Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi lohenkalastuksen määräaikaisesta kieltämisestä Tenojoen vesistössä

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki lohenkalastuksen määräaikaisesta kieltämisestä Tenojoen vesistössä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.5.2023.

Esitykseen sisältyvissä säätämisjärjestysperusteluissa lakiehdotusta tarkastellaan ennen muuta perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuuden suojan, saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan koskevan 17 §:n 3 momentin ja 20 §:n ympäristövastuusäännöksen kannalta.

Hallituksen esityksen mukaan lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Esitys olisi hallituksen käsityksen mukaan kuitenkin suotavaa saattaa perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

(1)Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki lohenkalastuksen määräaikaisesta kieltämisestä Tenojoen vesistössä. Lohen pyytäminen on lakiehdotuksen 1 §:n mukaan kielletty laissa tarkemmin määritellyillä Tenojoen vesistön lohennousualueilla. Myös lohen myynti on kielletty samoin kuin kalastus laissa määriteltävillä lohenpyyntiin tarkoitetuilla välineillä ja tällaisten välineiden vedessä pitäminen.

PeVL 27/2022 vpPeVL 27/2022 vp

PeVL 27/2022 vpPeVL 27/2022 vp

(4)Ehdotetun sääntelyn tavoitteena on pysäyttää Tenon lohikantojen voimakas heikentyminen ja luoda edellytykset lohikantojen elpymiselle ja saattamiselle kestävälle tasolle. Sääntelyn tavoite kytkeytyy perustuslain 20 §:ään. Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu perustuslain 20 §:n 1 momentin mukaan kaikille. Perusoikeusuudistuksen esitöiden mukaan säännöksen piiriin kuuluvat sekä ympäristön tuhoutumisen tai pilaantumisen estäminen että aktiiviset luonnolle suotuisat toimet. Siten säännös ilmaisee ihmisten kaikinpuolisen vastuun sellaisesta taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan kokonaislinjasta, joka turvaa elollisen ja elottoman luonnon monimuotoisuuden säilymisen (ks., s. 66/II). Säännöksellä pyritään korostamaan sitä, että luonnon ja muun ympäristön suojeluun liittyy myös sellaisia arvoja, jotka eivät ole palautettavissa ihmisyksilöiden oikeuksiksi. Tältä osin jokaisen velvollisuudet luontoa kohtaan voidaan ymmärtää joko luonnon itseisarvosta lähteviksi tai ilmaukseksi kaikille ihmisille jakamattomasti kuuluvasta oikeudesta. Tällaisen ihmisoikeuden subjekteina voidaan pitää myös tulevia ihmissukupolvia (, s. 66/I, ks. myös, s. 10/I).

(5)Hallituksen esityksen mukaan Tenojoen vesistön lohikantojen tilan seurannassa on havaittu vesistöön nousevien lohien määrän merkittävä pieneneminen etenkin vuoden 2019 jälkeen. Tenon lohikantojen tila on perustelujen (s. 3) mukaan arvioitu niin heikoksi, että mereltä kohti jokea palaava lohimäärä ei täytä kestävän kalastuksen lähtökohtia edes ennen kuin yhtään lohta on ennätetty pyytää. Pohjois-Atlantin olosuhteissa tapahtuneiden muutosten vuoksi lohikantojen elpyminen ei ole edennyt odotetusti nykyisillä kalastusmääräyksillä. Alustavien tutkimustulosten valossa näyttää perustelujen mukaan siltä, että Tenon lohikantojen tila on enintään vuoden 2021 tasolla tai hieman tätä heikompi. Ehdotetulle sääntelylle on perustuslakivaliokunnan mielestä esitetty hyväksyttävät, perustuslain 20 §:ään kiinnittyvät perusteet.

(6)Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota sääntelyn oikeasuhtaisuuteen perustuslain 17 §:n 3 momentin kannalta. Sääntely tarkoittaa merkittävää puuttumista saamelaisille alkuperäiskansana turvattuun oikeuteen ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

(7)Hallituksen esityksen (s. 10) mukaan lohikantojen tila ei mahdollista lohenkalastuksen sallimista kuin hyvin pienessä mittakaavassa. Esityksessä on myös selostettu vähäisen lohenkalastuksen sallimiseen liittyviä ongelmia. Esityksessä on pidetty erittäin tärkeänä välttää liian suurta kalastuspainetta, jotta lohikantojen tilanne ei heikkene edelleen tai niiden elpyminen pitkity. Tästä syystä lohenkalastuskielto on katsottu välttämättömäksi.

PeVL 5/2017 vpPeVL 5/2017 vp

(9)Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että se on Tenojoki-sopimuksen hyväksymisen yhteydessä todennut muun muassa, että kalastusrajoitukset olisi pitänyt kohdistaa voimakkaammin sellaiseen kalastukseen, joka ei nauti perustuslain 17 §:n 3 momentin ja YK:n KP-sopimuksen 27 artiklan mukaista suojaa (, s. 7). Tämä koski tilannetta, jossa kalastusta voitiin jatkaa rajoitetusti. Valiokunta on lisäksi painottanut, että lainsäädännöllä tulisi myös ympäristövastuuta toteuttavan sääntelyn yhteydessä vahvistaa saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan (, s. 7).

(10)Hallituksen esityksessä (s. 10) on tehty selkoa lohenkalastuskiellon taloudellisten vaikutusten lisäksi myös kiellon huomattavista negatiivisista yhteiskunnallisista vaikutuksista. Hallituksen esityksen ja perustuslakivaliokunnan saaman muun selvityksen mukaan lohenkalastuksen kiellon vaikutuksia on pyritty ja pyritään vähentämään muiden kalalajien kalastamista koskevaa sääntelyä helpottamalla.

(11)Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että toistuvien kalastuskieltojen myötä lohenkalastuksen kiellon vaikutukset kasvavat. Kiellon jatkumisen myötä myös saamelaisen kalastuskulttuurin välittyminen sukupolvelta toiselle vaikeutuu (ks. myös, kappale 4). Valiokunta toistaa painokkaasti aikaisemmin esittämänsä kannanotot siitä, että maa- ja metsätalousvaliokunnan on selvitettävä mahdollisuuksia sellaisiin toimenpiteisiin, joilla lohikantaa voitaisiin suojella ja elvyttää saamelaisten perustuslain 17 §:n 3 momentin mukaisiin oikeuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla sääntelyn tavoitteita vaarantamatta ja että valtioneuvoston on syytä selvittää, millaisilla muilla toimilla saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan voidaan tukea ja edistää kalastuksen rajoittamisesta huolimatta (ks., kappale 10).