Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vuosilomalain, merimiesten vuosilomalain ja sairausvakuutuslain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi vuosilomalakia, merimiesten vuosilomalakia ja sairausvakuutuslakia.

Lakien on tarkoitus tulla voimaan niiden hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeisen seuraavan lomanmääräytymisvuoden alusta eli 1 päivänä huhtikuuta 2016.

Esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ehdotettuja säännöksiä arvioidaan perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuutta koskevan sääntelykokonaisuuden kannalta.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Ehdotus ja sen arvioinnin lähtökohdat

Yhdenvertaisuus

Muita seikkoja

Hallituksen esityksessä vuosilomalain ja merimiesten vuosilomalain työssäolon veroista aikaa koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettaviksi. Sääntelyssä on kysymys vuosiloman kertymisestä äitiys‑, isyys‑ ja vanhempainvapaan ajalta, johon esitetään työntekijän kannalta heikennyksiä.

Esityksen mukaan vuosilomaa kertyy enintään kuuden kuukauden ajalta, kun nykyisin edellä mainitut vapaat kerryttävät vuosilomaa koko ajaltaan. Lisäksi sairausvakuutuslain säännöstä työnantajien oikeudesta vuosilomakustannuskorvauksiin ehdotetaan muutettavaksi siten, että oikeus korvauksiin on vain lakisääteisen vuosiloman ajalta.

Hallituksen esityksessä ehdotettujen säännösten perustuslainmukaisuutta tarkastellaan perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyn kannalta. Perustuslakivaliokunta toteaa tarkastelun aluksi, että esityksen kannalta relevantteja ovat jossain määrin myös perustuslain 15 §:n omaisuuden suojaa ja 18 §:n oikeutta työhön ja elinkeinonvapauteen koskevat perusoikeussäännökset, mutta niiden osalta esitys on valiokunnan mielestä ongelmaton.

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että vuosilomalain 7 §:n 2 momentin 1 kohtaa ja merimiesten vuosilomalain 3 §:n 2 momentin 5 kohtaa muutetaan siten, että äitiys- ja vanhempainpäivärahapäivien sekä vastaavasti isyys- ja vanhempainpäivärahapäivien osalta vuosilomaa karttuu yhteensä enintään 156 päivältä.

Voimassa oleva lainsäädäntö ei sisällä lainkaan ehdotetun kaltaisia rajoitus- ja kertymäsäännöksiä, mikä merkitsee sitä, että vuosilomaa kertyy nykyisin vanhempainvapaan ajalta täysimääräisesti.

Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Yhdenvertaisuussäännös kohdistuu myös lainsäätäjään. Lailla ei voida mielivaltaisesti asettaa kansalaisia tai kansalaisryhmiä toisia edullisempaan tai epäedullisempaan asemaan. Yhdenvertaisuusnäkökohdilla on merkitystä myönnettäessä lailla etuja ja oikeuksia kansalaisille. Toisaalta lainsäädännölle on ominaista, että se saattaa kohdella tietyn hyväksyttävän yhteiskunnallisen intressin vuoksi ihmisiä eri tavoin edistääkseen muun muassa tosiasiallista tasa-arvoa (, s. 42—43). Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, ettei yhdenvertaisuusperiaatteesta johdu tiukkoja rajoja lainsäätäjän harkinnalle pyrittäessä kulloisenkin yhteiskuntakehityksen vaatimaan sääntelyyn (ks. esim., s.11/I ja, s. 6/II).

Yleistä yhdenvertaisuussäännöstä täydentää perustuslain 6 §:n 2 momentin sisältämä syrjintäkielto, jonka mukaan ketään ei saa asettaa eri asemaan muun muassa sukupuolen perusteella. Syrjintäkieltosäännöksellä ei ole kielletty kaikenlaista erontekoa ihmisten välillä, vaikka erottelu perustuisi säännöksessä nimenomaan mainittuun syyhyn. Olennaista on, voidaanko erottelu perustella perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävällä tavalla. Perustelulle asetettavat vaatimukset ovat erityisesti säännöksessä lueteltujen kiellettyjen erotteluperusteiden kohdalla kuitenkin korkeat (ks., s. 2/II). Säännös ei sinänsä estä tosiasiallisen tasa-arvon turvaamiseksi tarpeellista positiivista erityiskohtelua eli tietyn ryhmän (esimerkiksi lapset ja vähemmistöt) asemaa ja olosuhteita parantavia toimia (ks., s. 44).

Perustuslain 6 §:n 4 momentti sisältää perustuslaillisen toimeksiannon edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa yhteiskunnallisessa toiminnassa ja työelämässä. Säännös korostaa naisten ja miesten samapalkkaisuusvaatimusta, joka perustuu myös useaan Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen (ks., s. 45/I ja, s. 3/II).

PeVL 38/2006 vp

Perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetty syrjintäkielto koskee toisaalta myös toimenpiteitä, jotka välillisesti johtavat syrjivään lopputulokseen. Syrjinnän käsillä oloa on puolestaan arvioitava menettelyn tosiasiallisten seurausten kannalta (ks., s. 44 ja, s. 2/II).

Hallituksen esityksen perustelujen (s. 9—10) mukaan äitien pitämät perhevapaajaksot ovat isien pitämiä jaksoja pidempiä. Esimerkiksi vuonna 2014 naisille karttui vuosilomaa keskimäärin 10 äitiys- ja vanhempainpäivärahakuukaudelta. Käytännössä esitys merkitsee sitä, että ehdotetun vuosiloman kertymisen rajoittamisen vaikutukset kohdistuvat voimakkaammin äiteihin ja erityisesti äitien vuosiloman ansaintaoikeutta rajoitetaan. Koska äidit pitävät käytännössä huomattavasti suuremman osan vanhempainvapaista, äidin lakisääteisen vuosiloman kertymä perhevapaan ajalta pienenee nykyisestä noin 40 %. Koska isät pitävät vanhempainvapaita huomattavasti äitejä vähemmän, isien vuosilomat eivät hallituksen esityksen perusteella juurikaan lyhene.

Ehdotus on vaikutustensa vuoksi perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan hankalasti yhteen sovitettavissa paitsi välillisen syrjinnän kiellon myös perustuslain 6 §:n 4 momentin sukupuolten tasa-arvoa koskevan perustuslaillisen toimeksiannon kanssa. Esityksen ongelmallisuutta tosin vähentää se, että perheet itse ovat päättäneet vanhempainvapaan käyttämisestä. Vanhempainvapaalta kertyvä vuosiloma on kuitenkin palkallinen etuus, ja sen heikentäminen pääasiassa äitien osalta vaikeuttaa perustuslain 6 §:n 4 momentin pyrkimystä palkkatasa-arvon saavuttamiseen. Vaikka valiokunta ei pidä esitystä perustuslaissa kiellettynä syrjintänä, puoltaa perustuslain 6 §:n 4 momentin mukainen sukupuolten tasa-arvon edistämisvelvoite sitä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta harkitsisi esityksen muuttamista tavalla, joka tosiasiallisilta vaikutuksiltaan kohdistuisi yhdenvertaisemmin naisiin ja miehiin. Jos ehdotus kuitenkin säädetään hallituksen esittämässä muodossa, on valtioneuvoston perustuslakivaliokunnan mielestä tarkoin seurattava uudistuksen vaikutuksia sukupuolten tasa-arvon toteutumiseen työelämässä ja tarvittaessa ryhdyttävä asian vaatimiin korjaustoimenpiteisiin.

PeVL 12/2015 vp