Eduskunnan puhemiehelle
Viime vuosina erityisen tuen tarve peruskoulussa on kasvanut entisestään. Vuonna 2022 erityistä tukea sai 55 000 eli 9,7 % peruskoulun oppilaista. Vaativan erityisen tuen yksiköt puolestaan tarjoavat tällä hetkellä opetusta vuosittain yhteensä noin 4 100 oppilaalle. Vuonna 2021 voimaan tulleen oppivelvollisuusuudistuksen tavoitteena oli, että jokainen peruskoulun päättänyt saisi jatko-opintopaikan ja suorittaisi toisen asteen tutkinnon. Tämä ei kuitenkaan ole täysin toteutunut monien vaativaa erityistä tukea vaativien oppilaiden kohdalla. Suomessa jää yhä vuosittain useita vaativaa erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta ilman jatko-opiskelupaikkaa.
Vaativa erityinen tuki ei ole peruskoulutuksessa virallinen lakitermi, mutta TUVET-hanke määritteli sen opetus- ja kulttuuriministeriön Vaativa erityinen tuki esi- ja perusopetuksessa -kehittämisraportin mukaisesti (2017) seuraavasti: "Vaativaa ja moniammatillista erityistä tukea oppimiseensa ja kuntoutumiseensa tarvitsevat lapset ja nuoret, joilla on vakavia psyykkisiä pulmia, moni- tai vaikeavammaisuutta, kehitysvammaisuutta tai autismikirjoa. Lisäksi ryhmään saattaa kuulua lapsia, joiden opetus järjestetään perusopetuslain 18 pykälän mukaisesti." Ammatillisen koulutuksen lainsäädännössä puolestaan vaativalla erityisellä tuella tarkoitetaan koulutuksen järjestämistä opiskelijoille, joilla on vaikeita oppimisvaikeuksia tai vaikea vamma tai sairaus, joiden vuoksi opiskelija tarvitsee yksilöllistä, laaja-alaista ja monipuolista erityistä tukea (laki 351/2017, 65 §).
Vaativan erityisen tuen ammatillisen koulutuksen opiskelupaikkoja on tarjolla hyvin rajallisesti, ja hakijoita on yleensä merkittävästi enemmän kuin opiskelupaikkoja. Monet hylätyt hakijat jäävät kokonaan ilman jatko-opiskelupaikkaa. Monilla heistä ei kuitenkaan ole juurikaan vaihtoehtoja, ja he joutuvat jäämään odottamaan, että saisivat lopulta opiskelupaikan alueen ainoasta vaativaa erityistä tukea tarjoavasta ammatillisesta oppilaitoksesta. Tauko opiskelussa on kuitenkin aina uhka opintojen jatkumiselle, ja kunnat ovat velvollisia varmistamaan, että jokaisella oppilaalla on jatko-opiskelupaikka.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Mitä hallitus aikoo tehdä varmistaakseen, että myös vaativaa erityistä tukea tarvitsevat oppilaat saavat jatko-opiskelupaikan?