Eduskunnan puhemiehelle
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisten yhteydessä nousi esiin näkemys siitä, että säännös voitaisiin myös kokonaan poistaa rikoslaista. Voimassa olevan säännöksen mukaan "nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi." Lapsensurmaan syyllistyvä saa teostaan lievemmän rangaistuksen kuin ne henkilöt, jotka tuomitaan rikoslain 21 luvun 3 §:n mukaisesta surmasta, sillä surman rangaistusasteikko on vähintään neljä ja enintään 10 vuotta vankeutta.
Hyvin perustein voi kysyä, eikö vastasyntynyt lapsi lähtökohtaisesti ansaitse samaa rikosoikeudellista suojaa kuin varttuneempi Asiantuntijakuulemisissa esimerkiksi professori Matti Tolvanen on (kirjallinen lausunto lakivaliokunnalle 20.10.2022) todennut, että "säännökset syyntakeettomuudesta ja alentuneesta syyntakeisuudesta (RL 3:4) antavat hyvin sijaa myös synnytyksestä johtuneen mielenhäiriön huomioon ottamiselle. Laissa on syyntakeettomuuden ja alentuneen syyntakeisuuden yhtenä perusteena nimenomaisesti mainittu tajunnan häiriö.."
Oikeuskirjallisuuden (Lappi-Seppälä ym., Rikosoikeus, 2022) mukaan erilliskriminalisoinnista on alun perin säädetty kovin erilaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Vielä 1900-luvun alkuvuosina tapahtui vuosittain 70—80 lapsenmurhaa. Lapsenmurhien yleisyys johtui ennen kaikkea jyrkästä suhtautumisesta avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin, ehkäisyvälineiden kehittymättömyydestä sekä siitä, että abortteja ei sallittu. Nykyisin aborttioikeuden ja muiden yhteiskunnallisten muutosten myötä lapsensurmaa koskevaa säännöstä sovelletaan vain harvoin: Syyttäjälaitoksen lakivaliokunnalle 26.10.2022 antaman lausunnon mukaan syyttäjällä on ollut vuosina 2010—2022 syyteharkinnassa kolme rikosasiaa, joissa asian päänimikkeenä tai pöytäkirjan tapauksen nimikkeenä on ollut lapsensurma. Syyttäjän kolmesta lapsensurmasta nostamasta syytteestä tuomioon on johtanut kaksi tapausta. Teoista tuomitut rangaistukset ovat olleet vuosi ja kuusi kuukautta ja toinen vuosi ja kymmenen kuukautta vankeutta ehdollisena.
Kuten Tolvasen lausunnosta käy ilmi, niin mielenhäiriöt otetaan huomioon jokaisen rikoksen kohdalla osana syyntakeisuuden arviointia, ja tämän arvioinnin perusteella on mahdollista soveltaa alempaa rangaistusasteikkoa tai jättää tuomitsematta rangaistukseen, mikäli henkilön todetaan olleen alentuneesti syyntakeinen tai syyntakeeton.
Mikäli henkilön kuitenkin todetaan syyntakeisena ymmärtäneen tekonsa seuraukset, niin lapsensurman kohdalla voidaan perustellusti kysyä, miksi tuomion tulisi olla kevyempi kuin muista henkirikoksista annettavat tuomiot ovat. Mielestäni on selvää, että ellei syyntakeisuuden arvioinnista muuta johdu, niin lähtökohtaisesti ei ole mitään syytä antaa tästä teosta lyhyempää rangaistusta kuin muun ikäisen ihmisen tappamisesta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko ministeriössä tehty selvitystä lapsensurman erilliskriminalisoinnin tarpeellisuudesta ja
aikooko asianomainen ministeri kumota lapsensurmaa koskevan säännöksen perusteluissa esitetyn perusteella?