Eduskunnan puhemiehelle
Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu valtionhallinnon tuottavuusohjelma. Hallintoon kohdistuvilla tuottavuustoimilla tavoitellaan toimintamenojen supistamista, eli käytännössä Orpon hallitus tulee leikkaamaan julkishallinnosta vuodesta 2025 alkaen. Kokonaisuudessaan valtionhallinnon leikkauksilla tavoitellaan 243 miljoonan euron säästöjä vuoden 2027 tasolla.
Valtionhallinnon tuottavuusohjelmia on toteutettu ennenkin. Vuonna 2003 Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus käynnisti ohjelman, jolla tavoiteltiin julkiselle sektorille parempaa tuottavuutta. Vanhasen toinen hallitus jatkoi tuottavuusohjelman toteuttamista. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksessa (2011) todetaan, että valtion tuottavuusohjelmalla ei ollut ohjelman tavoitteisiin nähden riittävää vaikutusta julkisen talouden menopaineiden hillintään. Tarkastuskertomuksessa viitataan tarkastusvaliokunnan näkemykseen, jonka mukaan ohjelman muuntuminen valtiovarainministeriön toimesta henkilöstövähennyksiin perustuvaksi aiheutti sen, että aidot tuottavuushankkeet jäivät marginaaliin. Toisin sanoen, kun tuottavuutta arvioitiin pääasiassa henkilöstövähennysten kriteerein, vääristyi koko tuottavuuden käsite.
Lainsäädännön arviointineuvosto totesi vuosikatsauksessaan 2022 pitävänsä kohtuuttomana, että lakeja valmistellaan jatkuvasti kiireessä. Kiirettä aiheuttavat arviointineuvoston mukaan liian tiukat aikataulut ja vähäiset henkilöresurssit lainvalmisteluun. Henkilöstöresurssien supistumisen syy on muun muassa aiemmissa tuottavuusohjelmissa. Lainvalmistelun riittävät resurssit ovat oleellinen kysymys esimerkiksi lain toimivuudelle ja lakien riittäville vaikutusarvioinneille ja systemaattisille jälkiarvioinneille. Myös lainsäätäjän näkökulmasta on tärkeää, että lait valmistellaan hyvin ja prosessi eduskunnassa voi näin kulkea mahdollisimman sujuvasti. Kysymys on lisäksi kansalaisten oikeusturvasta, sillä hyvän hallinnon periaatteiden toteutumisen kannalta on välttämätöntä, että eri viranomaistahoissa on riittävästi asiantuntevia ihmisiä käsittelemässä heitä koskevia päätöksiä.
Ministeriöiden ja virastojen riittävät henkilöstöresurssit takaavat, että asiantuntijuus valtionhallinnossa kasvaa ja kehittyy. Virkatyönä tehtävä työ myös eroaa erilaisten yritysten palveluksessa olevien konsulttien tekemästä työstä, jonka merkitys ja määrä on julkishallinnossa kasvanut nopeasti. On hallinnon avoimuuden ja demokratian kannalta ongelmallista, jos lainsäädäntötyöhön liittyvää valmistelua ja tietoa siirtyy yhä kasvavassa määrin yksityisille yrityksille ja konsulteille, joita eivät koske samat lakisääteiset vastuut ja velvoitteet kuin virkavastuulla toimivia viranhaltijoita ja viranomaistahoja. Lisäksi valtion toimintamenojen supistaminen valtionhallinnosta on kyseenalaista talouden kestävyyden näkökulmasta, sillä henkilöstömenojen leikkaaminen joudutaan usein korvaamaan lisäämällä palvelujen ostoja. Tällöin ainoastaan siirretään julkishallinnon palveluita ja toimintoja voittoa tavoitteleville yrityksille.
Moni ministeriö ja virasto toimii jo niukoilla määrärahoilla, ja onkin epäselvää, kuinka tuottavuusohjelma tarkalleen toteutetaan. Tavoiteltua 234 miljoonan euron lisäsäästöä ei saada toteutettua pelkästään digitalisaatiolla tai toimitilauudistuksilla, joita molempia jo toteutetaan ja on suunniteltu toteutettavaksi merkittävässä määrin myös ilman tuottavuusohjelmaa. Henkilöstötyövuosiksi muutettuna leikkaukset tarkoittaisivat mittavia irtisanomisia, joiden seuraukset olisivat demokratian kannalta erittäin huolestuttavat. Vaikuttaa siltä, että hallituksen tavoite supistaa julkista sektoria on ideologinen itseisarvo, ei aitoa kustannusvaikuttavuutta tai lainsäädännön laadun kehittämistä tavoitteleva toimi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisia vaikutusarvioita hallitus on tuottanut valtionhallinnon tuottavuusohjelman toteuttamisesta liittyen 1) lainsäädännön valmistelun laatuun 2) asiantuntijatyöhön ja sen kehittymiseen valtionhallinnossa ja 3) kustannusvaikuttavuuteen eli toimien tarkoituksenmukaisuudesta suhteessa tavoiteltavaan säästöön,
mikäli vaikutusarvioita ei ole tuotettu, miten hallitus arvioi edellä mainittuja seikkoja suhteessa euromääräiseen sopeutustavoitteeseensa ja
miten hallitus arvioi lainsäädännön laadun ja demokratian kannalta kehityksen, jossa virkamiestyö siirtyy yhä enemmän konsulteille?