PERUSTELUT
Sekä Suomessa että laajemmin Euroopassa on käyty keskustelua ns. humanitäärisestä viisumista. Tällä nimityksellä kuvataan menettelyitä, joilla yksittäisille henkilöille voitaisiin myöntää humanitäärisistä syistä oikeus saapua maahan tyypillisesti tarkoituksena hakea maasta turvapaikkaa.
Humanitäärisistä syistä myönnettävä D-viisumi ei olisi tarkoitettu käytettäväksi yleisesti humanitäärisen maahanmuuton väylänä. Esimerkiksi kiintiöpakolaisuus tarjoaa vaikuttavamman, tarkemman ja hallitumman tavan ottaa humanitäärisistä syistä maahan jo pakolaisiksi tunnistettuja henkilöitä. Sen sijaan yksittäisten tunnistettujen poliittisten aktivistien, toisinajattelijoiden tai vainottujen henkilöiden kohdalla humanitäärinen viisumi tarjoaisi mahdollisuuden auttaa kohdennetusti henkilöitä nopeasti turvaan suoraan näiden oleskelumaasta. Tätä voidaan perustella sekä inhimillisen ja humanitäärisin syin että poliittisen aktivismin tukemisella.
Yleisten myöntämiskriteerien määritteleminen lain tasolla humanitäärisistä syistä myönnettävälle D-viisumille olisi vaikea toteuttaa niin, että viisumeja voitaisiin myöntää puhtaasti viranomaispäätöksinä. Suomen edustustoilla ei ole resursseja tai edellytyksiä tehdä laajempia selvityksiä henkilöiden taustoista eikä varsinkaan täyttä turvapaikkatutkintaa. Kun humanitäärisen viisumin käyttöala pyrittäisiin kohdentamaan yksittäisiin ennalta tunnistettuihin aktivisteihin tai toisinajattelijoihin, valtioneuvosto päätöksentekijänä kykenisi joustavammin tekemään päätöksiä yksittäistapauksittain. Tähän menettelyyn soveltuu jo olemassa olevan ulkomaalaislain 93 §, jonka mukaan valtioneuvosto voi yleisistunnossa päättää ulkomaalaisten ottamisesta Suomeen erityisellä humanitäärisellä perusteella tai kansainvälisten velvoitteiden täyttämiseksi. Kyseessä on valtioneuvoston harkinnan pohjalta tapahtuva ylimääräinen reitti humanitääriseen maahantuloon, johon ei ole säädetty tarkkoja kriteereitä ja johon kellään ei ole subjektiivista oikeutta.
Valtioneuvoston ulkomaalaislain 93 §:n mukaiseen päätöksentekoon ehdotetaan tässä lakialoitteessa kytkettäväksi mahdollisuus saada D-viisumi ja päästä näin matkustamaan Suomeen mahdollisimman nopeasti valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Näin voitaisiin mahdollistaa henkilölle kansainvälisen suojelun saaminen mahdollisimman nopeasti, eikä hänellä olisi tarvetta jäädä erikseen odottamaan, että hänelle toimitetaan hänen oleskelumaahansa oleskelulupakortti. Käytännössä muutos toteutettaisiin lisäämällä ulkomaalaislain 17 c §:ään yhdeksi pitkäaikaisen viisumin saamisen perusteeksi lain 93 §:n mukainen valtioneuvoston päätös.
Se, että viisumi myönnettäisiin jo valtioneuvoston päätökseen perustuen, poikkeaa nykyisistä D-viisumin myöntämisperusteista, joihin kaikkiin sisältyy vaatimus jo tehdystä oleskelulupapäätöksestä. Valtioneuvoston ulkomaalaislain 93 §:n nojalla tekemä päätös ei itsessään ole oleskelulupapäätös, vaan Maahanmuuttovirasto tekee erillisen oleskelulupapäätöksen valtioneuvoston päätökseen perustuen. Sitomalla viisumin myöntäminen jo valtioneuvoston päätöksentekoon oleskelulupapäätöksen sijasta voitaisiin prosessia omalta osaltaan nopeuttaa, mikä on humanitäärisistä syistä myönnettävän viisumin kohdalla tarkoituksenmukaista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:
Laki
ulkomaalaislain 17 c §:n muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
lisätään
301/2004
216/2023
225/2024
ulkomaalaislain () 17 c §:ään, sellaisena kuin se on laeissaja, uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, seuraavasti:
17 c §
Pitkäaikaisen viisumin myöntäminen
Edellä 1 momentissa tarkoitettu pitkäaikainen viisumi myönnetään myös henkilölle, jonka Suomeen ottamisesta valtioneuvosto on tehnyt päätöksen 93 §:n nojalla. Mitä 1 momentin 8 kohdassa säädetään, sovelletaan myös tällaisen henkilön perheenjäseneen.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.