Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa perintö- ja lahjavero määräytyvät progressiivisesti perinnön ja lahjan käyvän arvon mukaan. Lahjojen verotus on perintöjen verotusta voimakkaampaa. Metsätilan arvo lasketaan lahjan ja perinnön osana sen käyvän arvon mukaisesti. Siten lahja- ja perintöverot ovat sellaisinaan käytössä myös metsätilojen osalta. Metsätalouden kannalta perintö- ja lahjaverolla on merkitystä, sillä vain pieni osa metsämaan omistajavaihdoksista tapahtuu Suomessa vapaina kauppoina muiden kuin sukulaisten välillä. Valtaosa metsistä siirtyy sukulaisten välillä joko perintönä, lahjanluonteisena kauppana tai lahjoituksena. Myös metsänomistajarakenteen ikääntymiskehitys on altistanut metsätalouden ja puumarkkinat Suomessa entistä voimakkaammin perintöveron vaikutuksille.
Luonnonvarakeskuksen (LUKE) raportin mukaan (2016) verotuksen nykyinen rakenne kannustaa jättämään tilan perintönä, koska perintövero on lahjaverotusta kevyempää. Tilakoon ja siten perinnön tai lahjan arvon kasvaessa veromuotojen aiheuttaman verorasitteen suhteellinen ero pienenee. LUKEn arvion mukaan lahja- ja perintöverorasite voi johtaa tilan osien myymiseen tai hakkuiden liialliseen aikaistamiseen.
Nykyisin perikunta voi saada korvauksen yksityisen metsänsuojelualueen perustamisesta, jos metsässä on erityisen arvokasta suojeltavaa, ja näin maksaa perintöverot suojelukorvauksella. Arvokas suojeltava alue sisältää muun muassa lahopuut, rehevät ja soistuneet maapohjat, vanhat koloiset ja järeät puut sekä metsät, jossa on paljon eri-ikäisiä ja -kokoisia puita. METSO-prosessi kuitenkin kestää pitkään ilman varmuutta lopputuloksesta, kun taas hakkuusopimuksen saa nopeasti ja ennakon tilille kuukaudessa. Monelle perijälle, jolla on 20 000 euron perintövero erääntymässä muutaman kuukauden päästä, on helpompaa myydä 100 000 euron hakkuu niin, että ennakko suunnilleen kattaa veron, kuin odottaa epävarmaa suojelukorvausta.
Monelle kuolinpesälle uudistushakkuu on usein helppo ja nopeasti rahaa tuottava vaihtoehto perintöverorahojen saamiseksi. Hakkuun jälkeen metsän ennalleen palautuminen saattaa kestää vuosisatoja. Usein metsän uudistustöistä jaksetaan huolehtia, mutta taimikonhoitotöistä, joista kertyy kustannuksia, livetään. Näin perintömetsän talouskäyttöön ottaminen ei enää saa jatkoa ja metsäalueesta on menetetty sekä taloudellinen että luonnonsuojelullinen arvo.
Kustannustehokas keino lisätä metsien kokonaiskestävyyttä voisi olla sekä perintö- että lahjaveron verovapaus, mikäli maksuun tulevan veron määrällä perustetaan metsään pysyvä yksityinen suojelualue. Tämä menettely säästäisi perikunnan perintömetsän, joka on usein tulevan veron vuoksi hakkuun kohteena.
Suomi on kirjannut ilmastolakiin olevansa hiilineutraali vuonna 2035. Jos metsien romahtaneita hiilinieluja ei saada elvytettyä, tätä tavoitetta ei saavuteta ilman merkittäviä uusia päästöjä leikkaavia toimia. Nieluja kutistavat varsinkin kasvaneet hakkuut ja puiden kasvun hidastuminen. Metsien suojelutarve on ilmeinen. Lisäksi Suomi sitoutui Montrealin luontokokouksessa muiden maiden tavoin suojelemaan 30 % maa-alastaan ja pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Nykyään Suomen maa-alasta on suojeltu vain noin alle viidennes. Myös metsäluonnon köyhtyminen jatkuu, ja pulaa on varsinkin vanhoista metsistä, lehtipuista ja lahopuusta, jotka ovat tuhansille suomalaisille metsälajeille elinehto.
Tasaikäistä talousmetsää Suomessa on paljon, eikä siitä ole pulaa. Siksi yksityisten suojelualueiden perustaminen on Suomen luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi ja säilyttämiseksi tärkeää.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Näkeekö hallitus mahdollisuuksia lisätä metsien suojelua hyväksymällä perintöveron kuittaamiseen myös metsänsuojelua ja
aikooko hallitus selvittää tällaisia mahdollisuuksia, jotka vähentäisivät hakkuita metsäperinnön saantivaiheessa?