Eduskunnan puhemiehelle
Suomessa tehdään vuosittain noin 60 000 kiinteistökauppaa, joista noin 15 000 on pientalokauppoja. Suuressa osassa kaupoista myytävään kohteeseen tehdään kuntotarkastus.
Asuntokaupan kuntotarkastus on pääasiassa aistinvaraisilla havainnoilla rakennetta rikkomattomin menetelmin tehty rakennusteknisen kunnon arviointi. Apuvälineenä käytetään teknisiä mittalaitteita. Kuntotarkastuksen tarkoituksena on tuoda kaupan osapuolille puolueetonta tietoa rakennuksen kunnosta, korjaustarpeista ja vaurio- ja terveysriskeistä sekä suosituksia mahdollisista jatkotoimenpiteistä. Kiinteistössä kuntotarkastuksen yhteydessä havaittavia "mummolan", homeen tai mikrobiperäisiä hajuja ei tutkita, koska se vaatisi rakenteita avaavia tutkimuksia. Niitä tehdään kuntotutkimuksissa, ei kuntotarkastuksissa.
Koska asuntokaupan kuntotarkastuksille tai kuntotarkastajille ei ole laissa säädettyjä laatu- tai pätevyysvaatimuksia, kuka tahansa voi halutessaan alkaa kuntotarkastajaksi. Kuntotarkastajalta ei esimerkiksi edellytetä minkäänlaista rakennusalan koulutusta eikä työkokemusta. Kuntotarkastaja ei myöskään ole velvollinen noudattamaan mitään tiettyjä toimintamalleja, ellei hän niiden noudattamiseen ole nimenomaisesti sitoutunut.
Oman kodin ostaminen on usein ihmisen koko elämän suurin ja kallein investointi, ja asunto- tai kiinteistökauppariitojen selvittäminen oikeudessa on pitkä ja kuluttava prosessi. Kuntotarkastuksen ja kauppojen jälkeen ilmi tulevat vakavat rakennustekniset ja terveyttä vaarantavat ongelmat tulevat lähes aina kauppojen osapuolille kalliiksi. Esimerkiksi hometalon ostaja ja myyjä voivat pahimmillaan sekä menettää terveytensä että velkaantua pysyvästi.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Millaisiin toimenpiteisiin ja millä aikataululla hallitus aikoo ryhtyä asuntokaupan kuntotarkastusten ja kuntotarkastajana toimivien henkilöiden pätevyyden minimivaatimusten määrittelemiseksi?