Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi maakaaren, kaupanvahvistajista annetun lain ja huoneistotietojärjestelmästä annetun lain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi maakaarta, kaupanvahvistajista annettua lakia sekä huoneistotietojärjestelmästä annettua lakia.

Ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian, kuitenkin viimeistään 1.11.2024.

Hallituksen esitykseen sisältyy lakiehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso. Hallituksen käsityksen mukaan lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Koska perustuslakivaliokunnan automaattista päätöksentekoa koskeva lausuntokäytäntö on vähäistä, hallitus pitää suotavana, että perustuslakivaliokunta antaisi asiasta lausunnon.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

(1)Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi maakaarta, kaupanvahvistajista annettua lakia ja huoneistotietojärjestelmästä annettua lakia. Lakiehdotuksilla pyritään esityksen perustelujen (s. 51) mukaan voimassa olevan lain soveltamisesta saadut kokemukset huomioon ottaen selventämään sääntelyä ja lisäämään kiinteistönvaihdannan ja -kirjaamisen toimintamahdollisuuksia. Lisäksi ehdotuksilla tavoitellaan sähköisen asioinnin helpottamista kirjaamisasioissa. Ehdotuksilla on tarkoitus ottaa huomioon myös kiinteistö- ja huoneistokirjaamisasioiden automaattiseen päätöksentekoon liittyvät tarpeet.

(2)Valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellisiä ovat erityisesti ehdotetut säännökset automaattisesta päätöksenteosta ja virheen korjaamisesta.

(3)Automaattisen ratkaisemisen oikeussuojaedellytyksestä tehtävästä poikkeuksesta ehdotetaan säädettäväksi maakaaren (1. lakiehdotus) 6 luvun 9 a §:ssä. Asiallisesti samankaltaista sääntelyä ehdotetaan myös huoneistotietojärjestelmästä annetun lain (3. lakiehdotus) 10 §:ään.

(4)Hallintolain 53 f §:ssä säädettyä edellytystä oikaisuvaatimuksesta tai siihen rinnastuvasta vaatimuksesta ei maakaaren ehdotetun 6 luvun 9 a §:n mukaan sovelleta kirjaamisasian ratkaisuun, joka tehdään hakijan vaatimuksen mukaisesti. Sanottua ei kuitenkaan sovelleta, jos muu asiaan osallinen on vastustanut asian ratkaisemista hakijan vaatimuksen mukaisesti. Edellytystä oikaisuvaatimuksesta tai siihen rinnastuvasta vaatimuksesta ei sovelleta myöskään maakaaren 7 luvun 1 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedon merkitsemiseen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin muun viranomaisen kuin kirjaamisviranomaisen ilmoituksen perusteella. Tällaisia tietoja ovat muun muassa tiedot kiinteistöön kohdistuvasta ulosmittauksesta ja turvaamistoimesta sekä kiinteistön omistajan konkurssista.

PeVL 81/2022 vpPeVL 81/2022 vp

PeVL 88/2022 vpPeVL 88/2022 vp

(7)Esityksessä hallintolaista poikkeavaa sääntelyä perustellaan muun muassa kirjaamismenettelyn luonteella ja sillä, että automaation hyödyntäminen nopeuttaa asioiden käsittelyä viranomaisessa. Perustelujen (s. 47) mukaan asianosaisen oikeus vaatia oikaisua automaattisesti ratkaisusta asiasta siten, että vaatimus käsitellään ihmisen toimesta, on vaikea sovittaa yhteen massaluontoisena asiakirjamenettelynä toteutettavaan kirjaamisprosessiin. Kirjaamismenettelyssä on esityksen mukaan automatisoitu ja jatkossakin tarkoitus automatisoida vain hakijan vaatimuksen mukaisesti ratkaistavia, myönteisiä kirjaamispäätöksiä, joiden osalta asianosaisilla ei ole erityistä oikaisuvaatimusmahdollisuutta edellyttävää oikeussuojan tarvetta.

(8)Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt muun muassa perustuslain 21 §:n näkökulmasta huomiota siihen, ettei massaluonteisessakaan toiminnassa saa vaarantaa hyvän hallinnon vaatimuksia tai asianosaisen oikeusturvaa (, s. 5,, s. 2). Valiokunnan mukaan hallintolaista poikkeavaa sääntelyä ei ole voitu perustella ainakaan yksinomaan asioiden käsittelyn nopeuttamisella (, kappale 20). Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen hallituksen esityksestäkin välittyvään seikkaan, että kirjaamisasioissa viivytyksettömyydellä on erityistä merkitystä rekisterien julkisen luotettavuuden vuoksi.

(9)Perustuslakivaliokunta kiinnittää perustuslain 21 §:n kannalta huomiota maakaaren 6 luvun 9 a §:n 1 momentin 2 kohdan sääntelyyn. Ehdotettu sääntely laajentaa mahdollisuutta poiketa automaattiseen päätöksentekoon liittyvästä oikaisuvaatimusmenettelystä tavalla, joka voi vaikuttaa yksityisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tältä kannalta lakivaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mielestä syytä harkita säännöksen, samoin kuin 3. lakiehdotuksen asiallisesti samankaltaisen sääntelyn, poistamista lakiehdotuksesta.

(10)Nyt ehdotettavan sääntelyn arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota myös yleisessä tietosuoja-asetuksessa automatisoiduilta yksittäispäätöksiltä edellytettyyn (ks. myös, kappale 10). Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöisiin tehtäviin ei kuulu kansallisen täytäntöönpanosääntelyn arviointi EU:n aineellisen lainsäädännön kannalta (ks. esim.,). Valiokunnan mukaan on kuitenkin ollut selvää, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti (ks. esim., s. 13,, s. 6), eikä suomalaisessa lainsäädännössä tule pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin (, s. 49,, s. 13,, s. 42). Perustuslakivaliokunnan mielestä lakivaliokunnan on syytä varmistua sääntelyn yhteensopivuudesta EU:n tietosuoja-asetuksen kanssa (ks. esim., kappale 32). Perustuslakivaliokunta muistuttaa, että tietosuoja-asetuksen sääntely on suoraan sovellettavaa (, s. 7, ks. myös, s. 3).

(11)Asiavirheen korjaamista koskevaa maakaaren 8 luvun 1 §:n säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että asiavirheitä voidaan korjata aikaisempaa helpommin. Asiavirheen korjaaminen virheen johdosta lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kirjatun luovutuksensaajan tai oikeudenhaltijan vahingoksi edellyttää, että tämä suostuu virheen korjaamiseen. Suostumusta ei kuitenkaan tarvita, jos virhe on ilmeinen.

(12)Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain oikeusturvaa ja hyvän hallinnon takeita koskevan 21 §:n kannalta. Sääntelyn erona asiavirheen korjaamista koskevaan yleissäännökseen, hallintolain 50 §:ään, on se, ettei ehdotetussa maakaaren sääntelyssä edellytetä virheen aiheutuneen asianosaisen omasta menettelystä. Ehdotus merkitsee, että viranomainen voi ilman luovutuksensaajan tai oikeudenhaltijan suostumusta korjata myös tämän vahingoksi asiavirheen, joka on aiheutunut siitä, että viranomainen on selvittänyt asiaa selvästi virheellisesti tai puutteellisesti tai soveltanut lakia ilmeisen väärin. Tällainen ehdotuksen vaikutus ei näyttäisi olevan hyvin sopusoinnussa perustuslain 21 §:ssä turvatun asianmukaisen menettelyn ja hyvän hallinnon takeiden kanssa. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen hallituksen esityksessäkin mainittuun seikkaan, että säännöksen muutoksella pyritään parantamaan edellytyksiä julkista luotettavuutta nauttivan lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tietojen oikeellisuuteen, millä on merkitystä myös kiinteistöön kohdistuvien oikeuksien omaisuudensuojan käytännön toteuttamiselle.

(13)Jos asiavirheen korjaaminen heikentää muun kuin virheen johdosta lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin kirjatun luovutuksensaajan tai oikeudenhaltijan oikeutta, asiavirheen saa ehdotetun maakaaren 8 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan korjata 2 momentin pääsäännöstä poiketen vain tämän suostumuksella. Hallituksen esityksen (s. 95) ja muun perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen valossa perusteena tällaiselle eroavaisuudelle on se, että lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tietoihin luottaen kiinteistöä koskevia oikeudellisia määräystoimia tekevät sivulliset voisivat luottaa rekisterin tietojen oikeellisuuteen ja niiden perusteella perustettujen oikeuksien pysyvyyteen. Perustuslakivaliokunnan mielestä suostumusta virheen korjaukseen koskevan sääntelyn eroavaisuuksien perusteista olisi ollut syytä tehdä perusteluissa laajemmin selkoa.

(14)Lainhuudatusmenettelyä koskevan maakaaren 12 luvun 1 §:ää ehdotetaan muutettavaksi niin, että siinä lähtökohtaisesti luovutaan alkuperäisen asiakirjan tai sen oikeaksi todistetun jäljennöksen esittämisestä lainhuudatusmenettelyssä. Kirjaamisviranomaisen vaatimuksesta asiakirja on kuitenkin esitettävä alkuperäisenä tai kaupanvahvistajan tai kirjaamisviranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä.

(15)Lainkohdan perusteluissa (s. 81) selostetaan alkuperäisen saantokirjan esittämisvelvollisuuden tyypillisenä tilanteena sitä, että lainhuutoa haetaan testamentti saantokirjana. Jos hakija ei pysty esittämään alkuperäistä testamenttia, syntyy perustelujen mukaan helposti oletus, että testamentin tekijältä ei ole jäänyt alkuperäistä testamenttia. Tämä puolestaan muodostaa oletuksen siitä, että hän oli peruuttanut testamentin ennen kuolemaansa. Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että tällaisesta tyyppitilanteesta olisi syytä säätää laissa eikä jättää asiaa pelkästään perustelumainintojen varaan.

Automaattinen päätöksenteko

Asiavirheen korjaaminen

Muita seikkoja