Tiivistelmä
HALLITUKSEN ESITYS JA EDUSKUNTA-ALOITTEET
Hallituksen esitys Lakialoitteet
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi pakkokeinolakia, esitutkintalakia ja eräitä niihin liittyviä lakeja. Pakkokeinolainsäädäntöä koskevien muutosten tarkoituksena on ensinnäkin selventää pakkokeinolain ja muun pakkokeinoasioita sääntelevän lainsäädännön sellaisia säännöksiä, jotka ovat käytännössä osoittautuneet epäselviksi tai tulkinnanvaraisiksi. Tarkoituksena on myös tehostaa pakkokeinoasioiden käsittelyä siltä osin kuin tämä voidaan tehdä vaarantamatta käsittelyn kannalta olennaisia perusoikeusintressejä. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi useita pakkokeinon kohteena olevan henkilön perusoikeussuojaa vahvistavia muutoksia, jotka perustuvat voimassa olevasta sääntelystä erityisesti laillisuusvalvonta- ja oikeuskäytännössä esiin nousseisiin seikkoihin.
Kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin yhteydenpidon rajoittamista koskevaa sääntelyä ehdotetaan uudistettavaksi selventämällä yhteydenpitorajoitusten alaa ja niiden valvontaa koskevia vastuita. Lisäksi ehdotetaan, että edellytettäisiin erityisen painavia syitä sellaisille yhteydenpitorajoituksille, jotka koskevat yhteydenpitoa nimeämättömään joukkoon henkilöitä. Matkustuskieltoa koskevan sääntelyn osalta ehdotetaan tarkennuksia erityisesti matkustuskieltopäätöksen sisällön muuttamista, kiellon voimassaoloa ja kiellon rikkomista koskeviin säännöksiin.
Salaisten pakkokeinojen osalta ehdotetaan muun ohessa, että telekuuntelua saisi käyttää nykyistä useamman rikoksen selvittämisessä ja että lupaa telekuuntelulle tai -valvonnalle ei enää jatkossa lähtökohtaisesti rajoitettaisi vain tiettyihin luvan hakemisen hetkellä tiedossa oleviin teleosoitteisiin tai telepäätelaitteisiin. Muutamien muidenkin salaisten pakkokeinojen osalta ehdotetaan muutoksia pakkokeinojen käytön edellytyksiin. Lisäksi ehdotetaan ylimääräisen tiedon käytön mahdollistamista nykyistä useammin sekä turhan ylimääräisen tiedon hävittämisen mahdollistamista nykyistä aikaisemmin.
Esitutkintalain osalta ehdotetaan ensinnäkin laajennettavaksi esitutkintalain mukaisen edunvalvojan määräämisen mahdollisuutta muihinkin alle 18-vuotiaisiin kuin asianosaisiin. Myös mahdollisuutta käyttää esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua todisteena oikeudenkäynnissä laajennettaisiin. Lisäksi esitutkintalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niin sanottujen putkakuolemien esitutkinnassa syyttäjä toimisi aina tutkinnanjohtajana, kun epäillään poliisin palveluksessa olevan henkilön syyllistyneen rikokseen.
Syyttäjän vaitiolo-oikeutta laajennettaisiin siten, että jatkossa kaikilla syyttäjillä olisi vastaava vaitiolo-oikeus kuin tutkinnanjohtajana toimivilla syyttäjillä sekä syyttäjillä heidän vahvistaessaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen. Vaitiolo-oikeuden piiriin kuuluvat tiedot koskisivat luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilön henkilöllisyyttä sekä taktisia ja teknisiä menetelmiä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan noin puolen vuoden kuluttua siitä, kun ne on hyväksytty ja vahvistettu.
Lakialoitteessa LA 91/2020 vp ehdotetaan pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 2 momentin muuttamista siten, että ylimääräistä tietoa saisi käyttää rikoksen selvittämisessä myös, jos tieto koskee huumausainerikosta.
.Lakialoitteessa LA 57/2021 vp ehdotetaan pakkokeinolain 10 luvun 3 §:ää muutettavaksi siten, että esitutkintaviranomaiselle voitaisiin antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen myös törkeän ampuma-aserikoksen esitutkinnassa.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Yleistä
Kirjallinen pidättämispäätös
Yhteydenpidon rajoittaminen
Telekuuntelusta ja televalvonnasta päättäminen
Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen
Ylimääräisen tiedon käyttö
Lapsen edunvalvonta esitutkinnassa
Syyttäjän vaitiolo-oikeus
Muita huomiota
Seuranta ja jatkoarviointi
Lakialoite LA 91/2020 vp
Lakialoite LA 57/2021 vp
806/2011
805/2011
Esityksessä on kyse pakkokeinolain (), esitutkintalain () ja eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksestä ilmi käyvin tavoin pakkokeinolainsäädäntöä koskevien muutosten tarkoituksena on ensinnäkin selventää pakkokeinolain ja muun pakkokeinoasioita sääntelevän lainsäädännön sellaisia säännöksiä, jotka ovat käytännössä osoittautuneet epäselviksi tai tulkinnanvaraisiksi. Tarkoituksena on myös tehostaa pakkokeinoasioiden käsittelyä siltä osin kuin tämä voidaan tehdä vaarantamatta käsittelyn kannalta olennaisia perusoikeusintressejä. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi useita pakkokeinon kohteena olevan henkilön perusoikeussuojaa vahvistavia muutoksia, jotka perustuvat voimassa olevasta sääntelystä erityisesti laillisuusvalvonta- ja oikeuskäytännössä esiin nousseisiin seikkoihin.
Eräitä keskeisiä esityksen ehdotuksia ovat muun muassa kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin yhteydenpidon rajoittamista koskevan sääntelyn uudistaminen sekä matkustuskieltoa koskevan sääntelyn tarkentaminen.
Salaisten pakkokeinojen osalta ehdotetaan muun ohessa, että telekuuntelua saa jatkossa käyttää nykyistä useamman rikoksen selvittämisessä, kun törkeä pahoinpitely, törkeä tietoliikenteen häirintä ja törkeä tietojärjestelmän häirintä ja törkeä ampuma-aserikos lisätään telekuuntelun käyttöedellytyksiä koskeviksi perusterikoksiksi. Lupaa telekuuntelulle tai -valvonnalle ei enää jatkossa lähtökohtaisesti rajoiteta vain tiettyihin luvan hakemisen hetkellä tiedossa oleviin teleosoitteisiin tai telepäätelaitteisiin. Muutamien muidenkin salaisten pakkokeinojen osalta ehdotetaan muutoksia pakkokeinojen käytön edellytyksiin. Lisäksi ehdotetaan ylimääräisen tiedon käytön mahdollistamista nykyistä useammin sekä turhan ylimääräisen tiedon hävittämisen mahdollistamista nykyistä aikaisemmin.
Esitutkintalain osalta ehdotetaan ensinnäkin laajennettavaksi esitutkintalain mukaisen edunvalvojan määräämisen mahdollisuutta muihinkin alle 18-vuotiaisiin kuin asianosaisiin. Myös mahdollisuutta käyttää esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua todisteena oikeudenkäynnissä laajennetaan. Lisäksi esitutkintalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että niin sanottujen putkakuolemien esitutkinnassa syyttäjä toimii aina tutkinnanjohtajana, kun epäillään poliisin palveluksessa olevan henkilön syyllistyneen rikokseen.
Syyttäjän vaitiolo-oikeutta laajennetaan esityksen mukaan siten, että jatkossa kaikilla syyttäjillä on vastaava vaitiolo-oikeus kuin tutkinnanjohtajana toimivilla syyttäjillä sekä syyttäjillä heidän vahvistaessaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen. Vaitiolo-oikeuden piiriin kuuluvat tiedot koskevat luottamuksellisesti tietoja antaneen henkilön henkilöllisyyttä sekä taktisia ja teknisiä menetelmiä.
Esitys sisältää myös lukuisia muita tarkistusehdotuksia lainsäädäntöön.
Lakivaliokunta pitää asianmukaisena, että pakkokeinolain, esitutkintalain ja niihin liittyvien lakien toimivuutta on arvioitu ja esitetty tarvittavia tarkistuksia. Valiokunta toteaa, että nyt käsiteltävä hallituksen esitys on lähtökohtaisesti huolellisesti ja perusteellisesti valmisteltu. Hallituksen esityksen ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa siihen sisältyviä lakiehdotuksia jäljempänä selostetuin huomioin ja muutosehdotuksin.
872/2011 Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että poliisilain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä (, s. 3) ilmi käyvin tavoin myös voimassa oleva poliisilaki () on tullut voimaan 1.1.2014 samaan aikaan esitutkintalain ja pakkokeinolain kanssa ja mainitut lait on aikanaan valmisteltu samassa esitutkinta- ja pakkokeinokomiteassa. Lakivaliokunta onkin poliisilain muuttamista koskevasta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa () kiinnittänyt huomioita poliisilain ja pakkokeinolain sääntelyä koskevaan liityntään ja esittänyt hallintovaliokunnalle, että hallintovaliokunta huomioi poliisilakia koskevan esityksen () ja erityisesti sen salaisia tiedonhankintakeinoja koskevan 5 luvun sääntelyn osalta tavoitteen siitä, että mainittu sääntely perustuu jatkossakin pakkokeinolain 10 luvun sääntelyyn.
Hallintovaliokunta on antanut nyt käsiteltävästä esityksestä lausunnon (). Hallintovaliokunta pitää etenkin pakkokeinosäännöksiä selkeyttäviä ja prosessia tehostavia muutoksia kannatettavina valiokunnan lausunnossaan esittämin huomioin. Myös perustuslakivaliokunta on antanut esityksestä lausunnon (). Perustuslakivaliokunnan huomioita käsitellään jäljempänä yksittäisten kysymysten yhteydessä.
Lakivaliokunta kiinnittää seuraavassa huomiota eräisiin esityksen keskeisiin kysymyksiin.
Esityksessä ehdotetaan pakokeinolain (1. lakiehdotus) pidättämisestä ilmoittamista koskevan 2 luvun 10 §:n tarkistamista siten, että pykälään lisätään uusi 3 momentti, jonka mukaan pidättämisestä on tehtävä kirjallinen päätös, jossa lyhyesti mainitaan tiedot rikoksesta, josta pidätettyä epäillään, ja pidättämisen peruste. Pidättämistä koskevasta päätöksestä on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös pidätetylle.
Esityksen perusteluista (HE, s. 11) ilmenevin tavoin pidättämispäätöksen sisällöstä ei voimassa olevassa laissa ole sääntelyä. Pidättäminen on varsin voimakas pakkokeino, joka kohdistuu pidättämisen kohteena olevan henkilön vapauteen. Pidättämistä koskevaan päätökseen viitataan kuitenkin nykyisissä pakkokeinolain säännöksissä (2 luvun 10 ja 16 §). Pakkokeinolakiin jo nykyisellään sisältyy erillinen säännös myös vangitsemispäätöksestä. Näin ollen valiokunta katsoo olevan perusteltua, että myös pidättämistä koskevasta päätöksestä otetaan lakiin esityksessä ehdotetuin tavoin säännös, josta käy ilmi muun muassa se, mitä tietoja päätöksen tulee sisältää.
Lakivaliokunta pitää edellä selostettuja perustelujen laajuuteen liittyviä huomioita merkityksillisinä ja korostaa, ettei pidättämispäätökseen kirjattavilta tiedoilta voida edellyttää samanlaista yksityiskohtaisuutta kuin vangitsemispäätöksessä. Edellä todetuin tavoin pidättämistä koskeva päätös tehdään kuitenkin usein melko aikaisessa vaiheessa esitutkintaa, mikä jo käytännössä rajoittaa päätökseen kirjattavien seikkojen laajuutta. Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotettu 2 luvun 10 §:n 3 momentti vastaa muotoilultaan voimassa olevan pakkokeinolain 3 luvun 10 §:n säännöstä vangitsemispäätöksestä, jossa myös edellytetään nimenomaan lyhyesti ilmoitettavan tiedot epäillystä rikoksesta ja vangitsemisen peruste. Valiokunta kuitenkin korostaa, että ehdotetun säännöksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan (HE, s. 106) päätökseen sisältyvät tiedot tulee "lähtökohtaisesti" kirjata vastaavassa laajuudessa kuin vangitsemista koskevassa päätöksessä.
Esityksessä ehdotetaan tarkistettavaksi yhteydenpidon rajoittamista koskevan pakkokeinolain 4 luvun sääntelyä (1. lakiehdotus, 4 luku). Yhteydenpidon rajoittamisen edellytyksiä koskevan 4 luvun 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi ensinnäkin siten, että yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset ja sen kattama henkilöryhmä samoin kuin yhteydenpidon rajoittamisen edellytyksenä aina oleva välttämättömyysvaatimus jatkossa käy kokonaisuudessaan ilmi yhdestä pykälästä. Luvun 2 § puolestaan koskee yhteydenpitorajoituksen sisältöä ja yhteydenpidon valvontaa. Muilta osin luvun rakenne säilyy entisellään.
Pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi rajaus siitä, että momentin mukainen kiinni otetun, pidätetyn tai tutkintavangin yhteydenpidon rajoitus voi kohdistua vain tiettyyn muuhun henkilöön. Lisäyksen johdosta nämä henkilöt tulee nimetä. Valiokunnalla ei ole huomauttamista 1 momentin osalta.
Pykälän 2 momentti koskee tilannetta, jossa yhteydenpitoa voidaan rajoittaa nimeämättä henkilöitä, joihin yhteydenpitoa rajoitetaan. Näin voidaan menetellä erityisen painavista syistä. Yhteydenpitoa voidaan näissä tilanteissa rajoittaa yleisesti muiden vapautensa menettäneiden ja muiden henkilöiden kanssa. Momentissa tarkoitettu yhteydenpitorajoitus on esityksen mukaan voimassa enintään 60 päivän ajan vapaudenmenetyksen alkamisesta. Tuomioistuin voi kuitenkin pidättämiseen oikeutetun virkamiehen viimeistään viikkoa ennen määräajan päättymistä tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa enintään 30 päivällä kerrallaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty erisuuntaisia näkemyksiä siitä, tuleeko 2 momentissa tarkoitetun henkilöitä nimeämättä tapahtuvan yhteydenpitorajoituksen edellytyksenä olla esityksessä ehdotetuin tavoin erityisen painava syy vai tulisiko edellytyksen olla ehdotettua matalampi. Samoin asiantuntijakuulemisessa on esitetty erisuuntaisia näkemyksiä 2 momentissa tarkoitetun yhteydenpitorajoituksen 60 päivän aikarajasta. Osa asiantuntijoista on katsonut, että aikarajan tulisi olla pidempi, esimerkiksi 120 päivää, ja toisaalta on esitetty arvioitavaksi, että aikaraja olisi lyhyempi, esimerkiksi 30 päivää.
Yhteydenpitorajoitukseen liittyviä seikkoja on käsitelty esityksessä perusteellisesti (HE, s. 14—16, 145—146).
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 98/2022 vp, s. 3) katsonut, että yhteydenpidon rajoittaminen yleisesti muodostaa syvällekäyvän puuttumisen yksityiselämän suojaan. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin korostanut, että yhteydenpidon rajoittaminen yleisesti olisi esityksen perusteella mahdollista vain erityisen painavista syistä, ja katsonut osin tämän johdosta, että sääntely ei kokonaisuutena arvioiden muodostu ongelmalliseksi perustuslain 10 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunta on tästä huolimatta edellyttänyt lakivaliokunnan arviovan sitä, voidaanko henkilöpiiri, johon pidettävää yhteyttä rajoitus koskee, määritellä ja voidaanko rajoituksen kestoa lyhentää ja sille säätää enimmäiskesto.
Lakivaliokunta korostaa eduskunnan hallintovaliokunnan tätä koskevan huomion johdosta, että yhteydenpitoa voidaan esityksen johdosta jatkossakin rajoittaa myös nimeämättä henkilöitä, joihin yhteydenpitoa rajoitetaan.
Saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että yhteydenpidon rajoittamisen käyttöä ei voimassa olevassa laissa tai esityksessä yleisesti sidota selvitettävänä olevan rikoksen vakavuustasoon, joten yhteydenpidon rajoittamisen yleisiä käyttöedellytyksiä koskeva säännös ei vielä itsessään ilmennä suhteellisuusperiaatetta. Valiokunnan saamassa selvityksessä on tuotu esiin se, että yhteydenpidon rajoitus laajaan, nimeämättömään joukkoon henkilöitä sisältää varsin voimakkaan puuttumisen rajoituksen kohteena olevan henkilön perus- ja ihmisoikeuksiin (ks. myös KKO 2021:58). Käytännössä rajoitus voi tarkoittaa ympärivuorokautista yksin olemista. Myös perustuslakivaliokunta on edellä todetuin tavoin katsonut, että yleistä yhteydenpidon rajoittamista koskeva erityisen painavan syyn edellytys on perusteena sille, että sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 10 §:n kannalta.
Edellä selostetun sekä valiokunnan saaman selvityksen valossa on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltua, että laaja yhteydenpidon rajoitus on mahdollista asettaa vain erityisen painavien syiden tätä edellyttäessä erotuksena tiettyihin, yksilöityihin henkilöihin kohdistettavasta yhteydenpidon rajoituksesta.
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että erityisen painavien syiden sisältöä on tarkasteltu perusteellisesti pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa. Esityksen (HE, s. 107—108) mukaan tässä harkinnassa tulisi kiinnittää huomiota muun ohessa rikoksen vakavuuteen, kyseisen rikoskokonaisuuden erityispiirteisiin, tutkinnan vaiheeseen, nimeämisen mahdottomuuteen käytännössä sekä siihen, jos kyseisessä rikoskokonaisuudessa olisi erityisen painavia syitä olla saattamatta rikoksesta epäillyn tietoon muita asiaan liitettyjä henkilöitä. Lakivaliokunta siten arvioi, että hallintovaliokunnan esiin nostamat yhteydenpidon rajoittamisen sisällön ja keston arvioinnissa käytettävät kriteerit on jo huomioitu esityksessä.
Rajoituksen 60 päivän määräajan osalta valiokunta viittaa esityksen perusteluissakin (HE, s. 16) todettuun seikkaan siitä, että tarpeen varsinkin nimeämättömään joukkoon kohdistuville yhteydenpidon rajoituksille voidaan arvioida olevan suurin tutkinnan alkuvaiheessa. Perus- ja ihmisoikeuksien rajoituksia koskevan sääntelyn on toisaalta oltava täsmällistä ja tarkkarajaista, mikä puoltaa ehdotettua ratkaisua säätää nimeämättömään joukkoon kohdistuville yhteydenpitorajoituksille lain tasolla tarkka määräaika, jonka jälkeen rajoitusta voidaan tarvittaessa jatkaa 30 päivää kerrallaan asian uudelleen tarkasteluun perustuen.
Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty sekä kannanottoja sen puolesta, että määräaikaa tulisi pidentää tai siitä tulisi luopua kokonaan että näkemys siitä, että määräajan lyhentämistä voisi olla perusteltua harkita. Lisäksi lausunnonantajien valtaosan voidaan arvioida hyväksyvän ehdotetun määräajan.
Myös eduskunnan hallintovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan esitystä koskevissa lausunnoissa asiasta on esitetty edellä todetuin tavoin erisuuntaisia näkemyksiä. Hallintovaliokunta on edellä todetun mukaisesti pitänyt välttämättömänä, että yhteydenpitoa voidaan jatkossakin nykyiseen tapaan rajoittaa myös nimeämättä henkilöitä, joihin yhteydenpitoa rajoitetaan. Perustuslakivaliokunta taas on edellyttänyt lakivaliokunnan arviota ensinnäkin siitä, voidaanko henkilöpiiri, johon pidettävää yhteyttä rajoitus koskee, määritellä. Lakivaliokunnan näkemyksen mukaan hallintovaliokunnan edellyttämä, myös nykyisen kaltaiset laajat yhteydenpitorajoitukset mahdollistava sääntelymalli on ristiriidassa perustuslakivaliokunnan toivoman henkilöpiirin määrittelyyn perustuvan sääntelymallin kanssa. Lakivaliokunta korostaa, että hallintovaliokunnan lisäksi lukuisat asiasta lausuneet asiantuntijatahot ovat pitäneet välttämättömänä mahdollisuutta määrätä yhteydenpitorajoituksia myös nimeämättä henkilöitä, joihin yhteydenpitoa rajoitetaan. Vastaavasti hallintovaliokunnan kannan ja saatujen asiantuntijalausuntojen perusteella nimeämättömiin henkilöihin kohdistuvan yhteydenpitorajoituksen määräajan lyhentämiselle tai enimmäiskestolle on voimakasta vastustusta. Useammat asiasta lausuneet tahot ovat pikemminkin katsoneet, että määräaikaa ei tulisi lainkaan olla tai että sen tulisi olla merkittävästi pidempi. Lakivaliokunta katsoo, että esityksessä ehdotettua ratkaisua voidaan edellä sanotun johdosta pitää tässä suhteessa tasapainoisena ja oikeasuhtaisena ratkaisuna myös ottaen huomioon perustuslakivaliokunnan asiasta lausuma.
Hallituksen esityksessä esitetyn ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta katsoo, että esityksen 1. lakiehdotuksen 4 luvun 1 §:n 2 momentissa ehdotetut ratkaisut nimeämättömään joukkoon kohdistuvan yhteydenpidon rajoituksen ja sen määräajan osalta ovat kokonaisuutena arvioiden asianmukaiset ja perustellut. Ehdotettu sääntely on tältä osin tasapainoinen huomioiden toisaalta yhteydenpidon rajoitusten määräämisen taustalla olevat käytännön tarpeet ja toisaalta varsin voimakkaan puuttumisen rajoituksen kohteena olevan henkilön perusoikeuksiin.
Lakivaliokunta toteaa, että esityksessä on ehdotettu tuomioistuimelle mahdollisuutta sallia yhteydenpito rajoituksesta huolimatta yhdellä tai useammalla yhteydenpitotavoista siksi, että yhteydenpitoon kohdistetut rajoitukset varmasti rajoittuisivat vain täysin välttämättömiin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan oletettavana ei kuitenkaan voida pitää, että tällaista kovinkaan usein pidettäisiin mahdollisena, jos yhteydenpidon rajoittaminen ylipäätään katsottaisiin välttämättömäksi. Voidaan arvioida, että yhteydenpidon valvonta sillä tavalla, että yhteydenpito ei sisällä mitään riskiä myös tutkintaa haittavan tiedon välittymisestä, on haasteellista. Siksi voidaan arvioida, että yhteydenpidon rajoittamisen ollessa välttämätöntä päädyttäisiin käytännössä tyypillisesti siihen, että yhteydenpito kiellettäisiin kaikilla tavoilla.
Lakivaliokunta pitää tämän johdosta perustuslakivaliokunnan esitystä koskevassa lausunnossa sanotusta huolimatta perusteltuna esityksen lähtökohtaa, jonka mukaan tilanteissa, joissa yhteydenpidon rajoittamista pidetään välttämättömänä, rajoitetaan sitä lähtökohtaisesti kaikilla yhteydenpitotavoilla. Perustuslakivaliokunnan ehdottama sääntelymalli voisi häivyttää tätä pääsääntöä ja vaarantaa sen esityksen keskeisen tavoitteen, että yhteydenpitorajoituksen sisällöstä säädetään tarkkarajaisesti lain tasolla. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyjen välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta koskevien näkökantojen vuoksi esityksessä on kuitenkin jätetty tuomioistuimelle mahdollisuus sallia yhteydenpito rajoituksesta huolimatta yhdellä tai useammalla yhteydenpitotavoista, jos tämä olisi yksittäistapauksessa mahdollista ja perusteltua. Olennaista on se, että rajoituksen kokonaiskesto on samanaikaisesti pyrittävä pitämään mahdollisimman lyhyenä.
768/2005
841/2006
Esityksen sisältämän 1. lakiehdotuksen 4 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin yhteydenpidon valvonnassa noudatetaan tutkintavankeuslain () 8 ja 9 luvun sekä poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (, putkalaki) 6 ja 7 luvun säännöksiä kirjeenvaihdon, puhelujen, sähköisen yhteydenpidon ja tapaamisten valvonnasta.
221/2022 Esityksen perusteluissa todetuin tavoin (HE, s. 17) nykyisin vastuu yhteydenpitorajoitusten kohteena olevien valvonnasta on säilytyspaikan viranomaisella. Rikosseuraamuslaitoksesta annetun lain () 2 §:n mukaisesti tutkintavankeuden toimeenpano on Rikosseuraamuslaitoksen tehtävä. Esityksen perustelujen mukaan myös tutkintavangin yhteydenpidon valvonnan voidaan katsoa olevan tutkintavankeuden toimeenpanoa. Poikkeuksena tästä ovat tilanteet, joissa tutkintavanki on poliisin säilytettävänä. Tältä osin merkityksellinen on erityisesti poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annettu laki (putkalaki), jota sovelletaan myös pidätettyjen ja kiinni otettujen kohteluun. Esityksessä ei ehdoteta muutoksia tähän peruslähtökohtaan.
Lakivaliokunta kiinnittää tältä osin huomiota esityksen perusteluissa (HE, s. 17) lausuttuun, jonka mukaan arvioitaessa sitä, mikä on oikea taho valvomaan vapautensa menettäneen yhteydenpitoa, merkitystä tulee antaa säilytys- ja tutkintavastuun erottelulle. Perusteltuna voidaan pitää, että vastuu vapautensa menettäneiden säilyttämisestä ja epäillyn rikoksen tutkinnasta on lähtökohtaisesti eri tahoilla, jotta vältetään riski siitä, että säilyttämisolosuhteet ja vapautensa menettäneen kohtelu ovat riippuvaisia tutkinnan etenemisestä ja vapautensa menettäneen suhtautumisesta tutkintaan. Perusteltuna onkin pidetty entisestään vahvistaa säilytys- ja tutkintavastuun erottelua (esim. EOAK/2523/2021 s. 3; EOAK/3622/2019 s. 6; luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 29.3.2021, SM014:00/2015).
Lisäksi huomioon tulee ottaa resurssikysymykset. Voimassa olevat tutkintavankeuslain säännökset yhteydenpidon valvonnasta käyvät ilmi lain 8 ja 9 luvusta. Jos luvuissa tarkoitettua valvontaa haluttaisiin siirtää laajemmin esimerkiksi poliisille, tulisi tähän varata riittävät resurssit. On syytä korostaa, että valvonnan voidaan arvioida tapahtuvan tehokkaimmin siellä, missä valvottavaa henkilöä muutenkin säilytetään. Esityksessä katsotaan (HE, s.17), että tutkintavastuussa olevat voivat antaa valvontavastuussa oleville riittävät tiedot yhteydenpitoa koskevien rajoitusten valvonnan kannalta tarpeellisista seikoista. Vastaavanlaista tiedonkulkua edellytetään nykyisellään myös esimerkiksi vankeusaikaisen rikollisuuden ehkäisemisessä.
HaVL 37/2022 vpHaVL 37/2022 vp
Eräs hallituksen esityksen sisältämistä keskeisistä muutoksista liittyy telekuukuuntelua ja televalvontaa koskevan päätöksentekomenettelyn muuttamiseen (1. lakiehdotus 10 luku 5 ja 9 §). Esityksessä ehdotetaan, että telekuuntelu- tai televalvontalupaa ei enää jatkossa haeta ja määrätä teleosoite- tai telepäätelaitekohtaisesti, vaan arvioitavana on, voidaanko telepakkokeinoja kohdistaa mihin tahansa tietyn epäillyn käytössä olevaan osoitteeseen tai laitteeseen. Epäillyn käyttämien teleosoitteiden ja -päätelaitteiden yksilöintitietojen selvittäminen jää esityksen mukaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen virkavastuulla selvitettäväksi asiaksi. Tämän on tehtävä toimenpiteen kohteena olevista teleosoitteista tai telepäätelaitteista erillinen päätös, jossa on nimenomaisesti perusteltava syyt toimenpiteen kohteena olevien teleosoitteiden tai telepäätelaitteiden valitsemiselle. Lisäksi epäillylle telekuuntelusta tai televalvonnasta jälkikäteen tehtävässä ilmoituksessa on yksilöitävä toimenpiteen kohteena olleet teleosoitteet ja telepäätelaitteet.
Ehdotetun päätöksentekomenettelyn muutoksen osalta lakivaliokunta kiinnittää huomiota esityksen nykytilaa ja sen arviointia koskevaan jaksoon (HE, s. 42), jossa todetaan erilaisten telepäätelaitteiden määrän kasvavan jatkuvasti. Telepakkokeinojen kohteena olevien liittymien määrät ovatkin kasvaneet vuositasolla selvästi enemmän kuin telepakkokeinojen kohteena olevien henkilöiden lukumäärät. Tämän johdosta kasvaa nykysääntelyn johdosta myös tarve tehdä samassa asiassa samaa epäiltyä koskevia useita peräkkäisiä telekuunteluvaatimuksia ja -päätöksiä. Jo nykyään laajoissa esitutkinnoissa telekuunteluhakemuksia voidaan joutua tekemään jopa viikoittain. Siten nykysääntelyn laite- ja liittymäkohtaisuus aiheuttaa samoissa asioissa useita peräkkäisiä telekuuntelulupien valmistelu- ja käsittelyprosesseja sekä esitutkintaviranomaisessa että tuomioistuimissa.
Esityksen perusteluissa (HE, s. 42—43) tuodaan esiin, että telekuuntelua koskevan harkinnan osalta olennainen on telekuuntelun aiheuttama perusoikeusloukkaus, joka kohdistuu luottamuksellisen viestinnän suojaan. Esityksen perusteluissa ehdotettua uudistusta perustellaan sillä, että merkitystä tämän kannalta ei niinkään ole rikoksesta epäillyn käyttämien telepäätelaitteiden tai ‑liittymien taikka näihin kohdistuvien telekuuntelulupien lukumäärällä. Olennaisempaa tämän sijaan katsotaan olevan, voidaanko tietystä rikoksesta epäillyn luottamuksellisen viestinnän suojaa ylipäätään loukata hänen viestintäänsä kohdistettavalla telekuuntelulla.
Esityksessä katsotaan (HE, s. 43), että edellä todetun vuoksi perusteltua on, että telekuuntelulupaa koskeva sääntely muutetaan teleosoite- tai telepäätelaitekohtaisuuden sijaan henkilösidonnaiseksi (ks. 1. lakiehdotus 10 luku 5 §). Tällöin luvassa ei luetella erikseen kaikkia niitä telepäätelaitteita tai -osoitteita, joita lupa koskee, vaan tuomioistuin myöntää luvan suorittaa telekuuntelua viesteihin, jotka ovat lähtöisin epäillyn hallussa olevasta tai hänen oletettavasti muuten käyttämästään teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta taikka vastaanotettavina tällaiseen laitteeseen. Muutoksen johdosta esitutkintaviranomaisen ei tarvitse hakea erikseen yksittäisiä lupia kullekin epäillyn teleosoitteelle tai -laitteelle, jotka selviävät telekuunteluluvan myöntämisen jälkeen. Vastaavasti esityksessä katsotaan olevan perusteltua muuttaa myös televalvontaa koskeva sääntely henkilösidonnaiseksi (HE, s. 48, 1. lakiehdotus 10 luku 9 §).
Edelleen esityksen perusteluissa tuodaan esiin (HE, s. 43), että jo nykyisellään on pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vastuulla selvittää henkilön käyttämät teleliittymät ja telepäätelaitteet. Liittymien ja laitteiden tiedot ilmoitetaan tuomioistuimelle telepakkokeinoa koskevassa hakemuksessa, ja tuomioistuin myöntää tai hylkää luvan kyseisiin tietoihin perustuen. Lisäksi uusien osoitteiden tai laitteiden lisäämisessä käytössä on pakkokeinolain 10 luvun 43 §:n 3 momentin mukainen menettely, jossa tuomioistuin saa tutkia ja ratkaista asian vaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä virkamiehen läsnä olematta, jos on kulunut vähemmän kuin kuukausi saman epäillyn samaa epäiltyä rikosta koskevan lupa-asian suullisesta käsittelystä.
Epäillyn käyttämien teleosoitteiden ja -päätelaitteiden yksilöintitietojen selvittäminen jää nyt ehdotetussa uudistuksessa edelleen pidättämiseen oikeutetun virkamiehen virkavastuulla selvitettäväksi asiaksi. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todettuun liittyen lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että samalla kuitenkin vahvennetaan perusteluvelvollisuutta siitä, että telekuuntelu kohdistuu vain toimenpiteen kannalta välttämättömiin telepäätelaitteisiin tai -osoitteisiin (ks. HE, s. 43). Tämä voidaan perustelujen mukaan varmistaa edellyttämällä, että pidättämiseen oikeutettu virkamies tekee asiasta erillisen päätöksen, jossa tulee perustella, miksi toimenpiteen kohteeksi on valittu juuri toimenpiteen kohteena olevat teleosoitteet tai telepäätelaitteet (1. lakiehdotuksen 10 luku, 5 § 4 mom. ja 9 § 5 mom.). Esitetyn voidaan arvioida parantavan luottamuksellisen viestinnän suojaa, kun toimenpiteiden kohteena olevat teleosoitteet- ja laitteet tulee nimenomaisesti perustella. Lisäksi on huomioitava, että päätös on pakkokeinolain 10 luvun 65 §:ssä tarkoitetun laillisuusvalvonnan piirissä.
Edelleen perusteluvelvollisuutta ja jälkivalvontaa korostetaan edellyttämällä salaisen pakkokeinon käytöstä ilmoittamista koskevassa pakkokeinolain 10 luvun 60 §:ssä, että telekuuntelua ja televalvontaa koskevassa ilmoituksessa epäillylle on yksilöitävä toimenpiteen kohteena olleet teleosoitteet ja telepäätelaitteet. Sanotulla on saman pykälän 5 momentin johdosta merkitystä myös tuomioistuimen tiedonsaannille, koska epäillylle ilmoittamisesta on jatkossakin samalla kirjallisesti ilmoitettava luvan myöntäneelle tuomioistuimelle. Lisäksi olennainen on jatkossakin pakkokeinolain 10 luvun 58 §, joka sääntelee telekuuntelun keskeyttämistä tilanteissa, joissa telekuuntelu kohdistuu muuhun kuin luvan kohteena olevalta rikoksesta epäillyltä lähtöisin olevaan tai hänelle tarkoitettuun viestiin. Esityksen mukaisesti myös televalvonta lisätään kyseisen säännöksen piiriin. Myös tämän voidaan katsoa vahvistavan luottamuksellisen viestin suojaa.
Hallituksen esitystä ja saamaansa selvitystä sekä perustuslakivaliokunnan asiasta esittämiä huomioita kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta katsoo, että esityksessä omaksuttu ratkaisu telekuuntelun ja televalvonnan päätöksentekomenettelyn osalta on hyväksyttävissä. Valiokunta katsoo oman toimialansa näkökulmasta, että muutoksessa sovitetaan yhteen hyväksyttävällä tavalla käytännön toiminnan muuttuneet tarpeet sekä toisaalta luottamuksellisen viestinnän suoja. Vaikka asian voi olettaa olevan itsestään selvää ehdotetun sääntelyn soveltamisessa, lakivaliokunta korostaa, että 1. lakiehdotuksen 10 luvun 5 §:n 4 momentissa ja 9 §:n 5 momentissa tarkoitetuissa päätöksissä luontevaa on, että toimenpiteen kohteena olevia teleosoitteita tai telepäätelaitteita koskevassa päätöksessä viitataan siihen tuomioistuimen päätökseen, jolla on saatu lupa kyseiselle telepakkokeinolle. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todettuun viitaten lakivaliokunta korostaa, että ehdotetun lainsäädännön johdosta on syytä tarkastella huolellisesti tästä mahdollisesti aiheutuvat muutostarpeet valtioneuvoston asetukseen esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta (122/2014).
Esityksessä ehdotetaan muutoksia pakkokeinolain säännökseen, joka koskee teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimista (1. lakiehdotuksen 10 luku 25 §). Esityksen mukaan pykälän 2 momentista poistetaan rajoitus siitä, että teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimiseksi saadaan käyttää ainoastaan sellaista teknistä laitetta, jota voidaan käyttää pelkästään tähän tarkoitukseen. Toimintaan soveltuvan laitteen ominaisuuksia ei siten jatkossa rajata. Olennaista tämän sijaan on, että pykälän perusteella esitutkintaviranomainen voi muiden edellytysten täyttyessä jatkossakin hankkia teknisillä laitteilla vain teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietoja.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (, s. 4) kiinnittänyt huomiota siihen, että perustuslakivaliokunta on aikaisemmin nimenomaisesti edellyttänyt nyt poistettavaksi ehdotetun kaltaisen rajoituksen lisäämistä poliisilakiin edellytyksenä tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämiselle (, s. 9). Hallituksen esityksessä viitataan perusteluna nyt ehdotetulle muutokselle muun muassa siihen, ettei sääntelyä enää voida pitää perusteltuna. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että ehdotetulle poistolle ei ole esitetty riittäviä perusteluja. Säännös tulee joko säilyttää tältä osin voimassa olevassa muodossaan tai muuten säädösperusteisesti huolehtia valvonnallisin ja teknisin keinoin siitä, että laitetta käytetään vain yksilöintitietojen hankkimiseen. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Edellä todetun valossa lakivaliokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin selostetuin tavoin, että 1. lakiehdotuksen 10 luvun 25 §:n 2 momenttiin ei tehdä esityksessä ehdotettua muutosta, jolla poistetaan rajoitus siitä, että teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimiseksi saadaan käyttää ainoastaan sellaista teknistä laitetta, jota voidaan käyttää pelkästään tähän tarkoitukseen.
Ylimääräisellä tiedolla tarkoitetaan pakkokeinolaissa telekuuntelulla, televalvonnalla, tukiasematietojen hankkimisella ja teknisellä tarkkailulla saatua tietoa, joka ei liity rikokseen tai joka koskee muuta rikosta kuin sitä, jonka tutkintaa varten lupa tai päätös on annettu.
Esityksessä ehdotetaan muutoksia ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevaan sääntelyyn (1. lakiehdotuksen 10 luku 56 §). Esityksessä ehdotetaan, että ylimääräisen tiedon käyttö mahdollistetaan tiettyjen uusien kahden vuoden enimmäisrangaistuksella rangaistavissa olevien rikosten selvittämisessä. Kyseiset rikokset ovat lahjuksen antaminen, lahjominen elinkeinotoiminnassa, lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa, lahjuksen ottaminen, virkasalaisuuden rikkominen, virka-aseman väärinkäyttäminen ja huumausainerikos. Ylimääräisen tiedon käyttämisen edellytykset säilyvät muuten ennallaan. Ylimääräistä tietoa saa ehdotuksen johdosta jatkossa näin ollen käyttää myös, jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja kyse on jostakin mainitusta rikoksesta.
Perustuslakivaliokunta on nyt käsiteltävästä esityksestä antamassaan lausunnossa (, s. 5) aiempaan käytäntöönsä viitaten todennut, että sen mukaan estettä ei ole ollut sille, että ylimääräisen tiedon käyttöä koskevan säännöksen piiriin otetaan joitakin sellaisiakin yksittäisiä rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta mutta jotka kuitenkin vakavuusasteeltaan rinnastuvat muihin ylimääräisen tiedon käyttämisen edellytyksenä oleviin rikoksiin ja jotka täyttävät perustuslain 10 §:ssä luottamuksellisen viestin salaisuuden rajoittamiselle asetetut vaatimukset (, s. 7/I). Perustuslakivaliokunta toteaa suhtautuneensa pidättyvästi ylimääräisen tiedon käytön sallimiseen sellaisten rikosten selvittämisessä, joista säädetty ankarin rangaistus on vähemmän kuin kolme vuotta vankeutta.
Lakivaliokunta toteaa, että nyt käsiteltävän hallituksen esityksen perusteluissa on arvioitu nyt esityksessä pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 2 momenttiin ehdotettujen kahden vuoden enimmäisrangaistuksella rangaistavien rikosten sisällyttämistä säännöksen piiriin (HE, s. 57—58).
Lakivaliokunta katsoo, että asian arvioinnissa huomiota on syytä kiinnittää myös siihen, että jo voimassa oleva perusterikoslista sisältää sinällään rikosnimikkeitä, joiden sisällä voi olla varsin monentasoisia tekoja ja myös paljon käytännössä sakolla rangaistavia tekomuotoja.
Huumausainerikosten sisällyttämistä säännöksen piiriin on perusteltu hallituksen esityksen jaksossa 2. koskien nykytilaa ja sen arviointia (HE, s. 57). Esityksessä todetun lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että voimassa olevaa sääntelyä valmisteltaessa ei perustuslakivaliokunnan mukaan ole ollut estettä sille, että säännöksen piiriin otetaan joitakin sellaisiakin yksittäisiä rikoksia, joiden enimmäisrangaistus on kaksi vuotta vankeutta mutta jotka kuitenkin vakavuusasteeltaan rinnastuvat muihin momentissa tarkoitettuihin rikoksiin ja jotka täyttävät tuolloisessa perustuslain 10 §:n 3 momentissa asetetut vaatimukset siitä, että rikos vaarantaa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta. Huumausainerikosten voidaan perustuslakivaliokunnan vakiintuneen lausuntokäytännön (, s. 54,, s. 2,, s. 3,, s. 3) mukaan katsoa kuuluvan tällaisten yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten piiriin. Perustuslakivaliokunta ei ole tämän esityksen käsittelyn yhteydessä antamassaan lausunnossa antanut lakivaliokunnan käsityksen mukaan erityisesti syytä arvioida tätä peruslähtökohtaa toisin.
Vertailtaessa huumausainerikosta vakavuudeltaan momentissa jo nykyisin mainittuihin rikosnimikkeisiin lakivaliokunta toteaa seuraavaa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on voimassa olevaa lainsäädäntöä säädettäessä tehnyt samankaltaista vertailua esimerkiksi televalvonnan edellytyksiä koskevan pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n osalta ja hyväksynyt siinä yhteydessä, että huumausainerikos sisällytetään yhdeksi televalvonnan mahdollistamista rikosnimikkeistä (,, s. 6—7). Esitutkintaviranomaiselle voidaan pakkokeinolain 10 luvun 6 §:n 2 momentin johdosta antaa lupa kohdistaa televalvontaa rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, tai lainkohdassa erikseen mainitusta rikoksesta, kuten huumausainerikoksesta. Televalvontaa ei sen sijaan säännöksen perusteella saada kohdistaa esimerkiksi perusmuotoiseen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumiseen (rikoslain 17 luvun 1 a §), pahoinpitelyyn (rikoslain 21 luvun 5 §) tai vapaudenriistoon (rikoslain 25 luvun 1 §). Pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 2 momentin perusteella ylimääräistä tietoa kuitenkin saadaan käyttää myös, jos kyse on jostakin edellä mainitusta rikoksesta.
Edellä selostetun perusteella sekä saamaansa selvitystä kokonaisuutena arvioituaan lakivaliokunta katsoo, että huumausainerikoksen sisällyttäminen ylimääräisen tiedon käyttämisen mahdollistavaan pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 2 momentin listaan on hyväksyttävissä.
Ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi myös niin, että tietoa saa käyttää tiettyjen lahjus- ja virkarikosten selvittämisessä. Muutosehdotusta on perusteltu esityksen nykytilaa ja sen arviointia koskevassa jaksossa (HE, s. 57—58). Lakivaliokunta korostaa lisäksi, että tältä osin on merkityksellistä, että osassa virkatoiminnasta on kysymys merkittävästä julkisen vallan välittömästi ihmisiin kohdistuvasta käytöstä. Tällaista vallankäyttöä voi sisältyä esimerkiksi tuomareiden, syyttäjien, poliisien ja vanginvartijoiden tehtäviin. Toisaalta vallankäyttöä sisältyy virkoihin, joissa osallistutaan yhteiskunnan varojen käyttöä koskevaan päätöksentekoon. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskus, jonka tehtävänä on Suomen huoltovarmuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvä suunnittelu ja operatiivinen toiminta, tekee yhteiskunnan turvallisuuden kannalta varsin merkittäviä hankintoja. Selvää on, että esimerkiksi tämänkaltaiseen toimintaan liittyvä korruptiivinen toiminta on varsin monin tavoin haitallista sekä yksittäisille kansalaisille että koko yhteiskunnalle.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan käytännössä korruptioepäilyjä on ilmennyt vireillä olevien törkeiden huumausainerikosten esitutkintojen yhteydessä (ks. myös HE, s. 58). Kyseisiin rikoksiin liittyy tavanomaisesti paljon rahaa, jolloin tekijöiden tarve vaikuttaa viranomaisten toimintaan on usein suuri. Heidän motiivinsa saada tietoa tutkinnassa paljastuneista seikoista on myös merkittävä. Näissä olosuhteissa syntyvää epäilyä esimerkiksi virkasalaisuuden rikkomisesta voidaan pitää hyvin vakavana. Tekijöiden kiinnostuksen kohteena voivat olla esimerkiksi salaisella tiedonhankinnalla saadut tiedot tai valtion turvallisuutta koskevat hyvin tärkeät seikat. Talousrikosten yhteydessä kyse voi olla esimerkiksi suuriin julkisiin hankintoihin liittyvistä tiedoista.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on arvioitu, että Suomessa esiintyvä korruptio on suurelta osin piilorikollisuutta ja viranomaisten tietoon tulee vain osa korruptiivisista rikoksista (Valtioneuvoston periaatepäätös kansalliseksi korruptionvastaiseksi strategiaksi ja toimenpideohjelmaksi 2021—2023, Valtioneuvoston julkaisuja 2021:66, s. 8).
Valiokunnan lausumaehdotus 2 Edellä selostetun valossa lakivaliokunta katsoo kokonaisuutena, että kaikkien hallituksen esityksessä mainittujen rikosten sisällyttäminen ylimääräisen tiedon käyttämisen mahdollistavaan pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 2 momentin listaan on hyväksyttävissä. Valiokunta pitää kuitenkin perustuslakivaliokunnan huomioiden valossa tärkeänä, että ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevien muutosten vaikutuksia ja kohdentumista vakavuusasteeltaan erilaisiin rikoksiin seurataan ja tarvittaessa tarkastellaan sääntelyn muutostarpeita. Valiokunta ehdottaa edellä todetun johdosta lausuman hyväksymistä ().
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty myös ampuma-aserikoksen lisäämistä niiden rikosten listaan, joiden osalta ylimääräistä tietoa voidaan käyttää. Tätä on perusteltu muun muassa laittomien ampuma-aseiden määrän huomattavalla lisääntymisellä.
Edellä mainitun lisäysehdotuksen johdosta lakivaliokunta toteaa, että olennaista uusia perusterikoksia harkittaessa on arvioida, ovatko lisättäviksi ehdotetut rikokset vakavuusasteeltaan muihin momentissa tarkoitettuihin rikoksiin rinnastuvia ja täyttävätkö ne perustuslain 10 §:n 4 momentissa asetetut vaatimukset yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavista rikoksista. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella voidaan arvioida, että rikoslain 41 luvun 1 §:ssä rangaistavaksi säädetty ampuma-aserikos pitää sisällään varsin monenlaisia tekomuotoja. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi ampuma-aselaissa säädetyn pakkausmerkinnän tekemistä koskevan velvollisuuden laiminlyöminen. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ampuma-aserikos ei siksi vakavuudeltaan vaikuttaisi ainakaan kaikilta osin rinnastuvan muihin momentissa tarkoitettuihin rikoksiin. Epäselvää vastaavasti on, täyttäisikö ampuma-aserikos kaikilta osin perustuslain 10 §:n 4 momentissa asetetut vaatimukset yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavista rikoksista. Nyt eduskuntakäsittelyssä käytettävissä olevien selvitysten perusteella ei ole mahdollista kattavasti arvioida edellytysten täyttymistä.
Valiokunnan lausumaehdotus 3 Edellä selostetun valossa lakivaliokunta katsoo, että ehdotettuun ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaan sääntelyyn ei ole perusteltua tässä yhteydessä tehdä muita muutoksia kuin hallituksen esityksessä ehdotetut tarkistukset, jotka lakivaliokunta edellä selostetuin tavoin katsoo olevan hyväksyttävissä. Lakivaliokunta kuitenkin katsoo, että on syytä viivytyksettä selvittää ja arvioida ampuma-aserikoksen lisäämistä rikoksiin, joiden selvittämisessä ylimääräistä tietoa voidaan käyttää, sekä tuoda selvityksen perusteella tarvittavat lainmuutokset eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian. Valiokunta ehdottaa asiaa koskevan lausuman hyväksymistä ().
Hallituksen esityksessä ehdotetaan täsmennyksiä esitutkintalain säännöksiin, jotka koskevat edunvalvojan määräämistä lapselle (2. lakiehdotuksen 4 luvun 8 §).
442/1999 Mainitun 2. lakiehdotuksen 4 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle tai muulle kuulusteltavalle esitutkintaa varten edunvalvoja valvomaan huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan sijasta lapsen etua asiassa, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja tai muu edustaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, hyvinvointialue tai holhoustoimesta annetun lain () 84 §:ssä tarkoitettu holhousviranomainen. Edellä todetun 1 momentin osalta oleellisin muutos on, että säännöksen soveltamisalaa laajennetaan myös muihin alle 18-vuotiaisiin kuin asianosaisiin. Valiokunta pitää ehdotettua 1 momentin tarkistamista perusteltuna.
Edunvalvojan määräämistä koskevassa menettelyssä sovelletaan holhoustoimilain ja oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Holhoustoimilain 79 §:ssä säädetään edunvalvojaa koskevasta väliaikaisesta määräyksestä. Pykälän mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä tai toimintakelpoisuuden rajoittamista, tuomioistuin voi antaa väliaikaisen määräyksen. Jos asiaa ei voida viivyttää, määräys voidaan antaa kuulematta sitä, jonka edun valvomisesta on kysymys, sekä muita 73 §:ssä mainittuja henkilöitä.
Esityksen perusteluissa (HE, s. 79) tuodaan esiin, että rikosprosessin onnistumisen näkökulmasta keskeistä on muun muassa se, että lapselle hankitaan edunvalvoja ja/tai oikeudenkäyntiavustaja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Edunvalvojan määräystä haetaan tai se saadaan usein vasta sitten, kun lasta on jo kuultu esitutkinnassa. Perustelujen mukaan se, että lasta kuullaan esitutkinnassa ilman edunvalvojan ja/tai avustajan läsnäoloa, voi olla uhrin oikeuksien toteutumisen ja rikosprosessin sujuvuuden kannalta ongelmallista. Edunvalvojamääräysten saaminen tehokkaasti silloin, kun se on tarpeen, on yksi osa-alue, jolla lapsiin kohdistuvien rikosten prosessin kestoa voidaan lyhentää.
Lapselle voidaan tarpeen mukaan hakea edunvalvojaa jo varhaisessa esitutkinnan vaiheessa. Esityksen perusteluissa todetuin tavoin (HE, s. 80) holhoustoimilain 79 §:n mukaisesti on mahdollista antaa väliaikainen edunvalvojamääräys ilman asianosaisten kuulemista hyvinkin nopeasti edunvalvojaa koskevan hakemuksen saavuttua tuomioistuimeen. Edunvalvojamääräysten saaminen kestää kuitenkin yhä joissain käräjäoikeuksissa pitkään. Perustelujen mukaan tiedossa ei ole, onko hakemuksissa ollut kyse väliaikaismääräyksistä vai muista tilanteista. Tapausten yksityiskohtia ja niiden käsittelyn kestoon vaikuttaneita tekijöitä olisi esityksen mukaan selvitettävä tarkemmin. Esityksen perustelujen mukaan ongelma ei vaikuta kuitenkaan olevan voimassa olevassa lainsäädännössä. Asiantilan selkiyttämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi väliaikaismääräyksen mahdollisuudesta esityksessä ehdotetaan, että esitutkintalakiin (1. lakiehdotuksen 4 luvun 8 §:n 2 mom.) lisätään informatiivinen viittaus holhoustoimilain 79 §:ään.
Hallituksen esityksen ja saadun selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esityksessä ehdotetun informatiivisen, holhoustoimilain 79 §:ää koskevan viittauksen lisäämistä perusteltuna (1. lakiehdotuksen 4 luvun 8 §:n 2 mom).
872/2011 Esityksessä ehdotetaan muutoksia syyttäjän vaitiolovelvollisuutta ja vaitiolo-oikeutta koskeviin säännöksiin (12. lakiehdotuksen 23 §). Syyttäjälaitoksesta annetun lain 23 §:ssä säädetään Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta ja vaitiolo-oikeudesta. Pykälän 1 momentin mukaan, mitä poliisilain () 7 luvun 1 §:ssä säädetään poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta ja 5 §:ssä ilmaisuvelvollisuudesta, sovelletaan myös Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvaan. Momenttia muutetaan esityksen mukaan siten, että Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluviin sovellettaisiin myös poliisilain 7 luvun 4 §:n mukaista ilmaisuvelvollisuutta oikeudenkäynnissä.
Pykälän 2 momentin mukaan syyttäjällä on vaitiolo-oikeus poliisilain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista, jotka hän on saanut toimiessaan esitutkintalain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuna tutkinnanjohtajana. Syyttäjän vaitiolo-oikeutta laajennetaan esityksessä siten, että jatkossa kaikilla syyttäjillä on vastaava vaitiolo-oikeus kuin tutkinnanjohtajana toimivilla syyttäjillä sekä syyttäjillä heidän vahvistaessaan eurooppalaisen tutkintamääräyksen. Siten momenttia muutetaan niin, että se soveltuu kaikkiin syyttäjiin. Jatkossa kaikilla syyttäjillä on näin ollen vaitiolo-oikeus poliisilain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuista tiedoista. Näitä ovat luottamuksellisia tietoja antaneen henkilöllisyys sekä salassa pidettävät tekniset ja taktiset menetelmät.
Esityksessä on tältä osin siten kyse voimassa olevan oikeuden mukaisen vaitiolo-oikeuden laajentamisesta koskemaan kaikkia syyttäjiä. Esityksen perustelujen mukaan (HE, s. 142) yleisen vaitiolo-oikeuden puuttuminen estää erityisesti tietyissä vakavissa rikoksissa avoimen vuoropuhelun esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän välillä. Vaitiolo-oikeuden laajentaminen kaikkiin syyttäjiin on siten tarpeellista esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän välisen esitutkintayhteistyön tehostamiseksi. Muutoksella edistetään syyttäjän mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon tutkinnassa sekä seurata tutkinnan asianmukaisuutta ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten toteuttamista.
Perustuslakivaliokunta on esityksestä antamassaan lausunnossa (, s. 5—6) viitannut ehdotukseen laajentaa poliisilain 7 luvun 3 §:n mukainen vaitiolo-oikeus koskemaan kaikkia syyttäjiä ja todennut ehdotetun sääntelyn olevan on merkityksellistä perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluu myös se, että syytetty ja hänen puolustajansa saavat tiedon ja mahdollisuuden lausua kaikesta siitä aineistosta, jolla voi olla vaikutusta annettavaan tuomioon (, s. 6/I). Ehdotuksen myötä syyttäjällä voi olla oikeudenkäynnissä sellaista esitutkinnassa saatua tietoa, joka voidaan pitää salassa syytetyltä ja muilta asianosaisilta sekä tuomioistuimelta.
Perustuslakivaliokunnan mukaan nyt ehdotettua sääntelyä perustellaan ennen muuta esitutkintayhteistyön edistämisellä ja syyttäjän roolin vahvistamisella esitutkinnan asianmukaisuuden valvojana. Ehdotuksen perusteluissa on myös tehty varsin laajasti selkoa Europan ihmisoikeustuomioistuimen syytetyn tiedonsaantioikeutta koskevasta käytännöstä samoin kuin seikoista, jotka rajoittavat vaitiolo-oikeuden merkitystä. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan nyt ehdotettu sääntely ei sinänsä muodostu ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä lakivaliokunnan tulee kuitenkin harkita sääntelyn täsmentämistä niin, että vaitiolo-oikeutta käytettäisiin vain tilanteissa, joissa se ei tosiasiallisesti vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista. Lisäksi vaitiolo-oikeutta rajoittavan vaitiolon murtamista koskevan sääntelyn käytännön toteutumisen kannalta tulisi huolehtia siitä, että tuomioistuin samoin kuin syytetty ja hänen puolustajansa saavat tiedon vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Lakivaliokunnan on myös syytä tarkastella ehdotetun sääntelyn suhdetta niin sanottuun tiedonsaantidirektiiviin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä).
Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksen jaksossa 12.8 (HE, s. 156) on käsitelty syyttäjän vaitiolo-oikeutta koskevan ehdotuksen suhdetta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksiin. Ehdotuksessa on lähdetty siitä, että syyttäjän vaitiolo-oikeuden aiheuttamat poikkeamat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksistä ovat vähäisiä ja ne ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössään luomien edellytysten mukaiset. Asianosaisjulkisuuden toteutumiseen lainsäädäntömuutoksilla ei ole vaikutusta.
Sen sijaan kyse on vähäisestä poikkeuksesta syytetyn ja syyttäjän tasavertaisuutta koskevaan vaatimukseen. Lähtökohtana on edelleen, että oikeutta käydään avoimesti, tasapuolisesti ja saman oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jolloin kaikki asiaan vaikuttavat seikat on saatettava asianosaisten tietoon. Näytön puute johtaa epävarmuustilanteessa asian ratkaisemiseen vastaajan eduksi. Jos esimerkiksi valeostajan tai peitehenkilönä toimineen henkilöllisyyttä ei voida ilmaista, tuomioistuimen harkittavaksi tulee, mikä merkitys ilmaisematta jättämisellä on näytön arvioinnin ja asian lopputuloksen kannalta. Syyttäjän tulee myös ottaa tämä syyteharkinnassaan näytön riittävyyttä arvioidessaan huomioon. Syyttäjillä on lisäksi yleinen velvollisuus ottaa myös asianosaisten oikeusturva huomioon hoitaessaan syyteasiaa (Syyttäjälaitoksesta annetun lain 9 §).
Edellä todetun perusteella voidaan katsoa, että vaitiolo-oikeuden käyttämistä ohjataan jo ehdotetussa muodossa perustuslakivaliokunnan mainitsemiin tilanteisiin, joissa se ei tosiasiallisesti vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja puolustautumisoikeuksien toteutumista. Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että syyttäjiin sovelletaan jatkossa myös poliisilain 7 luvun 4 §:ää. Kyseisen pykälän nojalla tuomioistuin voi määrätä ilmaistavaksi vaitiolo-oikeuden piiriin kuuluvan tiedon, jos ilmoittamatta jättäminen voisi loukata asianosaisen oikeutta puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä. Säännös on rajattu rikoksiin, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, taikka sellaisen rikoksen yritykseen tai osallisuuteen siihen. Ilmaisuvelvollisuuden tarkoituksena on turvata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen.
Lakivaliokunta katsoo, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset ja syytetyn oikeusturva tulevat riittävällä tavalla huomioon otetuiksi voimassa olevan ja ehdotetun sääntelyn muodostaman kokonaisuuden puitteissa. Huomioon on otettava myös, että jo voimassa olevassa rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetun lain 25 §:ssä on säädetty syyttäjän vaitiolo-oikeudesta.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan tuonut esiin, että vaitiolo-oikeutta rajoittavan vaitiolon murtamista koskevan sääntelyn käytännön toteutumisen kannalta tulisi huolehtia siitä, että tuomioistuin samoin kuin syytetty ja hänen puolustajansa saavat tiedon vaitiolo-oikeuden käyttämisestä. Tältä osin lakivaliokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että syytetty ja tuomioistuin saanevat tiedon syyttäjän vaitiolo-oikeuden käyttämisestä käytännössä tavallisimmin silloin, kun oikeudenkäynnissä syyttäjälle esitetty kysymys koskee vaitiolo-oikeuden piiriin kuuluvaa tietoa ja syyttäjä vetoaa vaitiolo-oikeuteensa. Ehdotetulla sääntelyllä ei ole tarkoitus vaikuttaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin lähtökohtiin. Lähtökohtana on edelleen, että oikeutta käydään avoimesti, tasapuolisesti ja saman oikeudenkäyntiaineiston perusteella, jolloin kaikki asiaan vaikuttavat seikat on saatettava asianosaisten tietoon. Asianosaisen tiedonsaannista esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä säädetään esitutkintalaissa, pakkokeinolaissa ja oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetussa laissa. Ehdotetulla sääntelyllä ei muuteta mainitun sääntelyn mukaista asianosaisen tiedonsaantioikeutta.
Perustuslakivaliokunta on edelleen lausunnossaan nostanut esiin tarpeen tarkastella ehdotetun sääntelyn suhdetta niin sanottuun tiedonsaantidirektiiviin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/13/EU tiedonsaantioikeudesta rikosoikeudellisissa menettelyissä).
Nyt käsiteltävässä ehdotuksessa ei esitetä muutoksia mainittuihin säännöksiin, jotka vastaavat direktiivin oikeutta tutustua asiaan liittyvään aineistoon koskevaa 7 artiklaa. Valiokunnan saaman selvityksen perusteella syyttäjän vaitiolo-oikeutta koskevalla ehdotuksella ei ole vaikutusta tiedonsaantioikeusdirektiivin 7 artiklan mukaisen tiedonsaantioikeuden toteutumiseen.
Hallituksen esityksen ja saamansa selvityksen perusteella lakivaliokunta pitää esityksessä ehdotettua syyttäjän vaitiolo-oikeuden laajentamista koskevaa sääntelyä hyväksyttävänä sekä perusteltuna.
Pakkokeinolain 3 luvun 8 § koskee vangitsemisasiassa esitettävää selvitystä. Pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Esityksen perusteluissa (HE, s. 89) selostetuin tavoin Suomen lainsäädännön katsotaan täyttävän ns. tiedonsaantidirektiivin (2012/13/EU) 7 artiklan 1 kohdan vaatimukset. Pakkokeinolain 3 luvun 8 §:n käytännön soveltamiseen liittyen lakivaliokunta kuitenkin muistuttaa direktiivin 7 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, jonka mukaan "Jos henkilö pidätetään ja hän menettää vapautensa jossain rikosoikeudellisten menettelyjen vaiheessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että pidätetyn henkilön tai hänen avustajansa käyttöön annetaan toimivaltaisten viranomaisten hallussa olevat kyseiseen tapaukseen liittyvät asiakirjat, jotka ovat välttämättömiä pidätyksen tai vapaudenmenetyksen laillisuuden riitauttamiseksi tehokkaasti kansallisen oikeuden mukaisesti."
Hallituksen esityksen valiokuntakäsittelyssä ovat nousseet esiin myös lähdesuojaan liittyvät kysymykset. Valiokunta korostaa korkeimman oikeuden lähdesuojaa koskevan ratkaisukäytännön huomioimista viranomaistoiminnassa ja pakkokeinolakia sovellettaessa (esim. KKO 2019:67, KKO 2019:112 ja KKO 2021:19).
Nyt käsiteltävää hallituksen esitystä koskevassa valiokuntakuulemisessa on esitetty näkemyksiä useista muun muassa pakkokeinolakia koskevista uudistamistarpeista, joita ei ole sisällytetty nyt käsiteltävään hallituksen esitykseen. Eräänä esimerkkinä pakkokeinoja koskevan muutoksenhakujärjestelmän kokonaistarkastelun tarve liittyen prosessuaalisen kantelun käyttöalan laajentumiseen ja sen vaikutuksiin. Yhteydenpidon rajoittamisen valvontaan sekä ylimääräisen tiedon käyttöön liittyviä jatkoarviointitarpeita valiokunta on käsitellyt edellä yleisperusteluissa ja ehdottanut niiden osalta hyväksyttäviksi lausumia.
HaVL 37/2022 vpHaVL 37/2022 vp
Lakialoitteessa LA 91/2020 vp ehdotetaan pakkokeinolain 10 luvun 56 §:n 2 momentin muuttamista siten, että ylimääräistä tietoa saisi käyttää rikoksen selvittämisessä myös, jos tieto koskee huumausainerikosta.
hylätään Lakivaliokunta toteaa, että lakialoitteessa ehdotettu muutos tulee asiallisesti toteutetuksi käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetulla muutoksella (1. lakiehdotus, 10 luku 56 § 2 mom. 10 kohta). Edellä todetun perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että lakialoite.
Lakialoitteessa LA 57/2021 vp ehdotetaan pakkokeinolain 10 luvun 3 §:ää muutettavaksi siten, että esitutkintaviranomaiselle voitaisiin antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen myös törkeän ampuma-aserikoksen esitutkinnassa.
hylätään Lakivaliokunta toteaa, että lakialoitteessa ehdotettu muutos tulee asiallisesti toteutetuksi käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetulla muutoksella (1. lakiehdotus, 10 luku 3 § 2 mom. 16 kohta). Edellä todetun perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että lakialoite.
Yksityiskohtaiset perustelut
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1.
Laki pakkokeinolain muuttamisesta
10. luku. Salaiset pakkokeinot
14 §. Peitelty tiedonhankinta ja sen edellytykset.
25 §. Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen.
52 §. Kuuntelu- ja katselukiellot.
63 §. Viestinnän välittäjän avustamisvelvollisuus ja pääsy eräisiin tiloihin. (Uusi)
Esityksen mukaan pykälään lisätään uusi 4 momentti, jonka mukaan poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos saavat kohdistaa epäiltyyn peiteltyä tiedonhankintaa tietoverkossa, jos tätä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai jos kysymyksessä on rikoslain 17 luvun 19 §:ssä tarkoitettu rikos.
723/2022 4 momentista Edellä mainitussa uudessa 4 momentissa mainittu rikoslain 17 luvun 19 § on kumottu 1.1.2023 alkaen lailla. Asiallisesti vastaavista teoista on 1.1.2023 alkaen säädetty rikoslain 20 luvun 21 §:ssä, jossa enimmäisrangaistus on korotettu kahteen vuoteen vankeutta. Näin ollen ehdotetun momentin alkuosa ("säädetty ankarin rangaistus on kaksi vuotta vankeutta") kattaa jo esityksessä erikseen mainitun kriminalisoinnin. Erillismaininta tästä kriminalisoinnista uudessa 4 momentissa on valiokunnan käsityksen mukaan siten tarpeeton. Edellä todetun valossa lakivaliokunta ehdottaa, ettäpoistetaan muotoilu "tai jos kysymyksessä on rikoslain 17 luvun 19 §:ssä tarkoitettu rikos".
Esityksen mukaan pykälän 2 momentista poistetaan rajoitus siitä, että teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkimiseksi saadaan käyttää ainoastaan sellaista teknistä laitetta, jota voidaan käyttää pelkästään tähän tarkoitukseen.
PeVL 98/2022 vpPeVL 98/2022 vp
460/2003 2 momentin 3 kohdan Esityksessä ehdotetaan kuuntelu- ja katselukieltoja koskevan pykälän muuttamista. Lakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että pykälän 2 momentin 3 kohdassa käytetään vanhasta säädöstekstistä peräisin olevaa muotoilua "ohjelmatoimittajan harjoittaja". Mainittu kohta viittaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:ssä tarkoitettuun lähdesuojaan, jossa käytetään muotoilua "ohjelmatoiminnan harjoittaja". Edellä todetun valossa ja jotta lakiehdotuksen muotoilu on yhdenmukainen myös sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain () kanssa, lakivaliokunta ehdottaa 52 §:ntarkistamista siten, että muotoilu "ohjelmatoimittajan harjoittaja" korvataan muotoilulla "ohjelmatoiminnan harjoittaja".
63 §:ää
otsikkoa
Pykälä sisältää säännökset teleyrityksen avustamisvelvollisuudesta ja pääsystä eräisiin tiloihin. Kyseistä pykälää ei esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Jotta mainitun pykälän muotoilut olisivat linjassa pakkokeinolain muuhun sääntelyyn ehdotettujen muutosten kanssa, lakivaliokunta ehdottaa, ettäsekä pykäläntarkistetaan siten, että "teleyrityksen" sijasta viitataan "viestinnän välittäjään".
2.
Laki esitutkintalain muuttamisesta
2. luku. Esitutkintaan osalliset
4 §. Erityiset tutkintajärjestelyt.
459/1973 Pykälässä säädetään erityisistä tutkintajärjestelyistä. Esityksessä pykälään ehdotetaan uutta 2 momenttia, jonka mukaan syyttäjä johtaa esitutkintaa, kun kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain () 7 §:n 3 momentin perusteella syyttäjälle ilmoitetussa kuolemantapauksessa epäillään poliisin palveluksessa olevan henkilön syyllistyneen rikokseen. Lakivaliokunta pitää ehdotettua uutta 2 momenttia lähtökohtaisesti perusteltuna.
2 momentin 459/1973 Kyseisen pykälän poliisimiehiä koskevassa voimassa olevassa 1 momentissa käytetään poliisimiehen osalta muotoilua " jos poliisimiehen epäillään tehneen rikoksen". Jotta ehdotettu 2 momentti on paremmin linjassa 1 momentin muotoilun ja syyttömyysolettaman kanssa, lakivaliokunta ehdottaa,tarkistamista kuulumaan siten, että sen mukaan syyttäjä johtaa esitutkintaa, kun kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain () 7 §:n 3 momentin perusteella syyttäjälle ilmoitetussa kuolemantapauksessa poliisin palveluksessa olevan henkilön epäillään tehneen rikoksen.
Lainsäädäntömuutos
Valiokunnan muutosehdotukset
1.
Laki
pakkokeinolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan pakkokeinolain (806/2011) 5 luvun 9 §, sellaisena kuin se on osaksi laissa 101/2018,
muutetaan
momentti, 63 §
2 luvun 1 §:n 2 momentti ja 10 §, 3 luvun 14 §:n 2 momentti, 15 §:n 1 momentti ja 16 §:n 1 momentti, 4 luvun 1 , 2 ja 4 §, 5 luvun 4 §:n otsikko, 6 §:n 1 momentti, 7, 8 ja 10 §, 6 luvun 2 §:n 2 momentti, 4 §, 5 §:n 1 momentti ja 8 §:n 2 momentti, 7 luvun 4 §:n 1 momentti, 12 §:n 2 momentti, 14, 15 ja 21 § sekä 23 §:n otsikko, 8 luvun 14 §:n otsikko, 18 §:n otsikko ja 23 §, 9 luvun 3 §:n 1 momentti, 10 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentti, 4 §:n 1 momentti, 5 §, 6 §:n 1 momentti, 7 §:n 2 momentti, 9 ja 14 §, 15 §:n 1 momentti, 16 §:n 2 momentti, 23 §:n 2 momentti, 25 §:n 2 momentti, 27 §:n 2 momentti, 28 §:n 2 momentti, 29 §:n 1 momentti, 31 §:n 1 momentti, 35 §:n 1 momentti, 39 §:n 1 momentti, 40 §:n 1 momentti, 42 §:n 1 momentti, 43 §:n 3 momentti, 48 §:n 1 momentti, 52 §, 56 §:n 2 momentti, 57 ja 58 §, 60 §:n 1ja 65 §:n 1 momentti sekä 11 luvun 4 §:n 1 momentin 8 kohta,
sellaisina kuin niistä ovat 4 luvun 1 § osaksi laissa 396/2015, 4 luvun 4 § osaksi laissa 232/2022, 5 luvun 6 §:n 1 momentti laissa 101/2018, 5 luvun 8 § osaksi laissa 101/2018, 6 luvun 4 § ja 7 luvun 14 ja 15 § osaksi laissa 357/2016, 7 luvun 21 § osaksi laeissa 434/2017 ja 899/2020, 10 luvun 3 §:n 1 momentti, 6 §:n 1 momentti ja 39 §:n 1 momentti laissa 587/2019, 10 luvun 3 §:n 2 momentti laeissa 1268/2021 ja 732/2022, 10 luvun 5 ja 9 § osaksi laissa 1146/2013, 10 luvun 14 § osaksi laeissa 628/2015 ja 1268/2021, 10 luvun 15 §:n 1 momentti ja 40 §:n 1 momentti laissa 628/2015, 10 luvun 27 §:n 2 momentti laissa 732/2022, 10 luvun 48 §:n 1 momentti ja 65 §:n 1 momentti laissa 112/2018, 10 luvun 52 § laissa 737/2015, 10 luvun 56 §:n 2 momentti, 58 § ja 60 §:n 1 momentti laissa 1146/2013, 10 luvun 57 § laeissa 112/2018 ja 624/2019 sekä 11 luvun 4 §:n 1 momentin 8 kohta laissa 509/2019, ja
lisätään 5 lukuun uusi 5 a §, 8 luvun 18 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1146/2013, uusi 4 momentti, 8 lukuun uusi 29 a §, 10 luvun 7 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 875/2018, uusi 3 momentti, 10 luvun 15 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 628/2015, uusi 4 momentti,10 luvun 38 §:ään uusi 3 momentti sekä 11 lukuun uusi 1 b ja 2 a § seuraavasti:
2 luku
Kiinniottaminen, pidättäminen, vangitseminen ja tutkinta-aresti
1 §
Poliisimiehen kiinniotto-oikeus
Poliisimies saa myös ottaa kiinni rikoksesta epäillyn, joka on määrätty pidätettäväksi, vangittavaksi tai otettavaksi kiinni tehostetun matkustuskiellon valvonnassa käytettävien välineiden kiinnitystä varten. Poliisimies saa lisäksi ottaa tuomioistuimen pääkäsittelyn tai päätösharkinnan aikana kiinni vastaajan, jonka vangitsemista on vaadittu tuomitsemisen yhteydessä, jos kiinniottaminen on tarpeen hänen poistumisensa estämiseksi.
10 §
Pidättämisestä ilmoittaminen ja pidättämistä koskeva päätös
Pidätetylle on ilmoitettava pidättämisen syy viipymättä, kun päätös pidättämisestä on tehty tai hänet on otettu pidättämismääräyksen perusteella kiinni.
Ilmoittamisesta pidättämisestä pidätetyn läheiselle tai muulle henkilölle säädetään poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 2 luvun 2 §:n 2 momentissa.
Pidättämisestä on tehtävä kirjallinen päätös, jossa lyhyesti mainitaan tiedot rikoksesta, josta pidätettyä epäillään, ja pidättämisen peruste. Pidättämistä koskevasta päätöksestä on ilman aiheetonta viivytystä toimitettava jäljennös pidätetylle.
3 luku
Tuomioistuinmenettely vangitsemisasioissa
14 §
Määräajan asettaminen syytteen nostamista varten
Jos syytteen nostamiselle määrätty aika osoittautuu liian lyhyeksi, tuomioistuin, joka käsittelee syytteen, voi syyttäjän viimeistään neljä päivää ennen määräajan päättymistä tekemästä pyynnöstä pidentää määräaikaa. Tuomioistuimen on otettava asia käsiteltäväksi viipymättä ja ratkaistava se määräajan kuluessa. Vangitulle ja hänen avustajalleen on varattava tilaisuus tulla kuulluiksi pyynnöstä. Vangittua on kuultava henkilökohtaisesti, jos hän niin haluaa. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi ja vangittu suostuu käsittelytapaa koskevaan pyyntöön.
15 §
Vangitsemisasian uudelleen käsittely
Jos rikoksesta epäilty on vangittu, sen tuomioistuimen, joka käsittelee syytteen, on vangitun pyynnöstä otettava vangitsemisasia tuomion antamiseen asti uudelleen käsiteltäväksi viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua pyynnön esittämisestä. Ennen syytteen nostamista asia saadaan käsitellä uudelleen myös siinä käräjäoikeudessa, jonka tuomiopiiriin säilyttämispaikkakunta kuuluu. Vangitsemisasiaa ei kuitenkaan tarvitse ottaa uudelleen käsiteltäväksi aikaisemmin kuin kahden viikon kuluttua asian edellisestä käsittelystä. Jos pääkäsittelyä on lykätty vastaajan mielentilan tutkimisen johdosta, kyseisen vastaajan vangitsemisasiaa ei tarvitse ottaa uudelleen käsiteltäväksi pääkäsittelyn lykkäämisen aikana.
16 §
Vangittuna pitämisestä määrääminen eräissä tapauksissa
Jos tuomioistuin peruuttaa tai lykkää pääkäsittelyn taikka määrää toimitettavaksi uuden pääkäsittelyn asiassa, jossa vastaaja on vangittuna, on sen samalla päätettävä, onko 2 luvun 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä pitää hänet edelleen vangittuna.
4 luku
Yhteydenpidon rajoittaminen
1 §
Yhteydenpidon rajoittamisen edellytykset
Esitutkinnan ollessa kesken voidaan rajoittaa kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin yhteydenpitoa tiettyyn muuhun henkilöön, jos on syytä epäillä, että yhteydenpito vaarantaa kiinniottamisen, pidättämisen tai tutkintavankeuden tarkoituksen. Yhteydenpitoa voidaan rajoittaa myös syyteharkinnan ja oikeudenkäynnin ollessa kesken, jos on perusteltua syytä epäillä, että yhteydenpito vakavasti vaarantaa tutkintavankeuden tarkoituksen.
Yhteydenpitoa voidaan erityisen painavista syistä rajoittaa yleisesti muiden henkilöiden kanssa nimeämättä henkilöitä, joihin yhteydenpitoa rajoitetaan. Yhteydenpitorajoitus on tällöin voimassa enintään 60 päivän ajan vapaudenmenetyksen alkamisesta. Tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen viimeistään viikkoa ennen määräajan päättymistä tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa enintään 30 päivällä kerrallaan. Tuomioistuimen on otettava määräajan pidentämistä koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja ratkaistava se määräajan kuluessa. Yhteydenpitorajoituksen kohteena olevalle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vaatimuksesta. Muilta osin asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä 3 luvun 6 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään vangitsemisasian käsittelystä.
Yhteydenpitoa ei saa rajoittaa oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 tai 5 momentissa tarkoitetun asianajajan, julkisen oikeusavustajan tai luvan saaneen oikeudenkäyntiavustajan kanssa. Yhteydenpitoa ei saa rajoittaa myöskään säilytystilan tai vankilan henkilökunnan, säilytystilan tai vankilan henkilökunnan toimintaa valvovan viranomaisen, sellaisen ihmisoikeuksien toteutumista valvovan toimielimen, jolle vapautensa menettäneellä on kansainvälisten sopimusten mukaan valitus- tai kanteluoikeus taikka muun viranomaisen kanssa. Yhteydenpitoa lähiomaisen tai muun läheisen kanssa ja yhteydenpitoa tutkintavankeuslain (768/2005) 9 luvun 12 §:ssä tarkoitetun edustuston kanssa saa rajoittaa ainoastaan rikoksen selvittämiseen liittyvistä erityisen painavista syistä. Yhteydenpitoa lähiomaiseen saa rajoittaa vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä kiinniottamisen, pidättämisen tai tutkintavankeuden tarkoituksen toteuttamiseksi.
Yhteydenpitoa ei saa rajoittaa enempää eikä pitempään kuin on välttämätöntä.
2 §
Yhteydenpidon rajoittamisen sisältö
Kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin kirjeenvaihto, puhelimen käyttö, tapaamiset ja muu yhteydenpito tai yhdessäolo estetään sellaisten henkilöiden kanssa, joihin yhteydenpitoa on rajoitettu. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että yhteydenpito rajoituksesta huolimatta sallitaan yhdellä tai useammalla yhteydenpitotavoista.
Jos kirjettä, muuta postilähetystä tai viestiä ei toimiteta perille 1 momentissa tarkoitetun yhteydenpitorajoituksen vuoksi, asiasta on annettava viipymättä tieto lähettäjälle, jollei se vaaranna yhteydenpitorajoituksen tarkoitusta. Asiasta on lisäksi annettava viipymättä tieto vastaanottajalle, jos kyseessä on yhteydenpitorajoituksen kohteena oleva henkilö ja jollei se vaaranna yhteydenpitorajoituksen tarkoitusta. Kirje, muu postilähetys tai viesti, jota ei toimiteta perille, on palautettava lähettäjälle tai annettava vapautensa menettäneelle yhteydenpitorajoituksen päätyttyä.
Kiinni otetun, pidätetyn ja tutkintavangin yhteydenpidon valvonnassa noudatetaan tutkintavankeuslain 8 ja 9 luvun sekä poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 6 ja 7 luvun säännöksiä kirjeenvaihdon, puhelujen, sähköisen yhteydenpidon ja tapaamisten valvonnasta.
4 §
Yhteydenpidon rajoittamisesta päättäminen
Yhteydenpidon rajoittamisesta kiinniottamisen ja pidättämisen aikana päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Tutkintavankeuteen liittyvästä yhteydenpidon rajoittamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta päättää pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tai vankilan yksikönpäällikön esityksestä vangitsemisesta päättävä tuomioistuin. Yhteydenpidon rajoittamisesta voi ennen tuomioistuimen ratkaisua väliaikaisesti päättää pidättämiseen oikeutetun virkamiehen esityksestä vankilan yksikönpäällikkö tai, jos tutkintavanki on sijoitettu poliisin säilytystilaan, pidättämiseen oikeutettu virkamies.
Jos tuomioistuin 3 luvun 9 §:n nojalla lykkää pidätetyn vangitsemista koskevan asian käsittelyä, sen tulee päättää pidätetylle määrätyn väliaikaisen yhteydenpitorajoituksen voimassa pitämisestä tai muuttamisesta. Yhteydenpitorajoitus ja sen perusteet on otettava uudelleen käsiteltäviksi 3 luvun 15 §:ssä tarkoitetun vangitsemisasian uudelleen käsittelyn yhteydessä.
Yhteydenpidon rajoittamisesta 2 luvun 11 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa päättää syyttäjän esityksestä vangitsemisesta päättävä tuomioistuin.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun yhteydenpidon rajoittamisesta päättävän tai sen esittämiseen oikeutetun virkamiehen on viipymättä poistettava yhteydenpitorajoitus siltä osin kuin edellytyksiä sille ei enää ole.
Yhteydenpitorajoitusta koskevasta päätöksestä on ilmoitettava Rikosseuraamuslaitokselle.
5 luku
Matkustuskielto
4 §
Matkustuskiellosta päättävä viranomainen ja matkustuskieltoa koskeva harkinta
5 a §
Tehostetun matkustuskiellon valvonnassa käytettävien välineiden kiinnitys
Tuomioistuin voi määrätä tehostettuun matkustuskieltoon määrätyn saapumaan vankilaan, yhdyskuntaseuraamustoimistoon tai muuhun tarkoitukseen soveltuvaan paikkaan 2 luvun 12 d §:ssä tarkoitettujen tehostetun matkustuskiellon valvonnassa käytettävien teknisten välineiden kiinnitykseen.
Tuomioistuin voi määrätä tehostettuun matkustuskieltoon määrätyn otettavaksi tai pidettäväksi kiinni 1 momentissa tarkoitetun kiinnityksen valmistumiseen asti, jos kiinnitys voidaan suorittaa välittömästi määräyksen antamisen jälkeen.
6 §
Poikkeuslupa
Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa yksittäistapauksessa perustellusta syystä myöntää matkustuskieltoon määrätylle luvan vähäiseen poikkeamiseen matkustuskieltopäätöksessä määrätystä velvollisuudesta. Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa perustellusta syystä ja tutkinnanjohtajaa mahdollisuuksien mukaan kuultuaan yksittäistapauksessa myöntää luvan vähäiseen poikkeamiseen tehostettua matkustuskieltoa koskevassa päätöksessä asetetusta velvollisuudesta, jos kysymys ei ole tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättyjä valvontatoimia koskevan puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain (620/2012) mukaisesta tehostettua matkustuskieltoa koskevasta päätöksestä. Tehostettua matkustuskieltoa koskevasta poikkeusluvasta on viipymättä ilmoitettava Rikosseuraamuslaitokselle.
7 §
Matkustuskieltopäätöksen sisällön muuttaminen
Matkustuskieltopäätöksen 2 tai 2 a §:ssä tarkoitettua sisältöä saadaan muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tai muuten tärkeästä syystä muuttaa. Muuttamisessa noudatetaan 4 §:n säännöksiä matkustuskiellosta päättävästä viranomaisesta. Pidättämiseen oikeutettu virkamies voi kuitenkin aina päättää matkustuskieltopäätöksen sisällön lieventämisestä, jos matkustuskieltoon määrätty suostuu tähän ja jos kysymys ei ole tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättyjä valvontatoimia koskevan puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain mukaisesta tehostettua matkustuskieltoa koskevasta päätöksestä.
8 §
Matkustuskiellon voimassaolo ja kumoaminen
Ennen syytteen nostamista määrätty matkustuskielto on voimassa pääkäsittelyyn asti, jollei sitä ole määrätty päättymään aikaisemmin tai sitä aikaisemmin erikseen kumota. Matkustuskielto on kumottava kokonaan tai osittain heti, kun edellytyksiä sen voimassa pitämiseen sellaisenaan ei enää ole. Kumoamisesta voi päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies, vaikka matkustuskielto olisi tuomioistuimen määräämä.
Matkustuskieltoon määrätyllä on jo ennen syytteen nostamista oikeus saattaa kysymys pidättämiseen oikeutetun virkamiehen määräämän matkustuskiellon voimassa pitämisestä tuomioistuimen tutkittavaksi. Vaatimus on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle. Tuomioistuimen on kumottava kielto kokonaan tai osittain, jos se varattuaan asianomaiselle pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle tilaisuuden tulla kuulluksi katsoo, ettei matkustuskiellon pitämiseen sellaisenaan voimassa ole edellytyksiä. Tuomioistuimen määräämän matkustuskiellon uudelleen käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin 3 luvun 15 §:n 1 momentissa säädettyä.
Kun tuomioistuin peruuttaa tai lykkää pääkäsittelyn asiassa, jossa vastaaja on matkustuskiellossa, sen on määrättävä, onko matkustuskielto pidettävä voimassa.
Ratkaistessaan syyteasian tuomioistuin saa määrätä vastaajan 1 §:ssä tarkoitettuun matkustuskieltoon tai hänelle määrätyn tällaisen matkustuskiellon pidettäväksi edelleen voimassa vain, jos hänet tuomitaan ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Vapaana oleva vastaaja saadaan määrätä tällaiseen matkustuskieltoon vain syyttäjän tai vastaajalle rangaistusta vaatineen asianomistajan vaatimuksesta. Tuomioistuin saa omasta aloitteestaan määrätä vangitun tai vangittavaksi vaaditun vangitsemisen sijasta edellä tarkoitettuun matkustuskieltoon. Matkustuskielto on tällöin voimassa, kunnes rangaistuksen täytäntöönpano alkaa tai ylempi tuomioistuin toisin määrää.
10 §
Matkustuskiellon rikkomisen seuraamukset
Jos matkustuskieltoon määrätty rikkoo matkustuskieltopäätöksessä määrättyjä velvoitteita, toimii vastoin 5 a §:n 1 momentissa tarkoitettua tuomioistuimen määräystä saapua teknisten välineiden kiinnitykseen, irrottaa tai tekee toimintakyvyttömäksi tehostetun matkustuskiellon valvomiseksi hänen ylleen kiinnitetyn tai haltuunsa annetun teknisen välineen taikka pakenee, ryhtyy valmistelemaan pakoa, vaikeuttaa asian selvittämistä tai jatkaa rikollista toimintaa, matkustuskieltopäätöksen 2 tai 2 a §:ssä tarkoitettua sisältöä saadaan muuttaa tai hänet saadaan matkustuskiellon sijasta pidättää tai vangita. Jos hänelle tuomittu ehdoton vankeusrangaistus on jo tullut täytäntöönpanokelpoiseksi, se saadaan panna heti täytäntöön.
6 luku
Vakuustakavarikko
2 §
Vakuustakavarikosta päättäminen
Ennen syytteen vireille tuloa vaatimuksen omaisuuden panemisesta vakuustakavarikkoon voi tehdä pidättämiseen oikeutettu virkamies. Jollei tätä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana, ennen vaatimuksen tekemistä siitä on ilmoitettava syyttäjälle, joka voi ottaa päätettäväkseen kysymyksen vaatimuksen tekemisestä. Syytteen vireille tultua vaatimuksen voi tehdä syyttäjä ja itselleen tulevan vahingonkorvauksen tai hyvityksen maksamisen turvaamiseksi myös asianomistaja.
4 §
Toimenpiteen kumoaminen
Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on kumottava väliaikainen vakuustakavarikko ennen tuomioistuinkäsittelyä ja tuomioistuimen on kumottava vakuustakavarikko, kun turvaamistoimea ei enää ole syytä pitää voimassa. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on tehtävä tuomioistuimelle esitys vakuustakavarikon kumoamisesta, jos sen edellytyksiä ei enää ole. Väliaikainen vakuustakavarikko ja vakuustakavarikko säilyvät voimassa, vaikka sakon, vahingonkorvauksen, hyvityksen tai menetettäväksi tuomittavan rahamäärän maksamisen vakuudeksi asetetaan ulosottokaaren 8 luvun 3 §:ssä tarkoitettu vakuus.
Tuomioistuimen on kumottava vakuustakavarikko myös, jollei syytettä nosteta tai menettämisseuraamusta koskevaa vaatimusta panna vireille neljän kuukauden kuluessa vakuustakavarikkoa koskevan määräyksen antamisesta. Tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen viimeistään kaksi viikkoa ennen määräajan päättymistä tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa enintään neljällä kuukaudella kerrallaan, jos vakuustakavarikon edellytykset ovat edelleen olemassa eikä vakuustakavarikon voimassapitäminen vakuustakavarikon peruste ja siitä aiheutuva haitta huomioon ottaen ole kohtuutonta. Kysymyksessä olevan rikosasian laatuun ja selvittämiseen liittyvien erityisten syiden vuoksi määräaikaa voidaan pidentää enintään vuosi kerrallaan tai päättää, että vakuustakavarikko on voimassa toistaiseksi. Tuomioistuimen on otettava määräajan pidentämistä koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja ratkaistava se määräajan kuluessa. Sellaiselle henkilölle, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi määräajan pidentämistä koskevan asian käsittelyn yhteydessä. Asia voidaan kuitenkin ratkaista sanottua henkilöä kuulematta, jollei häntä tavoiteta. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi ja sanottu henkilö suostuu käsittelytapaa koskevaan pyyntöön.
5 §
Vakuustakavarikon uudelleen käsittely
Sen vaatimuksesta, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko vakuustakavarikko pidettävä voimassa. Vaatimus on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle. Vakuustakavarikkoa ei kuitenkaan tarvitse ottaa uudelleen käsiteltäväksi aikaisemmin kuin kahden kuukauden kuluttua asian edellisestä käsittelystä.
8 §
Vakuustakavarikosta päättäminen vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta
Vakuustakavarikosta 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa päättää sen paikkakunnan käräjäoikeus, missä vastaajalla on omaisuutta, joka voidaan panna vakuustakavarikkoon, tai missä asian käsittely muuten voi tarkoituksenmukaisesti tapahtua. Kun tuomioistuin päättää panna omaisuutta vakuustakavarikkoon, sen on samalla asetettava määräaika, jonka vakuustakavarikko on voimassa. Tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen viimeistään viikkoa ennen määräajan päättymistä tekemästä pyynnöstä pidentää tätä aikaa. Tuomioistuimen on otettava määräajan pidentämistä koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja ratkaistava se määräajan kuluessa. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi ja vastaaja suostuu käsittelytapaa koskevaan pyyntöön.
7 luku
Takavarikoiminen ja asiakirjan jäljentäminen
4 §
Telekuunteluun, televalvontaan ja tukiasematietoihin liittyvät takavarikoimis- ja jäljentämiskiellot
Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (917/2014) 3 §:n 36 kohdassa tarkoitetun viestinnän välittäjän hallusta ei saa takavarikoida tai jäljentää asiakirjaa tai dataa, joka sisältää tämän lain 10 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuun välitettävänä olleeseen viestiin liittyviä tietoja, mainitun luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja viestiin liittyviä välitystietoja tai mainitun luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tukiasematietoja.
12 §
Pöytäkirja
Jäljennös pöytäkirjasta on viivytyksettä toimitettava sille, jonka esine, omaisuus tai asiakirja on takavarikoitu tai jäljennetty, sekä tarvittaessa sille, jonka hallusta esine, omaisuus tai asiakirja on takavarikoitu. Pöytäkirjan jäljennöstä ei toimiteta sinä aikana, jona ilmoitus haltuunottamisesta on siirretty 9 §:n 2 momentin nojalla.
14 §
Takavarikon kumoaminen ja esineen, omaisuuden tai asiakirjan palauttaminen
Takavarikko on kumottava niin pian kuin se ei ole enää tarpeen ja takavarikoitu esine, omaisuus tai asiakirja viipymättä palautettava siihen oikeutetulle, jollei palauttamiselle ole 18 tai 23 §:stä johtuvaa tai muualla laissa säädettyä estettä.
Takavarikko on kumottava myös, jos syytettä sen perusteena olevasta rikoksesta ei nosteta tai menettämisseuraamusta koskevaa vaatimusta panna vireille neljässä kuukaudessa esineen, omaisuuden tai asiakirjan takavarikoimisesta. Tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen pyynnöstä pidentää määräaikaa enintään neljä kuukautta kerrallaan, jos takavarikoimisen edellytykset ovat edelleen olemassa eikä takavarikon voimassapitäminen takavarikoimisen peruste ja takavarikosta aiheutuva haitta huomioon ottaen ole kohtuutonta. Kysymyksessä olevan rikosasian laatuun ja selvittämiseen liittyvien erityisten syiden vuoksi määräaikaa voidaan pidentää enintään vuosi kerrallaan tai päättää, että takavarikko on voimassa toistaiseksi. Takavarikko voidaan määrätä toistaiseksi voimassa olevaksi myös, jos sen kohteena olevan esineen, omaisuuden tai asiakirjan hallussapito on kielletty.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu pyyntö on esitettävä viimeistään kaksi viikkoa ennen määräajan päättymistä. Tuomioistuimen on otettava määräajan pidentämistä koskeva asia käsiteltäväksi viipymättä ja ratkaistava se määräajan kuluessa. Sellaiselle henkilölle, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Asia voidaan kuitenkin ratkaista sanottua henkilöä kuulematta, jos häntä ei tavoiteta tai jos sanotulle henkilölle tehtävä ilmoitus haltuunottamisesta on siirretty 9 §:n 2 momentin nojalla. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi ja sanottu henkilö suostuu käsittelytapaa koskevaan pyyntöön.
15 §
Takavarikon tai jäljentämisen saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
Sen vaatimuksesta, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, tuomioistuimen on päätettävä, onko takavarikko pidettävä voimassa tai onko asiakirjan jäljennös säilytettävä käytettäväksi todisteena. Voimassa pitämisen tai säilyttämisen edellytyksenä on, että takavarikoimisen tai jäljentämisen edellytykset ovat edelleen olemassa. Lisäksi takavarikon voimassa pitäminen ei saa olla takavarikoimisen peruste ja takavarikosta aiheutuva haitta huomioon ottaen kohtuutonta. Tuomioistuin voi vaatimuksesta päättää myös, että asiakirja on takavarikossa pitämisen asemesta jäljennettävä.
Jos 1 momentissa tarkoitettu vaatimus on tehty ennen kuin se on voitu esittää syytettä tai menettämisseuraamusta koskevassa tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä tai kirjallisessa menettelyssä, vaatimus on otettava käsiteltäväksi viikon kuluessa sen saapumisesta tuomioistuimelle. Sen käsittelemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä vangitsemisvaatimuksen käsittelemisestä 3 luvun 1 ja 3 §:ssä säädetään. Takavarikkoa tai asiakirjan jäljennöksen säilyttämistä ei kuitenkaan tarvitse ottaa uudelleen käsiteltäväksi aikaisemmin kuin kahden kuukauden kuluttua asian edellisestä käsittelystä. Sellaiselle henkilölle, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Asia voidaan kuitenkin ratkaista sanottua henkilöä kuulematta, jollei häntä tavoiteta.
21 §
Takavarikosta tai jäljentämisestä päättäminen vieraan valtion oikeusapupyynnön johdosta
Esine, omaisuus, asiakirja tai data voidaan vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä takavarikoida, jos se voi olla todisteena pyynnön esittäneen valtion viranomaisen käsiteltävänä olevassa rikosasiassa tai se on rikoksella joltakulta viety. Asiakirja voidaan takavarikoimisen sijaan jäljentää, jos se voi olla todisteena pyynnön esittäneen valtion viranomaisen käsiteltävänä olevassa rikosasiassa. Esine, omaisuus tai asiakirja voidaan takavarikoida, jos se on vieraan valtion tuomioistuimen antamalla päätöksellä määrätty rikoksen johdosta menetetyksi taikka jos voidaan aiheellisesti olettaa, että esine tullaan määräämään rikoksen johdosta menetetyksi vieraan valtion viranomaisen käsiteltävänä olevassa asiassa.
Takavarikoimisesta tai asiakirjan jäljentämisestä päättäneen viranomaisen on viikon kuluessa päätöksestä saatettava takavarikoimista tai jäljentämistä koskeva päätös sen paikkakunnan käräjäoikeuden vahvistettavaksi, missä takavarikoiminen tai jäljentäminen on suoritettu. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetussa laissa (1286/2003) tarkoitetuissa asioissa päätös voidaan kuitenkin saattaa myös sen käräjäoikeuden vahvistettavaksi, missä mainitun lain 66 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiaa käsitellään ja rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetussa laissa (1383/2007) tarkoitetuissa asioissa sen käräjäoikeuden vahvistettavaksi, missä mainitun lain 63 §:n 2 momentissa tarkoitettua asiaa käsitellään. Vahvistamisesta päättävän tuomioistuimen on samalla määrättävä takavarikon voimassaoloaika. Tuomioistuin saa takavarikoimisesta päättäneen viranomaisen ennen takavarikon voimassaoloajan päättymistä tekemästä pyynnöstä pidentää kyseistä aikaa. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi ja henkilö, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee, suostuu käsittelytapaa koskevaan pyyntöön. Syyttäjän on tarvittaessa ilmoitettava takavarikkoa tai jäljentämistä koskevasta päätöksestä takavarikkoasiaa aiemmin käsitelleelle viranomaiselle.
Jos esine, omaisuus tai asiakirja on takavarikoitu tai asiakirja jäljennetty käytettäväksi todisteena vieraan valtion viranomaisen käsiteltävänä olevassa rikosasiassa, voi tuomioistuin takavarikoimisesta tai jäljentämisestä päättäneen viranomaisen pyynnöstä päättää, että takavarikon kohde tai asiakirjan jäljennös saadaan tarvittaessa luovuttaa pyynnön esittäneen vieraan valtion viranomaiselle velvoituksin, että se on palautettava sen jälkeen, kun sitä ei enää tarvita todisteena asiassa. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että esinettä, omaisuutta, asiakirjaa tai asiakirjan jäljennöstä ei tarvitse palauttaa, jos palauttaminen olisi selvästi epätarkoituksenmukaista.
Tämän pykälän mukaisesta takavarikosta on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä tämän luvun 1—13 §:ssä, 14 §:n 1 momentissa, 15, 17 ja 22 §:ssä, 23 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 25 §:ssä ja 3 luvun 1 §:n 2 momentissa sekä 5 ja 6 §:ssä sekä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa säädetään. Tämän luvun asiakirjajäljennöksiä koskevia säännöksiä saadaan soveltaa, jos se on oikeusapupyynnön tai oikeusavun antamista koskevien säännösten mukaan mahdollista.
Euroopan unionin jäsenvaltiosta saapuneen, omaisuuden tai todistusaineiston jäädyttämistä koskevien päätösten täytäntöönpanosta Euroopan unionissa annetussa laissa tarkoitetun jäädyttämispyynnön, rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetussa laissa (430/2017) tarkoitetun takavarikkopäätöksen sekä jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1805 ja jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista Euroopan unionissa koskevan asetuksen soveltamisesta annetussa laissa tarkoitetun jäädyttämispäätöksen osalta noudatetaan 1—4 momentissa säädetyn sijasta, mitä mainituissa laeissa ja asetuksessa säädetään.
23 §
Takavarikoidun esineen, omaisuuden tai asiakirjan palauttamiseen liittyvät erityiset säännökset
8 luku
Etsintä
14 §
Tietyissä paikanetsinnöissä sovellettavat säännökset
18 §
Kotietsinnän tai paikanetsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
Edellä tässä pykälässä säädettyä sovelletaan myös 14 §:ssä tarkoitettuun paikkaan kohdistuvaan paikanetsintään, jos se on vaikutuksiltaan ja menettelyltään vastannut kotietsintää.
23 §
Tietojärjestelmän haltijan tietojenanto- ja avustusvelvollisuus
Tietojärjestelmän haltija, ylläpitäjä ja muu henkilö ovat velvollisia antamaan esitutkintaviranomaiselle tämän pyynnöstä laite-etsinnän toimittamiseksi tarpeelliset salasanat ja muut vastaavat tiedot sekä avustamaan näiden käyttämisessä. Pyynnöstä on pyydettäessä annettava kirjallinen todistus sille, jolle pyyntö on esitetty.
Jos henkilö kieltäytyy antamasta 1 momentissa tarkoitettuja tietoja tai avustamasta näiden käyttämisessä mainitussa momentissa tarkoitetulla tavalla, häntä voidaan kuulustella tuomioistuimessa esitutkintalain 7 luvun 9 §:ssä säädetyllä tavalla.
Edellä 1 momentissa säädetty ei koske rikoksesta epäiltyä eikä 7 luvun 3 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua, joka on oikeutettu tai velvollinen kieltäytymään todistamasta.
29 a §
Laite-etsinnän saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi
Jos laite-etsintä on toimitettu kotietsinnän tai 18 §:n 4 momentissa tarkoitetun paikanetsinnän yhteydessä taikka on syytä olettaa, että etsinnän kohteeksi on joutunut 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua tietoa, tuomioistuimen on laitteen haltijan tai muun laitteeseen oikeutetun henkilön vaatimuksesta todettava, ovatko laite-etsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa tai onko etsinnässä menetelty 22 §:ssä edellytetyllä tavalla ja noudatettu soveltuvin osin 5 ja 6 §:n säännöksiä.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun vaatimuksen käsittelyyn sovelletaan, mitä kotietsintää ja paikanetsintää koskevan vaatimuksen käsittelystä säädetään 18 §:ssä.
Laite-etsintä
9 luku
Erityisiin tutkintakeinoihin liittyvät pakkokeinot
3 §
Henkilötuntomerkkien ottaminen
henkilötuntomerkit Poliisimies saa ottaa rikoksesta epäillystä tunnistamista, rikoksen selvittämistä, toisen tässä laissa tarkoitetun pakkokeinon käyttämistä ja rikoksentekijöiden rekisteröintiä varten sormen-, käden- ja jalanjäljet, käsiala-, ääni- ja hajunäytteen, kasvo- ja valokuvan sekä tuntomerkkitiedot ().
10 luku
Salaiset pakkokeinot
3 §
Telekuuntelu ja sen edellytykset
Telekuuntelulla tarkoitetaan teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen vastaanotettavan taikka siitä lähetetyn sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 43 kohdassa tarkoitetussa yleisessä viestintäverkossa tai siihen liitetyssä viestintäverkossa välitettävänä olevan viestin kuuntelua, tallentamista ja muuta käsittelyä viestin sisällön ja siihen liittyvien tämän luvun 6 §:ssä tarkoitettujen välitystietojen selvittämiseksi. Telekuuntelua saadaan kohdistaa vain rikoksesta epäillyltä lähtöisin olevaan tai hänelle tarkoitettuun viestiin.
Esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä:
1) joukkotuhonnasta, joukkotuhonnan valmistelusta, rikoksesta ihmisyyttä vastaan, törkeästä rikoksesta ihmisyyttä vastaan, hyökkäysrikoksesta, hyökkäysrikoksen valmistelusta, sotarikoksesta, törkeästä sotarikoksesta, kidutuksesta, kemiallisen aseen kiellon rikkomisesta, biologisen aseen kiellon rikkomisesta tai jalkaväkimiinakiellon rikkomisesta;
2) Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta, sotaan yllyttämisestä, maanpetoksesta, törkeästä maanpetoksesta, vakoilusta, törkeästä vakoilusta, turvallisuussalaisuuden paljastamisesta tai luvattomasta tiedustelutoiminnasta;
3) valtiopetoksesta, törkeästä valtiopetoksesta tai valtiopetoksen valmistelusta;
4) törkeästä lasta seksuaalisesti esittävän kuvan levittämisestä;
5) lapsenraiskauksesta, törkeästä lapsenraiskauksesta, seksuaalisesta kajoamisesta lapseen, törkeästä seksuaalisesta kajoamisesta lapseen tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä;
6) taposta, murhasta, surmasta, törkeästä pahoinpitelystä tai rikoslain 21 luvun 6 a §:ssä tarkoitetusta mainitun luvun 1, 2 tai 3 §:n mukaisesta törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta;
7) törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä, törkeästä vapaudenriistosta, ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta, panttivangin ottamisesta tai panttivangin ottamisen valmistelusta;
8) törkeästä ryöstöstä, törkeän ryöstön valmistelusta tai törkeästä kiristyksestä;
9) törkeästä kätkemisrikoksesta, ammattimaisesta kätkemisrikoksesta tai törkeästä rahanpesusta;
10) tuhotyöstä, liikennetuhotyöstä, törkeästä tuhotyöstä, törkeästä terveyden vaarantamisesta, ydinräjähderikoksesta tai kaappauksesta;
11) rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—8 kohdassa tai 2 momentissa tarkoitetusta terroristisessa tarkoituksessa tehdystä rikoksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehdystä radiologista asetta koskevasta rikoksesta, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta, terroristiryhmän johtamisesta, terroristiryhmän toiminnan edistämisestä, koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta, värväyksestä terrorismirikoksen tekemiseen, terrorismirikoksen rahoittamisesta, terroristin rahoittamisesta, terroristiryhmän rahoittamisesta tai matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta;
12) törkeästä vahingonteosta tai törkeästä datavahingonteosta;
13) törkeästä petoksesta tai törkeästä kiskonnasta;
14) törkeästä rahanväärennyksestä;
15) törkeästä tietoliikenteen häirinnästä tai törkeästä tietojärjestelmän häirinnästä;
16) törkeästä ampuma-aserikoksesta;
17) törkeästä ympäristön turmelemisesta; taikka
18) törkeästä huumausainerikoksesta.
4 §
Tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta
Jos on todennäköistä, että 3 §:ssä tarkoitettua viestiä ja siihen liittyviä välitystietoja ei ole enää saatavissa telekuuntelulla, esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa 7 luvun 4 §:ssä säädetystä kiellosta huolimatta lupa takavarikoida tai jäljentää ne tämän luvun 3 §:ssä säädetyillä edellytyksillä viestinnän välittäjän hallusta.
5 §
Telekuuntelusta ja muusta vastaavasta tietojen hankkimisesta päättäminen
Tuomioistuin päättää telekuuntelusta ja 4 §:ssä tarkoitetusta tietojen hankkimisesta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta.
Lupa telekuunteluun ja 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun tietojen hankkimiseen voidaan antaa luvan antopäivästä alkaen enintään kuukaudeksi kerrallaan.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää toimenpiteen kohteena olevista teleosoitteista tai telepäätelaitteista lukuun ottamatta tilanteita, joissa epäilty on tuntematon. Päätöksessä on mainittava perustelut toimenpiteen kohteena olevien teleosoitteiden tai telepäätelaitteiden valitsemiselle.
Telekuuntelua ja telekuuntelun sijasta toimitettavaa tietojen hankkimista koskevassa vaatimuksessa ja päätöksessä on mainittava:
1) epäilty rikos ja sen tekoaika;
2) rikoksesta epäilty tai epäillyn ollessa tuntematon toimenpiteen kohteena oleva teleosoite tai telepäätelaite;
3) tosiseikat, joihin epäiltyyn kohdistuva rikosepäily ja telekuuntelun tai telekuuntelun sijasta toimitettavan tietojen hankkimisen edellytykset perustuvat;
4) telekuuntelua tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua tietojen hankkimista koskevan luvan voimassaoloaika kellonajan tarkkuudella;
5) telekuuntelun tai telekuuntelun sijasta toimitettavan tietojen hankkimisen suorittamista johtava ja valvova pidättämiseen oikeutettu virkamies;
6) mahdolliset telekuuntelun tai telekuuntelun sijasta toimitettavan tietojen hankkimisen rajoitukset ja ehdot.
6 §
Televalvonta ja sen edellytykset
Televalvonnalla tarkoitetaan sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 36 kohdassa tarkoitetun viestinnän välittäjän hallussa olevien välitystietojen hankkimista viestistä, joka on lähetetty tämän luvun 3 §:ssä tarkoitettuun viestintäverkkoon kytketystä teleosoitteesta tai telepäätelaitteesta taikka vastaanotettu tällaiseen osoitteeseen tai laitteeseen, sekä teleosoitteen tai telepäätelaitteen sijaintitiedon hankkimista taikka osoitteen tai laitteen käytön tilapäistä estämistä. Välitystiedolla tarkoitetaan tässä laissa sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 3 §:n 7 kohdassa tarkoitettuun käyttäjään tai mainitun pykälän 30 kohdassa tarkoitettuun tilaajaan yhdistettävissä olevaa viestiä koskevaa tietoa, jota viestintäverkoissa käsitellään viestien siirtämiseksi, jakelemiseksi tai tarjolla pitämiseksi.
7 §
Televalvonta teleosoitteen tai telepäätelaitteen haltijan suostumuksella
Jos esitutkinta koskee rikosta, jonka johdosta henkilö on saanut surmansa, hänen hallinnassaan olleeseen teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen kohdistuva televalvonta ei edellytä henkilön oikeudenomistajien suostumusta.
Jos esitutkinta koskee 6 §:n 2 momentissa tarkoitettua rikosta ja henkilön terveydentila on huonontunut niin, että hän on ilmeisen kykenemätön antamaan 1 momentissa tarkoitettua suostumusta, esitutkintaviranomainen saa kohdistaa televalvontaa henkilön hallinnassa olevaan teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen ilman henkilön suostumusta. Edellytyksenä on lisäksi, että tätä on pidettävä välttämättömänä asian kiireellisyys ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen.
9 §
Televalvonnasta ja sijaintitietojen hankkimisesta päättäminen
Tuomioistuin päättää 6 §:ssä, 7 §:n 1 momentin 1 ja 4—6 kohdassa sekä 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta televalvonnasta sekä 8 §:ssä tarkoitetusta sijaintitietojen hankkimisesta pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta. Jos asia ei siedä viivytystä, pidättämiseen oikeutettu virkamies saa päättää televalvonnasta ja sijaintitietojen hankkimisesta siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Asia on saatettava tuomioistuimen ratkaistavaksi heti, kun se on mahdollista, kuitenkin viimeistään 24 tunnin kuluttua pakkokeinon käytön aloittamisesta.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää 7 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta televalvonnasta.
Lupa voidaan antaa ja päätös tehdä luvan antopäivästä tai päätöksen tekopäivästä alkaen enintään kuukaudeksi kerrallaan ja lupa tai päätös voi koskea myös luvan antamista tai päätöksen tekemistä edeltänyttä määrättyä aikaa, joka voi olla kuukautta pidempi.
Pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää toimenpiteen kohteena olevista teleosoitteista tai telepäätelaitteista lukuun ottamatta tilanteita, joissa epäilty on tuntematon. Päätöksessä on mainittava perustelut toimenpiteen kohteena olevien teleosoitteiden tai telepäätelaitteiden valitsemiselle.
Televalvontaa koskevassa vaatimuksessa ja päätöksessä on mainittava:
1) epäilty rikos ja sen tekoaika;
2) rikoksesta epäilty tai epäillyn ollessa tuntematon toimenpiteen kohteena oleva teleosoite tai telepäätelaite;
3) tosiseikat, joihin epäiltyyn kohdistuva rikosepäily ja televalvonnan edellytykset perustuvat;
4) epäillyn, asianomistajan, todistajan tai muun henkilön suostumus, jos se on televalvonnan käytön edellytys;
5) luvan voimassaoloaika kellonajan tarkkuudella;
6) televalvonnan suorittamista johtava ja valvova pidättämiseen oikeutettu virkamies;
7) mahdolliset televalvonnan rajoitukset ja ehdot.
14 §
Peitelty tiedonhankinta ja sen edellytykset
Peitellyllä tiedonhankinnalla tarkoitetaan tiettyyn henkilöön kohdistuvaa lyhytkestoisessa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa tiedonhankintaa, jossa poliisimiehen, Tullin rikostorjunnan tullimiehen tai rajavartiomiehen tehtävän salaamiseksi käytetään vääriä, harhauttavia tai peiteltyjä tietoja.
vankeutta.
tai jos kysymyksessä on rikoslain 17 luvun 19 §:ssä tarkoitettu rikos.
Poliisi, Tulli ja Rajavartiolaitos saavat kohdistaa epäiltyyn peiteltyä tiedonhankintaa tietoverkossa, jos tätä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta
Peitelty tiedonhankinta ei ole sallittua asunnossa edes asunnonhaltijan myötävaikutuksella.
Poliisi saa käyttää peiteltyä tiedonhankintaa, jos on syytä olettaa, että toimenpiteellä saadaan selvitystä:
1) rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta;
2) seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä tai parituksesta;
3) huumausainerikoksesta;
4) terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta taikka kouluttautumisesta terrorismirikoksen tekemistä varten tai matkustamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten, jos teon vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistusta;
5) törkeästä tulliselvitysrikoksesta;
6) suunnitelmalliseen, järjestäytyneeseen, ammattimaiseen, jatkuvaan tai toistuvaan rikolliseen toimintaan liittyvästä varkaudesta tai kätkemisrikoksesta;
7) panttivangin ottamisen valmistelusta; taikka
8) törkeän ryöstön valmistelusta.
Tulli saa käyttää peiteltyä tiedonhankintaa, jos on syytä olettaa, että toimenpiteellä saadaan selvitystä:
1) rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta;
2) tullirikokseksi katsottavasta huumausainerikoksesta;
3) salakuljetuksesta; taikka
4) törkeästä tulliselvitysrikoksesta.
15 §
Peitellystä tiedonhankinnasta päättäminen
Keskusrikospoliisin tai poliisilaitoksen päällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää peitellystä tiedonhankinnasta. Peitellystä tiedonhankinnasta tullirikoksen selvittämiseksi päättää Tullin rikostorjunnan päällikkö tai tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu tullimies.
Jos kyse on Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämisestä, peitellystä tiedonhankinnasta tietoverkossa päättämiseen sovelletaan, mitä rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 59 §:ssä säädetään.
16 §
Tekninen kuuntelu ja sen edellytykset
Esitutkintaviranomainen saa kohdistaa teknistä kuuntelua vakituiseen asumiseen käytettävän tilan ulkopuolella olevaan rikoksesta epäiltyyn ja viranomaisten tiloissa olevaan rikoksen johdosta vapautensa menettäneeseen rikoksesta epäiltyyn. Kuuntelu voidaan toteuttaa kohdistamalla se tilaan tai muuhun paikkaan, jossa epäillyn voidaan olettaa todennäköisesti oleskelevan tai käyvän. Esitutkintaviranomainen saa kohdistaa pelkästään tekniseen laitteeseen kohdistuvaa teknistä kuuntelua laitteeseen sen sijaintipaikasta riippumatta.
23 §
Tekninen laitetarkkailu ja sen edellytykset
Teknistä laitetarkkailua ei saa kohdistaa sellaiseen luottamukselliseen viestiin, jota koskevasta telekuuntelusta, televalvonnasta ja muusta teknisestä tarkkailusta kuin laitetarkkailusta säädetään tässä luvussa.
25 §
Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen hankkiminen
Esitutkintaviranomainen saa käyttää 1 momentissa tarkoitettujen tietojen hankkimiseksi ainoastaan sellaista teknistä laitetta, jota voidaan käyttää vain teleosoitteen ja telepäätelaitteen yksilöimiseen.
teknisen laitteen tässä momentissa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden sekä sen
1 momentissa tarkoitettu tekninen
Liikenne- ja viestintävirasto tarkastaa, etteilaite ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille.
27 §
Peitetoiminta ja sen edellytykset
Poliisi saa kohdistaa rikoksesta epäiltyyn peitetoimintaa, jos tätä on syytä epäillä 3 §:ssä tarkoitetusta muusta rikoksesta kuin törkeästä laittoman maahantulon järjestämisestä tai törkeästä tulliselvitysrikoksesta taikka jos tätä on syytä epäillä rikoslain 20 luvun 19 §:ssä tarkoitetusta rikoksesta. Edellytyksenä on muun kuin tapon, murhan tai surman osalta lisäksi, että tiedonhankintaa on rikollisen toiminnan suunnitelmallisuuden, järjestäytyneisyyden tai ammattimaisuuden taikka ennakoitavissa olevan jatkuvuuden tai toistuvuuden vuoksi pidettävä tarpeellisena.
28 §
Rikoksentekokielto
Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, peitetoimintaa suorittava poliisimies saa tehdä järjestysrikkomuksen tai muun siihen rinnastettavan rikoksen, josta on säädetty rangaistukseksi rikesakko, tai liikennerikkomuksen, jos teko on välttämätön peitetoiminnan tavoitteen saavuttamiseksi tai tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi.
29 §
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan ja valvottuun läpilaskuun osallistuminen
Sen estämättä, mitä 28 §:n 1 momentissa säädetään, peitetoimintaa suorittava poliisimies saa osallistuessaan järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan hankkia toimitiloja tai kulku- tai muita sellaisia välineitä, kuljettaa henkilöitä, esineitä tai aineita, hoitaa taloudellisia asioita taikka avustaa rikollisryhmää muilla näihin rinnastettavilla tavoilla, jos erittäin pätevin perustein voidaan olettaa, että:
1) toimenpide tehdään ilman hänen myötävaikutustaankin;
2) poliisimiehen toiminta ei aiheuta vaaraa tai vahinkoa kenenkään hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka merkittävää vaaraa tai vahinkoa omaisuudelle; ja
3) avustaminen edistää merkittävästi peitetoiminnan tavoitteen saavuttamista.
31 §
Peitetoiminnasta päättäminen
Keskusrikospoliisin päällikkö päättää peitetoiminnasta. Yksinomaan tietoverkossa toteutettavasta peitetoiminnasta päättää keskusrikospoliisin tai poliisilaitoksen päällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies.
35 §
Valeostosta päättäminen
Keskusrikospoliisin päällikkö päättää valeostosta. Yksinomaan yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta tehtävästä valeostosta saa päättää myös tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies.
38 §
Poliisimiehen turvaaminen peitellyssä tiedonhankinnassa, peitetoiminnassa ja valeostossa
Jos kyse on peitellystä tiedonhankinnasta tietoverkossa Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen selvittämisessä, rajavartiomiehen turvaamiseen peitellyssä tiedonhankinnassa tietoverkossa sovelletaan, mitä rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 60 §:ssä säädetään.
39 §
Tietolähdetoiminta ja tietolähteen ohjatun käytön edellytykset
tietolähde Tietolähdetoiminnalla tarkoitetaan muuta kuin satunnaista luottamuksellista, rikoksen selvittämiseksi merkityksellisten tietojen vastaanottamista poliisin ja muun viranomaisen ulkopuoliselta henkilöltä ().
40 §
Tietolähteen ohjatusta käytöstä päättäminen
Keskusrikospoliisin tai poliisilaitoksen päällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää tietolähteen ohjatusta käytöstä. Tietolähteen ohjatusta käytöstä Tullin tutkiman tullirikoksen selvittämiseksi päättää Tullin rikostorjunnan päällikkö tai tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu tullimies.
42 §
Valvotusta läpilaskusta päättäminen
Keskusrikospoliisin tai poliisilaitoksen päällikkö taikka tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies päättää poliisin suorittamasta valvotusta läpilaskusta. Muiden viranomaisten valvottua läpilaskua koskevasta päätöksenteosta säädetään erikseen.
43 §
Menettely tuomioistuimessa
Jos epäilty on 5 §:n 3 momentin 2 kohdan tai 9 §:n 4 momentin 2 kohdan mukaisesti tuntematon ja tuomioistuin on myöntänyt luvan telekuunteluun tai televalvontaan, se saa tutkia ja ratkaista luvan myöntämistä uuteen teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen koskevan asian vaatimuksen tehneen tai hänen määräämänsä virkamiehen läsnä olematta, jos on kulunut vähemmän kuin kuukausi samaa epäiltyä rikosta koskevan lupa-asian suullisesta käsittelystä. Asia voidaan käsitellä mainitun virkamiehen läsnä olematta myös, jos pakkokeinon käyttö on jo lopetettu.
48 §
Suojaamisesta päättäminen
Keskusrikospoliisin päällikkö päättää 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisterimerkinnän tekemisestä ja asiakirjan valmistamisesta. Jos kyse on Tullin tutkiman tullirikoksen estämisestä, asiasta päättää Tullin rikostorjunnan päällikkö. Jos kyse on Rajavartiolaitoksen tutkittavaksi kuuluvan rikoksen estämisestä, asiasta päättää Rajavartiolaitoksen esikunnan oikeudellisen osaston osastopäällikkö tai apulaisosastopäällikkö.
52 §
Kuuntelu- ja katselukiellot
Telekuuntelua, tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta, teknistä kuuntelua, teknistä katselua ja teknistä laitetarkkailua ei saa kohdistaa:
1) rikoksesta epäillyn ja hänen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 13 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun oikeudellisen avustajansa tai mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetun tulkin taikka mainittuun avustajaan mainitun luvun 22 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön väliseen viestiin;
2) rikoksesta epäillyn ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 16 §:ssä tarkoitetun papin tai muun vastaavassa asemassa olevan henkilön väliseen viestiin; eikä
3) rikoksen johdosta vapautensa menettäneen epäillyn ja lääkärin, sairaanhoitajan, psykologin tai sosiaalityöntekijän väliseen viestiin.
Ellei tutkittavana ole rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta, telekuuntelua, tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta, teknistä kuuntelua, teknistä katselua ja teknistä laitetarkkailua ei saa kohdistaa myöskään:
1) rikoksesta epäillyn ja hänen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun läheisensä väliseen viestiin;
2) rikoksesta epäillyn ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön taikka tähän mainitun luvun 22 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön väliseen viestiin; eikä
ohjelmatoiminnan
3) rikoksesta epäillyn ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun yleisön saataville toimitetun viestin laatijan tai julkaisijan taiharjoittajan taikka tähän mainitun luvun 22 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suhteessa olevan henkilön väliseen viestiin.
Jos telekuuntelun, telekuuntelun sijasta tapahtuvan tietojen hankkimisen, teknisen kuuntelun, teknisen katselun tai teknisen laitetarkkailun aikana tai muulloin ilmenee, että kyseessä on viesti, jonka kuuntelu ja katselu on kielletty, toimenpide on keskeytettävä ja sillä saadut tallenteet ja sillä saatuja tietoja koskevat muistiinpanot on heti hävitettävä.
Tässä pykälässä tarkoitetut kuuntelu- ja katselukiellot eivät kuitenkaan koske tapauksia, joissa 1 tai 2 momentissa tarkoitettua henkilöä epäillään samasta tai siihen välittömästi liittyvästä rikoksesta kuin rikoksesta epäiltyä ja myös hänen osaltaan on tehty päätös telekuuntelusta, tietojen hankkimisesta telekuuntelun sijasta, teknisestä kuuntelusta, teknisestä katselusta tai teknisestä laitetarkkailusta.
56 §
Ylimääräisen tiedon käyttäminen
Ylimääräistä tietoa saa käyttää myös, jos ylimääräisen tiedon käyttämisellä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kolme vuotta vankeutta tai kyse on jostakin seuraavasta rikoksesta:
1) lahjuksen antaminen;
2) järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen;
3) pahoinpitely, kuolemantuottamus, törkeä vammantuottamus, tappeluun osallistuminen, vaaran aiheuttaminen tai heitteillepano;
4) törkeä kotirauhan rikkominen;
5) vapaudenriisto, lapsikaappaus, laiton uhkaus tai pakottaminen;
6) lahjominen elinkeinotoiminnassa tai lahjuksen ottaminen elinkeinotoiminnassa;
7) kiristys;
8) yleisvaarallisen rikoksen valmistelu;
9) lahjuksen ottaminen, virkasalaisuuden rikkominen tai virka-aseman väärinkäyttäminen; taikka
10) huumausainerikos.
57 §
Tietojen hävittäminen
Ylimääräinen tieto on hävitettävä sen jälkeen, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä. Ylimääräinen tieto voidaan kuitenkin säilyttää ja tallettaa henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain, henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetun lain (650/2019) tai henkilötietojen käsittelystä Rajavartiolaitoksessa annetun lain (639/2019) mukaisesti, jos tieto koskee tämän luvun 56 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettua rikosta taikka jos tieto on tarpeen rikoslain 15 luvun 10 §:ssä tarkoitetun rikoksen estämiseksi. Tiedot, joita ei ole hävitettävä, on säilytettävä viiden vuoden ajan siitä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.
Jos kysymys on ylimääräisestä tiedosta, joka ei liity rikokseen tai jonka sisältöä ei saada selville, tieto saadaan kuitenkin epäillyn suostumuksella hävittää jo ennen 1 momentissa tarkoitettua ajankohtaa.
Edellä 10 §:ssä tarkoitetut tukiasematiedot on hävitettävä, kun asia on lainvoimaisesti ratkaistu tai jätetty sillensä.
58 §
Telekuuntelun, televalvonnan, teknisen kuuntelun ja teknisen laitetarkkailun keskeyttäminen
Jos käy ilmi, että telekuuntelu tai televalvonta kohdistuu muuhun kuin luvan kohteena olevalta rikoksesta epäillyltä lähtöisin olevaan tai hänelle tarkoitettuun viestiin taikka että teknisen kuuntelun kohteena oleva rikoksesta epäilty ei oleskele kuunneltavassa tilassa tai muussa paikassa, pakkokeinon käyttö on tältä osin keskeytettävä niin pian kuin mahdollista sekä tällaiset kuuntelulla saadut tallenteet ja televalvonnalla saadut tiedot sekä tällaisilla pakkokeinoilla saatuja tietoja koskevat muistiinpanot on heti hävitettävä.
Velvollisuus keskeyttämiseen sekä tallenteiden ja muistiinpanojen hävittämiseen koskee myös teknistä laitetarkkailua, jos käy ilmi, että tarkkailu kohdistuu sellaiseen luottamukselliseen viestiin, jota koskevasta telekuuntelusta, televalvonnasta ja muusta teknisestä tarkkailusta kuin laitetarkkailusta säädetään tässä luvussa taikka että rikoksesta epäilty ei käytä tarkkailun kohteena olevaa laitetta.
60 §
Salaisen pakkokeinon käytöstä ilmoittaminen
Epäiltyyn kohdistetusta telekuuntelusta, tietojen hankkimisesta telekuuntelun sijasta, televalvonnasta, sijaintitietojen hankkimisesta epäillyn tavoittamiseksi, suunnitelmallisesta tarkkailusta, peitellystä tiedonhankinnasta, teknisestä tarkkailusta ja valvotusta läpilaskusta on viipymättä ilmoitettava hänelle kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavaksi, taikka esitutkinta on muuten päätetty tai se on keskeytetty. Pakkokeinosta on kuitenkin ilmoitettava epäillylle viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta. Epäiltyyn kohdistettua telekuuntelua tai televalvontaa koskevassa ilmoituksessa on yksilöitävä toimenpiteen kohteena olleet teleosoitteet ja telepäätelaitteet.
(Uusi)
63 §
Viestinnän välittäjän
avustamisvelvollisuus ja pääsy eräisiin tiloihin
Viestinnän välittäjän
Viestinnän välittäjän
on ilman aiheetonta viivytystä tehtävä televerkkoon telekuuntelun ja televalvonnan edellyttämät kytkennät sekä annettava esitutkintaviranomaisen käyttöön telekuuntelun toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot, välineet ja henkilöstö. Sama koskee niitä tilanteita, joissa telekuuntelu tai televalvonta toteutetaan esitutkintaviranomaisen toimesta teknisellä laitteella.on lisäksi annettava tutkinnanjohtajan käyttöön hallussaan olevat teknisen seurannan toimeenpanoa varten tarpeelliset tiedot.
viestinnän välittäjän
Esitutkintaviranomaisella sekä toimenpiteen suorittajalla ja avustavalla henkilöstöllä on oikeus telekuuntelua varten tarpeellisen yhteyden kytkemiseksi päästä myös muihin kuinhallinnassa oleviin tiloihin, ei kuitenkaan vakituiseen asumiseen käytettäviin tiloihin. Toimenpiteestä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Kotietsinnästä säädetään erikseen.
65 §
Salaisten pakkokeinojen käytön valvonta
Poliisin salaisten pakkokeinojen käyttöä valvovat niitä käyttävien yksiköiden päälliköt ja Poliisihallitus alaistensa yksiköiden osalta. Tullin rikostorjunnan salaisten pakkokeinojen käyttöä valvovat Tulli ja sen salaisia pakkokeinoja käyttävien yksiköiden päälliköt. Rajavartiolaitoksen salaisten pakkokeinojen käyttöä valvovat Rajavartiolaitoksen esikunta sekä salaisia pakkokeinoja käyttävät Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt.
11 luku
Erinäiset säännökset
1 b §
Pakkokeinojen käyttäminen rikollisen teon epäilyn johdosta
Alle 15-vuotiaana tehdyksi epäillyn esitutkintalain 3 luvun 5 §:ssä tarkoitetun rikollisen teon johdosta saadaan rikollisesta teosta epäilty ottaa kiinni tai käyttää tämän lain 4 tai 6—10 luvussa tarkoitettua pakkokeinoa kyseisen pakkokeinon käyttöä koskevien edellytysten täyttyessä.
2 a §
Esitutkintaviranomaisen velvollisuus ilmoittaa pakkokeinojen käytöstä syyttäjälle
Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa asiasta säädetään, esitutkintaviranomaisen tulee asian laadun ja kyseessä olevan pakkokeinon edellyttämällä tavalla tarvittaessa ilmoittaa syyttäjälle pakkokeinon käytöstä.
4 §
Tarkemmat säännökset ja määräykset
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset:
8) 2 luvun 12 i §:n 2 momentissa tarkoitetun syyttäjälle tehtävän tuomioistuinkäsittelyssä tarvittavia tietoja tutkinta-arestin suorittamisesta koskevan ilmoituksen sisällöstä.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
2.
Laki
esitutkintalain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 8 §:n 2 momentti, 4 luvun 8 §, 16 §:n 1 momentti ja 18 §:n 9 kohta, 5 luvun 1 §:n 1 momentti sekä 9 luvun 4 §:n 4 momentin 2 ja 3 kohta,
sellaisina kuin niistä ovat 4 luvun 8 § osaksi laissa 1148/2019, 4 luvun 16 §:n 1 momentti laissa 322/2019, 4 luvun 18 §:n 9 kohta laissa 10/2016, 5 luvun 1 §:n 1 momentti laissa 988/2016 sekä 9 luvun 4 §:n 4 momentin 2 ja 3 kohta laissa 724/2022, sekä
lisätään 2 luvun 4 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 988/2016, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 ja 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, sekä 4 luvun 18 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 10/2016, uusi 10 kohta seuraavasti:
2 luku
Esitutkintaan osalliset
4 §
Erityiset tutkintajärjestelyt
epäillään
epäillään tehneen rikoksen
Syyttäjä johtaa esitutkintaa, kun kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain (459/1973) 7 §:n 3 momentin perusteella syyttäjälle ilmoitetussa kuolemantapauksessapoliisin palveluksessa olevan henkilön.
3 luku
Esitutkinnan toimittamisen yleiset säännökset
8 §
Ulkomailla tehty rikos
Kun asianomistaja ilmoittaa esitutkintaviranomaiselle toisen Euroopan unionin jäsenvaltion alueella tehdystä rikoksesta, asianomistajan ilmoitus ja hänen vaatimuksensa on viipymättä toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella rikos on tehty, jos esitutkintaviranomainen ei 1 momentin mukaisesti tutki rikosta. Edellytyksenä toimittamiselle on lisäksi, että asianomistaja ei ole voinut tehdä ilmoitusta ja esittää vaatimuksiaan tekopaikan valtiossa tai että vakavan rikoksen ollessa kysymyksessä hän ei ole halunnut menetellä niin.
4 luku
Esitutkintaperiaatteet ja esitutkintaan osallistuvien oikeudet
8 §
Edunvalvojan määrääminen lapselle huoltajan tai muun edustajan sijaiseksi
Tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle tai muulle kuulusteltavalle esitutkintaa varten edunvalvoja valvomaan huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan sijasta lapsen etua asiassa, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja tai muu edustaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta. Tutkinnanjohtajan on tarvittaessa tehtävä tuomioistuimelle hakemus edunvalvojan määräämisestä. Hakemuksen voi tehdä myös syyttäjä, hyvinvointialue tai holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 84 §:ssä tarkoitettu holhousviranomainen. Edunvalvojan määräys on voimassa sen rikosasian käsittelyn loppuun asti, jonka esitutkintaa varten määräys on annettu.
Edunvalvojan määräämisestä aiheutuneet kustannukset sekä edunvalvojan palkkio ja kustannukset maksetaan valtion varoista. Muuten edunvalvonnassa noudatetaan soveltuvin osin holhoustoimesta annetun lain säännöksiä. Väliaikaisen määräyksen antamisesta säädetään holhoustoimesta annetun lain 79 §:ssä.
16 §
Ilmoitus epäillyn oikeuksista
Kun henkilölle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, hänelle on viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan ilmoitettava:
1) oikeudesta käyttää valitsemaansa avustajaa;
2) oikeudesta puolustajaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:ssä säädetyillä edellytyksillä;
3) oikeudesta maksuttomaan oikeusapuun ja avustajaan oikeusapulaissa (257/2002) säädetyillä edellytyksillä;
4) oikeudesta saada tieto rikoksesta, josta häntä epäillään, sekä tieto rikosepäilyä koskevista muutoksista;
5) oikeudesta tulkkaukseen sekä olennaisten asiakirjojen käännöksiin siten kuin 13 §:ssä, pakkokeinolain 2 luvun 16 §:ssä ja 3 luvun 21 §:ssä sekä oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 6 a luvun 3 §:ssä säädetään;
6) oikeudesta vaieta ja olla muutoinkin myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen;
7) mahdollisuudesta sovitteluun rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa (1015/2005) säädetyillä edellytyksillä.
18 §
Ilmoitus asianomistajan oikeuksista
Esitutkintaviranomaisen on ilmoitettava asianomistajalle ilman aiheetonta viivytystä siinä laajuudessa kuin se on erityisesti asianomistajan henkilöön liittyvät seikat ja rikoksen laatu huomioon ottaen tarpeen:
9) oikeudesta saada tieto asian käsittelystä, tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta sekä rikosasiassa annetusta tuomiosta;
10) mahdollisuudesta sovitteluun rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta annetussa laissa säädetyillä edellytyksillä.
5 luku
Esitutkintaviranomaisen ja syyttäjän esitutkintayhteistyö
1 §
Ilmoitus syyttäjälle
Esitutkintaviranomaisen on viipymättä ilmoitettava syyttäjälle asiasta, jossa rikoksesta epäiltynä on poliisimies, jollei asiaa käsitellä sakon ja rikesakon määräämisestä annetussa laissa säädetyssä menettelyssä. Syyttäjälle tulee ilmoittaa, jos henkilö on kuollut tai vakavasti loukkaantunut tilanteessa, jossa poliisimies on käyttänyt voimakeinoja. Syyttäjälle on lisäksi ilmoitettava tutkittavaksi tulleesta rikoksesta, jonka esitutkinta- ja syyttäjäviranomaiset ovat yhdessä niille kuuluvan toimivallan perusteella päättäneet kuuluvan ilmoitusvelvollisuuden piiriin tai josta syyttäjä on pyytänyt ilmoittamaan.
9 luku
Esitutkinta-aineisto
4 §
Kuulustelutilaisuuden tallentaminen todisteena käyttämistä varten
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään kuulustelusta ja sen tallentamisesta, sovelletaan myös:
2) rikoslain 20 luvun 1—5 tai 8—16 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen tai rikoslain 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan 15—17-vuotiaaseen asianomistajaan, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi;
3) rikoslain 20 luvun 1—5 tai 8—16 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen tai rikoslain 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan 18 vuotta täyttäneeseen asianomistajaan, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 . .
3.
Laki
oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 ja 24 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 3 momentti ja 24 §:n 3 momentin 3 ja 4 kohta, sellaisina kuin ne ovat, 17 luvun 12 §:n 3 momentti laissa 43/2019 sekä 24 §:n 3 momentin 3 ja 4 kohta laissa 731/2022, seuraavasti:
17 luku
Todistelusta
12 §
Syyttäjälaitoksesta annetun lain (32/2019) 23 §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöllä sekä poliisin tai muun rikostorjunnasta huolehtivan viranomaisen henkilöstöön kuuluvalla on velvollisuus kieltäytyä todistamasta poliisilain 7 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tiedosta. Syyttäjällä sekä poliisin tai muun rikostorjunnasta huolehtivan viranomaisen henkilöstöön kuuluvalla on oikeus kieltäytyä todistamasta poliisilain 7 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tiedosta. Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehellä on oikeus kieltäytyä todistamasta vankeuslain (767/2005) 19 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitetusta tiedosta. Tuomioistuin voi kuitenkin velvoittaa henkilön todistamaan, jos:
1) syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta;
2) tiedon ilmoittamatta jättäminen voisi loukata asianosaisen oikeutta puolustautua asianmukaisesti tai muuten asianmukaisesti valvoa oikeuttaan oikeudenkäynnissä; ja
3) luottamuksellisesti tietoja tai vihjetietoja antaneen henkilön taikka valeostajana tai peitetoiminnassa toimineen henkilöllisyyden ilmaiseminen ei ilmeisesti aiheuta vakavaa vaaraa hänen tai hänen läheistensä turvallisuudelle.
24 §
Seuraavien esitutkinnassa videotallenteeseen tai siihen rinnastettavaan muuhun kuva- ja äänitallenteeseen tallennettua kuulustelua voidaan kuitenkin käyttää todisteena, jos syytetylle on varattu asianmukainen mahdollisuus esittää kuulusteltavalle kysymyksiä:
3) rikoslain 20 luvun 1—5 tai 8—16 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen tai rikoslain 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan 15—17-vuotias asianomistaja, joka ei halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi;
4) rikoslain 20 luvun 1—5 tai 8—16 §:ssä tarkoitetun seksuaalirikoksen tai rikoslain 25 luvun 3 tai 3 a §:ssä tarkoitetun ihmiskaupan tai törkeän ihmiskaupan 18 vuotta täyttänyt asianomistaja, jos kuuleminen oikeudenkäynnissä vaarantaisi hänen terveytensä tai aiheuttaisi muuta vastaavaa merkittävää haittaa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
4.
Laki
tutkintavankeuslain 9 luvun 2 ja 5 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tutkintavankeuslain (768/2005) 9 luvun 2 ja 5 §, sellaisina kuin ne ovat laissa 394/2015, seuraavasti:
9 luku
Tapaamiset ja muut yhteydet vankilan ulkopuolelle
2 §
Valvomaton tapaaminen
Tutkintavangin lähiomaisen ja muun läheisen sekä, jos siihen on syytä, myös muun vangille tärkeän henkilön tapaamiseen ilman valvontaa voidaan myöntää lupa, jos se on perusteltua tutkintavangin yhteyksien säilymiseksi tai muusta vastaavasta syystä, jollei tutkintavangin tapaamisoikeutta ole pakkokeinolain 4 luvun nojalla rajoitettu. Tapaamisen myöntäminen edellyttää, ettei tapaamisesta aiheudu vaaraa tutkintavankeuden tarkoitukselle, vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle taikka tutkintavangin tai muun henkilön turvallisuudelle eikä haittaa vankilan toiminnalle.
5 §
Vankien välinen valvottu tapaaminen
Tutkintavangille voidaan myöntää lupa valvottuun tapaamiseen toisen samaan vankilaan sijoitetun tutkintavangin tai vangin kanssa, jos on kyse tutkintavangin lähiomaisesta, muusta läheisestä tai muusta tutkintavangille tärkeästä henkilöstä ja tapaaminen on perusteltua tutkintavangin yhteyksien säilymiseksi tai muusta tärkeästä syystä eikä tutkintavangin tapaamisoikeutta ole pakkokeinolain 4 luvun nojalla rajoitettu. Tapaamisen myöntämisen edellytyksenä on, ettei tapaamisesta aiheudu vaaraa tutkintavankeuden tarkoitukselle, vankilan järjestykselle tai turvallisuudelle taikka tutkintavangin tai muun henkilön turvallisuudelle.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
5.
Laki
poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain 7 luvun 2 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelusta annetun lain (841/2006) 7 luvun 2 §:n 1 momentti seuraavasti:
7 luku
Tapaamiset ja muut yhteydet säilytystilan ulkopuolelle
2 §
Valvomaton tapaaminen
Vapautensa menettäneen lähiomaisen, muun läheisen ja 6 luvun 4 §:ssä tarkoitetun asiamiehen tapaaminen sekä, jos siihen on syytä, myös muun henkilön tapaaminen ilman valvontaa (valvomaton tapaaminen) voidaan sallia, jollei vapautensa menettäneen tapaamisoikeutta ole pakkokeinolain 4 luvun nojalla rajoitettu, jos se on perusteltua vapautensa menettäneen yhteyksien säilymiseksi, oikeusasioiden hoitamiseksi tai muusta vastaavasta syystä eikä tapaamisesta aiheudu haittaa säilytystilan järjestykselle tai toiminnalle taikka vaaraa vapauteen kohdistuvan toimenpiteen tarkoitukselle. Muun kuin 6 luvun 3 §:ssä tarkoitetun valvontaviranomaisen ja 6 luvun 4 §:ssä tarkoitetun asiamiehen tapaamisen ehdoksi voidaan asettaa, että vapautensa menettänyt suostuu 9 luvun 6 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päihteettömyyden valvontaan.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
6.
Laki
oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 5 §:n 2 momentti, 6 §:n 1 momentin 1 kohta, 12 §:n 2 momentin 3 kohta, 16 §:n 4 momentti ja 24 §:n 2 momentin 1 kohta, sellaisina kuin niistä ovat 5 §:n 2 momentti, 12 §:n 2 momentin 3 kohta ja 16 §:n 4 momentti laissa 588/2019, seuraavasti:
5 §
Oikeudenkäyntiä koskevien perustietojen julkiseksi tulemisen ajankohta
Pakkokeinolain (806/2011) 10 luvussa, poliisilain (872/2011) 5 luvussa, rikostorjunnasta Tullissa annetun lain (623/2015) 3 luvussa tai rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain (108/2018) 3 luvussa tarkoitettua salaista tiedonhankintakeinoa, pakkokeinolain 7 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua haltuunottamisesta ilmoittamisen siirtämistä tai mainitun luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräajan pidentämistä mainitun luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä kotietsintää taikka poliisilain 5 a luvussa, tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetussa laissa (582/2019) tai sotilastiedustelusta annetussa laissa (590/2019) tarkoitettua tiedustelumenetelmää koskevassa asiassa, jossa haltuunottamisesta ilmoittamisen, takavarikon, tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän kohteena olevaa henkilöä ei vaatimusta käsiteltäessä tarvitse kuulla, perustiedot tulevat muun kuin erityisen kotietsinnän osalta julkisiksi vasta, kun tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän käytöstä on viimeistään ilmoitettava rikoksesta epäillylle taikka tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän kohteena olevalle. Perustiedot tulevat erityisen kotietsinnän osalta julkisiksi, kun erityinen kotietsintä on toimitettu. Jos rikoksesta epäillylle taikka tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän kohteena olevalle ilmoitetaan tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän käytöstä myöhemmin hänen henkilöllisyytensä selvittyä, perustiedot tulevat julkisiksi, kun tuomioistuimelle ilmoitetaan edellä tarkoitetusta ilmoituksesta. Tuomioistuin voi päättää, että perustiedot tulevat julkisiksi aikaisemmin.
6 §
Henkilöllisyyden määrääminen salassa pidettäväksi
Tuomioistuin voi määrätä salassa pidettäväksi:
1) asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa, tai tällaiseen rikosasiaan liittyvässä hakemusasiassa; taikka
12 §
Asianosaisen oikeus tiedonsaantiin
Asianosaisella ei ole 1 momentissa tarkoitettua oikeutta:
3) pakkokeinolain 10 luvussa, poliisilain 5 luvussa, rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvussa tai rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 3 luvussa tarkoitettua salaista tiedonhankintakeinoa, pakkokeinolain 7 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua haltuunottamisesta ilmoittamisen siirtämistä tai mainitun luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräajan pidentämistä mainitun luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä kotietsintää taikka poliisilain 5 a luvussa, tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetussa laissa tai sotilastiedustelusta annetussa laissa tarkoitettua tiedustelumenetelmää koskevassa asiassa, jossa haltuunottamisesta ilmoittamisen, takavarikon, tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän kohteena olevaa henkilöä ei vaatimusta käsiteltäessä tarvitse kuulla;
16 §
Pakkokeinoasioiden julkisuus
Pakkokeinolain 10 luvussa, poliisilain 5 luvussa, rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvussa tai rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 3 luvussa tarkoitettua salaista tiedonhankintakeinoa, pakkokeinolain 7 luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitettua haltuunottamisesta ilmoittamisen siirtämistä tai mainitun luvun 14 §:n 2 momentissa tarkoitettua määräajan pidentämistä mainitun luvun 9 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua erityistä kotietsintää taikka poliisilain 5 a luvussa, tietoliikennetiedustelusta siviilitiedustelussa annetussa laissa tai sotilastiedustelusta annetussa laissa tarkoitettua tiedustelumenetelmää koskeva asia, jossa haltuunottamisesta ilmoittamisen, takavarikon, tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän kohteena olevaa henkilöä ei vaatimusta käsiteltäessä tarvitse kuulla, käsitellään ja ratkaisu siinä julistetaan yleisön läsnä olematta. Ratkaisun sisältävä ja muu oikeudenkäyntiasiakirja tulevat muun kuin erityisen kotietsinnän osalta julkisiksi, kun haltuunottamisesta taikka takavarikon, tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän käytöstä on viimeistään ilmoitettava rikoksesta epäillylle tai näiden kohteena olevalle. Ratkaisun sisältävä ja muu oikeudenkäyntiasiakirja tulevat erityisen kotietsinnän osalta julkisiksi, kun erityinen kotietsintä on toimitettu. Jos rikoksesta epäillylle tai toimenpiteen kohteena olevalle ilmoitetaan haltuunottamisesta taikka takavarikon, tiedonhankintakeinon tai tiedustelumenetelmän käytöstä myöhemmin hänen henkilöllisyytensä selvittyä, oikeudenkäyntiasiakirjat tulevat julkisiksi, kun tuomioistuimelle ilmoitetaan edellä tarkoitetusta ilmoituksesta. Tuomioistuin voi erityisestä syystä päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja tulee julkiseksi aikaisemmin.
24 §
Ratkaisun määrääminen salassa pidettäväksi
Ratkaisun lopputulos ja sovelletut lainkohdat ovat tällöinkin julkisia. Jollei kyseinen asianosainen toisin pyydä, tuomioistuin voi kuitenkin määrätä pidettäväksi salassa:
1) asianomistajan henkilöllisyyden rikosasiassa, joka koskee erityisen arkaluonteista hänen yksityiselämäänsä liittyvää seikkaa, tai tällaiseen rikosasiaan liittyvässä hakemusasiassa; taikka
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
7.
Laki
rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 16 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (1286/2003) 16 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 827/2011, seuraavasti:
16 §
Kiinniottaminen
Poliisimies saa ottaa tämän lain nojalla luovutettavaksi pyydetyn kiinni ilman säilöön ottamista koskevaa päätöstäkin, jos kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön täytäntöönpano voi muuten vaarantua. Kiinniottamisesta ja kiinni otetun yhteydenpidon rajoittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä pakkokeinolaissa (806/2011) säädetään.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
8.
Laki
rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetun lain 13 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä annetun lain (1383/2007) 13 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on laissa 828/2011, seuraavasti:
13 §
Kiinniottaminen
Poliisimies saa ottaa tämän lain nojalla luovutettavaksi pyydetyn kiinni ilman säilöön ottamista koskevaa päätöstäkin, jos kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön täytäntöönpano voi muuten vaarantua. Kiinniottamisesta ja kiinni otetun yhteydenpidon rajoittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä pakkokeinolaissa (806/2011) säädetään.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
9.
Laki
rikostorjunnasta Tullissa annetun lain 3 luvun 19 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikostorjunnasta Tullissa annetun lain (623/2015) 3 luvun 19 §:n 2 momentti seuraavasti:
3 luku
Salainen tiedonhankinta
19 §
Tekninen laitetarkkailu ja sen edellytykset
Teknistä laitetarkkailua ei saa kohdistaa sellaiseen luottamukselliseen viestiin, jota koskevasta telekuuntelusta, televalvonnasta ja muusta teknisestä tarkkailusta kuin laitetarkkailusta säädetään tässä luvussa tai muualla laissa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
10.
Laki
rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain 31 ja 58 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa annetun lain (108/2018) 31 §:n 2 momentti ja 58 §:n 3 momentti seuraavasti:
31 §
Tekninen laitetarkkailu ja sen edellytykset
Teknistä laitetarkkailua ei saa kohdistaa sellaiseen luottamukselliseen viestiin, jota koskevasta telekuuntelusta, televalvonnasta ja muusta teknisestä tarkkailusta kuin laitetarkkailusta säädetään muualla laissa.
58 §
Salaisten pakkokeinojen käyttäminen
Rajavartiolaitoksella on oikeus:
1) telekuunteluun, tietojen hankkimiseen telekuuntelun sijasta ja muuhun peiteltyyn tiedonhankintaan kuin pakkokeinolain 10 luvun 14 §:n 4 momentissa tarkoitettuun peiteltyyn tiedonhankintaan tietoverkossa vain selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä taikka törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa;
2) televalvontaan vain selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä, törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa, törkeää kätkemisrikosta, ammattimaista kätkemisrikosta, törkeää väärennystä, törkeää metsästysrikosta tai törkeää laittoman saaliin kätkemistä;
3) henkilön tekniseen seurantaan vain selvitettäessä törkeää laittoman maahantulon järjestämistä taikka törkeää laittoman maahantulon järjestämistä ja siihen liittyvää ihmiskauppaa tai törkeää ihmiskauppaa taikka törkeää metsästysrikosta.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
11.
Laki
tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättyjä valvontatoimia koskevan puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tutkintavankeuden vaihtoehtona määrättyjä valvontatoimia koskevan puitepäätöksen lainsäädännön alaan kuuluvien säännösten kansallisesta täytäntöönpanosta ja puitepäätöksen soveltamisesta annetun lain (620/2012) 4, 5, 10 ja 14 §, sellaisina kuin niistä ovat 4 ja 14 § osaksi laissa 42/2019, seuraavasti:
4 §
Tunnustamisesta ja mukauttamisesta päättävät viranomaiset
Valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta päättää:
1) Helsingin käräjäoikeuden tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä, jos valvonta on tarkoitus järjestää Helsingin hovioikeuden tuomiopiirin alueella;
2) Pohjois-Savon käräjäoikeuden tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä, jos valvonta on tarkoitus järjestää Itä-Suomen hovioikeuden tuomiopiirin alueella;
3) Oulun käräjäoikeuden tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä, jos valvonta on tarkoitus järjestää Rovaniemen hovioikeuden tuomiopiirin alueella;
4) Pirkanmaan käräjäoikeuden tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä, jos valvonta on tarkoitus järjestää Turun tai Vaasan hovioikeuden tuomiopiirin alueella.
Valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta voi päättää mikä tahansa 1 momentissa mainittu syyttäjä riippumatta siitä, minkä hovioikeuden tuomiopiirin alueella valvonta on tarkoitus järjestää, jos tätä on valvontatoimia koskevan päätöksen täytäntöönpanon kannalta tai muusta erityisestä syystä pidettävä tarkoituksenmukaisena.
Pakkokeinolain (806/2011) 5 luvun 1 a §:n mukaista tehostettua matkustuskieltoa koskevan päätöksen tunnustamisesta päättää kuitenkin 1 tai 2 momentissa tarkoitetun syyttäjän esityksestä se 1 momentissa tarkoitettu käräjäoikeus, jonka tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä 1 momentin nojalla tekisi päätöksen muun valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta.
Tunnustamisesta päättävällä viranomaisella on toimivalta päättää myös valvontatoimien mukauttamisesta.
Tunnustamisesta päättävä viranomainen voi tehdä tässä pykälässä tarkoitetun päätöksen neuvoteltuaan asiasta sen poliisilaitoksen kanssa, jonka toimialueella valvonta on tarkoitus järjestää. Edellä 3 momentissa tarkoitetuissa tehostettua matkustuskieltoa koskevissa tilanteissa käräjäoikeus voi tehdä tunnustamista koskevan päätöksen mainitussa momentissa tarkoitetun syyttäjän neuvoteltua asiasta Rikosseuraamuslaitoksen kanssa.
5 §
Valvontatoimia koskevan päätöksen täytäntöönpano
Kun päätös valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta on tehty, valvonnan toteuttamisesta huolehtii poliisi. Jos kysymys on pakkokeinolain 5 luvun 1 a §:n mukaisesta tehostetusta matkustuskiellosta, valvonnan toteuttamisesta huolehtii kuitenkin Rikosseuraamuslaitos.
Valvonnan kestosta on soveltuvin osin voimassa, mitä pakkokeinolaissa säädetään matkustuskiellon voimassaolosta ja kumoamisesta. Valvonnan kestoa voidaan päätöksen tehneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä pidentää. Päätöksen pidentämisestä tekee 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu tuomioistuin tunnustamisesta päättävän viranomaisen esityksestä.
10 §
Toimivaltaiset viranomaiset
Pakkokeinolaissa tarkoitettua vangitsemisvaatimusta käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen tekemään valvontatoimia koskevan päätöksen ja lähettämään sen toiseen jäsenvaltioon. Jos henkilöä ei esitetä vangittavaksi tai tehostettuun matkustuskieltoon, toimivalta on asianomaiseen rikosasiaan määrätyllä syyttäjällä.
14 §
Muutoksenhaku
Valvontaan määrätty voi saattaa muun kuin 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun valvontatoimia koskevan päätöksen tunnustamisesta tehdyn päätöksen sen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, jonka tuomiopiirissä toimiva aluesyyttäjä tai erikoissyyttäjä on tehnyt päätöksen tunnustamisesta. Käräjäoikeuden on viipymättä otettava asia käsiteltäväksi.
Muutoksenhakuun 10 §:ssä tarkoitettuun tuomioistuimen päätökseen sovelletaan, mitä pakkokeinolaissa säädetään muutoksenhausta tuomioistuimen päätökseen matkustuskieltoa koskevassa asiassa. Syyttäjän 10 §:n nojalla tekemän päätöksen voi saattaa sen käräjäoikeuden käsiteltäväksi, jonka tuomiopiirissä päätöksen tehnyt syyttäjä toimii.
Käräjäoikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun asian käsittelyyn sovelletaan, mitä matkustuskieltoasian käsittelystä pakkokeinolaissa säädetään. Asia voidaan ratkaista kansliassa ilman istuntokäsittelyä, jos tuomioistuin harkitsee sen soveliaaksi. Jos asia käsitellään suullisessa istunnossa, valvontaan määrätyn poissaolo ei estä asian ratkaisua.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Tämän lain voimaan tullessa voimassa oleviin pakkokeinoihin sovelletaan tämän lain säännöksiä.
12.
Laki
Syyttäjälaitoksesta annetun lain 23 §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan Syyttäjälaitoksesta annetun lain (32/2019) 23 § seuraavasti:
23 §
Vaitiolovelvollisuus ja vaitiolo-oikeus
Mitä poliisilain (872/2011) 7 luvun 1 §:ssä säädetään poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta ja mainitun luvun 4 ja 5 §:ssä ilmaisuvelvollisuudesta, sovelletaan myös Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvaan.
Mitä poliisilain 7 luvun 3 §:ssä säädetään poliisin henkilöstöön kuuluvan vaitiolo-oikeudesta, sovelletaan myös syyttäjiin.
Syyttäjälaitoksen henkilöstöön kuuluvan velvollisuudesta todistaa oikeudenkäynnissä 1 momentissa tarkoitetusta vaitiolovelvollisuudesta tai 2 momentissa tarkoitetusta vaitiolo-oikeudesta huolimatta säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 12 §:n 3 momentissa.
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
13.
Laki
rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetun lain 25 §:n 4 momentin kumoamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 §
Tällä lailla kumotaan rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetun lain (430/2017) 25 §:n 4 momentti.
2 §
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .
Ponsi
Valiokunnan lausumaehdotukset
Eduskunta edellyttää, että
1) hallitus selvittää ja arvioi mahdolliset yhteydenpidon rajoittamisen valvontaan liittyvät lainsäädännön muutostarpeet ja tuo tarvittaessa asiaa koskevat lainmuutokset eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian.
2) hallitus seuraa ylimääräisen tiedon käyttämistä koskevien muutosten vaikutuksia ja kohdentumista vakavuusasteeltaan erilaisiin rikoksiin ja tarvittaessa tarkastelee sääntelyn muutostarpeita.
3) hallitus selvittää ja arvioi ampuma-aserikoksen lisäämistä rikoksiin, joiden selvittämisessä ylimääräistä tietoa voidaan käyttää, ja tuo selvityksen perusteella tarvittavat lainmuutokset eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian.
4) hallitus selvittää ja arvioi, onko jälkikäteen ilmoitettavan paikkaan kohdistuvan etsinnän kaltaiselle sääntelylle tarvetta erityisesti vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan näkökulmasta, ja tuo selvityksen perusteella tarvittavat lainmuutokset eduskunnan käsiteltäviksi mahdollisimman pian.
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Lakivaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 217/2022 vp sisältyvät 3.—13. lakiehdotuksen.
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 217/2022 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen.
(Valiokunnan muutosehdotukset)
Eduskunta hylkää lakialoitteisiin LA 91/2020 vp ja LA 57/2021 vp sisältyvät lakiehdotukset.
Eduskunta hyväksyy neljä lausumaa.
(Valiokunnan lausumaehdotukset)