Eduskunnan puhemiehelle
Varhaiskasvatusta ja lasten päivähoitoa koskevan lainsäädännön uudistamisen tuloksena päivähoitolain nimike muutettiin varhaiskasvatuslaiksi ja joitakin säädöksiä uusittiin. Uusitut säädökset tulivat voimaan 1.8.2015. Varhaiskasvatuslaissa säädetyissä varhaiskasvatuksen tavoitteissa todetaan muun muassa, että tavoitteena on tukea oppimisen edellytyksiä sekä edistää elinikäistä oppimista ja koulutuksellista tasa-arvoa.
Lainsäädännön yhteydessä hyväksyttiin eduskunnassa myös lausuma, että hallitus seuraa varhaiskasvatuslain kokonaisvaikutuksia sekä vaikutuksia laatuun ja ryhmäkokoihin ja ryhtyy varhaiskasvatuslain toisen vaiheen uudistamisen yhteydessä toimenpiteisiin laista puuttuvien keskeisten määritelmien täsmentämiseksi, jotta turvataan lasten kokonaisvaltainen hoiva, kasvu ja kehitys.
Lokakuussa 2015 hallitus toi eduskuntaan esityksen, jossa rajataan lasten subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen 20 tuntiin viikossa. Rajoitus koskee sellaisia perheitä, joissa vanhemmat eivät työskentele kokoaikaisesti tai opiskele, toimi yrittäjänä tai ole omassa työssä päätoimisesti. Lisäksi lapselle olisi järjestettävä kokopäiväinen varhaiskasvatus, jos se olisi tarpeen lapsen kehityksen, tuen tarpeen tai perheen olosuhteiden takia taikka se olisi muutoin lapsen edun mukaista. Kunnat voivat päättää, ottavatko ne rajauksen käyttöön vai eivät.
Selvitystä lasten päivähoidon tilanteesta ei ole Suomessa tehty sitten vuoden 2004. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamispäätöksen voidaan siis sanoa syntyneen vailla kokonaiskäsitystä maamme päivähoidon tilanteesta ja siitä, millä perusteella kotona olevat vanhemmat ylipäätään tuovat lapset päiväkotiin. Lisäksi rajaamispäätös tehtiin vastoin asiantuntijoiden lausuntoja asiasta.
Lakiesityksen perusteluosiossa oli nostettu esiin se, että kynnyksen kokopäiväisen varhaiskasvatuksen järjestämiseen perheen olosuhteiden ja lapsen edun takia tulisi olla matala eikä tarpeesta esitettävä mahdollinen selvitys saisi johtaa pitkittyneisiin prosesseihin tai perheenjäsenten leimaamiseen. Asiaan ei kuitenkaan esitetä minkäänlaista valtakunnallista ohjeistusta tai muutakaan ratkaisua.
Edellä mainittu johtaa siihen, että varhaiskasvatuslain rajaus eriarvoistaa perheitä asuinkunnan perusteella. Monet suuret kunnat eivät aio toteuttaa hallituksen esittämiä muutoksia varhaiskasvatusoikeuden osalta. Linjausten myötä lapsiperheiden palveluiden alueelliset erot kasvavat merkittävästi. Tämän lisäksi kuntien jatkossa tehtävä tarveharkinta sen suhteen, mitkä perheet saavat kokopäivähoitoa perheen sosiaalisten olosuhteiden perusteella, kasvattaa riskiä, että eri puolilla maata sovelletaan erilaisia kriteereitä perheen tuentarpeen arvioimiseksi.
Rajaus ja siihen yhdistetty tarveharkinta nostavat kynnystä hakea kokopäivähoitoa niiden perheiden kohdalla, jotka siitä eniten hyötyisivät. Se leimaa vanhempia, koska se edellyttää, että vanhemmat erikseen itse osoittavat olevansa vanhemmuuden tuen tarpeessa. On ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat pärjätä itse ja pelkäävät leimatuksi tulemista. Kuten asiantuntijalausunnossa sanotaan: Kokopäivähoitopaikan hakeminen ei tähän asti ole ollut merkki vanhempien kyvyttömyydestä vastata lapsensa tarpeisiin — tulevaisuudessa se pahimmillaan olisi.
Kynnys uhkaa muodostua liian korkeaksi erityisesti niille vanhemmille, jotka eivät pysty tai jaksa ottaa selvää kokopäiväisen paikan hakemisesta. Näitä ovat monet mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät sekä maahanmuuttajat. Usein näiden perheiden lapset tarvitsisivat erityisesti yhteisöllisiä ja kielen taitoja kehittäviä säännöllisiä ryhmäkokemuksia.
Jo nyt on tiedossa, että eri kuntiin muodostuu erilaisia käytäntöjä kokopäiväisen varhaiskasvatusoikeuden tarveharkinnan suhteen. Joissain, erityisesti pienemmissä kunnissa, vanhemman oma ilmoitus riittää. Toisissa kunnissa vaaditaan enemmän näyttöä, mikä johtaa lisääntyneeseen byrokratiaan. On erittäin tärkeää muistaa, että tuoreen varhaiskasvatuslain perusteella varhaiskasvatus on lapsen oikeus. Se ei saa vaarantua edellä mainittujen syiden takia.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Miten hallitus seuraa subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen vaikutuksia lasten koulutukselliseen tasa-arvoon ja kuntien eri tapoja toteuttaa kokopäiväisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden tarveharkintaa ja
millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä koulutuksen alueellisen tasa-arvon varmistamiseksi varhaiskasvatuspalveluissa ja kokopäiväisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden tarveharkinnassa?