Eduskunnan puhemiehelle
Varhaiskasvatuslaki tuli voimaan 1.8.2015. Tätä ennen vuonna 1973 voimaan tulleen päivähoitolain uudistaminen varhaiskasvatuslaiksi ehti olla valmistelussa yli kymmenen vuotta. Syksyllä 2015 osana valtiontalouden sopeuttamisohjelmaa eduskunta hyväksyi muutoksia varhaiskasvatuslakiin. Varhaiskasvatuslakiin liittyvät muutokset, mm. subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaus ja ryhmäkokojen suurennus, tulevat voimaan 1.8.2016.
Eduskunnan sivistysvaliokunta hyväksyi varhaiskasvatuslakiin liittyvän lausuman (29/2014/lausuma) seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa uuden varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia, vaikutuksia laatuun ja ryhmäkokoihin ja ryhtyy varhaiskasvatuslain toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien täsmentämiseksi, jotta turvataan lasten kokonaisvaltainen hoiva, kasvu ja kehitys."
Voimassa olevan lain mukaan varhaiskasvatuksella tarkoitetaan lapsen suunnitelmallista ja tavoitteellista kasvatuksen, opetuksen ja hoidon muodostamaa kokonaisuutta, jossa painottuu erityisesti pedagogiikka.
Talousjärjestö OECD määrittelee tilastoihin laskettavan varhaiskasvatuksen niin, että se on ryhmämuotoista opetusta ja kasvatustoimintaa, josta vastaa koulutettu henkilöstö. Se on toimintaa, jossa intensiivistä opetusta on vähintään kaksi tuntia/päivä (school based). Varhaiskasvatuslain mukaan varhaiskasvatusta voidaan järjestää päiväkodissa, perhepäivähoidossa ja muuna varhaiskasvatuksena. Perhepäivähoidossa ja muuna varhaiskasvatuksena annettavassa toiminnassa ei yksittäisiä poikkeustapauksia lukuun ottamatta toimi pedagogisen koulutuksen saaneita opettajia. Myöskään perhepäivähoidon ohjauksesta ei ole olemassa säädöksiä. Varhaiskasvatuslain mukainen toiminta, jossa korostuu pedagogiikka, ei voi siis toteutua, jos lapsiryhmässä ei toimi pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöä.
Eduskunnan tahto vuonna 2014 oli selkeästi, että varhaiskasvatuksen ja päivähoidon määritelmät tulee selkiyttää. Laissa tulee määritellä päiväkodin, perhepäivähoidon ja muun varhaiskasvatuksen (avoin toiminta, kerhot) sisällöt ja tavoitteet erikseen. Näin myös lain mukaiset varhaiskasvatussuunnitelman perusteet tulisi laatia erikseen eri toimintamuodoille.
Varhaiskasvatuslakia valmisteleva työryhmä (2014) esitti, että päiväkodin henkilöstön nimikkeet määritellään koulutustaustan mukaan seuraaviksi: varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen opettaja. Koulutuksen tuomaa osaamista tulee arvostaa ja henkilöstön nimikkeet ja tehtävä- ja vastuualueet tulee säätää selvästi. Kansainvälisten suositusten mukaan varhaiskasvatuksen henkilöstä 50 % tulee olla korkeakoulutuksen saaneita. Korkeakoulutuksen saaneen henkilöstön lisääminen varhaiskasvatuksen lapsiryhmissä pedagogisen toiminnan ja laadun kehittämiseksi tulee varmistaa varhaiskasvatuslain täsmentämisen yhteydessä.
Varhaiskasvatuslain uudistamista on jatkettava. Jo lakiteknisesti varhaiskasvatuslaki on ongelmallinen, koska osassa lakitekstejä puhutaan päivähoidosta ja osassa varhaiskasvatuksesta. Lisäksi lakiin liittyvät lasten päivähoidosta annetut asetukset tulisi sekä sisällöllisesti että lakiteknisesti tarkistaa.
Voimassa olevasta varhaiskasvatuslaista toistaiseksi kokonaan puuttuvat mm. seuraavia asioita koskevat säädökset:
johtajuus päiväkodissa ja perhepäivähoidon ohjaus
ilta-, yö- ja viikonloppuhoito/vuorohoito
lapsivaikutusten arviointi varhaiskasvatusta ja perhepäivähoitoa koskevassa päätöksenteossa
erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten asema ja oikeudet
kotona hoidettavien lasten oikeus varhaiskasvatukseen suhteessa mm kotihoidon tukeen.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten ja millä aikataululla varhaiskasvatuslain uudistamista jatketaan ja
aiotaanko lain keskeisiä määritelmiä selkiyttää niin, että lapsilla on tosiasiallisesti oikeus varhaiskasvatukseen, jossa korostuu pedagogiikka?