Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain ja valmiuslain muuttamisesta

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja valmiuslakia.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025.

Esitykseen sisältyy lakiehdotusten suhdetta perustuslakiin ja säätämisjärjestystä koskeva jakso.

Lait voidaan hallituksen käsityksen mukaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallitus pitää kuitenkin suotavana, että esityksestä pyydetään perustuslakivaliokunnan lausunto.

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

(1)Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettaviksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja valmiuslakia. Työvoimapalvelujen järjestämisestä annetun lain muutoksella rajoitetaan palkkatuen myöntämistä kunnalle tai kuntayhtymälle. Valmiuslakiin ehdotetaan tehtäviksi työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirrosta johtuvat viranomaisten tehtäviä ja työvelvollisuusrekisteriä koskevat muutokset.

(2)Työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että palkkatukea voidaan myöntää kunnalle tai kuntayhtymälle ainoastaan alentuneesti työkykyisen henkilön tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen. Palkkatuen myöntäminen kunnalle tai kuntayhtymälle ammatillisen osaamisen parantamiseen ei muutoksen myötä enää olisi mahdollista. Palkkatukea voidaan kuitenkin myöntää ammatillisen osaamisen parantamiseen Helsingin kaupungille siltä osin kuin työllistettävä henkilö työllistyisi sellaisiin tehtäviin, joista muualla Suomessa vastaa hyvinvointialue.

(3)Palkkatuettua työtä koskevilla säännöksillä pyritään osaltaan toteuttamaan julkiselle vallalle perustuslain 18 §:n 2 momentissa osoitettua velvoitetta edistää työllisyyttä ja pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön (, kappale 8,, kappale 2). Perustuslain säännöksessä ei oteta kantaa työllisyyden hoidossa käytettävään keinovalikoimaan. Sen tulkinnassa on vakiintuneesti korostettu tarvetta valtiovallan kaikkien elinten laaja-alaiseen yhteistyöhön sekä julkisen vallan yhteistoimintaan elinkeinoelämän kanssa. Työllisyyden edistäminen merkitsee lainkohdan perustelujen mukaan sitä, että julkisen vallan tulee pyrkiä estämään pysyvästi työtä vailla olevien ryhmien muodostumista (ks., s. 68).

(4)Ehdotetut muutokset supistavat palkkatuen käyttöalaa kuntien ja kuntayhtymien osalta. Palkkatuki on kunnille ja kuntayhtymille osoitettuna kuitenkin vain yksi tukimuoto, jolla julkinen valta toteuttaa työllisyyden edistämisvelvoitettaan. Lainsäätäjällä on varsin laaja harkintavalta niiden keinojen valinnassa, joilla se pyrkii turvaamaan perustuslain 18 §:n 2 momentin työllisyyden edistämisvelvoitettaan. Lisäksi sääntelyn vaikutuksia vähentää se, että kunnille ja kuntayhtymille voidaan edelleen myöntää palkkatukea alentuneesti työkykyisen ja yli 60-vuotiaiden henkilöiden palkkaamiseen. Sääntely ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 18 §:n 2 momentin kannalta.

PeVL 68/2022 vpPeVL 68/2022 vp

PeVL 90/2022 vpPeVL 90/2022 vp

(7)Valmiuslaki on säädetty poikkeuslakina perustuslain säätämisjärjestyksessä perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (,). Valmiuslaki on valtiosääntöoikeudelliselta luonteeltaan perustuslain 73 §:ssä tarkoitettu rajattu poikkeus perustuslaista eli niin sanottu poikkeuslaki.

(8)Poikkeuslakia voidaan muuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jollei muutos laajenna alkuperäistä poikkeusta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan myös sellaiset kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka sinänsä merkitsevät perustuslakipoikkeuksen vähäistä laajentamista, voidaan toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ei tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi (, s. 125, ks. esim., s. 4).

(9)Hallituksen esityksessä ehdotetaan toimivaltaisia viranomaisia koskevia muutoksia valmiuslain 91 §:ään ja 14 lukuun sekä työvelvollisuusrekisteriä koskevaan sääntelyyn. Muutokset eivät laajenna valmiuslaissa tehtyjä poikkeuksia perustuslaista, ja ne voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

(10)Valmiuslain työnvälityspakkoa (91 §) ja työmääräyksen antamista (97 §) koskevaa sääntelyä ehdotetaan täydennettäväksi niin, että laissa säädetään erikseen Ahvenanmaan maakunnassa toimivaltaisesta viranomaisesta. Ehdotuksen mukaan Ahvenanmaan maakunnassa työnvälityspakosta vastaa ja työmääräyksen antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus, joka on valtakunnan viranomainen.

(11)Valtakunnalla on Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 34 kohdan mukaan lainsäädäntövalta muun muassa asioissa, jotka koskevat valmiutta poikkeusoloissa. Valmiuslaki tulee siten sovellettavaksi myös Ahvenanmaalla (, s. 15,, kappale 18). Maakunnan ja valtakunnan viranomaisten välinen toimivallanjako hallintoasioissa (hallintovalta) vastaa itsehallintolain mukaan lainsäädäntövallan jakoa lukuun ottamatta 23 ja 30 §:ssä lueteltuja poikkeuksia ja lisäyksiä.

(12)Työ- ja elinkeinoministeriö on nyt arvioitavan hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä pyytänyt lausunnon Ahvenanmaan valtuuskunnalta. Ahvenanmaan valtuuskunnan lausunnon mukaan ehdotettua työnvälityspakkoa koskevaa säännöstä on tuolloin esitysluonnoksessa esitetyssä muodossaan, soveltamisalaltaan ja tarkoitukseltaan pidettävä itsehallintolaissa tarkoitettuna poikkeusoloihin varautumisena eikä normaalina työnvälityksenä. Säännös kuuluu siten valtakunnan toimivaltaan. Valtuuskunta kiinnittää lausunnossa lisäksi huomiota siihen, ettei valtakunnalla ole toimivaltaa säätää velvollisuuksia maakunnan hallitukselle, sen alaisille viranomaisille tai Ahvenanmaan virkamiehille.

(13)Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan työnvälityspakkoa koskevan sääntelyn lisäksi myös työmääräyksen antamista koskevaa sääntelyä on syytä arvioida samoin kuin Ahvenanmaan valtuuskunnan lausunnossa on tehty. Valmiuslain 91 ja 97 §:n säännökset toimivaltaisesta viranomaisesta Ahvenanmaan maakunnassa eivät vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.

(14)Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan valmiuslain soveltamiseen Ahvenanmaalla voi kuitenkin liittyä käytännöllisiä ongelmia. Valiokunta on aiemminkin valmiuslainsäädännön yhteydessä kiinnittänyt huomiota itsehallintolakiin perustuvan lainsäädäntövallan ja hallintovallan jaon vaikutuksiin Ahvenanmaan maakunnassa (, s. 15/II,, kappale 47). Nyt toimivaltaiseksi viranomaiseksi ehdotettavalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksella ei normaalioloissa ole hallintotoimivaltaa Ahvenanmaan maakunnassa. Kehittämis- ja hallintokeskuksen normaalioloissa hoitamat tehtävät kuuluvat maakunnan toimivaltaan. Valmiuslain soveltaminen Ahvenanmaalla merkitsee siten, että valmiuslaissa säädettyjä toimivaltuuksia käyttävät maakunnassa sellaiset valtakunnan viranomaiset, jotka eivät normaalisti hoida tehtäviä Ahvenanmaalla.

(15)Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tulisi varmistua siitä, että valmiuslaissa nyt säädettäväksi ehdotettua voidaan tosiasiallisesti myös soveltaa asianmukaisesti Ahvenanmaan maakunnassa. Soveltamisessa tulee ottaa huomioon myös se, että Ahvenanmaan maakunta on yksikielisesti ruotsinkielinen.

(16)Perustuslakivaliokunta on pitänyt Ahvenanmaan erityisasema huomioon ottaen tärkeänä, että poikkeusoloihin varautumisen lisäksi myös kysymys valmiuslain soveltamisesta johtuvien hallintotehtävien hoitamisesta Ahvenanmaan maakunnassa ratkaistaan sopimusasetuksella (, s. 15/II, ks. myös, kappale 21,, kappale 47). Valiokunta painottaa edelleen sanotun merkitystä.

PeVL 29/2022 vpPeVL 29/2022 vp

Palkkatukea koskevat muutokset

Valmiuslaki