Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ympäristönsuojelulain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi ympäristönsuojelulakiin eräitä lähinnä teknisluonteisia muutoksia ilmanlaatua koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin kansallisen täytäntöönpanon täydentämiseksi.

Pääkaupunkiseutuun kohdistettua pienhiukkaspitoisuuksien mittausvelvollisuutta koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin, jotta siitä ilmenisi yhteys kansallisen pienhiukkasaltistuksen arviointiin ja velvollisuus tarkistaa kyseiseen tarkoitukseen käytettävien mittausasemien lukumäärää koko Suomen alueella tarvittaessa vastaamaan väestömäärään perustuvaa direktiivin edellyttämää vähimmäislukumäärää. Vähimmäislukumäärää koskevasta laskukaavasta säädettäisiin lain nojalla.

Valtioiden rajat ylittävään ilman pilaantumiseen liittyvässä sääntelyssä täsmennettäisiin kuntien ja ympäristöministeriön velvollisuuksia ja toimivaltuuksia. Täsmennykset koskisivat erityisesti direktiivin edellyttämien toisten jäsenvaltioiden kanssa laadittavien yhteisten ilmanlaatuun liittyvien suunnitelmien valmistelua ja toimenpanoa.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Hallituksen esityksestä ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta esittää lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana seuraavin huomautuksin.

Hallituksen esityksellä ehdotetaan ympäristönsuojelulain 143, 145, 146 ja 211 a §:n teknisluonteista täsmentämistä ilmanlaatudirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Täsmentäminen on tarpeen EU:n komission annettua heinäkuussa 2022 virallisen huomautuksen eräistä direktiivin täytäntöönpanon puutteista.

Ympäristönsuojelulain 143 §:ään ehdotetulla muutoksella selvennetään, että laissa pääkaupunkiseutuun kohdistettu velvollisuus mitata pienhiukkaspitoisuuksia yhdellä kaupunkitausta-asemalla liittyy ilmanlaatudirektiivin edellyttämään kansalliseen pienhiukkasaltistuksen arviointiin. Lisäksi muutoksella täsmennetään, että kyseiseen tarkoitukseen käytettävien kaupunkitausta-asemien lukumäärää tulee tarvittaessa lisätä pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa, jotta mittausasemia olisi jatkossakin direktiivin edellyttämä vähimmäislukumäärä. Lain 145, 146 ja 211 a §:n täsmentämisellä ei ole ainakaan välittömiä vaikutuksia käytännössä, sillä ne koskevat yhteistyön ja tiedottamisen järjestämistä tilanteessa, jossa esimerkiksi ilmanlaadun raja-arvon ylitys aiheutuisi merkittävästä valtioiden rajat ylittävästä kaukokulkeumasta. Valtioiden rajat ylittävään ilman pilaantumiseen liittyviä yhteistyövelvoitteita ei ole tähän mennessä sovellettu kertaakaan.

Valiokunta toteaa, että Suomessa ja pääkaupunkiseudulla ilmanlaatu on kansainvälisten vertailujen mukaan hyvä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat pysyneet vuoden 2006 jälkeen raja-arvojen alapuolella, vaikka katupöly heikentää yleisesti kaupunki-ilman laatua etenkin keväisin. Maailman terveysjärjestön (WHO) tilastojen mukaan Suomessa on maailman paras ilmanlaatu.