Eduskunnan puhemiehelle
Suomen Pankki on vastannut käyttörahojen riittävyydestä valtiovarainministeriön toimeksiannosta Suomessa ja antanut Suomen Rahapajalle tehtäväksi eri asetuksilla valmistaa käyttörahoja 1860-luvulta lähtien Suomen Pankille. Suomen Pankki on vastaavasti kansalaisille jakelussaan käyttänyt liikepankkeja ja pankkeja vuoteen 2013 asti.
Suomessa ei ole ollut vuoden 2013 jälkeen nimellishintaisia normaaleja käyttörahoja 1 sentistä 2 euroon, vaikka niitä on valmistettu ja jaettu samanlaisissa raharullissa. Vastaavasti 2 euron "erikoiskakkoset" kuuluivat vielä ALV 59 §:n piiriin, kuten kaikki ennen vuotta 2013 olleet käyttörahat. Mutta nyt vuoden 2016 alusta ne ovat verollisia, eli käytännössä nimellishintainen ja käyttöarvoltaan oleva 2 euron kolikko onkin Suomessa 2,48 euroa + toimitus- ja postikulut. Vastaavasti muissa EU-alueiden euroa käyttävissä maissa 2 euron "erikoiskakkosta" saa ostaa keskuspankeilta nimellishintaan raharullittain.
Arvonlisäverolain 59 §:n mukaan käyvän maksuvälineen myynti nimellisarvoonsa on verotonta lukuun ottamatta sellaisia kolikoita, joiden myyntihinta määräytyy niiden keräily- tai metalliarvon perusteella.
Keräily on yksilöllistä, ja monesti henkilö kerää rahojen lisäksi useita muitakin kohteita. Suomessa ja EU-alueella on erityisesti nuoria keräilijöitä, jotka haluavat kerätä eri maiden euroja talteen. Numismatiikka voi olla harrastus tai jopa ammatti. Keräilijä voi ottaa rahan talteen hyvin monesta eri syystä. Euroopan Keskuspankin (EKP) mukaan 2 euron erikoisrahat ovat käypiä maksuvälineitä kaikkialla euroa maksuvälineenä käyttävissä maissa. Suomea lukuun ottamatta kaikissa muissa EU-alueen maissa erikoisrahoja saa ostaa nimellishintaan.
Suomen Rahapaja Oy muutti vuoden 2016 alusta ALV 59 §:n mukaisesti aikaisemmin nimellisarvoon myytyjen 2 euron erikoisrahojen arvonlisäveromenettelyä. Suomen Rahapajan perustelu ALV-verolle on, että arvonlisäverovelvolliselle kauppiaalle eli ostajalle vero on vähennyskelpoista. Edellä mainittujen rahojen nettohinta säilyy ennallaan, ja tämän lisäksi Suomen Rahapaja lisää reilun toimitusmaksun verraten edelliseen jakeluun eli liikepankkien kustannukseen. Tämän ALV-veromäärittelyn tekee vielä ihmeellisemmäksi se, että lähes samaan aikaan rahahuollon kautta lasketaan samaa rahaa kiertoon samoissa raharullissa nimellishintaan.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten on mahdollista, että Suomi ainoana EU-maana perii arvonlisäveroa käyttörahasta ja
miksi käyttörahaa koskeva arvonlisäverolain 59 § on maakunnallisesti niin tulkinnanvarainen?