Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yhdenvertaisuuslain 6 a §:n muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslakia.

Esityksen mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien ei enää tarvitsisi laatia toimipaikkakohtaisia varhaiskasvatuksen toiminnallisia yhdenvertaisuussuunnitelmia.

Varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja palveluntuottajilla olisi kuitenkin edelleen yleinen velvollisuus arvioida toimintansa vaikutuksia eri väestöryhmiin ja yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien olisi laadittava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suunnitelma voitaisiin kuitenkin jatkossa tehdä yhteisesti koskemaan kaikkia varhaiskasvatuksen järjestäjän ja palveluntuottajan vastuulla olevia toimipaikkoja. Kunta vastaisi yhdenvertaisuussuunnitelman laatimisesta myös sen alueella toimivien perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoiden osalta.

Esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelman kirjaukseen, jonka mukaan kaikkien kuntien toimintaedellytyksiä vahvistetaan jatkamalla normien purkamista nykyisestä kuntien tehtäväkentästä.

Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Yleistä

Velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta

Lopuksi

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslakia siten, että varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien velvoite laatia varhaiskasvatuksen toimipaikkakohtaisia yhdenvertaisuussuunnitelmia poistetaan. Esitys perustuu pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelman kirjaukseen, jonka mukaan kaikkien kuntien toimintaedellytyksiä vahvistetaan jatkamalla normien purkamista nykyisestä kuntien tehtäväkentästä. Esityksen mukaan se vähentää kuntien ja muiden varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien hallinnollisia tehtäviä ja merkitsee siten säästöjä näille toimijoille.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää ymmärrettävänä, että normeja pyritään purkamaan ja painopistettä siirtämään hallinnosta lasten parissa tehtävään käytännön työhön. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana jäljempänä esitettävin huomioin.

Yhdenvertaisuuslaissa säädetään kaikkien viranomaisten ja julkista tehtävää hoitavien velvollisuudesta edistää yhdenvertaisuutta. Esityksen mukaan kunnilla ja varhaiskasvatuksen yksityisillä palveluntuottajilla säilyy edelleen yleinen velvollisuus arvioida toimintansa vaikutuksia eri väestöryhmiin ja yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan sekä ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lisäksi varhaiskasvatuksen järjestäjien ja palveluntuottajien on laadittava suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Esityksen mukaan suunnitelman voi kuitenkin jatkossa tehdä koskemaan yhteisesti kaikkia kyseisen järjestäjän tai palveluntuottajan toimipaikkoja. Perhepäivähoidon ja kunnallisen avoimen varhaiskasvatuksen toimijoiden yhdenvertaisuussuunnittelusta vastaa kuitenkin kunta osana kunnan varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnittelua.

SiVL 10/2024 vpSiVL 10/2024 vp

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta korostaa, että velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa ei poistu, vaikka velvollisuus laatia toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitelma poistuu. Valiokunta myös kannustaa kuntia ja muita varhaiskasvatuksen järjestäjiä laatimaan toimipaikkakohtaisia suunnitelmia silloin kun niiden arvioidaan paikallisesti olevan tarpeen. Valiokunta katsoo, että varhaiskasvatus on keskeisessä asemassa yhteiskunnan yhdenvertaisuuden rakentamisessa. Yhdenvertaisuuden edistäminen varhaiskasvatuksessa on perusteltua lasten hyvinvoinnin näkökulmasta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa ja sen saamissa asiantuntijalausunnoissa on korostettu toimipaikkakohtaisen suunnitteluvelvoitteen hyötyjä yhdenvertaisuuden edistämisessä. Erityisesti lasten ja heidän huoltajiensa sekä henkilökunnan osallistaminen nähtiin tärkeänä etuna toimipaikkakohtaisessa suunnittelussa.

SiVL 10/2024 vp

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty näkemys, jonka mukaan esitys velvoittaisi laatimaan uudet kunta- tai palveluntuottajatason suunnitelmat. Valiokunnan oikeusministeriöltä saaman selvityksen mukaan kunta tai yksityinen palveluntuottaja voi halutessaan toteuttaa myös jatkossa varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitteensa laatimalla yhden yhteisen suunnitelman sijaan erilliset suunnitelmat kuhunkin toimipaikkaan. Siten esitys ei esimerkiksi tarkoita sitä, että niiden kuntien tai palveluntuottajien, joissa on jo laadittu kaikissa toimipaikoissa omat yhdenvertaisuussuunnitelmat, tulisi laatia näiden lisäksi kunta- tai palveluntuottajatason suunnitelma.

Vastalause

Perustelut

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdenvertaisuuslain 6 a §:ää siten, että varhaiskasvatuksen järjestäjillä ja palveluntuottajilla ei enää ole velvoitetta laatia toimipaikkakohtaisia varhaiskasvatuksen yhdenvertaisuussuunnitelmia. Kyseinen velvollisuus on säädetty vuonna 2023 voimaan tulleella yhdenvertaisuuslain muutoksella, ja siihen sisältyvän siirtymäsäännöksen mukaan suunnitelmat tulee olla laadittuina viimeistään 1.6.2025.

Hallituksen esittämillä muutoksilla yhdenvertaisuussuunnitteluvelvoitteisiin olisi yhdenvertaisuuslain tavoitteiden saavuttamista heikentävä vaikutus. Ehdotetun lainmuutoksen myötä suunnitteluvelvoitteet olisivat eriytyneet syrjintäperusteittain. Ehdotuksessa ei kuitenkaan ole esitetty hyväksyttäviä perusteita tällaiselle erottelulle.

Hallituksen esitys on selvästi yhdenvertaisuuslain tarkoituksen vastainen sekä ristiriidassa kansainvälisen normiston kanssa. Esitykseen sisältyy lapsiin kohdistuvia syrjiviä erotteluja ja eriytymistä sekä taannehtivia heikennyksiä, eikä niille ole esitetty hyväksyttäviä perusteita. Suunnitteluvelvoitteen poistamisen myötä varhaiskasvatus ja päiväkodeissa järjestettävä esiopetus olisivat jälleen ainoita koulutusjärjestelmän osia, joissa toimipaikkakohtaisten yhdenvertaisuussuunnitelmien velvoitetta ei ole.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 2 artikla kieltää syrjinnän ja edellyttää sopimusvaltioilta aktiivisia toimia lasten suojaamiseksi kaikenlaiselta syrjinnältä. Nyt käsillä oleva esitys heikentää lasten suojaamista syrjinnältä.

Muun muassa näillä perusteilla esitykseen sisältyvää koulujen ja päiväkotien toteuttamassa esiopetuksessa tapahtuvaa yhdenvertaisuussuunnittelun eriytymistä ei voida pitää hyväksyttävänä. Ilman toimipaikkakohtaisen yhdenvertaisuussuunnitelman laatimista olisi vaikea jälkikäteen arvioida sitä, miten edistämisvelvoitetta on toteutettu ja millaisiin toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi on ryhdytty.

Esityksessä ei ole otettu huomioon lapsen etua. Lapsia koskevissa lainsäädäntömuutoksissa lähtökohtina tulisi olla lapsen oikeuksien sopimus ja muut kansainväliset velvoitteet sekä niiden mukainen kansallinen lapsistrategia, jonka mukaan Suomen tulee mm. edistää suunnitelmallista eriarvoisuutta ja syrjintää ennaltaehkäisevää työtä. Lisäksi esitetyt muutokset lainsäädäntöön eivät ole linjassa YK:n lapsen oikeuksien komitean Suomelle antamien suositusten kanssa.

Esitetyt muutokset ovat myös valitettavia lasten osallistumisoikeuksien näkökulmasta. Toiminnallinen toimipaikkakohtainen yhdenvertaisuussuunnitelma on erinomainen paikka sekä ottaa lapset mukaan yhdenvertaisuustyöhön että toteuttaa ihmisoikeuskasvatusta.

Lapsen oikeudet eivät saisi jäädä ainoastaan ylätason kirjauksiksi, vaan lainsäädännössä tulisi olla konkreettisia keinojan niiden tuomiseksi osaksi lasten arkea. Orpon hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut edistämään lasten oikeuksien toteutumista yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Nyt Orpon hallitus toimii juuri päinvastoin.

Normien purussa lähtökohtana pitäisi olla resurssien vapauttaminen varhaiskasvatuksen tavoitteiden saavuttamiseen, ei pelkästään julkisen rahoituksen vähentäminen. Yhdenvertaisuussuunnitelmavelvoitteen poisto jopa vaarantaa varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumisen.

Tämän lisäksi esityksen mahdolliset säästöt ovat vähäiset. Velvoitteen poiston arvioidaan säästävän vuositasolla yhteensä noin 43 904 euroa kuntien peruspalvelujen valtionosuuksista vuodesta 2025 alkaen. Lisäksi yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston valvontakustannusten säästöksi arvioidaan noin 22 500 euroa vuodessa. Tämä on marginaalisen pieni summa valtion budjetissa.

Esitys ei myöskään tosiasiallisesti välttämättä vähennä työn määrää ja tuo siten tavoiteltuja säästöjä, mutta saattaa viedä tärkeän työkalun, jolla yhdenvertaisuutta varhaiskasvatuksessa edistetään. Esityksen perusteella jää kyseenalaiseksi, miten merkittävästä hallinnollisen taakan vähenemisestä tai kustannussäästöstä olisi lopulta kyse.

Yhdenvertaisuussuunnitelmien poistolla saattaa olla vaikutuksia mm. lasten ja nuorten osattomuuteen sekä syrjäytymiseen, mikä lisää kustannuksia pitkällä aikavälillä. Sen sijaan yhdenvertaisuutta edistämällä varmistetaan, että jokainen löytää oman paikkansa yhteiskunnassa ja lopulta tulee aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Jokainen lapsi on erilainen ja arvokas omana itsenään, mikä on varhaiskasvatuksessakin pystyttävä huomiomaan, ja sille tulee turvata sekä resurssit että vahva lainsäädännön tuki.

Muutokset eivät edistä yhdenvertaisuutta Esitys ei huomioi lapsen etua Esitys ei tuo säästöjä

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että lakiehdotus hylätään.

Helsingissä 23.10.2024

Fatim

Diarra

vihr

Jessi

Jokelainen

vas

Lauri

Lyly

sd

Piritta

Rantanen

sd

Timo

Suhonen

sd