Eduskunnan puhemiehelle
Oppisopimusopiskelijoiden toimeentulo on turvattu niin, että oppisopimusopiskelija saa työsopimuksen nojalla palkkaa oppisopimuksen ajalta. Monivuotisena koulutusmuotona oppisopimus ja siitä saatava palkka ovat toimiva kokonaisuus, jonka myötä erityistä tarvetta opintotuen saamiselle ei ole ollut. Opintotukilaki estääkin opintotuen saamisen oppisopimuksen ajalta.
Nykyään oppisopimusta kuitenkin hyödynnetään paljon monimuotoisemmin kuin vuosia kestävän oppisopimuksen muodossa. Ammatillista koulutusta on pyritty uudistamaan niin, että siirtyminen opintojen ja työelämän ja siten myös oppisopimusjaksojen välillä olisi helpompaa ja joustavampaa. Ammatillisen koulutuksen kehityskulkujen myötä oppisopimuksia on tavallista tehdä myös hyvinkin lyhyille pätkille, esimerkiksi 1—3 kuukauden jaksoille opintojen välissä. Lain vuoksi näiltä kuukausilta ei saa opintotukea, vaikka palkkasaatavat vuositasolla jäisivätkin pieniksi.
Tilanne on oppisopimusopiskelijan kannalta nurinkurinen, sillä samaan aikaan kun oppisopimuksen aikana ei saa nostaa opintotukea, muusta työstä tienattu raha ei ole este opintotuen saamiselle. Tulorajoja on korotettu reilusti, ja opiskelija voi seurata tienaamiansa kokonaistuloja vuositasolla ja sen perusteella peruuttaa tai palauttaa opintotukia joustavasti.
Kaikki eivät huomaa katkaista opintotukea oppisopimuksen alkaessa, ja esimerkiksi vuonna 2020 yhteensä 2 486 virheellisesti maksussa olleesta opintotuesta 70 % ehdittiin maksaa virheellisesti. Kyseessä on paljon harmia, paperityötä ja maksuja suuntaan jos toiseen niin Kelalle kuin opiskelijalle itselleen.
Vuonna 2021 toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskeli 294 092 opiskelijaa, joista 52 077:llä eli 18 prosentilla sisältyi opintoihinsa oppisopimuskoulutusta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan perustutkinto-opinnoissa oppisopimuskoulutusta sisältyi opintoihin 15,6 %:lla tutkinnon tekijöistä. Opiskelijoiden ja oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuuden kannalta olisi tärkeää mahdollistaa opintotuen tulorajojen soveltaminen myös oppisopimuksesta saataviin tuloihin. Opintojen yhdistely oppilaitosopiskelun ja oppisopimusjaksojen välillä olisi näin helpompaa, kun toimeentulo olisi ennakoitavampaa. Opintotuen lakkauttamista ei tarvitsisi tehdä nopealla aikataululla, eikä toimeentuloon syntyisi aukkoja tilanteissa, joissa opintotuki on jo katkennut, mutta palkka ei ole vielä tullut. Myös mahdollisuus opiskelijaterveydenhuollon kanssa asiointiin varmistettaisiin, jolloin mahdollisia hoitojaksoja ei tarvitsisi katkaista oppisopimuksen ajalta, jos opiskelijaterveydenhuolto katsottaisiin paremmaksi tahoksi terveydenhuoltoon työterveyshuollon sijaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä tavoin hallitus edistää oppisopimuskoulutuksessa olevien toimeentulon ennakoitavuutta ja opintotukioikeuden laajentamista oppisopimuskoulutuksiin ja lisää siten oppisopimuskoulutuksen joustavuutta ja houkuttelevuutta?