Eduskunnan puhemiehelle
Sisäministeriö julkaisi 12.12.2022 työryhmäraportin "Poliisin reservin toteutettavuutta koskeva esiselvitys". Työryhmä arvioi, että poliisin reserville on turvallisuusympäristön muutosten takia entistä selkeämpi tarve.
Esiselvityksen valmisteluun ovat osallistuneet sisäministeriö, Poliisihallitus, puolustusministeriö ja Pääesikunta. Työryhmän tehtävänä oli arvioida poliisin reservin perustamiseen ja käyttöön liittyviä toiminnallisia seikkoja, lainsäädännöllisiä reunaehtoja ja reservin toteuttamiskelpoisuutta.
Raportin mukaan poliisin reservi tarkoittaa vapaaehtoisista koottua joukkoa, joka toimii poliisin johtamana ja tukena rajatuissa tehtävissä. Reservihenkilöstö tukisi poliisin toimintaa yllättävissä yhteiskuntaa uhkaavissa ja runsaasti henkilöstöä sitovissa pitkittyvissä häiriötilanteissa tai poikkeuksellisissa yleistä järjestystä ja turvallisuutta vaarantavissa tilanteissa, joissa poliisin voimavarat eivät yksin riitä tilanteen hoitamiseen.
Työryhmä katsoo, että poliisin reservi olisi tärkeä osa valmiuden tehostamista. Tarvetta korostavat Venäjän hyökkäys Ukrainaan, sen pitkäkestoiset heijastukset turvallisuusympäristöön sekä yhteiskunnan laajat häiriötilanteet, joihin poliisin on varauduttava.
Työryhmä katsoo, että poliisin reservihenkilöstöön kuuluvia voisi käyttää rajatuissa tehtävissä. Tehtävät olisivat poliisia tukevia ja avustavia, ja reservihenkilöstöön kuuluva toimisi poliisin välittömässä ohjauksessa. Laajoille poliisitoiminnan tilanteille on tyypillistä, että poliisin ydintehtävien lisäksi esimerkiksi alueen eristäminen, liikenteen ohjaaminen, huolto ja logistiikka sitovat runsaasti poliisin henkilöstöä.
Poliisin reservijärjestelmän (ml. täydennyspoliisi) mahdollisuutta on vuosien saatossa selvitetty aikaisemminkin, alkujaan jo 1990-luvulla. Sen jälkeen erilaisia selvityksiä todellisen reservin perustamiseksi poliisille on tehty maassamme lukuisa määrä. Vuonna 2018 asiasta annettiin lakiesitys, joka kuitenkaan ei edennyt reservin perustamiseen asti. Syksyllä 2018 hallituksen esityksenä eduskunnalle annettu lakihanke () pysähtyi niihin puutteisiin, joita perustuslakivaliokunta eritteli siitä antamassaan lausunnossa ().
Reservin tarve on todettu — toteutusmalli puuttuu
Poliisin reservin tarve on todettu moneen kertaan: pitää vain löytää toimiva malli, joka on poliisityön kannalta operatiivisesti hyödyllinen. Lisäksi mallin tulee täyttää perustuslain edellytykset, kestettävä aikaa ja oltava kustannustehokas.
Perustuslakivaliokunnan antaman lausunnon sekä sisäministeriön laatiman tuoreen työryhmäraportin ansiosta on selvää, mitä vaatimuksia poliisireservin järjestämisen laillisuuteen sisältyy. Yhtä selvää on, etteivät tähän mennessä esitetyt mallit näitä vaatimuksia täytä — esimerkiksi oikeusturvan, hyvän hallinnon tai julkisen vallan käytön edellytysten näkökulmista. Perustuslakivaliokunnan lausunto osoittaa myös, että aiemmin esitettyjen mallien poliisireserviä voisi käyttää vain hyvin rajatuissa tilanteissa.
Tulee löytää tarkoituksenmukainen poliisireservin järjestämisen malli, joka täyttää perustuslakivaliokunnan esittämät vaatimukset. Tärkeitä ovat järjestelmän: 1) oikeudellinen hyväksyttävyys, 2) kustannustehokkuus, 3) järjestelmän velvoittavuus ja 4) reservin vaikuttavuus.
Asiantuntija-analyysin (Porvali, M. 2017) mukaan oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten näkökulmasta riittävän koulutuksen antaminen poliisireserville on käytännössä mahdollista ainoastaan niin, että koulutus annetaan osana asevelvollisuusjärjestelmää ja koulutuksen sisällöt tuottaa Poliisiammattikorkeakoulu.
Tähän joukkoon haetaan vapaaehtoisina samaan tapaan kuin muihin erikoisjoukkoihin. Poliisireserviläiset saavat koulutuksen, joka on laajuudeltaan 5—11 kuukautta. Palveluksesta kotiutuessaan heidät varataan poliisin käyttöön — tai sijoitetaan tätä varten perustettaviin paikallispataljoonien poliisireservijoukkueisiin, joiden kertausharjoituksista vastaa poliisi.
Edellä esitetyssä reservin toteutusmallissa perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämät vaatimukset täyttyvät (Porvali, M. 2017) seuraavasti:
1) Oikeudellinen hyväksyttävyys
Merkittävän julkisen vallan käyttöä sisältävän tehtävän voi antaa vain sellaiselle henkilölle, jolla on tehtävään riittävä koulutus. Tätä koulutustasoa ei voida saavuttaa vapaaehtoisilla viikonlopuilla tai lyhytkursseilla: perustuslain vaatimukset täyttääkseen suomalaisen poliisireserviläisen koulutuksen on oltava laajuudeltaan vähintään useita kuukausia. Vain riittävän koulutuksen kautta voidaan varmistua reservihenkilöstön osaamisesta ja sitä kautta järjestelmän oikeudellisesta hyväksyttävyydestä.
2) Kustannustehokkuus
Riittävä koulutus voidaan antaa osana asevelvollisuusjärjestelmää, mutta koulutuksen sisällöt tuottaa poliisin oma koulutusorganisaatio, Poliisiammattikorkeakoulu.
Kustannustehokkuus muodostuu lisäksi siitä, että reserviin sijoitettavat asepalvelusikäiset nuoret pystyvät toimimaan reservissä vuosikymmeniä.
3) Velvoittavuus
Tilanteet, joissa reserviä joudutaan käyttämään, ovat kriittisiä — muuten reserviin ei turvauduttaisi. Reservin saatavuuteen on voitava varmuudella luottaa. Siksi palvelussuhde ei voi perustua yksin vapaaehtoisuuteen, vaan yhteiskunnan kannalta kriittiseen palvelukseen on voitava velvoittaa. Asevelvollisuuslaki on tähän valmis elementti: henkilö voidaan velvoittaa palvelukseen joko kertausharjoituksena, valmiudellisena harjoituksena, ylimääräisenä palveluksena tai liikekannallepanon myötä.
4) Vaikuttavuus
Poliisiorganisaatio ei tarvitse heikosti koulutettuja lisäkäsiä, vaan toimintaan liittyminen edellyttää välttämättä tiettyä koulutus- ja osaamisatasoa. Reservihenkilöiden on kyettävä toimimaan vakituisen poliisihenkilöstön tukena ja näiden opastamina. Tämä edellyttää kiinnittymistä poliisin viestiverkkoon ja kenttäjohtojärjestelmään, mikä on mahdollista vain niin, että henkilö on saanut riittävän koulutuksen poliisin viestivälineiden ja tietojärjestelmien käyttämiseen.
Pitkien etäisyyksien maassa reservin tehtäviä ei voi rajata edeltä käsin, koska poliisilla on toimintapakko: reserviläisen on kyettävä ammattipoliisin rinnalla aloittamaan tarvittaessa minkä tahansa poliisitehtävän hoitaminen. Tehokas ja turvallinen työskentely voidaan taata vain riittävän pitkällä koulutuksella.
Lisäksi edellä esitetyllä poliisireservin järjestämismallilla olisi mahdollisuus lisätä vetovoimaa myös niin varusmiespalvelusta kuin poliisin ammattia kohtaan. Koulutus olisi todennäköisesti hyödynnettävissä reserviin siirtymisen jälkeen tai tulevissa opinnoissa (esim. oikeustieteen, poliisin, hallintotieteen, turvallisuusalan tai sosiaali- ja terveysalan opinnoissa).
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta poliisin reservien tarpeeseen kyetään vastaamaan mahdollisimman nopeasti,
mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta järjestettävä poliisin reservi täyttää perustuslain sille asettamat vaatimukset, on kustannustehokas ja täyttää muutkin vaatimukset ja
miten hallitus suhtautuu asevelvollisuusjärjestelmän käyttämiseen poliisin reservin luomisessa?