Eduskunnan puhemiehelle
Liikkumattomuus on valtavan suuri haaste sekä Suomessa että muissa länsimaissa. Liikkumattomuus uhkaakin aivan liian monen suomalaisen hyvinvointia, ja liikunnan vähäisyys tai sen puute voi toisinaan johtaa varsin ankaraankin ihmisen toimintakyvyn heikkenemiseen. Liian vähäinen liikkuminen on uhka paitsi työssä jaksamisen ja opiskelukunnon myös yleisen hyvinvoinnin kannalta. Lukuisten tutkimusten, raporttien ja mittausten mukaan lapsista ja nuorista ainoastaan kolmannes liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Aikuisilla, joista ainoastaan neljännes saa riittävästi liikuntaa, tilanne on vielä lapsia ja nuoriakin heikompi.
Pääministeri Orpon hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite siitä, että ihmisten liikkuminen saataisiin käännettyä kasvuun jokaisessa ikäryhmässä. Tavoitteen toteutumiseksi aiotaankin laatia liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollinen ohjelma, jossa tunnistetaan kunkin hallinnonalan osalta ihmisten fyysisen aktiivisuuden kannalta olennaiset muutostarpeet niin toimintatavoissa, rakenteissa kuin ajattelussakin.
Työikäiset suomalaiset istuvat keskimäärin yli seitsemän tuntia päivässä. Työmatkat kuljetaan usein autolla tai bussissa istuen, ja raskaan päivän päätteeksi kodin sohvalle on helppo jumittua. Silti istumisesta suurin osa tapahtuu työpaikalla. Olisi siis tärkeää kannustaa ja motivoida yrityksiä ja työnantajia tekemään konkreettisia muutoksia henkilöstön aktiivisuuden lisäämiseksi. Jokainen askel työpäivän aikana kerryttää terveyden kannalta välttämättömiä, kullanarvoisia kilometrejä, ja tämän seurauksena työntekijän niin terveys- kuin työkykymittaritkin alkavat osoittaa merkkejä paremmasta suorituskyvystä ja töissä jaksamisesta. Yhden päivän sairauspoissaolo maksaa työnantajalle keskimäärin 350 euroa; puuttumalla ihmisten liikkumattomuuteen ja tekemällä tarvittavia toimia liikkumattomuuden vähentämisen eteen myös merkittävä osa sairauspoissaoloista olisi karsittavissa.
Hyvä kunto lisää hyvinvointia — tämän lukuisat eri tutkimukset osoittavat kiistattomasti. Suosituksia vähäisempi liikkumisen määrä aiheuttaa kokonaisuudessaan Suomessa vuositasolla miljardien eurojen kustannukset. Tämän lisäksi liikkumattomuus altistaa suomalaisia yhä suuremmalle riskille sairastua yleisimpiin kansansairauksiimme, kuten sydän- ja verisuonisairauksiin. Säännöllisellä kestävyysliikunnalla ja nousujohteisella lihaskuntoliikunnalla on laajalti positiivisia vaikutuksia: perusaineenvaihdunnan parantuminen ja lisääntyminen, mielialan, sokeritasapainon sekä kehon koostumuksen paraneminen ja lisäksi muun muassa verenpaineen laskeminen. Olisi siis ensisijaisen tärkeää saada ihmiset liikkumaan, ja näin voisimme parantaa kansalaistemme hyvinvointia ja samalla pienentää liikkumattomuudesta yhteiskunnalle koituvia merkittäviä kuluja.
Joulukuussa 2022 julkaistujen Move-mittausten eli perusopetuksen 5. ja 8. vuosiluokan oppilaille tarkoitettujen fyysisen toimintakyvyn valtakunnallisten mittausten mukaan jopa 40 prosentilla oppilaista fyysinen toimintakyky on tasolla, joka vaikuttaa negatiivisesti arjessa jaksamiseen. Merkittävä osa nuorista joutuu lopettamaan juoksun jo ensimmäisen minuutin aikana; sykkeen nouseminen on aivan liian monelle vieras asia. Suomalaisten lasten ja nuorten kunto on huonoin 50-vuotisen mittaushistorian aikana, toteaa UKK-instituutin johtaja, professori Tommi Vasankari. Myös lihaskuntoa kysyvissä testeissä nuorten tulokset ovat suorastaan romahtaneet, ja nykyään jo punnerruksetkin tuottavat osalle nuorista haasteita.
Erityisesti armeijassa nuorten kunnon romahtaminen tulee hyvin konkreettisesti esiin. Varusmiespalveluksen aloittaneiden kestävyyskunto on Puolustusvoimien seurantahistorian aikana heikentynyt merkittävästi, eikä parannusta ole havaittavissa. Etenkin kestävyyskunnoltaan heikkokuntoisten suhteellinen osuus on kasvanut huomattavasti, mutta samaa trendiä on havaittavissa myös lihaskunnon saralla.
Puolustusvoimissa kestävyyskuntoa mitataan edelleen perinteisellä Cooperin testillä, jonka kulta-aikoja armeijassa elettiin jo 1970-luvun lopulla. Silloin varusmiesten keskiarvot huitelivat selvästi 2 700 metrin paremmalla puolella. Vuonna 2022 palveluksen aloittaneiden miesten keskiarvo Cooperin testissä oli kuitenkin ainoastaan 2 376 metriä eli metrilleen saman verran kuin vuonna 2021. Viimeisten kahden vuoden tulokset ovatkin yhdessä koko Puolustusvoimien mittaushistorian toiseksi huonoimmat. Nykyisin varusmiespalveluksen aloittaneista miehistä ainoastaan noin joka kahdeskymmenes juoksee Cooperin testissä yli 3 000 metriä, kun 1970-luvun lopulla 3 000 metrin rajan ylittäneitä on ollut liki neljäsosa. Alle 2 200 metriä juosseiden osuus on yli 3 000 metrin tulosten vähenemisen vastapainona vuosi vuodelta vain kasvanut: nykyisin alle 2 200 metriä juosseita onkin varusmiespalvelun aloittaneista miehistä jo yli 30 prosenttia, kun aiemmin vastaava lukema on ollut moninkertaisesti pienempi.
Varusmiehen paino oli vuonna 1993 keskimäärin 70,8 kg. 24 vuotta myöhemmin vuonna 2017 samaa ikäluokkaa edustavan, noin 44-vuotiaan suomalaisen miehen keskipaino oli kohonnut noin 88 kilogrammaan. Miehistä 73 % oli ylipainoisia ja 24 % lihavia. Varusmiesten paino on kuitenkin vuodesta 1993 noussut merkittävästi, ja vuonna 2021 varusmiehen keskimääräinen paino olikin kohonnut jo 78,7 kilogrammaan. Nykytietoon perustuvan arvion mukaan 24 vuoden kuluttua vuoden 2021 mittauksista eli vuonna 2045 noin 44-vuotiaan miehen keskipaino tulee olemaan jopa 95 kg. Miehistä jopa 88 % olisi vuonna 2045 ylipainoisia ja heistä noin 55—60 % lihavia.
Mittaukset ja arviot piirtävät siis varsin ikäviä ja surullisia ennusmerkkejä tulevasta. Jos muutosta ei tapahdu, Suomessa on vastaisuudessa yhä enemmän ihmisiä, joiden hyvinvointi on liikunnan vähäisyyden tai sen totaalisen puutteen vuoksi vaakalaudalla. Suomalaisten liikunnan lisäämisellä olisikin saavutettavissa niin kansanterveydellisiä hyötyjä kuin myös julkisen talouden kannalta suotuisia vaikutuksia.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millä aikavälillä hallitusohjelmaan kirjattu liikunnallisen elämäntavan ja toimintakyvyn poikkihallinnollinen ohjelma on tulossa käyttöön,
millä keinoin kaikille tasa-arvoinen mahdollisuus liikunnan harrastamiseen aiotaan varmistaa,
kuinka hallitusohjelmaan kirjattua tasa-arvon toteutumista liikunnan tukemisessa aiotaan edistää,
miten lasten ja nuorten mahdollisuuksia mieleisiinsä harrastuksiin perheiden varallisuudesta riippumatta aiotaan vahvistaa ja
millä keinoin työntekijöiden liikkumista työhyvinvoinnin parantamiseksi aiotaan edistää?