Eduskunnan puhemiehelle
Kotimaisen ruoantuotannon kivijalka on elinvoimaiset suomalaiset maatilat. Maanviljely elinkeinona on viime vuosina joutunut todelliseen myllerrykseen. Tuottajahintojen lasku, Venäjän tuontikielto, tukimaksatusten lykkääminen sekä haastavat sääolosuhteet ovat ajaneet monet maanviljelijät tiukoille. Lyhyen aikavälin muutosten lisäksi erilaisten tukimuotojen toistuvat muutokset vaikeuttavat elinkeinon ennakoitavuutta.
Suomalaista päivittäistavarakauppaa hallitsee kaksi suurta toimijaa. Viime aikojen hintakilpailu on johtanut hankintahintojen polkemiseen. Samoin näiden kahden suuren toimijan ns. private label -tuotteiden yleistyminen johtaa samoin hankintahintojen laskemiseen, kun tuotanto keskittyy yhä enemmän suurille elintarvikealan toimijoille. Hankintahintojen lasku ei kuitenkaan näy kokonaisuudessaan kuluttajahinnoissa, vaan kaupan alan toimijat lisäävät samalla omia katteitaan maanviljelijöiden kustannuksella.
Euroopan unionin asettamien talouspakotteiden seurauksena Venäjä rajoitti merkittävästi maataloustuotteiden tuontia EU:sta. Tuontikielto iski pahasti suomalaisiin maataloustuottajiin. Ylimäärätuotantoa ei voitu enää suunnata vientiin, vaan ylitarjonta kotimarkkinoilla laski hintoja. Maidontuottajille myönnetyt lisätuet jaettiin pitkällä viiveellä, eivätkä ne riittäneet kattamaan tuottajien menetyksiä. Pakotetilanteen säilyessä tarvittaisiin pikaisesti uusia vientimarkkinoita.
Maanviljelijöiden riesana on jo pitkään ollut liian raskas byrokratia. Tukihakemusten, lupahakemusten ja kaiken muun paperityön pyörittämiseen kuluu maanviljelijältä huomattavasti enemmän aikaa kuin keskivertoiselta pienyrittäjältä. Hallitusohjelmassa luvatut toimet sääntelyn keventämisestä eivät ole vielä näkyneet viljelijöiden arjessa. Sen sijaan hallitus on vaikeuttanut maanviljelijöiden toimintaa kiristämällä mm. lomituspalveluiden saamisen ehtoja.
Luonnonvarakeskuksen ennakkoarvion mukaan maataloustulot puolittuvat vuonna 2015 verrattuna vuoteen 2014. Kaikkien Suomen maatilojen keskimääräinen kannattavuuskerroin oli vuonna 2014 0,39, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että keskimääräinen viljelijän tuntipalkka jää alle 5,90 euroon. Tämänkokoinen korvaus on tehtyyn työpanokseen ja yrittäjäriskiin nähden erittäin heikko. Tällainen kehitys tulee johtamaan siihen, että yhä useampi maanviljelijä luopuu toiminnastaan eikä uusi sukupolvi ole valmis jatkamaan perhetilojen toimintaa. Tällä on tuhoisa vaikutus kotimaisen ja puhtaan ruoan saannille ja pidemmällä tähtäimellä Suomen huoltovarmuudelle.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä suomalaisen maanviljelyn ja ruoantuotannon säilyttämiseksi?