena olevan direktiivin edellyttämiin säännöksiin. Sen vuoksi täydentävään esitykseen ei sisälly tätä koskevaa ehdotusta. Sen sijaan 55 e §:n 1 momentin viimeisen virkkeen osalta jatkovalmistelussa on katsottu, että sen poistaminen on valiokunnan esittämistä syistä perusteltua. Käyttäjä voisi siten vedota kaikkiin tekijänoikeuslaissa oleviin rajoituksiin.

Kuten perustuslakivaliokunta huomauttaa, laillisen käytön tilanteiden arvioiminen on vaikeaa. Tekijänoikeuslainsäädäntö on myös muutoin vaikeaselkoista sääntelyä. Perustuslakivaliokunnan esittämät huolet sananvapauden toteutumisesta tulee kuitenkin näillä 55 f ja 55 e §:ään esitetyillä muutoksilla asianmukaisesti ja riittävällä tavalla huomioon otetuksi. Pääpaino on siis sääntelyn tulkinnassa eikä direktiivin mukaisen sääntelyn sisällössä pykälätasolla. Suurin käytännön vaikutus on palveluntarjoajien käyttämillä sisällöntunnistusteknologioilla, jotka kehittyvät hyvin nopeasti. Laillisen käytön varmistaminen riippuu myös keskeisesti niiden tietojen oikeellisuudesta, joita tekijä palveluntarjoajalle antaa. Investoimalla tekijänoikeusinfrastruktuurin kehittämiseen, eli laadukkaaseen tekijänoikeustietoon suojattua sisältöä koskevassa metadatassa, saavutetaan direktiivin tavoitteet siten kuin direktiivissä on tarkoitettu.

6 a luvun arviointi perusoikeuksien kannalta

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 12, joka koskee 6 a luvun sääntelyn välttämättömyyttä, on todettu: ”Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan on epäselvää, onko tekijänoikeuslain 6 a lukuun ehdotettu sääntely välttämätöntä direktiivin 17 artiklan kannalta ja täyttääkö se EU-tuomioistuimen yllä mainitussa ratkaisussa direktiivin täytäntöönpanolainsäädännölle asetut vaatimukset. Sivistysvaliokunnan on vielä tarkasteltava huolellisesti direktiivisääntelyn sisältöä ja direktiivin mahdollistaman liikkumavaran puitteissa muutettava lakiehdotuksen 6 a luvun sääntelyä niin, että sananvapaus otetaan siinä paremmin huomioon ja että eri perusoikeuksien välinen tasapaino toteutuu nyt ehdotettua paremmin.”

Jatkovalmistelussa on arvioitu perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla sitä, onko 6 a luvun mukainen sääntely välttämätöntä direktiivin 17 artiklan kannalta ja täyttääkö 6 a luku EU-tuomioistuimen yllä mainitussa ratkaisussa direktiivin täytäntöönpanolainsäädännölle asetut vaatimukset. Lähtökohtaisesti on otettava huomioon, että direktiivi asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa direktiivin tavoitteen mukaiset muutokset kansallisessa lainsäädännössään. Tämä merkitsee sitä, että direktiivin säännösten implementointi edellyttää aina säännösten yhteensovittamista kansalliseen lainsäädäntöön.

Tekijänoikeuslain 6 a lukuun ehdotettu sääntely on välttämätön direktiivin 17 artiklan toimeenpanemiseksi. Tuomiossa C-401/19 todetaan, että direktiivin 17 artiklan mukainen sääntely on EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklan mukainen.

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä on pääsääntöisesti noudatettu sanatarkasti direktiivin 17 artiklan sanamuotoja. Poikkeamia sanamuodoista on tehty ainoastaan sääntelyn yhteensovittamiseksi kansallisen lainsäädännön kanssa ja muutoinkin nimenomaan käyttäjien intressien toteutumisen varmistamiseksi. Alkuperäisen hallituksen esityksen valmistelussa on 17 artiklan osalta hyödynnetty myös komission vuonna 2021 antamaa ohjeistusta (COM(2021) 288 final).

Erittäin nopeasti kehittyvillä rajattomilla digitaalisilla sisämarkkinoilla direktiivin mukaisen harmonisoinnin hyödyt tulevat konkreettisesti näkyviin. Sääntelyiden vastatessa eri jäsenvaltioissa sisällöltään toisiaan EU:n tuomioistuimen myöhemmin antamat direktiivin tulkintaratkaisut vaikuttavat välittömästi jäsenvaltioissa samalla tavalla. Myös komission antamia sääntelyn tulkintaa koskevia ohjeistuksia voidaan noudattaa nopeasti ja joustavasti.

Ehdotetut tekijänoikeuslain 6 a luvun pykälät vastaavat direktiivin 17 artiklan säännöksiä seuraavasti: lakiehdotuksen 55 a § vastaa direktiivin 2 artiklan 6 kohtaa; lakiehdotuksen 55 b § vastaa direktiivin 17 artiklan 1 ja 2 kohtaa; lakiehdotuksen 55 c § vastaa direktiivin 17 artiklan 4 ja 5 kohtaa; lakiehdotuksen 55 d § vastaa direktiivin 17 artiklan 6 kohtaa; lakiehdotuksen 55 e ja 55 f § (täydentävän esityksen muotoilu) vastaavat direktiivin 17 artiklan 7 kohtaa; lakiehdotuksen 55 e § vastaa lisäksi 17 artiklan 9 kohdan 3 alakohtaa; lakiehdotuksen 55 g § vastaa direktiivin 17 artiklan 8 kohtaa; lakiehdotuksen 55 h § vastaa direktiivin 17 artiklan 9 kohtaa; lakiehdotuksen 55 i § vastaa direktiivin 17 artiklan 7 kohdan 2 alakohtaa; lakiehdotuksen 55 k ja 55 l § vastaavat direktiivin 17 artiklan 9 kohtaa.

Lisäksi sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin (917/2014) ehdotettu 184 a § vastaa direktiivin 17 artiklan 3 kohtaa.

Valittu verkkosisällönjakopalveluita ja niitä koskevaa vastuujärjestelyä koskevat lainmuutokset ovat direktiivin mukaisia ja ne ovat myös mainitussa tuomiossa asetettujen reunaehtojen mukaisia. Tuomio muodostaa pohjan hallituksen esityksen 6 a luvun säännösten arvioinnille perusoikeuksien näkökulmasta. Tätä käsitellään jaksossa 7.2.

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Perustuslakivaliokunta toteaa tieteen vapauden toteutumista koskevassa lausunnon kappaleessa 19: ”Ehdotetulla 13 b §:llä pannaan täytäntöön tekijänoikeutta ja lähioikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan direktiivin 3 ja 4 artikla. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan direktiivin suomaa liikkumavaraa ei ole käytetty niin, että tieteen vapaus olisi otettu tasapainoisesti huomioon. Sivistysvaliokunnan tulisi muuttaa sääntelyä niin, että tieteen vapaus otetaan huomioon paremmin kuin nyt ehdotetussa sääntelyssä.”

Perustuslakivaliokunta katsoo lisäksi lausunnon kappaleeseen 20 sisältyvässä 2. ponnessa seuraavaa: ”Perustuslakivaliokunnan mielestä tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen teoksen kappaleiden säilyttämistarkoitusta 13 b §:n 2 momentissa tulee laajentaa. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.”

Jatkovalmistelussa perustuslakivaliokunnan lausuntoa on tulkittu siten, että direktiivin sallima liikkumavara tulisi ottaa paremmin huomioon. Tämä merkitsee ennen kaikkea sen arvioimista, onko direktiivin sanamuotoa mahdollista hyödyntää nykyistä paremmin ja onko alkuperäistä esitystä tarpeen muuttaa niin, että tieteen vapaus varmistetaan paremmin.

Jatkovalmistelussa on katsottu, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos voidaan toteuttaa niin, että tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen kappaleiden säilytysoikeutta laajennetaan koskemaan myös tieteellistä tutkimusta. Direktiivin mukainen tiedonlouhinta kattaa tieteellisen tutkimuksen tekemisen tiedonlouhinnan yhteydessä, ja sen lisäksi direktiivi sallii myös tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen teoskappaleiden säilyttämisen myöhempää tieteellistä tutkimusta varten.

Tekijänoikeuslain 13 b §:n 1 momentissa ehdotetaan muun kuin tieteelliseen tutkimukseen tehtävän tiedonlouhinnan osalta selvennettäväksi direktiivin mukaisesti, että mahdollisen oikeuksien pidättämisen tulee tapahtua paitsi asianmukaisella tavalla myös ”nimenomaisesti”. Lisäksi pykälän 2 momentissa selvennettäisiin, ettei rajoituksen mukaista tekstin- ja tiedonlouhinnasta saa poiketa sopimuksella, eikä sitä saa estää teknisin keinoin.

Opetusta koskevat poikkeukset

Perustuslakivaliokunta toteaa opetusta koskevien sivistyksellisten oikeuksien osalta lausunnon kappaleessa 22:”Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 16 §:ssä turvattujen sivistyksellisten oikeuksien kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä hallituksen esityksessä olisi ollut syytä tarkastella ehdotusta perusteellisesti sivistyksellisten oikeuksien näkökulmasta. Nyt esityksen perusteella jää epäselväksi myös, miten direktiivin mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käyttämisessä on otettu huomioon eri perusoikeudet. Sivistysvaliokunnan on syytä vielä tarkastella sääntelyä tältä kannalta ja muuttaa sääntelyä sivistykselliset oikeudet huomioon ottavaksi, jos se on direktiivin puitteissa mahdollista.”

Jatkovalmistelussa on arvioitu perustuslakivaliokunnan lausunnon edellyttämiä muutoksia eri perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä oleva malli perustuu siihen, että tekijällä tulisi aina olla mahdollisuus sopia teosten käyttämisestä opetukseen, kun kyse on rajat ylittävästä digitaalisesta ympäristöstä. Tämä sääntely perustuu direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa olevaan kansalliseen liikkumavaraan. Sääntely sisältää sopimuslisenssin lisäksi sitä täydentävän rajoitussäännöksen teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen, mikäli sopimuslisenssiin tai muuhun käyttölupaan perustuvaa käyttöoikeutta ei ole helposti tai lainkaan saatavilla.

Jatkovalmistelussa on katsottu, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä perusoikeuksien tasapainottaminen sivistyksellisten oikeuksien suuntaan voidaan toteuttaa niin, että poistetaan ehdotetun 14 a §:n 1 momentin viimeinen virke, jonka mukaan rajoitussäännöstä ei sovelleta nuotteihin eikä koulutusmarkkinoille suunnattuihin teoksiin, ja että lisäksi poistetaan 2 momentissa oleva tekijöiden oikeus korvaukseen teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen.

3

Esityksen vaikutukset

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Ehdotetut muutokset 55 e ja 55 f §:ään varmistavat, että perusoikeuksien tasapaino tulee otetuksi huomioon direktiivin sanamuotoa vastaavassa kansallisessa sääntelyssä ja tämän lisäksi sääntelyn soveltamisessa käytännön tilanteissa. Niissä 16 maassa, jossa direktiivi on saatettu voimaan, ei verkkosisällönjakopalveluiden käytännöissä ole ilmennyt seikkoja, jotka olisivat vaikuttaneet perusoikeuksien väliseen tasapainoon tavalla, joka loukkaa käyttäjän sananvapautta. Kun esimerkkejä käytännön tilanteista ei ole saatavilla, on jatkovalmistelussa katsottu, ettei kansalliseen sääntelyyn voida luoda ainoastaan teoreettiseen uhkaan perustuvia sääntelyn tiukennuksia. EU:n lainsäädäntö edellyttää direktiivin mukaisten säännösten säätämistä kaikissa jäsenvaltioissa.

Perustuslakivaliokunta on kuitenkin asettanut kyseisten muutosten tekemisen ehdoksi lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tästä syystä Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota C-401/19 ja sen suhdetta ehdotettuihin tekijänoikeuslain 6 a luvun säännöksiin ja perustuslakivaliokunnan esittämiä huomioita käsitellään jaksossa 7 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys).

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Täydentävässä esityksessä esitetyt muutokset toteuttavat tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan rajoituksen niin laajana kuin direktiivi sen mahdollistaa. Direktiivin mukaisesti muotoiltu tekijänoikeuden rajoitussäännös ja muut ehdotetut muutokset vahvistaisivat perustuslain 16 §:ssä turvattua tieteen vapautta. Säännöksen soveltamisalan laajentaminen mahdollistaa teoskappaleiden säilyttämisen ja käyttämisen tutkimuksen tekemiseen.

Perustuslakivaliokunta on asettanut kyseisten muutosten tekemisen ehdoksi lainmuutosten käsittelemiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Koska tieteen vapautta on punnittava toisen perusoikeuksilla suojatun perusoikeuden keskeistä sisältöä vastaan, säännöstä käsitellään jaksossa 7 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys).

Direktiivin sallimaa kansallista liikkumavaraa on hallituksen esityksessä käytetty direktiivin 5 artiklan (teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen) voimaasaattamiseksi voimassa olevassa laissa säädettyyn sopimuslisenssiin perustuvan mallin mukaisesti ja sitä täydentäen niin, että vähintään teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen on aina sallittu (14 ja 14 a §).

Hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) sisältämä lainsäädäntöratkaisu on laadittu tekijämyönteiseksi niillä reunaehdoilla, jotka direktiivi sallii. Se esimerkiksi ottaa huomioon sen, ettei opettajien tulisi itse joutua arvioimaan, onko lupia saatavilla vai ei. Mikäli tietoa 14 §:ssä tarkoitetuista luvista ei olisi saatavilla, teosta saisi joka tapauksessa käyttää opetuksen havainnollistamiseen 14 a §:n rajoitussäännöksen nojalla.

Kun teosten ja muun aineiston käyttö perustuu sopimuslisenssiin tai muuhun käyttölupaan, sopimusneuvotteluissa sovitaan myös käytöstä maksettavasta korvauksesta oikeudenhaltijoille. Alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältyneen korvausoikeuden toteuttamiseen ei ollut varattu erityistä lisärahoitusta valtion budjetissa, eikä sen määrää voitu arvioida, koska uuden sääntelyn soveltamisesta ei ollut kokemusta. Korvausoikeuden poistaminen rajoitussäännöksestä ei vaikuta tekijöiden ja kustantajien mahdollisuuteen saada korvaus, sillä kun käyttö perustuu sopimuslisenssiin tai muuhun käyttölupaan, perustuu korvaus neuvotteluihin osapuolten välillä.

Rajoitussäännöksen soveltamistilanteiden voidaan arvioida jäävän vähäisiksi ja koskevan lähinnä sellaisten teosten käyttöä, joiden osalta edustavaa sopimuslisenssijärjestöä ei ole olemassa. Sopimuslisenssillä on pitkät perinteet Suomessa, minkä vuoksi ennemmin tulisi pyrkiä kehittämään sopimuslisenssiin perustuvaa järjestelmää tehokkaammaksi kuin säätää täydellinen rajoitussäännös alueelle, jossa tapahtuvalla teosten käyttämisellä voi olla ratkaisevia vaikutuksia opetuksen havainnollistamiseen käytettävien teosten ja muun sisällön tekijöille ja kustantajille.

Sopimuslisenssiratkaisun hyödyt tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille perustuvat siihen, että oikeuksien kollektiivihallinnoinnissa panostetaan tietoportaalien rakentamiseen ja tiedon jakamiseen siitä, mitkä käyttöluvat ovat saatavilla ja voimassa ja mitä käyttöä sopimuslisenssiin perustuva sopimus sallii. Sopimukset eivät voi rajoittaa teosten havainnollistamista opetuksessa. Tietojen saatavuus on erityisen tärkeää korkeakoulujen ja ammattikoulujen osalta, jotka joutuvat itse neuvottelemaan oikeuksien hankinnasta sopimuslisenssijärjestöjen kanssa. Mikäli lupia ei ole saatavissa helposti tai lainkaan, tai mikäli tekijöitä tai muita oikeudenhaltijoita riittävästi edustavaa järjestöä ei ole olemassa, olisi käyttö sallittu 14 a §:n rajoitussäännöksen nojalla.

Poistamalla nimenomainen viittaus koulutusmateriaaleihin ja nuotteihin vahvistetaan opetukseen liittyviä sivistyksellisiä oikeuksia (opetuksen vapaus). Perusratkaisu sopimuslisenssin ensisijaisuudesta 14 §:ssä kuitenkin säilyisi ja mainittuja teoksia olisi edelleen mahdollista lisensioida opetustoimintaa varten sopimuslisenssiorganisaation kautta. Tekijöiden taloudelliset oikeudet eivät näin ollen käytännössä kaventuisi.

Korvausoikeuden poistaminen 14 a §:ssä tarkoitetusta käytöstä siirtäisi perusoikeuksien tasapainoa edelleen sivistyksellisten oikeuksien suuntaan perustuslakivaliokunnan toiveen mukaisesti. Korvausoikeus soveltuisi tilanteisiin, joissa teoksen tekijää ei edusta sopimuslisenssiorganisaatio. Kyse voisi olla esimerkiksi verkossa vapaasti saatavilla olevan videon käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen. Direktiivi ei kuitenkaan edellytä korvausta vaan kyse on kansalliseen liikkumavaraa perustuvasta säännöksestä. Kun käyttölupia opetukseen on tarjolla ja helposti saatavilla 14 §:n mukaisesti, täydentävän rajoitussäännöksen mukaista käyttöä koskevan korvausoikeuden poistaminen ei aiheuta taloudellisia menetyksiä tekijöille eikä vaikuta tekijöiden varallisuusoikeuksia heikentävästi. Edellytyksen toteutuminen edellyttää investointeja tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden edistämiseen digitaalisessa ympäristössä.

Opetusta koskevat poikkeukset

4

Säännöskohtaiset perustelut

13 b §.Teosten kappaleiden valmistaminen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi direktiivin 4 artiklan mukaisesti sana ”nimenomaisesti", kun kyse on tavasta, jolla tekijä voi pidättää oikeutensa tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan rajoitussäännöksen edellyttämään kappaleen valmistamiseen.

Direktiivi sallii tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen teoskappaleiden säilyttämisen myös myöhempää tieteellistä tutkimusta varten. Säännöksen laajentaminen tieteen vapauden huomioon ottamiseksi voidaan toteuttaa laajentamalla tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen kappaleiden säilytysoikeutta.

Pykälän 2 momenttia laajennettaisiin siten, että tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettuja teoksen kappaleita saisi säilyttää paitsi tutkimustulosten todentamiseen myös myöhemmin tapahtuvaa tieteellistä tutkimusta varten. Momentin sanamuotoa muutettaisiin lähemmäksi direktiivin sanamuotoa. Edellytyksenä olisi edelleen, että tutkimusorganisaatioilla ja kulttuuriperintölaitoksilla on laillinen pääsy teokseen ja että teoksen kappaleet ovat vain siihen oikeutettujen saatavilla.

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivin 2001/29/EY 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tekniset suojakeinot eivät saa estää rajoitussäännöksen mukaista käyttöä. Alkuperäiseen esitykseen sisältyvän ehdotuksen mukaisesti 50 c §:n lainsäädäntöratkaisua sovelletaan myös 13 b §:n mukaiseen käyttöön 50 c §:ssä olevan viittaussäännöksen kautta. Selvyyden vuoksi ehdotetaan 2 momentin viimeisessä virkkeessä, että momentissa tarkoitetusta käytöstä ei saa poiketa sopimuksella eikä sitä saa estää teknisin keinoin. Selvennyksellä varmistetaan, ettei tieteellisessä tutkimustarkoituksessa tehtyä tekstin- ja tiedonlouhintaa tarpeettomasti rajoiteta.

Lisäksi, kuten hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp, s. 79) todetaan, ”teoksista valmistetut kappaleet olisi säilytettävä asianmukaista suojaustasoa käyttäen. Tutkimusorganisaatioiden ja teosten tekijöiden olisi tarpeen edistää käytännesääntöjä siitä, miten parhaiten turvataan asianmukainen suojaustaso.”

Muutokset edistävät perusoikeuksien tasapainoa suhteessa tieteen vapauteen.

14 a §.Teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen.Pykälän 1 momentin viimeinen virke, jonka mukaan rajoitussäännöstä ei sovelleta nuotteihin tai koulutusmarkkinoille suunnattuihin teoksiin, poistettaisiin. Lisäksi 2 momentissa oleva tekijöiden korvausoikeus poistettaisiin. Kun 2 momentti poistetaan, 3 momentti siirtyy pykälän 2 momentiksi.

Direktiivin sallimalla tavalla opetuskäyttöä koskeva lainsäädäntöratkaisu perustuu ensi sijassa lupien hankintaan sopimuslisenssillä tai muulla käyttöluvalla ja vasta toissijaisesti rajoitussäännökseen, mikäli 13 §:ssä tai 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimuslisenssiä tai muuta käyttölupaa, joka kattaa opetustoiminnassa tarpeellisen teoksen käytön, ei ole lainkaan tarjolla tai helposti saatavilla. Poistamalla 1 momentista viittaus nuotteihin ja koulutusmarkkinoille suunnattuihin teoksiin kyseiset aineistot saatettaisiin samaan asemaan muun opetuksen havainnollistamiseen käytettävän sisällön kanssa. Siten myös näiden aineistojen käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen olisi 14 a §:n 1 momentin edellytysten täyttyessä sallittua.

Perusoikeuksien tasapainoa tekijän ja käyttäjän välillä vahvistettaisiin myös poistamalla pykälän 2 momentissa tekijöille ehdotettu oikeus korvaukseen teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen. Direktiivi ei edellytä korvausoikeutta, mutta sellaisen säätäminen on kansallisen liikkumavaran puitteissa mahdollista. Jotta korvausoikeus ei vaikeuttaisi direktiivin tavoitteiden toteutumista, korvausoikeuden säätämisen tarvetta voitaisiin arvioida myöhemmin, kun säännösten toimivuudesta saadaan kokemusta.

Pykälän 1 momentin muutoksella edistettäisiin sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

19 a §.Korvausta hallinnoiva organisaatio.Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehdään 14 a §:n korvausoikeuden poistamisesta johtuvat muutokset poistamalla viittaukset 14 a §:n mukaiseen korvaukseen.

55 e §.Teosten laillinen käyttö palvelussa. Pykälän 1 momentin viimeinen virke, joka sisältää teosten laillisen käytön osalta viittaukset sitaattia ja parodiaa koskeviin pykäliin, poistettaisiin tarpeettomana. Muutosten jälkeen momentissa tarkoitetun laillisen käytön piiriin kuuluisivat kaikki suojatut teokset, joita käytetään minkä tahansa tekijänoikeutta rajoittavan tekijänoikeuslain säännöksen perusteella. Tämä on direktiivin mukainen lainsäädäntöratkaisu.

55 f §.Toimenpiteet laillisen käytön varmistamiseksi.Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siinä mainittaisiin palveluntarjoajan käytäntöjen lisäksi myös palveluntarjoajan käyttämät menettelyt. Laillisen käytön varmistamiseksi palveluntarjoajan menettelyjen mukaan lukien käytössä olevien teknisten ratkaisujen avulla olisi suhteellisuusperiaate huomioon ottaen voitava tunnistaa rajoituksiin perustuva käyttö esimerkiksi sisältöä koskevan metadatan avulla. Lain 55 e §:n 2 momentin mukaan palveluntarjoajan on ehdoissaan ilmoitettava palvelun käyttäjille, että nämä voivat käyttää teoksia tämän lain tekijänoikeuksien rajoitusten nojalla. Palveluntarjoajan tulisi palveluun ladattavaa sisältöä koskevissa menettelyissään ottaa asianmukaisesti huomioon rajoitussäännösten toteutuminen. Palveluntarjoajan ja tekijän yhteistyön ei siten tulisi estää palveluun ladatun sisällön pääsyä yleisön saataviin ennakolta, mikäli kyse voi olla laillisesta käytöstä. Tekijä voi vaatia 55 c §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti sisällön poistamista palvelusta saadakseen asian oikaistua, mikäli siihen on tarvetta.

Momentin loppuosaa muutettaisiin niin, että laillisen yleisölle välittämisen sijasta 55 c §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet eivät saisi estää teosten laillista käyttöä 55 e §:ssä tarkoitetulla tavalla eli tekijänoikeuslain rajoitussäännösten mukaisesti. Pykälässä olevaan viittaukseen tehtävät muutokset aiheutuvat 55 f §:ään tehtävistä muutoksista.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus automaattisten estämiskeinojen käyttämiseen ja sen tilalle pykälätasolle otettaisiin direktiivin 17 artiklan 8 kohdan mukainen säännös, jonka mukaan tämän luvun säännösten soveltaminen ei saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan. Koska direktiivissä ei nimenomaisesti mainita automaattisia estämiskeinoja, niitä ei ole syytä mainita myöskään laissa. Perusoikeuksien välinen tasapaino toteutuu 1 momentin muutoksella ja sen soveltamisella käytännössä. Ratkaisu on niin direktiivin kuin EU:n tuomioistuimen tuomion (C-401/19) mukainen.

5

Voimaantulo

Alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältynyt ehdotus tekijänoikeuslain muutokseksi tässä esityksessä ehdotetulla tavalla muutettuna sekä alkuperäiseen esitykseen sisältynyt ehdotus sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.1.2023.

6

Esityksen suhde täydennettävään esitykseen

Esitys liittyy eduskunnalle 13.4.2022 annettuun hallituksen esitykseen tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta (HE 43/2022 vp).

Esityksessä ehdotetaan muutoksia täydennettävään esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen (laki tekijänoikeuslain muuttamisesta) 13 b, 14 a, 19 a, 55 e ja 55 f §:ään.

Esitys on perustuslain 71 §:ssä tarkoitettu täydentävä esitys ja se tulee käsitellä yhdessä alkuperäisen esityksen kanssa.

7

Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

7.1

Yleistä

Tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevaa sääntelyä on arvioitu tieteen vapauden kannalta samoin kuin muiden perusoikeuksien kannalta hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) jaksossa 4.2 (Pääasialliset vaikutukset) sivuilla 53, 57 ja 59 sekä jaksossa 12 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys) sivulla 140, ja verkkosisällönjakopalvelun tarjoajia koskevaa sääntelyä elinkeinovapauden osalta jaksossa 12 sivuilla 133—135, sananvapauskysymyksiä sivuilla 135—140 ja oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä sivuilla 141—142.

Hallituksen esitys annettiin ennen Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-401/19 (Puolan tasavalta vs. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto) antamista. Sen vuoksi tuomiota ei ollut mahdollista ottaa hallituksen esityksessä huomioon. Tuomiolla on kuitenkin keskeinen merkitys 6 a luvun sisällön kannalta ja perustuslakivaliokunnan esittämän 6 a lukua koskevan arviointitarpeen kannalta.

7.2

Perustuslakivaliokunnan esittämät huomautukset

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Tuomion C-401/19 vaikutukset ja johtopäätökset

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Perustuslakivaliokunnan kappaleissa 13, 15 ja 16 esitettyjen huomioiden osalta viitataan hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) jaksossa 12 sivuilla 138—139 todettuun. Alla esitetään perusoikeusarviointia vain perustuslakivaliokunnan ponsien osalta.

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnon kappaleessa 11, että on sinänsä selvää, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti, eikä suomalaisessa lainsäädännössä ole syytä pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 16 olevassa ponnessa olevan tiukennusvaatimuksen osalta on katsottu, että vaikka direktiivin 17 artiklan noudattaminen käytännössä saattaa edellyttää automaattista suodatusta, niitä ei nimenomaisesti mainita direktiivissä.

Tämän vuoksi mainintaa automaattisista estämiskeinoista ei myöskään ole tarpeen sisällyttää 55 f §:ään.

Ehdotetun 55 f §:n 2 momentin poistaminen ei heikennä palvelun käyttäjän sananvapautta.

Sananvapauden toteutumista vahvistetaan selventämällä, että palvelun tarjoajan ja tekijän väliseen yhteistyöhön perustuvien käytäntöjen olisi lisäksi myös menettelyjen osalta oltava sellaisia, että ne ottavat huomioon laillisen käytön mahdollistamisen käytännön tilanteissa. Lisäksi säädetään, ettei 6 a luvun säännösten soveltaminen myöskään saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan.

Perustuslakivaliokunnan esittämä huoli perusoikeuksien epätasapainosta poistuu varmistamalla, että myös sääntelyn tulkinnassa noudatetaan sellaisia käytäntöjä ja menettelyjä, joilla käyttäjien asema suojattuja teoksia koskevan laillisen käytön osalta tosiasiassa varmistetaan. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät palveluntarjoajat estä ennakolta eivätkä tekijät vaadi sellaisten sisältöjen ennakollista suodattamista, joista on tehty sopimukset palvelun tarjoajien kanssa tai jotka perustuvat rajoitussäännösten mukaiseen käyttöön.

Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta aineettomien oikeuksien strategiasta

Ratkaisu edellyttää tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämistä. Tämä tarkoittaa, että oikeudenhaltijat eri toimialoilla kehittävät määrätietoisesti teosten ja tekijöiden sekä oikeuksien tunnistamista koneluettavilla tavoilla. Kun teoksiin liitetyssä metadatassa on niiden luomisesta lähtien pysyvät tunnisteet ja muuta tarpeellista ja ajankohtaista tietoa, voidaan teokset ja kaikki tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden edellyttämät seikat toteuttaa nopeasti, tehokkaasti ja luotettavasti. Tämä koskee myös laillisen käytön varmistamista. Valtion olisi kansallisen aineettomien oikeuksien strategian (24.3.2022) mukaisesti investoitava luovien alojen mahdollisuuksiin kehittää pysyvien tunnisteiden käyttöönottoa ja laadukkaan metadatan saatavuutta sovellusrajapintojen kautta. Palvelun tarjoajien olisi vastaavasti investoitava suhteellisuusperiaate huomioon ottaen uusimpiin teknologioihin, joilla teokset, niitä koskevat oikeudet ja myös luvallinen käyttö voidaan tunnistaa luotettavasti. Vain tällä tavoin voivat korvaukset uuden 6 a luvun tarkoittamasta vastuujärjestelystä ohjautua oikeille vastaanottajille.

Seuraavassa tarkastellaan hallituksen esityksen 6 a luvun (Verkkosisällönjakopalvelut) suhdetta Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-401/19. Arvioinnin johtopäätöksenä katsotaan, että tuomio asettaa selvät reunaehdot 6 a luvun säännösten sisällölle ja säännösten soveltaminen ja mahdollisen tarkemman sääntelyn tarve jää riippumaan EU-tasolla syntyvästä harmonisoivasta oikeuskäytännöstä ja myöhemmistä komission mahdollisista 17 artiklan 4 kohtaa koskevista täydentävistä ohjeistuksista.

Kanteessa Puola vaati Euroopan unionin tuomioistuinta kumoamaan direktiivin 17 artiklan kokonaan tai osittain. Artikla koskee verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toteuttamaa suojatun sisällön käyttöä, joka on ehdotettu toimeenpantavaksi tekijänoikeuslain 6 a luvussa.

Tuomion 100 kohdan mukaan Puolan tasavallan kanteensa tueksi esittämä ainoa kanneperuste ja kanne on hylättävä. Perustelujen (kohta 98) mukaan ”tuomion 72—97 kohdassa esitetyistä toteamuksista seuraa, että unionin lainsäätäjä on liittänyt verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien velvollisuuteen takeita, joilla varmistetaan palvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden noudattaminen sekä oikeudenmukainen tasapaino perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa suojattujen immateriaalioikeuksien välillä”.

Tuomioistuin on tutkinut, vastaako direktiivin 2019/790 17 artiklan 4 kohdassa käyttöön otetusta sisällönjakopalvelujen tarjoajille asetetusta vastuunjakojärjestelmästä johtuva perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoitus perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia. (tuomion kohta 69) Lisäksi nyt tehtävä tuomioistuimen tarkastelu perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettujen vaatimusten valossa koskee verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien erityistä vastuujärjestelmää, joka on otettu käyttöön direktiivin 2019/790 17 artiklan 4 kohdassa. (kohta 71)

Tuomioistuin on tuomion kohdissa 72—97 tarkastellut direktiivin 17 artiklan kohtia siitä näkökulmasta, miten direktiivi turvaa mainitun perusoikeuksien välisen tasapainon.

1) Verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevasta rajoituksesta on säädetty lailla, koska rajoitus seuraa velvollisuuksista, joita näiden palvelujen tarjoajille on asetettu direktiivin 17 artiklan 4 kohdan b alakohdalla ja c alakohdan loppuosalla. (kohta 72)

Direktiivin mukaiset säännökset palveluntarjoajan velvollisuudesta hankkia luvat teosten käyttöön on sisällytetty hallituksen esityksen 55 c §:ään. Palveluntarjoaja voisi vapautua vastuusta vain siinä tapauksessa, että hän on toiminut huolellisesti ja varmistanut teosten luvallisuuden ja ilmoituksen jälkeen viipymättä estänyt teoksen luvattoman saannin, poistanut teoksen palvelusta ja estänyt teoksen tulevat tallentamiset.

2) Direktiivin 17 artiklan 7 kohdassa täsmennetään nimenomaisesti, että ”verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välinen yhteistyö ei saa johtaa siihen, että estetään käyttäjien palveluun lataamien sellaisten teosten tai muun suojatun aineiston saatavuus, jotka eivät loukkaa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia, myös silloin, kun tällaiset teokset tai muu suojattu aineisto kuuluvat poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisalaan”. (kohta 77)

Mainittu direktiivin kohta on sisällytetty hallituksen esityksen 55 e §:ään direktiivin sanamuotoa kunnioittaen.

3) Direktiivin 17 artiklassa ”verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajille asetetuilla velvoitteilla pyritään varmistamaan immateriaalioikeuksien suojaaminen siten, että velvoitteet edistävät tekijänoikeuksien tehokasta ja tasapuolista toteutumista. Verkkosisällönjakopalvelujen yhteydessä tekijänoikeuksien suojaan on liitettävä tietyssä määrin käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käytön rajoittaminen.” (kohta 82)

Direktiivin 17 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vastuujärjestelmä soveltuu immateriaalioikeuksien suojan tarpeen täyttämiseen ja on myös tarpeellinen sen kannalta. (kohta 83) Direktiivin 17 artiklan 4 kohdassa verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajille asetetut velvollisuudet eivät rajoita suhteettomasti näiden palvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta. (kohta 84)

Tuomion mukaan direktiivissä palveluntarjoajille asetettuun velvollisuuteen valvoa etukäteen automaattisesti käyttäjien lataamia sisältöjä sisältyvät asianmukaiset takeet sille, että käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevaa oikeutta kunnioitetaan. ” … Unionin lainsäätäjä on sen vaaran estämiseksi, jonka erityisesti automaattisten tunnistamis- ja suodatusvälineiden käyttö aiheuttaa verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien ilmaisunvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevalle oikeudelle, säätänyt … selvästä ja täsmällisestä rajasta toimenpiteille, joita voidaan toteuttaa tai joita voidaan vaatia …17 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja c alakohdan loppuosassa säädettyjen velvoitteiden täytäntöön panemiseksi, sulkemalla erityisesti pois toimenpiteet, joilla suodatetaan ja estetään laillista sisältöä palveluun lataamisen yhteydessä.” (kohta 85)

Edellä mainitut tuomioistuimen lausumat direktiivin artiklan 17 perusoikeuksien mukaisuudesta eivät edellytä erillistä kansallista täytäntöönpanoa.

4) ”Kun direktiivin 2019/790 17 artiklan 8 kohdassa säädetään direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdan tavoin, että kyseisen 17 artiklan soveltaminen ei johda minkäänlaiseen yleiseen seurantavelvollisuuteen, siinä asetetaan lisätae verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kunnioittamiseksi. Tämä täsmennys merkitsee nimittäin sitä, että näiden palvelujen tarjoajilla ei voi olla velvollisuutta estää sellaisten sisältöjen lataamista ja saattamista yleisön saataville, joiden laittomiksi toteaminen edellyttäisi niiden osalta sisällön itsenäistä arviointia oikeudenhaltijoiden toimittamien tietojen sekä tekijänoikeuksia koskevien mahdollisten poikkeusten ja rajoitusten kannalta.” (kohta 90)

Hallituksen esityksen 55 f §:n perusteluissa on todettu nimenomaisesti, että direktiivin 17 artiklan 8 kohdan mukaan yleinen seurantavelvollisuus on kielletty. Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan 55 f §:n 2 momentiksi lisättävällä säännöksellä täsmennettäväksi, että 6 a luvun säännösten soveltaminen ei saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että palveluntarjoajan vastuun toteutumiseksi sen on varmistettava, ettei palveluun pääse teoksia silloin kun niihin ei ole lupaa. Vastuu syntyy, kun tekijät ovat toimittaneet tarvittavat tiedot teosten tunnistamiseksi. Arvioiden tekeminen laillisen sisällön osalta on jaettu palveluntarjoajan ja tekijän välillä.

5) Direktiivin 17 artiklan 9 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa otetaan käyttöön ”useita menettelyllisiä takeita, jotka täydentävät kyseisen direktiivin 17 artiklan 7 ja 8 kohdassa säädettyjä takeita ja joilla suojataan verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta tilanteissa, joissa viimeksi mainituissa säännöksissä asetetuista takeista huolimatta näiden palvelujen tarjoajat estävät kuitenkin virheellisesti tai perusteettomasti laillisia sisältöjä.” (kohta 93)

Mainitut direktiivin kohdat on ehdotettu pantavaksi täytäntöön hallituksen esityksen 55 h ja 55 i §:ssä, joissa säädettäisiin tehokkaasta ja nopeasta valitus- ja oikeussuojamekanismista sekä vaihtoehtoisesta menettelystä erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

6) Annetaan komission tehtäväksi järjestää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asianomaisten osapuolten väliset vuoropuhelut parhaiden käytänteiden tutkimiseksi verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välistä yhteistyötä varten. (kohta 96) Parhaista käytännöistä keskusteltaessa on erityisesti otettava huomioon muun muassa tarve säilyttää tasapaino perusoikeuksien välillä sekä poikkeusten ja rajoitusten käyttö. (kohta 97)

Tämä on direktiivin 17 artiklan 10 kohdan mukainen tehtävä komissiolle, eikä se edellytä erillistä kansallista toimeenpanoa.

”Jäsenvaltioiden on saattaessaan direktiivin 2019/790 17 artiklaa osaksi kansallista oikeuttaan huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen kyseisen säännöksen tulkintaan, jolla voidaan varmistaa perusoikeuskirjassa suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on tämän jälkeen pannessaan täytäntöön mainitun säännöksen noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan kyseisen säännöksen mukaisesti, ja niiden on tämän lisäksi myös varottava nojautumasta sellaiseen kyseisen säännöksen tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien kanssa tai muiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.” (kohta 99)

Johtopäätös: Tuomioistuin katsoo, että direktiivin 17 artikla on Euroopan perusoikeusasiakirjan mukainen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden kannalta ja tasapainossa myös perusoikeuskirjassa suojattujen immateriaalioikeuksien kanssa. Direktiiviin sisältymättömiä tiukempia velvoitteita ei tuomiossa aseteta. Lisäksi tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltioiden tulee nojautua sellaiseen kyseisen säännöksen eli artiklan 17 tulkintaan, jolla voidaan varmistaa perusoikeuskirjassa suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 20 olevan ponnen osalta todetaan, että hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp, s. 140) on todettu, että perustuslain 16 § edellyttää, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Myös taiteessa tulee vallita ilmaisun ja menetelmien vapaus, joka osaltaan edistää ja monipuolistaa yhteiskunnallista keskustelua (HE 309/1993, s. 64).

Ehdotukseen sisältyy uusia tekijänoikeuden rajoituksia, joilla on merkitystä paitsi sananvapauden toteutumiseksi myös tieteen ja taiteen vapauden turvaamiseksi. Ehdotettu 13 b § sallii kappaleen valmistamisen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, ja mahdollistaa myös tiedonlouhintaa varten valmistettujen kappaleiden säilyttämisen ja käytön tieteellisten tulosten verifioimiseksi.

Säännöksissä on lähdetty siitä, että tutkimustoiminta sisältyy ehdotettuun sääntelyyn myös siltä osin kuin kyse on louhintaa varten valmistetuista teosten kappaleista. Perusoikeuspunninta koskien tätä rajoitussäännöstä on tehty suhteessa toiseen perusoikeuteen, jota rajoitetaan. Pääpaino 13 b §:n 2 momentin säännösten arvioinnissa on ollut suhteessa omaisuuden suojaan, ei tieteen vapauden ulottuvuuksiin, sillä direktiivi edellyttää tällaista tekijöiden yksinoikeuden rajoittamista. Momenttia ehdotetaan täydentävässä esityksessä täsmennettäväksi niin, että siinä nimenomaisesti mainitaan myös teosten kappaleiden säilyttäminen tieteellistä tutkimusta varten. Lisäksi säännöstä selvennetään direktiivin sanamuotoa paremmin vastaavaksi muilta osin.

Direktiivin mukaisesti muotoiltu tekijänoikeuden rajoitussäännös vahvistaa perustuslain 16 §:ssä turvattua tieteen vapautta. Säännöksen soveltamisalan laajentaminen mahdollistaa tekstin- tai tiedonlouhinnan kohteena olevista teoksista tehtyjen kappaleiden säilyttämisen ja käyttämisen myös tutkimuksen tekemiseen mutta ei salli muuta teosten käyttöä. Teosten kappaleiden käyttämisellä tutkimuksen tekemiseen ei voida katsoa olevan haittaa teosten tekijänoikeuksien toteuttamiselle, eikä laajennus näin ollen heikennä tekijöiden varallisuusoikeuksia.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella esitetään, että eduskunta hyväksyisi laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) 1. lakiehdotuksen 13 b, 14 a, 19 a, 55 e ja 55 f §:n tässä täydentävässä esityksessä ehdotetulla tavalla muutettuna.

Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta: Hyväksytty muutettuna