Eduskunnan puhemiehelle
Vastauksessaan kysymykseen psykoterapiakoulutuksen verovähennyskelpoisuudesta verotuksesta vastaava valtiovarainministeri Stubb totesi, että psykoterapeutin ammattinimikkeeseen johtavan koulutuksen kustannukset ovat oikeuskäytännön mukaan koulutukseen osallistuvan henkilön vähennyskelvottomia elantomenoja. Sen sijaan hallitus jätti vastaamatta kirjallisessa kysymyksessä esitettyyn kysymykseen toimista, joihin hallitus aikoo ryhtyä, jotta terveydenhuoltojärjestelmän kannalta välttämätön yliopistollinen psykoterapeuttikoulutus ei jää kokonaan koulutettavien itsensä maksettavaksi.
On oletettavissa, että tähdättäessä työurien pitenemiseen ja pyrittäessä vähentämään mielenterveyssyistä tapahtuvaa eläköitymistä kuntoutuspsykoterapian kysyntä kasvaa. Samanaikaisesti koulutuksen kustannukset ovat nousseet huomattavasti, mikä vähentää koulutukseen hakeutuvien määrää. Kuten kirjallisessa kysymyksessä tuotiin esille, koulutetuista psykoterapeuteista on pulaa jo nyt.
Valtakunnallinen Psykoterapiakonsortio on esittänyt OKM:lle ja STM:lle vaatimuksen, että psykoterapeuttikoulutus muutettaisiin täydennyskoulutuksesta erikoistumiskoulutukseksi. OKM voisi tällöin päättää, että psykoterapeuttikoulutus on yliopistolainsäädännön tarkoittamaa erikoistumiskoulutusta ja että sitä koskevat samat varsin tuoreet säädökset kuin muutakin yliopistollista erikoistumiskoulutusta, jolle on säädetty maksukatto. Näin voimassa olevaa lainsäädäntöä ei tarvitsisi edes muuttaa.
Tällöin opintopisteen hintakatoksi tulisi 120 euroa ja 60 op:n maksimihinta olisi 7 200 euroa niin kuin muussakin erikoistumiskoulutuksessa. Psykoterapeuttikoulutus on perusteetta jätetty "täydennyskoulutuksen" kategoriaan, jota tämä asetuksella säädetty yliopistollisen erikoistumiskoulutuksen maksukatto ei koske.
Työnantajan tehtävänä on pitää huolta siitä, että terveydenhuollon ammattihenkilön työssä tarvittava kompetenssi kehittyy riippumatta siitä, missä hallintokunnassa työ tapahtuu. Se on kirjattu terveydenhuollon ammattihenkilölain 18 §:n 2 momenttiin muodossa "työnantajan velvollisuus luoda edellytykset tarvittavalle täydennyskoulutukselle". STM on ohjeistanut asiaa, mutta työnantajat eivät noudata työnantajan ohjeita. Hallituksen ja STM:n tehtävänä on pitää huolta siitä, että työnantajat noudattavat terveydenhuollon ammattihenkilölakia ja STM:n ohjeita.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä tavoin hallitus aikoo varmistua psykoterapiakoulutukseen hakeutuvien määrän riittävyydestä kuntoutuspsykoterapian tarpeen kasvaessa,
aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin muuttaakseen psykoterapeuttikoulutuksen aseman täydennyskoulutuksesta erikoistumiskoulutukseksi ja
millä tavalla hallitus aikoo huolehtia siitä, että työnantajat noudattavat terveydenhuollon ammattihenkilölakia ja luovat edellytykset tarvittavalle täydennyskoulutukselle myös psykoterapiakoulutuksen osalta?