Eduskunnalle
Kun perheessä esiintyy väkivaltaa, vaikuttaa se kaikkiin perheenjäseniin. Väkivallan näkeminen ja kuuleminen on lapseen kohdistuvaa henkistä väkivaltaa, joka aiheuttaa lapsessa tutkitusti samantapaisia oireita kuin lapseen suoraan kohdistuva fyysinen väkivalta. Todistaminen voi olla myös väkivallan näkemisen ja kuulemisen lisäksi epäsuoraa, kuten väkivallan jälkien näkemistä ja elämistä väkivallan ilmapiirissä. Jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja väkivallattomaan kotiin.
Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan 5.—6.-luokkalaisista jopa 14 prosenttia on joutunut todistamaan muiden perheenjäsenten välistä fyysistä väkivaltaa. 8.—9.-luokkalaisista vastaava luku on hieman yli 13 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeriön Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022 -kyselyn mukaan henkistä tai fyysistä lähisuhdeväkivaltaa on nähnyt tai kuullut kotonaan 14 prosenttia kyselyyn vastanneista lapsista ja nuorista. Jotakin fyysistä lähisuhdeväkivaltaa on nähnyt tai kuullut neljä prosenttia vastaajista ja jotakin henkistä lähisuhdeväkivaltaa 13 prosenttia vastaajista. Kyselyssä useimmin nähty tai kuultu fyysinen lähisuhdeväkivallanteko kotona on ollut vastaajan itse sisarukseensa kohdistama. Lähes yhtä usein raportoidaan nähdyn tai kuullun isän äitiin kohdistamia fyysisen väkivallan tekoja. Isien nähdään tai kuullaan kohdistavan lähes yhtä usein fyysistä lähisuhdeväkivaltaa äitiin ja sisaruksiin. Äitien taas nähdään tai kuullaan kohdistavan fyysistä lähisuhdeväkivaltaa useammin sisaruksiin kuin isään. Äitiin kohdistuneita, nähtyjä tai kuultuja fyysisen lähisuhdeväkivallan tekoja raportoidaan useammin kuin isään kohdistuvia.
Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO) on kehottanut Suomen viranomaisia varmistamaan iänmukaisen psykososiaalisen neuvonnan saatavuuden kaikenlaisen Istanbulin sopimuksen soveltamisalaan kuuluvan väkivallan lapsitodistajille ja erityisesti lapsille, jotka ovat joutuneet todistamaan perheväkivaltaa ja eron jälkeistä toisen vanhemman toiseen vanhempaan kohdistamaa vainoamista. GREVIO on myös vaatinut Suomea ryhtymään tarvittaviin toimiin, lainsäädännön muutokset mukaan lukien, varmistaakseen, että tuomioistuimilla on velvollisuus muun muassa varmistaa sen tunnustaminen, että lapsen etu on vaarantunut hänen joutuessaan todistamaan läheiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa. Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien komitea on vaatinut Suomea varmistamaan, että väkivallantekijät saatetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan tekojensa vakavuutta vastaavilla seuraamuksilla ja että uhrien on mahdollista saada asianmukaista terapiaa, toipua, sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ja saada hyvitystä. Lasten uhriaseman tunnistaminen aikuisten välisissä väkivaltatapauksissa on tässä avainasemassa.
Suurimmassa osassa muita Pohjoismaita lapsen asema aikuisten välisissä väkivaltatapauksissa on paremmin tunnistettu. Ruotsin rikoslaissa on erikseen kriminalisoitu se, että tekijälle ja uhrille läheinen lapsi todistaa rikoksen. Rangaistus on vankeutta enintään kaksi vuotta, törkeästä rikoksesta vankeutta yhdeksästä kuukaudesta neljään vuotta. Tanskassa lapsen läsnäoloa ei ole erikseen kriminalisoitu, mutta tietyssä tilanteessa se voisi tulla rangaistavaksi psykologisena väkivaltana lasta kohtaan. Lisäksi lapsen läsnäolo katsotaan syytteessä usein rangaistusta koventavaksi seikaksi ja rikos luetaan ennemmin törkeäksi. Norjan rikoslain 77 §:ssä luetellaan rikoksen raskauttavat seikat ts. rangaistusta koventavat tekijät. Kohdan l mukaan tällainen on, että rikos on tehty alle 15-vuotiaan lapsen läsnä ollessa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin erillisen rikosnimikkeen säätämiseksi tilanteisiin, joissa tekijälle ja uhrille läheinen lapsi todistaa rikoksen.