Eduskunnan puhemiehelle
Kansalliskirjasto vastaa Suomessa kansallisen julkaisuperinnön säilyttämisestä, kuvailusta ja käyttöön asettamisesta. Se toimii osana Helsingin yliopistoa, mutta myös kirjastokentän valtakunnallisena palvelu- ja kehittämisyksikkönä. Sille on annettu erityinen valtakunnallinen tehtävä kulttuuriperintömme säilyttämisessä. Kirjasto säilyttää kappaleen jokaisesta Suomessa ilmestyneestä painotuotteesta. Se digitoi sanoma- ja aikakauslehtiä sekä palvelee eri tavoin yliopistojen ja oppilaitosten kirjastoja. Monesta historiallisesta, harvinaisesta dokumentista ainut tunnettu kappale on Kansalliskirjastossa, jossa se on yleisön nähtävillä. Toiminnassa kirjasto on ollut jo 375 vuotta. Tämä tehtävä on nyt vaarassa hallituksen lyhytnäköisten koulutusleikkausten takia.
Hallituksen ajamien massiivisten koulutusleikkausten vaikutus näkyy valitettavalla ja vaarantavalla tavalla jo kulttuuriperintömme säilyttämisessä. Hallituksen yliopistojen määrärahoihin tekemät leikkaukset pakottavat laitokset muun muassa irtisanomaan henkilöstöään. Kansalliskirjaston leikkaukset ovat kovia, koska Kansalliskirjasto on osa hallituksen erityisen kovien leik-kausten uhriksi joutuvaa Helsingin yliopistoa. Helsingin yliopiston hoitamat kulttuuriperintötehtävät eivät ole yliopiston itse itselleen itsehallintonsa nojalla ottamia tehtäviä. Ne ovat valtiolle kuuluvia tehtäviä, jotka valtio on yliopistolain 70 ja 72 §:ssä delegoinut Helsingin yliopistolle.
Leikkaukset vaikuttavat monin tavoin Kansalliskirjaston toimintaan ja siten tutkimuksen tekemiseen ja kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Palvelutasoa joudutaan karsimaan ja joitain palveluja lopettamaan kokonaan. Esimerkiksi c-kasetit tulevat ajan saatossa kokonaan tuhoutumaan, sillä niiden digitalisointiin ei riitä henkilökuntaa. Se asettaa Kansalliskirjaston mahdollisuuden hoitaa sille annettua valtakunnallista erityistehtävää vaikeuksiin.
Hallituksen toiminta on jo saanut rajua kritiikkiä julkisuudessa. Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm on ilmoittanut, että ei suostu toteuttamaan jopa 50 henkilön irtisanomisia, ja kuvaillut rajuin sanoin hallituksen politiikkaa. Samoin apulaisprofessori, perustuslakiasiantuntija Pauli Rautiainen on arvioinut julkisesti, että vaaditut leikkaukset rikkovat perustuslain velvoitetta vaalia kulttuuriperintöämme.
Nykyhallitukselta puuttuu sivistyksen ja kulttuuriperinnön merkityksen taju. Kulttuuriperintömme vaaliminen on hallituksen vastuulla, ei vain Helsingin yliopiston asia. Kansalliskirjastolla on valtakunnallinen kulttuuriperinnön säilyttämisen erityistehtävä, jota suojaa perustuslain 20 §, jonka mukaan vastuu kulttuuriperintömme vaalimisesta kuuluu kaikille. Tätä hallitus ei ole huomioinut. Tuo velvoite kohdistuu erityisesti valtioon, sillä valtio ei voi koskaan vetäytyä perusoikeuksien turvaamisvelvollisuudestaan. Perustuslaki edellyttääkin, että valtio viime kädessä huolehtii kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja hoitamisesta. Jos Kansalliskirjaston kyky huolehtia kulttuuriperintötehtävistään vaarantuu ja edes osa kulttuuriperinnöstämme tuhoutuu säästötoimien johdosta, yliopisto ja valtio rikkovat perustuslakia.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus aikoo varmistaa ja turvata riittävät toimintaedellytykset tulevaisuudessakin Kansalliskirjastolle, jotta se pystyy toteuttamaan valtakunnallista erityistehtäväänsä kulttuuriperintömme vaalijana ja
onko hallitus arvioinut päätöstensä perustuslaillisuuden Kansalliskirjaston valtakunnallisen erityistehtävän osalta?