Tiivistelmä
HALLITUKSEN ESITYS
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Lontoossa 19.6.1951 Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen sekä Pariisissa 28.8.1952 Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehdyn pöytäkirjan. Esitykseen sisältyy lakiehdotukset sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.
Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan valtioneuvoston asetuksella säädettävänä ajankohtana samanaikaisesti kuin sopimus ja pöytäkirja tulevat Suomen osalta voimaan.
Esitykseen sisältyvässä eduskunnan suostumuksen tarpeellisuutta ja käsittelyjärjestystä koskevassa jaksossa esitystä käsitellään laajasti perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kannalta.
Hallituksen käsityksen mukaan Nato SOFA ja Pariisin pöytäkirja tulee hyväksyä eduskunnassa perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaisesti päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä, ja sopimuksen sekä pöytäkirjan voimaansaattamisen tulisi tapahtua perustuslain 95 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetussa ns. supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Hallitus suotavana, että esityksestä pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Arvioinnin lähtökohtia
Täysivaltaisuus
Kuolemanrangaistuksen kielto
(1)Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että eduskunta hyväksyy Lontoossa 19.6.1951 Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä myös Nato SOFA) sekä Pariisissa 28.8.1952 Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisesti perustettujen kansainvälisten sotilasesikuntien asemasta tehdyn pöytäkirjan (jäljempänä myös Pariisin pöytäkirja). Esitykseen sisältyvät myös lakiehdotukset sopimuksen ja pöytäkirjan lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta. Esitykseen sisältyy myös eduskunnan hyväksyttäväksi ehdotettu ilmoitus, joka koskee Nato SOFA:n VIII artiklan 2 kappaleen f kohdan soveltamista. Ilmoitus koskee lainsäädännön alaan kuuluvan vahingonkorvausta koskevan määräyksen soveltamista.
(2)Perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
(3)Perustuslain 95 §:n 2 momentin mukaan lakiehdotus kansainvälisen velvoitteen voimaansaattamisesta käsitellään tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Jos ehdotus kuitenkin koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, eduskunnan on se hyväksyttävä sitä lepäämään jättämättä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.
(4)Nato SOFA on laadittu määrittämään sopimuspuolten joukkojen oikeudellista asemaa niiden oleskellessa toisen sopimuspuolen alueella, ja se sisältää määräyksiä, jotka koskevat muun muassa maahantulomuodollisuuksia, aseenkanto-oikeutta, tuomiovallan käyttöä, vahingonkorvausoikeutta ja siitä luopumista sekä joukkojen erioikeuksia ja vapauksia. Pariisin pöytäkirjalla ulotetaan sopimuksen määräykset myös Naton esikuntiin ja niiden sotilas- ja siviilihenkilöstöön pöytäkirjassa määrätyin mukautuksin. Pöytäkirja sisältää lisäksi täydentäviä, esikuntaa ja sen henkilöstöä koskevia määräyksiä. Määräykset saavat aineellisen sisältönsä pitkälti Nato SOFA:sta, johon Pariisin pöytäkirjassa viitataan. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan Pariisin pöytäkirjan valtiosääntöisesti merkityksellisimmät määräykset ovat asiallisesti Nato SOFA:n määräyksiä, joihin Pariisin pöytäkirjassa viitataan ja samalla täsmennetään, kenelle Nato SOFA:n mukaiset tietyt toimivaltuudet kuuluvat Pariisin pöytäkirjan soveltamisalan mukaisissa tilanteissa.
(5)Nyt arvioitavaan sopimukseen ja pöytäkirjaan liittyminen edellyttää, että Naton neuvosto kutsuu uuden jäsenvaltion liittymään sopimukseen ja että jäsenvaltio tallettaa liittymiskirjansa Yhdysvaltain hallituksen huostaan. Suomesta tuli Naton jäsen 4.4.2023. Naton neuvosto päätti 5.4.2023 Suomen kutsumisesta liittymään sopimukseen ja pöytäkirjaan. Sopimus ja pöytäkirja tulevat voimaan 30 päivän kuluttua Suomen liittymiskirjojen tallettamispäivämäärästä.
(7)Perustuslakivaliokunta arvioi Nato-jäsenyyden eduskuntakäsittelyn yhteydessä hallituksen esitystä Pohjois-Atlantin sopimuksen sekä Pohjois-Atlantin liiton, kansallisten edustajien ja kansainvälisen henkilöstön asemasta tehdyn sopimuksen hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi (). Valiokunnalla ei ollut huomauttamista tavoitteesta liittyä Pohjois-Atlantin sopimukseen. Valiokunta toistaa tämän arvion myös Nato SOFA:n kohdalla. Valiokunta painottaa kuitenkin, että mainitusta lausunnosta ei ole tehtävissä suoria johtopäätöksiä nyt arvioitavan esityksen käsittelyjärjestyksestä. Tuolloin hyväksytyssä Nato-sopimuksessa ei esimerkiksi määritetä, missä muodoissa Suomi antaa tai vastaanottaa sopimuksen 5 artiklan tarkoittamaa apua. Naton jäsenenä Suomi päättää, lähettääkö se joukkoja omien rajojensa ulkopuolelle ja ottaako se alueelleen Naton tai sen jäsenvaltioiden joukkoja (ks. myös, kappale 42).
(8)Perustuslakivaliokunta kiinnitti arvioidessaan Nato-sopimuksen hyväksymiseen tähtäävää esitystä huomiota siihen, että vaikka se ei ollut aiemmin arvioinut Suomen sotilaallista liittoutumista merkitsevää ehdotusta ja Nato oli Suomelle luonteeltaan uudentyyppinen kansainvälisen yhteistyön muoto eikä se täysin rinnastunut mihinkään aiempaan kansainväliseen järjestöön tai sopimusjärjestelyyn, jonka jäsenenä tai osapuolena Suomi on, oli valtiosäännön tulkinta ja sen perusteet tällaisessakin tilanteessa kiinnitettävä voimassa olevaan oikeuteen ja olemassa oleviin oikeudellisiin käytäntöihin (, kappale 3, ks. myös, s. 9). Vastaavia näkökohtia on valiokunnan mielestä sovellettava myös nyt arvioitavaan ehdotukseen.
PeVL 80/2022 vpPeVL 80/2022 vp
(10)Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslain 1 §:ssä tarkoitetun Suomen täysivaltaisuuden keskeisenä ulottuvuutena oli siten mahdollisuus päättää vapaasti Suomen suhteista muihin valtioihin ja kansainvälisiin järjestöihin, eikä perustuslaissa vahvistetun täysivaltaisuuden voida katsoa estävän Suomen kansainvälistä puolustusyhteistyötä muiden maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa (, kappale 34). Valiokunta kiinnitti tässä arviossa erityistä huomiota perustuslain 94 §:n 2 momenttiin ja 95 §:n 2 momenttiin vuonna 2011 lisättyyn täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan siirron edellytykseen määräenemmistöpäätöksenteolle (, kappale 38).
(11)Perustuslakivaliokunta arvioi lopulta, että perustuslain 1 §:n 3 momentin valossa tulkittuna Naton päätöksentekoon liittyvä yksimielisyyden vaatimus huomioiden Nato-liittymissopimukseen ei sisältynyt Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa. Sopimus voitiin hyväksyä äänten enemmistöllä.
(13)Perustuslakivaliokunnan mukaan PfP SOFA koski useamman kysymyksen osalta perustuslakia (). Valiokunta arvioi sopimuksen olevan valtiosääntöisesti ongelmallinen sekä täysivaltaisuuden että eräiden perusoikeuskysymysten kannalta, mikä edellytti sopimuksen voimaansaattamislain käsittelemistä tuolloisen valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentin mukaisessa määräenemmistöpäätöksenteossa eli ns. supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä (ks. myös, s. 151/II).
(14)Nyt voimassa olevien kansainvälisten velvoitteiden hyväksymisestä koskevan 94 §:n 2 momentin ja voimaansaattamista koskevan 95 §:n 2 momentin ilmaisua "koskee perustuslakia" on vakiintuneesti tulkittu siten, että kyse on kansainvälisestä velvoitteesta, joka on joltakin osin ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa (ks. esim.,). Aineellinen ristiriita perustuslain kanssa jää olemaan, mutta menettelyllisesti ristiriita poistetaan noudattamalla sopimuksen hyväksymisessä kahden kolmasosan määräenemmistövaatimusta. Perustuslakia säädettäessä perustuslakivaliokunta totesi nimenomaisesti, että supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädetyt voimaansaattamislait ovat luonteeltaan poikkeuslakeja, joihin ulottuu perustuslain 73 §:n rajatun poikkeuksen vaatimus (, s. 28). Valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan PfP SOFA:n voimaansaattamislaki on siten voimassa poikkeuslakina (, s. 3).
PeVL 29/2022 vpPeVL 29/2022 vp
(16)Perustuslakivaliokunnan aikaisemman käytännön mukaisesti perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyihin poikkeuslakeihin on sovellettu ns. valtiosääntöoikeudellista aukkoteoriaa. Tällaista lakia voidaan valiokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan muuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jos muuttavalla lailla ei laajenneta sitä poikkeusta, joka muutettavalla lailla on tehty perustuslakiin. Sellaiset kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka merkitsevät perustuslakipoikkeuksen vähäistä laajentamista, voidaan toteuttaa tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä, jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ja asiallista merkitystä ei tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi (, kappale 6, ks. myös esim., s. 4). Valiokunnan mukaan perusoikeusuudistus ja uusi perustuslaki ovat muuttaneet aukkoteorian soveltamismahdollisuuksia (, s. 5). Valiokunnan mukaan sen vuoksi on kussakin tapauksessa harkittava, voidaanko aukkoteoriaa soveltaa perustuslakiuudistuksen yli (ks., kappale 7 ja siinä viitatut esimerkit). Nämä periaatteet koskevat myös Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen voimaansaattamista koskevaa lakiehdotusta (ks. myös,, s. 3).
(17)Hallituksen esityksessä (s.130) viitataan siihen, että PfP SOFA:n ja sen lisäpöytäkirjan hyväksymisen ja voimaansaattamisen jälkeen voimaan tulleen uuden perustuslain säännökset valtion täysivaltaisuudesta ovat osaksi erilaiset kuin aiemman hallitusmuodon säännökset samasta asiasta, ja siksi nyt käsiteltävänä olevaa sopimusta ja pöytäkirjaa on ensi sijassa arvioitava uuden perustuslain kannalta (ks. myösja, s. 4/I). Edellä sanotun mukaisesti valiokunta on antanut perustuslain 1 §:n 3 momentin sääntelylle erityistä merkitystä tässä suhteessa esimerkiksi arvioidessaan Nato-sopimusta (). Merkitystä on myös sopimusten asiallisen merkityksen muutoksella: rauhankumppanuusmaiden alueella järjestetään lyhytkestoisia rauhanturva-, etsintä- ja pelastustoimen harjoituksia, joiden aikana vieraiden valtioiden puolustusvoimien jäseniä ja siviilihenkilöstöä oleskelee vastaanottajavaltion alueella (, s. 2/I). Hallituksen esityksen mukaan Nato SOFA:n soveltamisala on merkittävästi laajempi. Perustuslakivaliokunta yhtyy näihin arvioihin ja toteaa arviointitilanteen olevan siten uusi, että ns. aukkoteoria ei lähtökohtaisesti sovellu nyt arvioitavaan esitykseen.
PeVL 16/2005 vpPeVL 16/2005 vp
(19)Nyt arvioitavaan hallituksen esitykseen sisältyy laaja jakso eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä. Siinä arvioidaan sopimusten määräyksiä perustuslain 1 §:n 1 ja 3 momentin, 7 §:n 2 momentin ja 9 §:n 3 ja 4 momentin kannalta. Lisäksi sopimuksia tarkastellaan Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden valossa, erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1 ja 6 artiklan sekä 6. ja 13. lisäpöytäkirjojen kannalta. Sopimuksia tarkastellaan myös KP-sopimuksen 14 artiklan ja 2. lisäpöytäkirjan kannalta ja EU-oikeuden soveltamisalaan kuuluvien soveltamistilanteiden osalta myös EU-oikeudesta johtuvien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta.
(20)Perustuslakivaliokunnan mielestä hallituksen esityksen jakso eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta ja käsittelyjärjestyksestä edustaa hyvää lainvalmistelutapaa. Valiokunnalla ei ole huomauttamista eduskunnan suostumuksen tarpeellisuudesta esityksessä lausutusta (ilmoituksen osalta ks. myös, s. 3/II). Valiokunta voi pääpiirteissään yhtyä myös sopimuksen käsittelyjärjestyksestä sanottuun. Valiokunta muistuttaa kuitenkin, että perustuslaissa käytetyt käsitteet ovat autonomisia suhteessa tavallisessa laissa tehtäviin luokitteluihin (, s. 3,, s. 2). Koska esitykseen ei sisälly nimenomaisia sopimusmääräyksiä tai säännösehdotuksia esimerkiksi ylimpien laillisuusvalvojien toimivallan rajoittamisesta erikseen, ei valiokunnan mielestä ole välttämätöntä käsitellä ylimpien laillisuusvalvojien toimivaltaa ennakolta kategorisin määrittelyin. Valiokunta yhtyy siten siihen säätämisjärjestysperusteluissa (s. 147—148) esitettyyn kantaan, jonka mukaan Nato SOFA:n tai Pariisin pöytäkirjan mukaisen lähettäjävaltion toiminnan suhdetta perustuslain 108 §:n 1 momentin ja 109 §:n 1 momentin mukaiseen julkisen tehtävän hoitamiseen tulisi arvioida laillisuusvalvojien toiminnassa tapauskohtaisesti. Laillisuusvalvonnan ala määräytyy perustuslain säännösten tulkinnalla soveltamistilanteessa kunkin tilanteen erityispiirteet huomioiden. Vastaavia näkökohtia voidaan esittää esityksen säätämisjärjestysperusteluissa perustuslain 118 §:stä lausutusta.
(21)Perustuslakivaliokunta kiinnittää yleisemminkin huomiota tarpeeseen tulkita ja soveltaa sopimusmääräyksiä ja niiden toimeenpanemiseksi annettuja säännöksiä Suomen perustuslakia kunnioittaen sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan periaatetta noudattaen (ks. myös, 31/II,, s. 4/I). Valiokunnan käsityksen mukaan esimerkiksi hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 2 §:n sääntely toimivallasta päättää tuomiovallan käyttämisestä lienee tarkoitettu kohdistettavan syyteoikeuden käyttämiseen, mikä on paremmin sopusoinnussa tuomioistuinten riippumattomuuden kanssa. Ulkoasiainvaliokunnan on syytä selkeyttää sääntelyä.
(22)Perustuslakivaliokunta esittää sanotun johdosta vain eräitä täydentäviä ja täsmentäviä näkökohtia käsittelyjärjestyksestä.
(24)Toimivallan siirron merkittävyyttä täysivaltaisuuden kannalta arvioitaessa oli kiinnitetty siten huomiota toimivallan siirron asialliseen rajattuisuuteen ja soveltamisalaan (esim., s. 7 ja) sekä esimerkiksi sopimusmääräysten luonteeseen, tarkoitukseen ja aineelliseen merkitykseen yleisemminkin (esim.,,ja). Säännösten perusteluiden mukaan (, s. 45/II) kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa valtioiden kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähän vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisinaan merkittäviä perustuslain 1 §:n 1 momentin kannalta. Valiokunta on arvioinut toimivallan siirron merkittävyyttä myös EU-säännösehdotuksen tosiasiallisten vaikutusten kannalta (). Valiokunta on arvioinut erityisesti Suomen oikeudenkäyttöpiiriin kuuluvan tuomiovallan siirtämisen Kansainväliselle rikostuomioistuimelle sinänsä merkitsevän puuttumista perustuslain 1 §:n 1 momentin mukaiseen täysivaltaisuuteen, mutta arvioinut, ettei siirto koske perustuslakia muun ohella siksi, että kyseisen tuomioistuimen perustaminen oli valiokunnan mukaan perustuslain 1 §:n 3 momentissa tarkoitettua kansainvälistä yhteistyötä rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi (, s. 5/I).
PeVL 45/2000 vpPeVL 45/2000 vp
(27)Esityksen säätämisjärjestysperusteluiden mukaan Nato SOFA:n puitteissa tapahtuvassa toiminnassa lähettäjävaltion joukkojen maahantulo perustuu aina Suomen suostumukseen. Sen vuoksi käsittelyjärjestyksessä ei ole esityksen perustelujen mukaan arvioitu sopimuksen suhdetta Suomen ulkoiseen suvereniteettiin. Sisäisen suvereniteetin osalta hallituksen esityksessä (s. 136) arvioidaan, että tuomiovallan asiallinen avoimuus ja laajuus antavat lähettäjävaltiolle merkittävästi toimivaltaa Suomen alueella tuomiovallan harjoittamiseen.
(28)Lähettäjävaltiolla on sopimuksen mukaan yksinomainen tuomiovalta sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ovat kyseisen valtion asevoimia koskevan oikeuden alaisia, sellaisten rikosten osalta, mukaan lukien sen turvallisuuteen liittyvät rikokset, jotka ovat rangaistavia lähettäjävaltion, mutta eivät vastaanottajavaltion lain nojalla.
(29)Osaksi lähettäjävaltiolla ja vastaanottajavaltiolla on sopimuksen mukaan rinnakkainen tuomiovalta. Lähettäjävaltiolla olisi tällöin ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseneen nähden, kun kysymyksessä ovat rikokset ainoastaan kyseisen valtion omaisuutta tai turvallisuutta vastaan tai rikokset ainoastaan tämän joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan henkilöä tai omaisuutta vastaan taikka rikokset, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virallisissa tehtävissä. Kaikkien muiden rikosten osalta ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa on vastaanottajavaltion viranomaisilla.
(30)Lähettäjävaltion viranomaisten toimivaltaa rajoittaa merkittävästi määräys, jonka mukaan lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla ei ole oikeutta harjoittaa tuomiovaltaa sellaisiin henkilöihin nähden, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai joilla on siellä vakituinen asuinpaikka, jolleivät he ole lähettäjävaltion joukkojen jäseniä. Lähettäjävaltion tuomio- ja kurinpitovalta Suomen alueella on siten sinänsä rajoitettu sekä henkilöihin, jotka ovat kyseisen maan sotilasoikeuden alaisia, että rikostyyppien perusteella.
(32)Perustuslakivaliokunnan mielestä merkityksellistä on myös tämän tuomiovallan kohdentuminen yleisten tuomioistuinten toimivaltaan kuuluviin asioihinkin sekä Suomen perustuslain 8 §:n ja perustuslain 21 §:n mukaisten oikeuksien turvaamisen jääminen avoimeksi (ks. myös HE s. 136). Valiokunta yhtyy siten hallituksen esityksen arvioon, jonka mukaan lähettäjävaltion oikeus harjoittaa tuomiovaltaa Suomen alueella koskee perustuslakia perustuslain 94 §:n 2 momentissa ja perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla. Nato SOFA:n liityntä Pariisin pöytäkirjaan ja Pariisin pöytäkirjan 4 artiklan sääntely lähettäjävaltion oikeudesta käyttää lainkäyttövaltaa vastaanottajavaltion alueella huomioiden myös Pariisin pöytäkirja koskee perustuslakia sanotulla tavalla.
(33)Perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista siihen, mitä hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa todetaan lähettäjävaltion oikeudesta ryhtyä Nato SOFA:n VII artiklan 10 kappaleen a kohdan toisen virkkeen mukaisesti asianmukaisiin toimenpiteisiin. Sopimusmääräys koskee esityksessä mainituilla perusteilla perustuslakia.
(36)Perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.
(37)Kuolemanrangaistuksen kielto sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. ja 13. lisäpöytäkirjoihin ja KP-sopimuksen 2. lisäpöytäkirjaan, jotka Suomi on ratifioinut. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on katsonut kuolemanrangaistuksen olevan kaikissa olosuhteissa myös vastoin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 artiklan oikeutta elämään sekä 3 artiklan kidutuksen kieltoa (Al-Saadoon and Mufdhi v. the United Kingdom, 2.3.2010). Kyse on ehdottomasta kiellosta, josta ei ole esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 15 artiklan mukaan mahdollista poiketa edes poikkeusoloissa.
(39)Perustuslakivaliokunta kiinnittää myös nyt huomiota Nato SOFA:n VII artiklan 7 kappaleeseen, jonka mukaan lähettäjävaltion viranomaiset eivät saa panna täytäntöön kuolemanrangaistusta vastaanottajavaltiossa, jos vastaanottajavaltion lainsäädännössä ei säädetä sellaista rangaistusta samanlaisessa tapauksessa. Sopimusmääräys merkitsee sitä, että lähettäjävaltion viranomaiset eivät saa panna täytäntöön kuolemanrangaistusta Suomen alueella.
(40)Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi Suomen viranomaisen kiinniotto- ja pidätysoikeudesta lähettäjävaltion pyynnöstä. Säännöksessä mainittua apua kiinniottamisessa ja pidättämisessä ei säännöksen mukaan anneta, jos kyseiseen valtioon soveltuvin osin sovellettavaan kansainvälistä rikosoikeusapua koskevaan sääntelyyn sisältyvä kieltäytymisperuste estäisi antamasta rikosoikeusapua. Lakiehdotuksen 4 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi henkilön toimittamisesta lähettäjävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Säännösehdotuksen mukaan Helsingin käräjäoikeus päättää lähettäjävaltion joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai näiden huollettavan sopimuksen VII artiklan 5 kappaleen a kohdassa tarkoitetusta toimittamisesta lähettäjävaltion toimivaltaiselle viranomaiselle rikosasian tutkintaa tai syytetoimenpiteitä varten kyseisen viranomaisen esittämän pyynnön johdosta noudattaen kyseiseen valtioon sovellettavaa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa sääntelyä.
(41)Naton eurooppalaiset jäsenvaltiot ovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen 6. ja 13. lisäpöytäkirjan osapuolia. Kanada on KP-sopimuksen 2. valinnaisen lisäpöytäkirjan osapuoli. Hallituksen esityksessä (s. 137) kiinnitetään siten huomiota siihen, että Yhdysvallat on tällä hetkellä ainoa Naton jäsenvaltio, jonka sotilasoikeus sallii kuolemanrangaistuksen tuomitsemisen. Hallituksen esityksessä (s. 138—139) on selostettu erilaisia toimenpiteitä tämän mahdollisuuden alan vähentämiseksi tai poistamiseksi Nato SOFA:n kontekstissa siten, että Nato SOFA:n soveltamisessa turvattaisiin ainakin tosiasiallisesti kuolemanrangaistuksen kieltoon liittyvien perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden toteutuminen. Perustuslakivaliokunnalla ei ole huomauttamista esitettyyn.
(42)Ottaen huomioon myös, että suomalaiset lainkäyttöviranomaiset ja hallintoviranomaiset soveltavat nyt arvioitavia Nato SOFA:n sopimusvelvoitteita Suomen ihmisoikeusvelvoitteet huomioivalla tavalla (ks. HE s. 141), pitää perustuslakivaliokunta tässä hyvin erityislaatuisessa sopimuskontekstissa Nato SOFA:n johdosta äärimmäisessä tilanteessa konkretisoituvaa ihmisoikeusloukkauksen mahdollisuutta erittäin epätodennäköisenä. Hallituksen esityksessä selostetun (ks. s. 47) noottienvaihdon sisältö mahdollistaa kuolemanrangaistuksen kiellon vastaisen oikeustilan poistamisen tapauskohtaisella oikeudellisella tulkinnalla, joka rajaa Nato SOFA:n soveltamista käytännössä. Ristiriita kuolemanrangaistuksen kiellon kanssa voisi siten tosiasiallisesti konkretisoitua ilmeisesti lähinnä vain silloin, jos lähettäjävaltion lainkäyttö- tai hallintoviranomaiset toimisivat sopimuksen perusteella itsenäisesti Suomen alueella vailla suomalaisten viranomaisten myötävaikutusta vastoin hallituksen esityksessä selostettua tosiasiallista yhteisymmärrystä. Valiokunta toteaa kuitenkin, että tällainen muodollinen mahdollisuus koskee perustuslain 7 §:n 2 momentissa säädetyn kiellon ehdottomuuden vuoksi perustuslakia perustuslain 94 §:n 2 momentissa ja perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS
Perustuslakivaliokunta esittää,
että eduskunnan suostumus on tarpeen Nato SOFA:n ja Pariisin pöytäkirjan hyväksymiselle,
että Nato SOFA ja Pariisin pöytäkirjat koskevat perustuslakia ja hyväksytään siksi perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä,
että eduskunnan suostumus on tarpeen hallituksen esityksessä tarkoitetun ilmoituksen hyväksymiselle,
että eduskunnan suostumuksen antamisesta ilmoituksen antamiselle päätetään äänten enemmistöllä,
että 1. ja 2. lakiehdotus koskevat perustuslakia ja on siksi käsiteltävä perustuslain 95 §:n 2 momentissa tätä varten säädetyssä järjestyksessä ja
että muut lakiehdotukset voidaan käsitellä perustuslain 95 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.