Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi lastensuojelulain sekä varhaiskasvatuslain 6 ja 60 §:n muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi lastensuojelulakia ja varhaiskasvatuslakia.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2024.

Hallituksen esitykseen sisältyy jakso esityksen suhteesta perustuslakiin ja säätämisjärjestyksestä. Hallitus pitää suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Arvion lähtökohtia

Ikärajan laskeminen

Siirtymäsäännös

(1)Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi muun muassa lastensuojelulain 75 §:n 3 momenttia, jossa säädetään lastensuojelun jälkihuollon päättymisestä. Jälkihuollon ikärajaa lasketaan ehdotuksen mukaan kahdella vuodella. Hyvinvointialueen velvollisuus jälkihuollon järjestämiseen päättyy näin viimeistään, kun nuori täyttää 23. Uuden ikärajan ehdotetaan tulevan voimaan 1.1.2024, mutta siirtymäsäännöksen mukaan oikeus jälkihuoltoon päättyy vasta 30.6.2024. Tällä pyritään perustelujen mukaan varmistamaan jälkihuolto-oikeuden piirissä jo olevien suunnitelmallinen siirtymä tarpeenmukaisten muiden palveluiden ja etuuksien piiriin jälkihuollon päättyessä. Lisäksi siirtymäsääntelyssä huomioidaan ennen lain voimaantuloa annetut päätökset jälkihuollon tukitoimista.

(2)Ehdotettu sääntely on merkityksellistä erityisesti perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta. Julkisen vallan on perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaan turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Tämä on tarkastelun lähtökohtana myös hallituksen esityksessä. Perustuslakivaliokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että sääntelyä osin tarkastellaan säätämisjärjestysperusteluissa tarpeettomasti perustuslain 19 §:n 2 momentin ja sen rajoittamisen kannalta.

(3)Lastensuojelun jälkihuolto on perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettu palvelu. Se on lastensuojelulaissa turvattu subjektiivisena oikeutena.

(4)Perustuslain 19 §:n 3 momentin säännöksellä ei määritellä momentissa tarkoitettujen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapaa, vaan sillä velvoitetaan julkinen valta turvaamaan palvelujen saatavuus (, s. 71/I). Perusoikeusuudistuksen yhteydessä on todettu, ettei perustuslain säännös sitonut sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä silloiseen lainsäädäntöön (ks., s. 71/II). Vastaava kanta on sittemmin toistettu useita kertoja perustuslakivaliokunnan käytännössä (ks. esim., s. 32 ja siinä mainitut lausunnot). Palvelujen järjestämistapaan ja saatavuuteen vaikuttavat välillisesti myös muut perusoikeussäännökset, kuten yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto (, s. 2,, s. 3/II, ks. myös, s. 71).

(5)Perustuslain 19 §:n 3 momentissa mainitulle oikeudelle riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin on vakiintunut tietty oikeudellinen sisältö ja arviointiperusteet. Palvelujen riittävyyden arvioimisessa lähtökohtana on niiden mukaan sellainen palvelujen taso, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä (ks., s. 71/II). Viittaus jokaiseen palveluihin oikeutettuna edellyttää viime kädessä yksilökohtaista arviointia palvelujen riittävyydestä (ks., kappale 71,, s. 3/I).

(6)Perustuslain 19 §:n 3 momentti sisältää sääntelyvarauksen. Perustuslain esitöiden mukaan sääntelyvaraukset jättävät lainsäätäjälle liikkumavaraa oikeuksien sääntelyssä, ja tämä liikkumavara on suurempi kuin ilman sääntelyvarausta kirjoitetuissa perusoikeussäännöksissä. Perustuslaki ilmaisee kuitenkin tällöinkin pääsäännön, jota ei voida perustaltaan heikentää lailla (, s. 6/I). Perustuslain 19 §:n 3 momentissa käytetyllä sääntelyvaraustyypillä ("sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään") on haluttu korostaa lainsäätäjän rajoitettua, perustuslain ilmaisemaan pääsääntöön sidottua liikkuma-alaa (, s. 6/I, ks. myös, kappale 69).

PeVL 16/2019 vpPeVL 16/2019 vp

(8)Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, ettei esitykseen sisälly kovinkaan täsmällistä arviota siitä, miten muu palvelujärjestelmä käytännössä kykenee vastaamaan erityisesti paljon ja vaativaa tukea tarvitsevien jälkihuollosta siirtyvien nuorten tarpeisiin, jos jälkihuollon ikärajaa alennetaan. Esityksen perustelujen (s. 32) mukaan nuorten palvelutarpeeseen tulee muutoksen jälkeen kuitenkin vastata koko nuorten monialaisella palvelujärjestelmällä mukaan lukien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä sosiaaliturvaetuudet. Esityksessä (s. 32) toisaalta todetaan, että ehdotusta koskevan lausuntopalautteen mukaan aikuissosiaalityössä ei nyt kaikilla hyvinvointialueilla pystytä tarjoamaan nuorille yhtä vahvaa tukea kuin jälkihuollossa. Perustuslakivaliokunta korostaa, että valtioneuvoston on välttämätöntä seurata jälkihuollon ikärajan alentamisen vaikutuksia sekä palvelujärjestelmän kykyä ja resursseja vastata sen kohteena olevien nuorten yksilöllisiin tarpeisiin.

(9)Lakiin ehdotetaan otettavaksi siirtymäsäännös, jonka mukaan hyvinvointialueen on järjestettävä nuorelle lain 12 luvun mukainen tukitoimi päätöksen mukaisesti, jos hyvinvointialue on ennen lain voimaantuloa antanut nuorelle päätöksen tällaisesta tukitoimesta. Säännöksellä pyritään suojaamaan voimassa olevan lain nojalla syntyneitä oikeuksia. Jälkihuolto-oikeus on lastensuojelulain mukaan subjektiivinen oikeus, jonka tarkempi sisältö määräytyy yksittäisessä hallintopäätöksessä yksilöllisen palvelutarpeen mukaan. Ehdotettu siirtymäsääntely mahdollistaa esityksen (s. 27) mukaan etenkin jälkihuollon palveluissa paraikaa ja lähellä 23 ja 24 ikävuotta olevien nuorten suunnitelmallisen saattamisen tarpeenmukaisten muiden palvelujen ja etuuksien piiriin. Siirtymäsääntelyssä ei ole huomioitu ennen lain voimaantuloa annettuja päätöksiä pelkästä jälkihuolto-oikeudesta.

(10)Hallintolain 6 §:n viimeiseen virkkeen mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Säännöksen perusajatuksena on, että yksityisten tulee voida luottaa viranomaistoimien oikeellisuuteen sekä viranomaisen tekemien hallintopäätösten pysyvyyteen (, s. 56). Hallinto-oikeudellisena periaatteena luottamuksensuojaperiaate kohdistuu viranomaisiin. Periaate ei sellaisenaan muodosta ehdotonta estettä lainsäädännön muuttamiselle silloinkaan, kun muutoksella olisi vaikutusta aikaisempiin hallintopäätöksiin perustuvaan oikeustilaan. Perustuslakivaliokunnan käytännössä esimerkiksi tukien takaisinperintään liittyvissä sääntelytilanteissa on kiinnitetty huomiota odotuksien suojaamiseen (ks., s. 3). Luottamuksensuojaperiaatteeseen liittyvien seikkojen ei kuitenkaan ole katsottu yleisesti estävän puuttumasta lailla esimerkiksi hallintopäätöksiin kiinnittyviin oikeusasemiin (ks. esim.,). Perustuslakivaliokunta ei pidä ehdotettua sääntelyä ongelmallisena. Valiokunta kuitenkin painottaa lastensuojelulain 76 §:n 2 momentissa tarkoitetun suunnitelman laatimisen merkitystä erityisesti nyt käsillä olevassa muutostilanteessa.

(11)Siirtymäsäännös koskee sanamuotonsa mukaisesti hyvinvointialueen tekemiä päätöksiä. Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan säännöksen soveltamisen kannalta edelleen merkityksellisiä päätöksiä on kuitenkin tehty myös kunnissa, ennen hyvinvointialueuudistusta. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan tulee varmistua siitä, että siirtymäsäännös ulottuu myös kuntien tekemiin päätöksiin.

(12)Perustuslakivaliokunnalla ei ole huomautettavaa ehdotetun sääntelyn suhteesta perustuslakiin. Valiokunta kiinnittää kuitenkin hyvän lainsäädäntötavan kannalta huomiota siihen, että lainsäädännössä on yleisesti syytä pyrkiä johdonmukaisuuteen ja vakauteen (, kappale 11;, s. 4). Hyvän lainsäädäntötavan kannalta ei voida pitää täysin ongelmattomana, että jälkihuollon ikärajaan kohdistuvaa muutosta ehdotetaan varsin pian edellisen muutoslain voimaantulon jälkeen (ks. myös).