Eduskunnan puhemiehelle
Hoitolaitosten välisillä potilassiirroilla tarkoitetaan potilaiden siirtokuljetuksia terveyskeskusten ja aluesairaaloiden sekä yliopistosairaaloiden välillä. Siirtokuljetusten kiireellisyys määritellään potilaan hoidon tarpeen mukaan kiireellisiin ja kiireettömiin. Kiireettömät potilassiirrot muodostavat valtaosan (noin 85 %) kaikista hoitolaitosten välisistä potilassiirroista, ja ne voidaan jakaa edelleen valvottuihin ja valvomattomiin potilassiirtoihin. Valvottu siirtokuljetus tarkoittaa pääsääntöisesti ambulanssilla suoritettavaa siirtokuljetusta. Ambulanssi voi olla miehistön koulutuksen ja kaluston varustelun suhteen perustason tai vaativampi hoitotason yksikkö.
Valvomattomissa potilassiirroissa potilaan tilan tulee olla täysin stabiili eikä hän tarvitse jatkuvaa seurantaa. Tällöin voidaan harkita esimerkiksi paari- tai invataksilla suoritettavaa valvomatonta siirtokuljetusta. Paaritaksi on farmarimallinen tai 1+8 hengen tilataksi, jolla voidaan kuljettaa tarvittaessa paaripotilasta. Invataksi on erityisvarusteltu taksi, joka on rakennettu pyörätuoli-invalidien ja muiden liikuntavammaisten kuljetukseen. Siirtokuljetukset ovat tärkeä osa potilaan hoitoketjua. Siirtokuljetuksen aikaisesta hoidosta on aina vastuussa potilaan lähettävä lääkäri, vaikka hän ei itse lähtisikään mukaan siirrolle.
Paaritaksi voi toimia normaalissakin taksiliikenteessä, mutta on tarvittaessa käytettävissä paaripotilaiden siirtoon. Sairaalat ja terveyskeskukset voivat tilata paaritaksin kiireettömälle potilassiirrolle, johon ei liity riskiä, eikä kuljetuksen aikana tarvitse tehdä hoitotoimenpiteitä. Paaritaksiin ei voida ottaa henkilöä, jota joudutaan siirron aikana kuljettamaan esimerkiksi portaikossa, sillä paaritaksissa on vain kuljettaja ja hän ei voi kantaa potilasta (Suomen Esteettömät ja Paaritaksit Ry.). Yleisin perustelu paari- tai invataksin valintaan on potilaan kuljettaminen makuu-asennossa. Kela maksaa korvauksia näistä matkoista silloin, kun asiakkaalla on sairauden vuoksi oikeus Kelan korvaukseen taksimatkasta.
Joulukuun 2015 loppupuolella Heinävedellä asuvan 86-vuotiaan iäkkään henkilön terveys heikkeni siinä määrin, että hänelle kutsuttiin ambulanssi. Henkilö kuljetettiin yövaatteissa ambulanssilla suoraan vuoteesta terveyskeskukseen. Henkilöllä todettiin keuhkokuume, jonka johdosta hänelle tilattiin ambulanssi jatkokuljetusta varten Joensuuhun. Ambulanssi joutui kuitenkin onnettomuuteen matkalla, jolloin terveyskeskuksessa tehtiin päätös tilata henkilölle paaritaksi.
Henkilö lähti paaritaksilla kohti Joensuutta. Peitoksi hänelle annettiin saunapyyhkeen kokoinen ohut peitto. Koska henkilö oli lähtenyt kotoaan vähissä vaateissa, hänelle tuli kylmä. Henkilö pyysi kuljettajaa lisäämään lämpötilaa, jolloin kuljettaja kertoi, että potilaspuolen lämmityslaite on rikki. Auto oli tosin ollut huollettavana hiukan aikaisemmin lämmityslaitteen takia. Kuljettajan mukaan auton etuosan lämmityslaite toimi, ja hän oli sillä koettanut lämmittää myös auton takaosaa. Lisäpeitteitä autossa ei ollut. Matkan aikana henkilön tila heikkeni kylmyyden takia niin, ettei hän Joensuussa pystynyt puhumaan ja muutoinkin vapisi kylmästä.
Kyseisen paaritaksin omistaja oli taksiliiton paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja ja taksitarkastaja. Autoa ajoi palkattu kuljettaja, ei omistaja. Paaritaksin käyttöön liittyi myös erityinen seikka. Taksi laskutti paarien noudosta erikseen 29,20 euroa, vaikka kyseessä oli siis paaritaksi.
217/2007)
1090/2002
Lainsäädännöstä puuttuvat kokonaan paaritakseihin liittyvät ohjeet. Taksiliikennelain (17 §:n mukaan takseilta edellytetään tiettyjä laatuvaatimuksia. Liikenteeseen käytettävän auton tulee olla ominaisuuksiltaan, kunnoltaan ja varustukseltaan asianmukainen. Lain mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo taksien toimintaa. Ajoneuvolaissa () ei määritellä paaritaksia, mutta tässä laissa sanotaan, että jos ajoneuvon rakenteessa tai varusteissa havaitaan puutteellisuus tai vika, ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä ennen kuin puutteellisuus ja vika on korjattu.
Henkilö kärsii edelleenkin jälkiseuraamuksia matkan rasituksista. Tapahtuman johdosta henkilö on pyrkinyt saamaan vastauksia siihen, kuka on vastuussa tällaisista taksikuljetuksista. Hän on ollut yhteydessä taksiyrittäjään, auton kuljettajaan, taksiliittoon, kuntaan, ELY -keskukseen, aluehallintovirastoon, Valviraan jne. Viranomaiset ovat toimittaneet hänelle täytettäviksi ilmoituslomakkeita potilasvahingosta, muistutus- ja kantelukaavakkeita jne., kaikille viranomaisille eri kaavakkeet. Lukuisten lomakkeiden täyttäminen ei iäkkäältä henkilöltä onnistu ilman asiaan perehtynyttä asiamiestä. Keskeinen kysymys siitä, kuka on vastuussa, on edelleenkin auki.
Potilaskuljetuksiin liittyy myös toinen oleellinen asia. Potilaskuljetuspalveluiden asiakkaina ovat toisaalta kunkin sairaanhoitopiirin toiminta-alueen hoitolaitosten toimipisteet, hoitolaitosten osastot, poliklinikat ja päivystysvastaanotot. Kun toimipiste havaitsee potilaan siirtokuljetustarpeen, toimipiste käynnistää potilassiirtoprosessin tilaamalla kuljetuksen. Tilauksesta käyvät ilmi potilaan tiedot, lähtö- ja määräpaikka, kuljetusmuoto, toivottu noutoaika, kuljetuksen lisätiedot sekä tilaajan ja maksajan tiedot. Pääsääntöisesti tilaus tehdään samana päivänä kuin itse tilaukseen liittyvä kuljetus on suoritettava.
Toinen suuri potilaskuljetusten asiakaskunta ovat henkilöt, joilla on oikeus Kelan korvaukseen taksimatkasta. Tällöin kyseessä ovat matkat terveydenhoidon yksikköön tai kuntoutukseen. Myös puutteelliset liikenneyhteydet voivat oikeuttaa taksin käyttöön. Näissä tapauksissa asiakas tilaa pääasiassa matkansa itse. Kun matka tilataan keskitetystä palvelunumerosta, matkakorvauksen saa heti taksissa. Muuten korvausta on haettava jälkikäteen Kelasta. Jokaisen sairaanhoitopiirin alueella on oma tilausnumeronsa.
Suurin osa esimerkiksi Heinäveden potilaskuljetuksista tehdään päiväsaikaan. Aamupäivisin hoitoa tarvitsevat kuljetetaan usealla eri taksilla, tilataksilla, Joensuuhun saamaan hoitoa ja iltapäivisin taas takaisin. Taksit ajavat monesti vielä peräkkäin niin, että yhdessä taksissa matkustaa yksi asiakas. Toisin sanoen Pohjois-Karjalan keskussairaalan parkkipaikalla voi seistä samanaikaisesti 3—4 Heinävedeltä tullutta taksia odottamassa asiakasta paluumatkaa varten.
Kuljetuspalveluihin liittyvät kokonaisuudet ja prosessit ovat jo suurelta osin selkeitä. Esimerkiksi tilauspyynnön vastaanoton ja välityksen runko ja läpivienti on standardoitu hyvin pitkälle. Kalliiden päällekkäisten taksikuljetusten logistista suunnittelua ja ohjausta tarvitaan sovittamaan yhteen kysyntä ja tarjonta halutun palvelutason ja kustannustehokkuuden saavuttamiseksi. Kyseessä on terveydenhoitojärjestelmän kannalta merkittävä taloudellinen kysymys.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Kuka valvoo kiireettömiä potilaskuljetuksia ja miten,
kuka tarkastaa, että Kela-kyyteihin käytettävät taksit ovat asianmukaisesti varusteltuja,
mikä on potilaan hyvinvoinnin kannalta asianmukainen varustus, joka Kela-kyytiautossa pitäisi olla,
miksi potilaskuljetukseen suunniteltu paaritaksi veloittaa erikseen paarien noutamisesta,
miten varaudutaan mahdollisiin auton rikkoontumisiin ja yllättäviin liikenneongelmiin, jotta potilaan asianmukainen kuljetus voidaan hoitaa,
kuka on vastuussa potilaskuljetusten järjestämisestä,
kuka vastaa potilaan terveydestä paaritaksikuljetuksen aikana,
kuka korvaa potilaalle mahdollisesti kuljetuksen aikana tulleet terveysongelmat,
mikä on se taho, jonne asiakas voi olla yhteydessä silloin, kun potilaskuljetuksessa ilmenee epäselvyyksiä ja ongelmia ja miten turvataan vastauksen saaminen kohtuullisessa ajassa,
pitääkö lainsäädäntöä, esimerkiksi taksilakia ja ajoneuvolakia, täydentää paaritaksien ja muiden potilaskuljetuksiin käytettävien ajoneuvojen osalta,
mitä hallitus aikoo tehdä, että potilaskuljetusten logistiset järjestelyt saadaan taloudellisesti järkeviksi ja
miten hallitus aikoo yhdistellä ja ketjuttaa yhteiskunnan korvauspiirissä olevia matkoja, esimerkiksi koulukyytejä, vammaisten kuljetuspalveluja, vanhusten terveyskeskuskäyntejä ja kotihoitoon liittyviä matkoja sekä sairaala- ja kuntoutusmatkoja?