Eduskunnan puhemiehelle
Erilaisista oppimisen ongelmista kärsivien lasten ja nuorten määrä kouluissa on kasvussa. Mm. lasten ja nuorten neuropsykiatriset ja mielenterveyden ongelmat ovat yleistyneet. Näillä ongelmilla on vaikutusta lapsen ja nuoren oppimiseen. Toisaalta koulujärjestelmä on alkanut tunnistaa entistä paremmin tukea tarvitsevat oppilaat.
Lakisääteisen oppimisen tuen tulee toteutua varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2021 erityistä tukea sai peruskoulun oppilaista 9,4 % (8,5 % vuonna 2019, 7 % vuonna 2017) ja tehostettua tukea sai peruskoulun oppilaista 13,5 % (11,6 % vuonna 2019, 7,7 % vuonna 2017). Edellä mainittu osoittaa erityisen ja tehostetun tuen tarpeisten oppilaiden määrän kasvun. Eli lähes joka neljännellä oppilaalla on erityisen tai tehostetun tuen päätös (23 %). Puhutaan siis noin 130 000 oppilaasta.
Valitettavasti edes yleisen tuen tarpeeseen ei nykyresursseilla pystytä vastaamaan. Tukitoimien riittämättömyys näkyy esimerkiksi siten, että osalla peruskoulusta valmistuvista oppilaista on puutteita luku-, kirjoitus- ja/tai laskutaidoissa. Tuen tarve siirtyy näiden oppilaiden mukana toisen asteen koulutukseen.
Oppimisen tuen on oltava oikea-aikaista, yksilön tarpeita vastaavaa ja riittävän pitkäaikaista. Oppimisen tukemiseen tarvitaan moniammatillista tiimityötä ja erityisosaamista.
Kunnissa ei useinkaan ole mahdollista kasvattaa opettajien määrää. Oppimisen ja opettamisen tueksi tuleekin enemmän hyödyntää koulunkäynninohjaajien osaamista.
Koulunkäynninohjaajia työskentelee Suomessa kuntatyönantajan vuoden 2021 tilastojen mukaan noin 12 000. Tämä määrä ei kuitenkaan riitä vastaamaan tarpeeseen, joka tällä hetkellä on. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksessä (2014) kolmiportaisen tuen toimeenpanosta yksi käytetyin tukimuoto kaikilla tuen tasoilla oli nimenomaan koulunkäynninohjaajan antama oppimisen ja koulunkäynnin tuki.
Koulunkäynninohjaajien määrää tulee lisätä koko koulupolulle esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen saakka.
Koulunkäynninohjaajilla on tärkeä merkitys oppilaiden oppimisen ja koulunkäynnin tukijoina. Koulunkäynninohjaajat ovat voimavara, jota ei vielä täysimääräisesti hyödynnetä oppilaiden oppimisen ja hyvinvoinnin edistämisessä. Yhdistämällä opettajan ja koulunkäynninohjaajan havainnot ja osaaminen oppilaan tilanteesta ja mahdollisesta tuen tarpeesta on mahdollisuus saavuttaa laajempi näkemys oppilaan tilanteesta.
Koulunkäynninohjaajien työnkuva ja asema kouluissa on kuitenkin selkiytettävä, ja ko. ammattikunnan asemaa tulee vahvistaa koulujen käytänteissä sekä koulutusta koskevassa lainsäädännössä. Koulunkäynninohjaajien asema kouluissa tulee vahvistaa muun muassa määrittelemällä tarkemmin heitä koskevat pätevyysvaatimukset ja työnkuva asetuksessa opetustoimen henkilöstöstä (986/1998).
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy koulunkäynninohjaajien osaamisen hyödyntämiseksi nykyistä paremmin lasten ja nuorten oppimisen ja opettamisen tukena,
mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy koulunkäynninohjaajien koulutusmäärien lisäämiseksi ja
mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy koulunkäynninohjaajien työn vetovoimaisuuden lisäämiseksi?