Eduskunnalle
Suomi tarvitsee väkivallan vastaisen työn rakenteet, sillä väkivalta aiheuttaa sekä terveydellisiä, sosiaalisia että taloudellisia haittoja yhteiskunnalle — ihmishenkien menetyksistä puhumattakaan.
Lähisuhdeväkivalta on yksi vakavimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15. ikävuoden jälkeen, mikä tekee Suomesta toiseksi vaarallisimman EU-maan naisille. Lähisuhdeväkivallan lisäksi väkivaltaa ilmenee myös kodin ulkopuolella. Erityisesti miehet kohtaavat väkivaltaa naisia useammin julkisilla paikoilla, ja tekijänä on useimmiten toinen mies. Sukupuolivähemmistöön kuuluminen lisää väkivallan riskiä. Kansallisessa rikosuhritutkimuksen (2012—2018) mukaan noin joka viides suomalainen joutuu vuosittain väkivallan tai väkivallalla uhkailun kohteeksi.
Amnestyn vuonna 2021 julkaisemasta seurantatutkimuksesta selviää, että kuntien tekemä väkivallan vastainen työ on ollut puutteellista ja että alueelliset erot ovat suuria. Tämä osoittaa, että pelkät suositukset eivät riitä takaamaan laadukkaita, yhdenvertaisia ja aidosti saavutettavia väkivaltatyön palveluita. Iso osa väkivallan vastaisesta työstä on järjestöjen vastuulla tai hankeluontoista ja on vaarana, ettei tilanne korjaannu hyvinvointialuetasolla ilman valtakunnallista ohjausta ja velvoittavuutta.
Asiantuntijat ovat jo pitkään esittäneet, että Suomessa tulisi säätää väkivaltatyön rakenteet määrittävä laki. Esimerkiksi tasa-arvovaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Tasa-arvoasiain neuvottelukunta, Heuni ja Rikosuhripäivystys yhtyvät näkemykseen siitä, että väkivallan vastaisen työn rakenteiden tulee olla poikkihallinnollisia ja pysyviä. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on ottanut asian puolesta kantaa mietinnössään.
Rakenteiden osana tulisi MARAK-toimintamallista, eli lähisuhdeväkivallan moniammatillisen riskinarvioinnn ja uhrin auttamisen menetelmästä, tehdä lakisääteinen, jotta vakavan lähisuhdeväkivallan uhrien moniammatillinen auttaminen ja pääsy palveluihin toteutuisi yhdenvertaisemmin koko maassa.
Huomionarvoista on, että väkivaltatyön rakenteiden tulisi pitää sisällään myös väkivallan tekijöiden kuntoutuspalvelut, jotta väkivallan syihin voidaan puuttua ja varmistaa, ettei väkivallan uusia uhreja muodostu.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hallitus hallitus käynnistää selvitystyön väkivallan vastaisen työn rakenteiden säätämisestä lakiin ja ryhtyy toimiin MARAK-toimintamallin valtakunnallisen saavutettavuuden turvaamiseksi