Eduskunnan puhemiehelle
Suomi on sitoutunut YK:n Agenda 2030 -ohjelman edistämiseen globaalina kumppanina. Kestävän kehityksen rahoituspohjan vahvistaminen myös yksityisin sijoituksin (SDG-17) liittyy oleellisesti tähän.
Kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) toimeksiantaman Kestävän kehityksen rahoitusmurros -selvityksen (Manketti Oy) mukaan Suomessa on 51 YK:n vastuullisen sijoittamisen sitoumuksen tehnyttä sijoitusalan toimijaa, jotka ovat muun muassa työeläkeyhtiöitä, investointipankkeja ja vähittäispankkeja. Niistä huomattava osa ilmoittaa tekevänsä YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia sijoituksia. Nämä toimijat sijoittavat Suomesta myös kaikkein köyhimpiin maihin.
Yksi keskeisimmistä haasteista on kuitenkin se, että yhteisten kriteereiden puuttuessa sijoittajien lähestymistapa kestävän kehityksen mukaisiin sijoituksiin vaihtelee huomattavasti. Suomalaisten sijoitusten kohdentumisia ja kehitysvaikutuksia on vaikea arvioida, sillä kehitysvaikutusten seurannassa ei ole käytössä yhdenmukaista seurantatapaa. Lisäksi täydentävyys suhteessa julkiseen kehitysyhteistyörahoitukseen on vähäistä.
KPT:n selvitys osoitti myös sen, että kestävän kehityksen ydinperiaatteet, kuten kaikkien haavoittuvimpien ihmisten ja väestöryhmien huomioiminen, sukupuolten tasa-arvo ja syrjimättömyys, eivät vielä näy puhtaasti yksityisissä suomalaisissa kestävän kehityksen mukaan nimetyissä sijoituksissa.
Nykyisen tilanteen riskinä on kestävän kehityksen käyttö markkinointitarkoituksessa. EU:n tasolla tehty tärkeä kestävän kehityksen taksonomiatyö ei kata sijoittamista EU:n ulkopuolisille alueille. Lisäksi korkean sijoitusriskin hauraat alueet vaatisivat tässä erityistä huomiota Suomessa, jotta sijoitusten määrää myös niihin voitaisiin kasvattaa. Siksi tarvitaan kansallista ohjausta.
On erittäin tärkeää, että yksityinen ja julkinen rahoitus tukisivat toisiaan entistä vahvemmin, sillä tarpeet, mutta myös potentiaali ovat mittavat kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi. Toimiva pk-sektori luo työpaikkoja ja parempia elinmahdollisuuksia. Lisäksi se tuo paikallista vakautta ja lisää turvallisuutta myös laajemmin. Maailmanpankin arvion mukaan noin 75 prosenttia maailman köyhimmistä elää haurailla alueilla vuoteen 2030 mennessä. Siksi on kaukonäköistä huomioida nämä alueet sekä julkisessa että yksityisessä kestävän kehityksen rahoituksessa.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä ja minkälaisia toimenpiteitä kestävän kehityksen nimissä tehtävien, erityisesti alemman tulotason maihin ja hauraille alueille suuntautuvien yksityisten investointien kriteerien, vaikuttavuuden seurannan ja raportoinnin kehittämiseksi hallitus aikoo tehdä?