Eduskunnan puhemiehelle
Metsäkatoasetus on ollut usean vuoden komission aloitteesta neuvoston ja parlamentin valmisteluprosessissa. Viimeisimmän muodon komission esitys sai ennen joulua parlamentin ja neuvoston päästyä kolmikantaneuvotteluissa lopputulokseen. Tämän jälkeen on viimeistelty lainsäädäntöprosessia. Komission tehtävä on nyt valmistella toimeenpanosta ohje jäsenmaille. Toimeenpanosäännös ei voi olla tulkinnoissaan ristiriidassa varsinaisen metsäkatoasetuksen kanssa. Lainsäädännön taannehtivuus ja kotieläinrakentaminen ovat huomioitavia kohtia. Asetus kyseenalaistaa suomalaisen käsityksen oikeusvaltiosta ja asettaa Suomen korvausvelvolliseksi EU-lainsäädännön toimeenpanosta.
Suomi on metsäinen maa. Maa-alasta on metsää noin 75 %, ja peltoalueet ovat yleensä pieniä. Nykytilanteessa rakennetaanpa Suomessa mitä tahansa, rakennuspaikka on aikaisemmin ollut metsää. Suurin osa metsäalasta poistuvasta pinta-alasta siirtyy infrastruktuurin alle, ja maatalouskäyttöön on siirtynyt alle 10 % poistumasta. Pitkällä aikavälillä metsäkatoasetus estää investointeja suomalaiseen maidontuotantoon ja naudanlihantuotantoon. Soveltamisalan laajentamisesta sikaan ja siipikarjaan on myös keskusteltu. On tärkeää, että on mahdollisuus kehittyä ja rakentaa myös metsää kasvaneille alueille riippumatta siitä, onko kysymyksessä asuinalue, infrastruktuuri, sähkölinja tai kotieläinrakennus.
Kun metsäkatoa halutaan hillitä, metsäisten EU-maiden viljelijöillä pitää olla mahdollisuus kompensoida rakentamisen alle jäänyt metsäala ilman lisäsanktioita. Metsäkatoasetuksen takautuvuus ei ole Suomen perustuslain mukaista lainsäädäntöä ja rikkoo oleellisesti suomalaista käsitystä omaisuudensuojasta.
Viime vuodet ympäristöluvitus on ohjannut kotieläinrakentamista tilakeskuksen ulkopuolelle, kovapohjaisille, rakentamisen kannalta kustannustehokkaille paikoille. Uudet tuotantotekniikat ja kehittyvät kotieläinten hyvinvointivaatimukset edellyttävät uusia laitumia ja jaloittelutarhoja rakennuspaikkojen läheisyyteen. Kotieläintuottajien on pystyttävä kehittämään tuotantoaan uusien vaatimusten mukaisesti. Kotieläintuottaja jää tässä kahden ristikkäisen lainsäädännön väliin. Lisäksi kotieläintuotannolla ja erityisesti laiduntamisella voisimme lisätä merkittävästi luonnon monimuotoisuutta alueilla, joilla muuten vallitsisivat pelkästään metsäluonnolle tyypilliset biotoopit.
Esimerkiksi eläintautiseurannan tulosten perusteella tiedetään, että tuotteiden jäljitettävyydessä on vaikeuksia mm. Etelä-Amerikassa. Myös naudanlihan tuotantoketjun läpivalaiseminen EU:n tapaan (seuranta syntymästä kasvupaikkaan ja teurastukseen) on ristiriidassa WTO-sääntöjen kanssa. Taustalla oleva laajempi kysymys ilmastonmuutokseen sopeutumisesta ja muutoksen hidastamisesta sekä luontokadosta jää käytännön tasolla kasvavan byrokratian varjoon.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten aiotte turvata viljelijöiden käytännön investointisuojan sekä elinkeinon kestävät kehittymisedellytykset tulevaisuudessa ja
miten vahvistamme viestiämme tässä asiassa EU:ssa, jotta yksittäisen jäsenmaan, kuten Suomen, haasteet ja vaikutusten epätasainen kohdentuminen huomioitaisiin?