Eduskunnan puhemiehelle
Ympäristövahinkojen toissijaisten vastuujärjestelmien kehittämisen tarkoituksessa hallitus antoi 19.9.2022 lakiesityksen ympäristövahinkorahastosta, jonka eduskunta hyväksyi laiksi (1262/2022). Laki ympäristövahinkorahastosta tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2025.
Lain mukaan "ympäristön hyvän tilan turvaamista varten on ympäristövahinkorahasto, josta maksetaan korvaus ympäristön pilaantumisen torjunnasta ja pilaantuneen ympäristön ennallistamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä aiheutuneesta vahingosta toissijaisissa vastuutilanteissa."
Ympäristövahinkojen toissijaisilla vastuujärjestelmillä varaudutaan ympäristöriskien hallintaan, ympäristövahinkojen korvaamiseen sekä torjunta- ja ennallistamistoimien toteuttamiseen tarvittavan rahoituksen järjestämiseen, kun vastuutaho on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Joissakin tapauksissa viranomaisten välttämättömiä toimia vakavissa ympäristövahinkotilanteissa on jouduttu rahoittamaan valtion varoista.
Laki koskee monenlaisia yhtiöitä, jotka voivat aiheuttaa ympäristöriskin, ja se koskee monenlaisia ympäristövahinkoja. Lain mukaan korvausten maksamiseen tarkoitetut rahaston varat kerätään ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittajilta vuosittaisilla tai kertaluonteisilla ympäristövahinkomaksuilla.
Ympäristövahinkorahaston maksuvelvollisuuden piiriin kuuluu mm. seuraavien toimintojen harjoittaminen: energian tuotanto polttoaineella, nahan tai tekstiilien laitosmainen valmistus, elintarvikkeiden tai rehujen valmistus, kemianteollisuuden laitos, meijeri, kalankasvattamo, eläintarha, pesula, eläinsuoja, polttoaineen valmistus ja varastointi, autopurkamo ja eläintarha.
Tällä hetkellä Suomessa on noin 1 150 tuulivoimalaa. Suomen tuulivoimayhdistyksen tilastojen mukaan rakenteilla tai suunnitteilla on yli 6 200 tuulivoimalaa ja lisäksi merelle on suunnitteilla 12 tuulivoimahanketta, joihin tulisi 953 merituulivoimalaa. Hallituksen ja tuulivoimateollisuuden tavoitteet ovat kuitenkin huomattavasti näitä määriä korkeammalla, joten Suomeen tullaan rakentamaan kahden seuraavan vuosikymmenen aikana useita tuhansia uusia tuulivoimaloita. Ne sijoittuvat usein myös lähelle kyliä ja asustusta.
Tuulivoiman tuotanto on ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaa toimintaa. Laki ympäristövahinkorahastosta ei kuitenkaan koske lainkaan tuulivoimalaitoksia eikä näin ollen sitä ympäristöriskiä, joka aiheutuu, jos tuulivoimayhtiö joutuu maksukyvyttömäksi ja tuulivoimaloita jää purkamatta niiden käyttöiän päätyttyä. Nykyiset tuulivoimaloiden purkuvakuudet ovat vapaaehtoisia ja sopimuksenvaraisia. Tilanteissa, joissa purkuvakuuksia on asetettu, niiden on todettu olevan säännönmukaisesti liian pieniä tuulivoimalaitosten purkutyön kustannuksiin nähden. Monessa tilanteessa purkuvakuuden määrä ei kattaisi edes nosturin vuokrakuluja.
Tuulivoimahankkeet rakennetaan lähes poikkeuksetta yksityishenkilöiltä tai yrityksiltä vuokratulle maa-alueelle, ja vuokrasuhteen ehdoista sovitaan osapuolten välillä tehtävässä maanvuokrasopimuksessa. Vuokrasopimuksiin sisältyy yleensä maininta, että voimaloiden omistaja purkaa tuulivoimalat niiden käytön päättymisen jälkeen. Sopimuksissa mainitaan yleensä myös, että perustukset voidaan jättää maisemoituina paikoilleen. Tuulivoimahankkeiden omistus on useimmiten järjestetty hanketta varten perustettuun projektiyhtiöön, jonka osakkeet on helppo myydä eteenpäin. Tyypillisesti tuulivoimahankkeet vaihtavatkin omistajaa useita kertoja elinkaarensa aikana. Siksi tuulivoimaloiden toiminnan alkaessa ei voida tietää, kuka omistaa voimalat niiden käyttöiän päättyessä. Yli puolet tuulivoimahankkeista on tälläkin hetkellä ulkomaisessa omistuksessa,
On voitu todeta, että usein maanomistajat myös yhtiöittävät tuulivoimalakiinteistöjään tarkoituksenaan säilyttää mahdollisuus minimoida maanomistajan vastuu ja rahallinen menetys tilanteessa, jossa energiayhtiö ei hoitaisi purkuvelvollisuuksiaan tuulivoimalan käyttöiän päätyttyä.
EU:n sääntely, kansallinen jätelaki ja muu ympäristönsuojelulainsäädäntö tai niiden tulkinta voivat muuttua ajan mittaan niin, että tulevaisuudessa energiayhtiön tulee purkaa tuulivoimalaitoksen maanpäällisten osien lisäksi myös tuulivoimaloiden perustukset. Se edelleen kasvattaa tuulivoimaloiden purkamisen kustannuksia nykyisestä.
Jos ympäristövahinkorahaston toiminta ulottuisi myös tuulivoimaloihin, se turvaisi maanomistajan ja kunnan ja valtion asemaa ympäristövahinkorahastosta annetun lain kuvaamassa tilanteessa, jossa purkamisesta vastaava taho on maksukyvytön, tuntematon tai tavoittamattomissa. Olisikin varminta, jos myös tuulivoimalat ja niiden aiheuttamat ympäristöriskit olisivat julkisesti hallinnoidun ympäristönsuojelurahaston piirissä. Ympäristövahinkorahastosta tulisi Tanskan mallin mukaisesti korvata myös tuulivoimahankkeen aiheuttama kiinteistön arvon aleneminen tai kiinteistön muuttuminen sallittujen melutasojen ylittymisen vuoksi kokonaan asumiskelvottomaksi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Minkä vuoksi hallitus ei ole sisällyttänyt ympäristövahinkorahastolakiin tuulivoimalaitoksia ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavana energiateollisuuden alana, vaikka laissa on saatettu pieniä ja kaikesta päätellen paljon vähäisemmän ympäristöriskin tuottavia laitostyyppejä toissijaisen vastuujärjestelmän ja ympäristövahinkorahaston maksuvelvollisuuden piiriin ja
minkä vuoksi hallitus ei ole lain valmistelun yhteydessä käsitellyt toimenpidealoitetta TPA 21/2021 vp Toimenpidealoite tuulivoimaloiden purkuvakuuksien asettamisesta?