PERUSTELUT
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan "Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle."
Lainsäädännössä ei ole kuitenkaan kriminalisoitu velvoitteen laiminlyöntiä tai tahallista noudattamatta jättämistä, vaan lähivanhempi pystyy lapseen nähden vahvemman asemansa perusteella vaikeuttamaan ja vaikuttamaan lapsen suhteutumiseen toista vanhempaa kohtaan sekä toimimaan siten, että lapsen mielipide toiseen vanhempaan vääristyy. Lähivanhempi pystyy myös vaikuttamaan siihen, että tapaamisia ei toteudu tai että niiden välille muodostuu kohtuuttoman pitkä aika.
Kyseinen lisäys ei kuitenkaan ole riittävä, sillä se edelleen koskee ainoastaan tapaamisten toteuttamiseen liittyviä käytännön asioita. Hallituksen esityksessä on tunnistettu vieraannuttamista koskeva ilmiö:
Ennaltaehkäisy on huomattavan tärkeä asia, ja sen vuoksi vieraannuttaminen tulisi kriminalisoida rikoslaissa.
Lapseen kohdistuva fyysinen ja henkinen väkivalta on kriminalisoitu pahoinpitelytunnusmerkistössä, mutta tämän lisäksi tulisi lisätä lainsäädäntöön oma pykälänsä vieraannuttamiselle. Tunnusmerkistö koskisi siten tilannetta, jossa toinen lapsen vanhemmista toimii lapsen edun vastaisesti välittämällä lapselle toisesta vanhemmasta valheellista ja vääräksi tietämäänsä tietoa, loukkaamalla toisen vanhemman kunniaa lapselle vieraannuttamistarkoituksessa tai muutoin toimimalla tahallisesti siten, että pyrkimyksenä on estää lapsen oikeus toiseen vanhempaan. Mikäli vieraannuttaminen olisi sanktioitu, se voisi yleis- ja erityisestää lähivanhempaa vieraannuttamasta rangaistukseen liittyvän pelon vuoksi. Kiinnijäämisen riski voisi toimia pelotteena siten, ettei lähivanhempi uskalla toimia kuvatulla tavalla tai ymmärtää kriminalisoinnin kautta toimivansa väärin.
Vieraannuttamisen kriminalisointi mahdollistaisi myös lisäresurssien käyttöönoton esimerkiksi poliisin esitutkinnan muodossa ja sitä kautta lasten kuulemiseen koulutettujen ammattilaisten hyödyntämisen. Esitutkinta olisi mahdollista käynnistää samanaikaisesti tai jopa ennen asian vireillesaattoa oikeuteen.
Lakiin ehdotetaan kirjattavaksi mahdollisuus määrätä tapaamisoikeuden toteutumatta jäämisen varalle sakon uhka jo niin sanotussa perustepäätöksessä eli tapaamisoikeudesta tuomioistuimessa päätettäessä. Tällainen mahdollisuus koskisi vain tapauksia, joissa lapsen kanssa asuvan henkilön aiemman käyttäytymisen perusteella on aihetta epäillä, että hän ei tulisi noudattamaan tapaamisoikeutta koskevaa päätöstä.
Esityksessä ehdotetaan useita lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla pyritään nykyistä tehokkaammin ehkäisemään niin kutsutusta vieraannuttamisesta tai muusta syystä johtuvia tapaamisoikeuden toteutumisen ongelmatilanteita ja antamaan keinoja puuttua niihin. Vieraannuttamisella ei ole tarkkaa merkityssisältöä, mutta sillä tarkoitetaan usein vanhemman käyttäytymistä tavalla, joka vaikeuttaa lapsen ja toisen vanhemman tai muun henkilön välistä vuorovaikutussuhdetta ja johtaa joissakin tapauksissa sen katkeamiseen kokonaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
rikoslain 24 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään 39/1889 rikoslain () 24 lukuun uusi 14 § seuraavasti:
24 luku
Yksityisyyden, rauhan ja kunnian loukkaamisesta
14 §
Vieraannuttaminen
vieraannuttamisesta Mikäli toinen lapsen vanhemmista toimii lapsen edun vastaisesti välittämällä lapselle toisesta vanhemmasta valheellista ja vääräksi tietämäänsä tietoa, loukkaamalla toisen vanhemman kunniaa lapselle vieraannuttamistarkoituksessa tai muutoin toimimalla tahallisesti siten, että pyrkimyksenä on estää lapsen oikeus toiseen vanhempaan, rikoksentekijä on tuomittavasakkoon.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.