Eduskunnan puhemiehelle
Perintökaaren 14 luvun 5 §:n mukaan perillisen, joka tahtoo moittia testamenttia, on nostettava kanne testamentin moittimiseksi kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun hän on saanut testamentista tiedon.
Monien pesänjakoja ja perintöriitoja hoitavien juristien kokemus on, että hyvin suuressa osaa tapauksia tätä moiteaikaa käytetään hyväksi ns. kiusantekomielessä. Testamenttia ei hyväksytä, mutta ei moititakaan, joten testamentinsaajat eivät pääse aloittamaan pesänjakoa ennen kuin kuusi kuukautta on kulunut tiedoksisaannista. Tällaisessa tilanteessa perillinen todennäköisesti tietää, ettei testamenttia saisi kumottua oikeudessa, eikä lähde käymään asiasta käräjiä, mutta kieltäytyy kuitenkin hyväksymästä testamenttia. Jos perillinen ei suostu antamaan myöskään todistusta siitä, että on ottanut testamentin vastaan, joutuvat testamentinsaajat käyttämään haastemiehen palveluita, mikä sekin vie oman aikansa. On ilmennyt jopa tilanteita, joissa osakkaat tarkoituksellisesti välttelevät haastemiestä, jotta tiedoksisaantia ei tapahtuisi ja moiteaika ei alkaisi edes kulua. Pahimmillaan vainajan tahdon toteutuminen voi kestää vuosia perillisen toimenpiteiden vuoksi.
Tietysti jokaisella perillisellä tulee olla oikeus saattaa hänen oikeuksiinsa vaikuttavan testamentin pätevyys tarvittaessa riippumattoman tuomioistuimen tutkittavaksi. Ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista, että perinnönjaot venyvät kohtuuttoman pitkiksi. Muutenkin kyse on osapuolille usein myös henkisesti hyvin kuormittavista prosesseista.
Nykyaikaisen tietoliikenteen kehityksenkin myötä voisi olettaa, että mikäli perillisellä on aidosti syytä pohtia, olisiko hänellä perusteita nostaa moitekanne testamenttia vastaan, saisi hän tätä varten haluamansa tiedot lyhyemmässä ajassa kuin puolessa vuodessa. Useinhan testamentin moittimista pohdittaessa on kyse siitä, onko testamentintekijällä ollut jokin sellainen sairaus, joka on vaikuttanut hänen kykyynsä tehdä testamentti. Tällainen tieto olisi kuitenkin mahdollista selvittää ja tehdä ratkaisu moitekanteen suhteen esimerkiksi kolmen kuukauden ajassa. Prosessin viivyttämisen perusteena ei tulisi olla vain turhautuminen siitä, että testamentin sisältö ei miellytä jotakuta perillistä.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Onko kuuden kuukauden moiteaika testamentin suhteen enää nykypäivän olosuhteissa perusteltu ja
onko suunnitteilla lainvalmistelua moiteajan muuttamiseksi?