Tiivistelmä
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia ja valmiuslakia.
Työvoimaviranomainen voisi myöntää palkkatukea kunnalle tai kuntayhtymälle ainoastaan alentuneesti työkykyisen henkilön tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen. Palkkatuen myöntäminen kunnalle tai kuntayhtymälle ammatillisen osaamisen parantamiseen ei olisi enää mahdollista. Työvoimaviranomainen voisi kuitenkin myöntää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen Helsingin kaupungille siltä osin kuin työllistettävä henkilö työllistyisi sellaisiin tehtäviin, joista muualla Suomessa vastaa hyvinvointialue. Palkkatukea voitaisiin myöntää edelleen myös hyvinvointiyhtymälle.
Palkkatukeen ehdotettavilla muutoksilla toteutettaisiin pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa linjattua 37 miljoonan euron työllisyysmäärärahojen tason alentamista vastaava muutos kuntien tehtäviin. Samalla palkkatukea kohdennettaisiin hallitusohjelman mukaisesti erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille.
Valmiuslakiin tehtäisiin työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirrosta johtuvat viranomaisten tehtäviä ja työvelvollisuusrekisteriä koskevat muutokset.
Esitys liittyy valtion vuoden 2025 talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2025.
Yleisperustelut
VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT
Yleistä
Palkkatuki
Valmiuslaki
Ahvenanmaa
380/2023
1552/2011
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työvoimapalveluiden järjestämisestä annettua lakia () kunnalle tai kuntayhtymälle myönnettävän palkkatuen edellytysten ja siihen liittyvien säännösten osalta sekä valmiuslakia () työnvälityspakkoon ja työvelvollisuuden toimeenpanoon liittyvien asioiden osalta.
Esityksen tavoitteena on sopeuttaa julkisen talouden menoja. Palkkatukeen ehdotettavilla muutoksilla toteutetaan hallitusohjelmassa linjattua 37 miljoonan euron työllisyysmäärärahojen tason alentamista vastaava muutos kuntien tehtäviin. Samalla palkkatukea kohdennetaan hallitusohjelman mukaisesti erityisesti yksityiselle ja kolmannelle sektorille, millä tavoitellaan palkkatuen käytön vaikuttavuuden parantamista.
Esityksen tavoitteena on lisäksi saattaa työvoimaviranomaista koskeva sääntely valmiuslaissa vastaamaan työvoimapalveluiden järjestämisvastuun siirron myötä viranomaisissa tapahtuvia muutoksia. Lisäksi tavoitteena on tarkentaa työvelvollisuusrekisterin rekisterinpitäjyyttä ja rekisteriin liittyviä tiedonsaantioikeuksia sekä selkeyttää työnvälityspakon ja työvelvolliselle työmääräyksen antamisen toimeenpanovaltaa Ahvenanmaan maakunnassa.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä osittain muutettuina jäljempänä esitettävin huomioin.
Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu tuki, jonka työvoimaviranomainen voi myöntää työnantajalle palkkakustannuksiin. Palkkatuella tuetun työn tarkoituksena on edistää työttömän työnhakijan työllistymistä avoimille työmarkkinoille parantamalla hänen ammatillista osaamistaan. Palkkatuella edistetään myös alentuneesti työkykyisen sekä 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen mahdollisuuksia saada työtä ja osallistua työelämään. Voimassa olevan sääntelyn mukaan palkkatukea voidaan myöntää kunnalle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle, muulle yhteisölle ja työnantajalle, mutta ei kuitenkaan valtion virastolle tai laitokselle. Palkkatuki on työttömän työnhakijan työllistymisen edistämiseksi tarkoitettu harkinnanvarainen tuki, eikä työnantajan taloudellisen tuen tarve tai työnantajan toimintaedellytysten turvaaminen ole peruste myöntää palkkatukea.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että kunnalle tai kuntayhtymälle palkkatukea voidaan jatkossa myöntää tai jatkaa ainoastaan työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 87 §:n (työllistettävä alentuneesti työkykyinen) tai 89 §:n (työllistettävä 60 vuotta täyttänyt pitkään työttömänä ollut henkilö) nojalla. Esityksen mukaan palkkatuen myöntäminen kunnalle tai kuntayhtymälle ammatillisen osaamisen parantamiseen ei ole enää mahdollista jatkossa. Työvoimaviranomainen voi kuitenkin myöntää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen Helsingin kaupungille siltä osin kuin työllistettävä henkilö työllistyy sellaisiin tehtäviin, joista muualla Suomessa vastaa hyvinvointialue. Samassa yhteydessä säännöstä tarkennetaan siten, että palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen voi myöntää jatkossakin hyvinvointiyhtymälle.
Esityksen mukaan palkkatuen myöntäminen kunnalle tai kuntayhtymälle vähentyy muutosten myötä arviolta noin 35—53 miljoonaa euroa vuodessa. Työvoimapalveluiden järjestämistehtävän supistuessa tältä osin momentille 28.90.30 (Valtionosuus kunnille peruspalvelujen järjestämiseen) tehdään 37 miljoonan euron vähennys, joka asettuu vaihteluvälin alarajan lähelle. Siirtymävaiheesta johtuen vaikutus ei kuitenkaan ole täysimääräinen vielä vuonna 2025, vaan toteutuu arviolta 21—37 miljoonan euron suuruisena. Muutokset ehdotetaan kuitenkin siirtymävaiheesta riippumatta huomioitaviksi vuoden 2025 talousarviossa 37 miljoonan euron säästöä vastaavasti. Esityksen mukaan siirtymävaiheessa on epätodennäköisempää, että toteutuva säästö on 37 miljoonan euron suuruinen, vaikka se mahtuukin arvioidun vaihteluvälin sisälle. Pitkällä aikavälillä säästö saattaa kuitenkin olla arvioitua suurempi, jolloin myöhempien vuosien valtionosuudet kompensoivat vuoden 2025 mahdollisesti alimitoitettua valtionosuutta.
Esityksellä ei arvioida olevan merkittäviä negatiivisia työllisyysvaikutuksia sen perusteella, että tutkimusten mukaan julkisen sektorin palkkatukityöllistämisen vaikuttavuus tuloihin ja työllisyyteen palkkatuetun työn päättymisen jälkeen on jäänyt vähäiseksi. Valiokunta pitääkin perusteltuna esityksessä valittua ratkaisua kohdentaa työvoimapalveluihin tehtävät säästöt siten, että vaikutukset työllisyyteen jäisivät mahdollisimman vähäisiksi.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetut muutokset voivat vähentää joidenkin työttömien työnhakijoiden mahdollisuuksia päästä työllistymistä edistäviin palveluihin, jos heille ei ole tarjolla muuta soveltuvaa palvelua kuin työllistäminen kuntaan tai kuntayhtymään. Vuosina 2019—2023 kuntiin ja kuntayhtymiin ammatillisen osaamisen parantamiseen myönnetyllä palkkatuella on ollut vuosittain työllistettynä keskimäärin noin 4 200—5 500 henkilöä. Uusien aloitettujen jaksojen määrä on vuodessa vaihdellut noin 4 800—8 400 aloituksen välillä. Palkkatuen rajaaminen esityksen mukaisesti koskee arviolta edellä kuvatun suuruista joukkoa työttömiä työnhakijoita. Muutos ei sinänsä estä kuntia tai kuntayhtymiä palkkaamasta heikossa työmarkkina-asemassa olevia henkilöitä, mutta työllistämistä ei jatkossa enää lueta työvoimapalveluiden järjestämistehtävän toteuttamiseksi. Muutos saattaa myös lisätä muiden työvoimapalveluiden kysyntää.
Ehdotetut muutokset eivät koske kuntien omistamia yhtiöitä, mutta muutoksella on merkittäviä vaikutuksia kunnallisesti toimiviin työpajoihin, jotka tarjoavat yksilöllistä tukea, osaamisen kasvattamista ja työllistymisen mahdollisuuksia esimerkiksi heikossa asemassa oleville nuorille. Työpajatoiminnassa kuntouttavan työtoiminnan ja työkokeilun osuus on kuitenkin palkkatuetun työn osuutta korkeampi. Muutos ei vaikuta myöskään kolmannella sektorilla toimiviin työpajoihin, joiden rooli työpajatoiminnassa voi mahdollisesti kasvaa.
Valmiuslaissa säädetään työvoimaviranomaisen tehtäviksi työnvälityspakko ja työvelvollisuuden toimeenpano tietyissä poikkeusoloissa. Työnvälityspakolla tarkoitetaan tilannetta, jossa poikkeusoloissa eräiden erityisen merkityksellisten toimialojen työvoiman saatavuuden turvaamiseksi muulla kuin tällaisella toimialalla toimiva työnantaja saa palkatessaan uusia työntekijöitä ottaa palvelukseensa vain työvoimaviranomaisten osoittamia työnhakijoita. Poikkeusoloissa työnantajan irtisanomisoikeutta voidaan myös rajoittaa tietyin edellytyksin. Työvelvollisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa työnvälityspakko ja irtisanomisoikeuden rajoittaminen eivät ole riittäviä toimenpiteitä laissa tarkoitetun erityisen merkityksellisen tuotannon turvaamiseksi, jolloin jokainen Suomessa asuva 18—67-vuotias henkilö, jolla on kotikunta Suomessa, on velvollinen tekemään valmiuslain tarkoituksen toteuttamiseksi välttämätöntä työtä. Valmiuslaissa ei kuitenkaan ole määritelty, mitä työvoimaviranomaisella tarkoitetaan. Nykyisin sen on katsottu tarkoittavan TE-toimistoja, ELY-keskuksia, KEHA-keskusta sekä työ- ja elinkeinoministeriötä. TE-toimistojen lakkauttamisen myötä säännöksiä ehdotetaan tältä osin esityksessä muutettavan.
Esityksen mukaan valmiuslain käytännön soveltamistilanteet ovat osoittaneet, ettei valmiuslain sääntely työvelvollisuusrekisterin rekisterinpitäjyydestä sekä työ- ja elinkeinoministeriön ja KEHA-keskuksen tehtävistä ole täysin ajan tasalla. Tästä syystä myös työvelvollisuusrekisterin rekisterinpitäjyys ja edellä mainittujen viranomaisten tehtävät on tarpeen saattaa ajan tasalle valmiuslakiin. Lisäksi valmiuslain 103 §:n 3 momentissa säädetään työvoimaviranomaisen tiedonsaantioikeuksista työvelvollisuusrekisteriä varten tarpeellisista tiedoista, mutta laista ei käy ilmi, millä viranomaisella tai viranomaisilla on momentissa tarkoitettu tiedonsaantioikeus, sillä työvoimaviranomaista ei, kuten edellä todettiin, määritellä valmiuslaissa.
1144/1991 Työnvälityspakon ja työvelvolliseksi määräämisen osalta Ahvenanmaan itsehallintolaissa () tai valmiuslaissa ei nykyisin täsmennetä valtakunnan viranomaisten ja Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten välistä toimivaltaa. Toimeenpanon osalta on ollut epäselvää, mikä nykyisin valmiuslaissa tarkoitettu työvoimaviranomainen pystyy käytännössä toteuttamaan tehtävät myös Ahvenanmaan maakunnassa niin, että toimeenpano toimii sujuvasti poikkeusoloissa.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa tarkoitetut työvoimaviranomaiset vastaavat työnvälityspakkoa ja työvelvolliseksi määräämistä koskevista tehtävistä TE-toimistojen lakkauttamisen jälkeen. Lisäksi ehdotetaan, että työvelvollisuusrekisterin yhteisrekisterinpitäjiä ovat työ- ja elinkeinoministeriö, KEHA-keskus sekä työvoimaviranomainen. Työvelvollisuusrekisteriin ja työvelvollisuuden toimeenpanoon liittyviä tiedonsaantioikeuksia täsmennetään niin, että niistä käyvät nykyistä selkeämmin ilmi tiedonsaantiin nimenomaisesti oikeutetut viranomaiset.
Valiokunnalle antamassaan lausunnossa oikeusministeriö nosti myös esille, että epäselväksi jää, onko ehdotetun valmiuslain 103 a §:n 1 momentin tarkoituksena mahdollistaa tiedonsaanti rekisteröidyltä itseltä sekä muilta mainituilta tahoilta. Lisäksi huomiota kiinnitettiin siihen, että työvoimaviranomaisilla ei olisi oikeutta saada tietoja rekisteröidyltä itseltään 1 momentin perusteella ja tältä osin tulee varmistaa, että tiedonsaantioikeus on riittävän kattava työvelvollisuuden hoitamiseen.
Edelleen oikeusministeriö toi esiin, että ehdotetussa valmiuslain 103 a §:ssä olisi hyvä määritellä, onko tietojen luovuttamiseen suoraan velvollisuus vai luovutettaisiinko ne pyynnöstä. Oikeusministeriö ehdotti myös muutosta valmiuslain 103 a §:n 3 momenttiin. Tältä osin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää muutosehdotusta perusteltuna ja ehdottaa, että valmiuslain 103 a §:n 3 momenttia muutetaan jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvatulla tavalla.
Saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että työvoimaviranomaisten rooli rekisterinpitäjänä perustuu niille valmiuslaissa säädettyyn tehtävään eli työvelvollisuuden toimeenpanoon valmiuslain 14 luvun perusteella. Työvoimaviranomaiset vastaavat työvelvollisuuden toimeenpanoon liittyvistä tehtävistä ja käyttävät työvelvollisuusrekisterin tietoja lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Lisäksi ne tallentavat rekisteriin tietoja valmiuslaissa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi. Työvoimaviranomaisen vastuu rajautuu kunkin työvoimaviranomaisen osalta siten, että kukin työvoimaviranomainen vastaa tietojen käsittelystä omien asiakkaiden osalta. Yhteisrekisterinpitäjien vastuunjaon osalta KEHA-keskus vastaa valmiuslain 103 §:n 3 momentin mukaisesti rekisterin yleisestä toiminnasta ja käytettävyydestä, tietojen eheydestä, suojaamisesta ja säilyttämisestä sekä rekisteriin liittyvien palvelujen teknisestä toteuttamisesta. Nämä tehtävät sisältävät työvelvollisuusrekisterin osalta muun muassa yleisen tietosuoja-asetuksen 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut rekisterinpitäjän velvollisuudet, 25 artiklassa tarkoitetun sisäänrakennetun ja oletusarvoisen tietosuojan, 32 artiklassa tarkoitetun käsittelyn turvallisuudesta vastaamisen, 35 artiklassa tarkoitetun tietosuojaa koskevan vaikutusten arvioinnin sekä 36 artiklan ennakkokuulemisen sekä sellaiset yleiset tehtävät, jotka koskevat työvelvollisuusrekisterin tietoturvallisuutta. Näin ollen KEHA-keskus rekisterin perustajana vastaa työvelvollisuusrekisterin osalta esiin nostetuista yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitetuista velvollisuuksista.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella myös, että valmiuslain 103 a §:n 1 momentin on tarkoitus mahdollistaa KEHA-keskukselle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle tiedonsaantioikeus rekisteröidyltä itseltä sekä momentissa mainituilta viranomaisilta. Työvoimaviranomaiset toimeenpanevat työvelvollisuutta valmiuslain 14 luvun perusteella työvelvollisuusrekisterissä olevien tietojen pohjalta. Lisäksi työvoimaviranomaiset saavat rekisteröidyltä lisätietoja lakisääteistä tehtävää hoitaessaan ja rekisterinpitäjän roolissa. Valiokunta toteaa valmiuslain 103 a §:n osalta, että vakiintunut tarkoitus on, että tiedot luovutetaan pyynnöstä, koska valmiuslaissa säädetty työvelvollisuuden toimeenpano ja työvelvollisuusrekisteri eivät ole normaalioloissa voimassa ja rekisteri on muutenkin tyhjä.
Perustuslakivaliokunta toteaa esityksestä antamassaan lausunnossa valmiuslain osalta, että valmiuslaki on säädetty poikkeuslakina perustuslain säätämisjärjestyksessä. Poikkeuslakia voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan muuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jollei muutos laajenna alkuperäistä poikkeusta. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan myös sellaiset kokonaisuuden kannalta epäolennaiset lisäykset ja muutokset, jotka sinänsä merkitsevät perustuslakipoikkeuksen vähäistä laajentamista, voidaan toteuttaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, jos perustuslakipoikkeuksena aikanaan säädetyn kokonaisjärjestelyn luonnetta ei tällä tavoin muuteta toisenlaiseksi. Perustuslakivaliokunta toteaa, että nyt käsiteltävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan toimivaltaisia viranomaisia koskevia muutoksia valmiuslain 91 §:ään ja 14 lukuun sekä työvelvollisuusrekisteriä koskevaan sääntelyyn. Muutokset eivät perustuslakivaliokunnan mukaan laajenna valmiuslaissa tehtyjä poikkeuksia perustuslaista, ja ne voidaan näin ollen käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Esityksessä valmiuslain työnvälityspakkoa (91 §) ja työmääräyksen antamista (97 §) koskevaa sääntelyä täsmennetään niin, että laissa säädetään erikseen Ahvenanmaan maakunnassa toimivaltaisesta viranomaisesta. Esityksen mukaan KEHA-keskus vastaa työnvälityspakosta ja työvelvolliselle työmääräyksen antamisesta Ahvenanmaan maakunnassa tietyissä poikkeusoloissa. Tämä on esityksen mukaan tarpeen, jotta tehtävät voidaan siirtää sopimusasetuksella Ahvenanmaan maakunnan viranomaiselle.
Työ- ja elinkeinoministeriö on hallituksen esityksen valmistelun yhteydessä pyytänyt lausunnon Ahvenanmaan valtuuskunnalta. Ahvenanmaan valtuuskunnan lausunnon mukaan ehdotettua työnvälityspakkoa koskevaa säännöstä on soveltamisalaltaan ja tarkoitukseltaan pidettävä Ahvenanmaan itsehallintolaissa tarkoitettuna poikkeusoloihin varautumisena eikä normaalina työnvälityksenä. Säännös kuuluu siten valtakunnan toimivaltaan. Valtuuskunta kiinnittää lausunnossa lisäksi huomiota siihen, ettei valtakunnalla ole toimivaltaa säätää velvollisuuksia maakunnan hallitukselle, sen alaisille viranomaisille tai Ahvenanmaan virkamiehille.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan työnvälityspakkoa koskevan sääntelyn lisäksi myös työmääräyksen antamista koskevaa sääntelyä on syytä arvioida samoin kuin Ahvenanmaan valtuuskunnan lausunnossa on tehty. Valmiuslain 91 ja 97 §:n säännökset toimivaltaisesta viranomaisesta Ahvenanmaan maakunnassa eivät perustuslakivaliokunnan mukaan vaikuta lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen.
Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan valmiuslain soveltamiseen Ahvenanmaalla voi kuitenkin liittyä käytännöllisiä ongelmia. Perustuslakivaliokunnan mukaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tulisi varmistua siitä, että valmiuslaissa nyt säädettäväksi ehdotettua voidaan tosiasiallisesti myös soveltaa asianmukaisesti Ahvenanmaan maakunnassa. Soveltamisessa tulee perustuslakivaliokunnan mukaan ottaa huomioon myös se, että Ahvenanmaan maakunta on yksikielisesti ruotsinkielinen.
Saamansa selvityksen perusteella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että esityksessä ehdotetaan, että KEHA-keskus on työvelvollisuusrekisterin yhteisrekisterinpitäjä sekä perustaja. Rekisterin osalta nykytilan soveltaminen saatetaan samalla lainsäädännön tasolle. KEHA-keskuksella on siis jo liittymäpintaa työvelvollisuutta koskeviin asioihin, ja osaltaan tämän vuoksi valmiuslakitehtäviä Ahvenanmaan maakunnassa ehdotetaan valtakunnan viranomaisista juuri KEHA-keskukselle, vaikkakaan se ei normaalioloissa vastaa työnvälityksestä Ahvenanmaalla. Yhteisrekisterinpitäjyys sekä rekisterin perustamistehtävä kuitenkin tukevat myös esitettyjen tehtävien hoitamista Ahvenanmaan maakunnassa poikkeusoloissa.
423/2003 Saadun selvityksen perusteella valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että työ- ja elinkeinoministeriön ja KEHA-keskuksen välisessä tulossopimuksessa on tarkoitus sopia KEHA-keskuksen valmiuslain mukaisten tehtävien asianmukaisesta hoitamisesta. Tarvittaessa tulossopimuksen jatkovalmistelussa voidaan sopia täsmentävästi valmiuslaissa KEHA-keskukselle säädettyjen tehtävien hoitamisesta tulevaisuudessa. Työ- ja elinkeinoministeriö seuraa tulossopimuksen toteutumista, joten tämän perusteella on mahdollista varmistaa, että KEHA-keskus pystyy myös tosiasiallisesti hoitamaan Ahvenanmaan maakunnassa sille ehdotetut, valmiuslaissa säädetyt tehtävät. Valiokunta korostaa, että KEHA-keskuksen tulee valtion viranomaisena noudattaa kielilakia () toiminnassaan, joten sen tulee jo nykyisin hoitaa tehtäviään myös ruotsin kielellä.
(Valiokunnan lausumaehdotus)Lopuksi valiokunta nostaa vielä esille, että valmiuslakiin ehdotettavat muutokset mahdollistavat valmiuslakitehtävien siirron Ahvenanmaan itsehallintolain 32 §:ssä tarkoitetulla sopimusasetuksella Ahvenanmaan maakunnan viranomaiselle, jos tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Sopimusasetuksella tehtäviä voidaan siirtää vain valtakunnan viranomaisilta. Sopimusasetus ja sen sisältö kuitenkin valmistellaan erikseen, jos sopimukseen päästään valtakunnan ja Ahvenanmaan välillä.
Yksityiskohtaiset perustelut
VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
2. Laki valmiuslain muuttamisesta
Lain johtolause.
103 a §. Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen.
Valiokunta ehdottaa lain johtolauseeseen lakiteknistä korjausta.
14 luku. Työvelvollisuus
Lainsäädäntömuutos
Valiokunnan muutosehdotukset
1.
Laki
työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan
380/2023
280/2024
työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain () 83 §:n 1 momentti, 91 §:n 1 momentin 1 kohta sekä 95 ja 98 §, sellaisena kuin niistä on 95 § osaksi laissa, seuraavasti:
83 §
Työnantajaan liittyvät palkkatuen edellytykset
Palkkatukea voidaan myöntää hyvinvointialueelle, hyvinvointiyhtymälle, Helsingin kaupungille sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen eriytettäviin tehtäviin sekä muulle yhteisölle ja työnantajalle, ei kuitenkaan valtion virastolle tai laitokselle. Kunnalle ja kuntayhtymälle voidaan myöntää palkkatukea vain 87 ja 89 §:n nojalla, lukuun ottamatta Helsingin kaupunkia sen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen eriytettävien tehtävien osalta. Luonnolliselle henkilölle palkkatukea voidaan myöntää vain taloudelliseen toimintaan.
91 §
Tuella palkatun siirtäminen
käyttäjäyritys Palkkatuen saaja voi siirtää tuella palkatun työsopimuslain 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisesti toisen työnantajan () tehtäviin, jos työvoimaviranomainen on myöntänyt luvan tuella palkatun siirtoon. Siirron edellytyksenä on, että:
1) käyttäjäyritys täyttää 83 §:n 1 momentissa sekä 3 momentin 1 ja 3—5 kohdassa tarkoitetut työnantajaa koskevat palkkatuen myöntämisen edellytykset;
95 §
55 vuotta täyttäneiden työllistämistuki
Työvoimaviranomainen myöntää työnantajalle työllistämistukea 55 vuotta täyttäneen, vähintään 24 kuukautta tuen myöntämistä välittömästi edeltäneiden 28 kuukauden aikana työttömänä olleen työnhakijan palkkaamiseen työsuhteeseen. Tuki myönnetään kunnalle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle taikka muulle yhteisölle tai työnantajalle, ei kuitenkaan valtion virastolle tai laitokselle. Luonnolliselle henkilölle työllistämistukea voidaan myöntää vain taloudelliseen toimintaan.
Työllistämistuen myöntäminen edellyttää lisäksi, että työsuhteeseen palkattavan työsopimuksen mukainen työaika on vähintään 25 tuntia viikossa tai, jos alan säännöllinen enimmäistyöaika on alle 37,5 tuntia viikossa, vähintään 65 prosenttia säännöllisestä enimmäistyöajasta. Työnantajan on myös sitouduttava maksamaan vähintään kyseiseen työsuhteeseen sovellettavan työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai, jollei sovellettavaa työehtosopimusta ole, tavanomaista ja kohtuullista palkkaa kyseisestä työstä.
Työllistämistukea ei myönnetä, jos:
1) työnantaja on tuen hakemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana irtisanonut tuotannollisista tai taloudellisista syistä työntekijöitä, eikä työnantaja ole tämän jälkeen palkannut työntekijöitä siten, että työnantajaan työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä tuen myöntämishetkellä on vähintään yhtä suuri kuin työntekijöiden määrä irtisanomisajankohtana;
2) työnantaja on laiminlyönyt palkanmaksuvelvollisuuttaan tai velvollisuuksiaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja;
3) työnantaja on syyllistynyt 83 §:n 3 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun menettelyyn;
4) työnantajalle on aiemmin myönnetty 55 vuotta täyttäneiden työllistämistukea tai 81 §:ssä tarkoitettua palkkatukea saman henkilön työsuhteesta aiheutuviin palkkakustannuksiin ja tuen päättymisestä on kulunut alle kolme vuotta;
5) työnantajalle on myönnetty saman henkilön palkkakustannuksiin muuta tukea;
6) tuella palkattavan palkka määräytyisi yksinomaan työn tuloksen perusteella; tai
7) työsuhde, jota varten tuki on tarkoitettu, on alkanut ennen kuin tuen myöntämisestä on tehty päätös.
98 §
Tuki työolosuhteiden järjestelyyn
työolosuhteiden järjestelytuki Työvoimaviranomainen voi myöntää tukea työnantajalle työolosuhteiden järjestelyyn (), jos työhön palkattavan tai työssä olevan henkilön vamma tai sairaus edellyttää työvälineiden hankkimista tai työpaikalla tehtäviä muutoksia ja hankinnasta tai muutoksesta työnantajalle aiheutuvia kustannuksia on pidettävä työnantajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen merkittävinä. Työolosuhteiden järjestelytukea voidaan myöntää myös korvaamaan toisen työntekijän antamaa apua.
Tuki myönnetään kunnalle, kuntayhtymälle, hyvinvointialueelle taikka muulle yhteisölle tai työnantajalle, ei kuitenkaan valtion virastolle tai laitokselle. Luonnolliselle henkilölle työolosuhteiden järjestelytuki voidaan myöntää vain taloudelliseen toimintaan. Taloudellista toimintaa harjoittavalle työnantajalle työolosuhteiden järjestelytuki myönnetään valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaisena tukena.
Työolosuhteiden järjestelytukena korvattavista kustannuksista sekä tuen enimmäismäärästä ja -kestosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.
2.
Laki
valmiuslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 1552/2011 valmiuslain () 91 §:n 1 momentti, 99 §:n 2 momentti ja 103 §,
1455/2016
706/2022
sellaisina kuin niistä ovat 99 §:n 2 momentti laissaja 103 § laissa, sekä
lisätään
lakiin uusi
ää
uusi
lakiin uusi
97 §:n2 momentti ja103 a §, seuraavasti:
91 §
Työnvälityspakko
380/2023
työvoimaviranomainen
työnvälityspakko
Maanpuolustuksen, väestön suojaamisen, terveydenhuollon tai toimeentulon taikka huoltovarmuuden kannalta erityisen merkityksellisten toimialojen työvoiman saatavuuden turvaamiseksi muulla kuin tällaisella toimialalla toimiva työnantaja saa palkatessaan uusia työntekijöitä 3 §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa ottaa palvelukseensa vain työvoimapalveluiden järjestämisestä annetussa laissa () tarkoitettujen työvoimaviranomaisten () osoittamia työnhakijoita (). Ahvenanmaan maakunnassa työnvälityspakosta vastaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus.
Tämä laki tulee voimaanpäivänäkuuta 20.
14 luku
Työvelvollisuus
97 §
Työmääräys
Ahvenanmaan maakunnassa 1 momentissa tarkoitetun työmääräyksen antaa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus.
99 §
Työmääräystä annettaessa huomioon otettavat seikat
Alle seitsemänvuotiaan tai pysyvästi taikka pitkäaikaisesti sairaan lapsen huoltajalle saadaan antaa työmääräys työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain 10 §:ssä tarkoitetun työssäkäyntialueen ulkopuolelle vain, jos maanpuolustuksen kannalta tärkeän tuotannon ylläpitäminen sitä henkilön erityinen koulutus tai muu siihen rinnastettava syy huomioon ottaen välttämättä vaatii.
103 §
Työvelvollisuusrekisteri
Työ- ja elinkeinoministeriö päättää työvelvollisuusrekisterin perustamisesta 3 §:n 1, 2 ja 4—6 kohdassa tarkoitetuissa poikkeusoloissa työvelvollisuuden täytäntöönpanoa ja työvoiman ohjausta varten. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus vastaa rekisterin perustamisesta.
Työvelvollisuusrekisteri sisältää tietoja työvelvollisista ja työnantajista. Rekisteriin tallennetaan työvelvollisen tunnistetiedot. Rekisteriin voidaan lisäksi tallentaa tietoja työvelvollisen ammatista, koulutuksesta ja työllisyydestä sekä huoltovelvollisuudesta, työkyvystä ja käytettävyydestä. Rekisteriin tallennetaan lisäksi tietoja työnantajien nimistä ja tuotanto- tai palvelutoimialoista sekä toimipaikkojen sijainnista. Työkykyyn liittyvät terveydentilaa tai vammaisuutta koskevat tiedot saa tallentaa, jos tietojen käsittely on välttämätöntä niiden huomioon ottamiseksi 99 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Rekisteriin tallennettavat tiedot ovat salassa pidettäviä.
Työ- ja elinkeinoministeriö, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskus sekä työvoimaviranomaiset ovat työvelvollisuusrekisterin yhteisrekisterinpitäjiä. Työvoimaviranomaiset vastaavat luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista siltä osin kuin ne käsittelevät rekisterin tietoja tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi. Kehittämis- ja hallintokeskus vastaa 1 momentissa säädetyn lisäksi rekisterin yleisestä toiminnasta ja käytettävyydestä, tietojen eheydestä, suojaamisesta ja säilyttämisestä sekä rekisteriin liittyvien palvelujen teknisestä toteuttamisesta. Kukin työvoimaviranomainen vastaa rekisterinpitäjän tehtävistä käsittelyvastuullaan olevien tietojen osalta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa yleisessä tietosuoja-asetuksessa rekisterinpitäjälle säädetyistä velvoitteista siltä osin, kun se päättää rekisterin perustamisesta. Lisäksi kehittämis- ja hallintokeskus vastaa tietojen luovuttamisesta työvelvollisuusrekisteristä niille tahoille, joille on laissa säädetty oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tietoja työvelvollisista. Rekisteröity voi kuitenkin käyttää yleisen tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksiaan suhteessa kuhunkin rekisterinpitäjään ja kutakin rekisterinpitäjää vastaan.
831/1994 Tiedot poistetaan työvelvollisuusrekisteristä kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tämän lain II osan soveltaminen on päättynyt. Poistettavat tiedot arkistoidaan. Arkistotoimen tehtävistä ja arkistoon siirrettävistä asiakirjoista on voimassa, mitä arkistolaissa () tai sen nojalla säädetään tai määrätään.
103 a §
Tiedonsaantioikeus ja tietojen luovuttaminen
Työ- ja elinkeinoministeriöllä ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada 103 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tietoja rekisteröidyn lisäksi väestö- ja eläketurvarekistereistä sekä lääkintä- ja terveydenhuollossa työskentelevien henkilöiden tietoja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston rekistereistä, jos tiedot ovat tarpeen niille tässä laissa säädettyjen tehtävien hoitamista varten.
Työ- ja elinkeinoministeriöllä, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten kehittämis- ja hallintokeskuksella ja työvoimaviranomaisella on oikeus salassapitosäännösten estämättä saada muilta viranomaisilta tietoja yritysten tai muiden yhteisöjen merkityksestä maanpuolustukselle tai maan talouselämän jatkuvuuden turvaamiselle, jos tiedot ovat tarpeen työvelvollisuuden tarkoituksenmukaisen toteuttamisen kannalta.
, siltä osin kuin tiedot ovat tarpeellisia
Työvelvollisuusrekisteristä voidaan sen estämättä, mitä tietojen salassapidosta säädetään, luovuttaa 95 §:n 2 momentissa tarkoitettujen henkilöiden tietoja sosiaali- ja terveysministeriölle sekä aluehallintovirastolle95 §:n 2 momentissa tarkoitetun työvelvollisuuden suunnittelua ja järjestämistä varten.
Ponsi
Valiokunnan lausumaehdotus
Eduskunta edellyttää, että hallitus yhdessä Ahvenanmaan maakunnan kanssa löytää valmiuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä ratkaisun valmiuslain toimivaltuuksien soveltamisesta myös Ahvenanmaalla.
Eriävä mielipide
Vastalause 1
Perustelut
1. lakiehdotus työvoimapalveluiden järjestämisestä annetun lain muuttamisesta 2. lakiehdotus valmiuslain muuttamisesta
Poistamalla palkkatuetun työn käytön työllistämiskeinona hallitus vaikeuttaa tukityöllistettyjen mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Palkkatuettu työ on ollut tärkeä väline ja väylä avoimille työmarkkinoille pääsyyn ja työllistymiseen. Monelle se on ollut ensimmäinen askel kohti työelämää.
Palkkatuetun työn käytön lopettamisella on myös suora vaikutus vaikeimmin työllistyvien työllistymismahdollisuuksiin. Hallitus vaikeuttaa toimellaan osaltaan myös työvoimaviranomaisen työtä, kun työllistämisen keinovalikoimaa jälleen rajataan. Heikennys osuu huonoon ajankohtaan, kun työttömyys on erittäin korkealla tasolla ja kun tehdään TE-uudistus, jonka perusteella palvelut siirtyvät kunnille vuoden 2025 alusta. Tällaisessa tilanteessa olisi kaikki työllistämiskeinot syytä pitää käytettävissä.
Monelle palkkatuettua työtä tekevälle henkilölle kunnat ja kuntayhtymät ovat käytännössä olleet ainoat työllistymispaikat. Vaikeimmin työllistyvien osalta avoimille työmarkkinoille työllistyminen voi olla vaikeaa esimerkiksi alentuneen työkyvyn tai sairauden vuoksi. Kuntien ja kuntayhtymien käyttämä palkkatuettu työ on mahdollistanut pitemmällä aikavälillä mahdollisuuden työllistyä yksityiselle sektorille. Kunnat ovat työllistäneet palkkatuen avulla esimerkiksi vaikeimmin työllistyviä ja pitkäaikaistyöttömiä yksityistä sektoria enemmän. Lisäksi kunnalla on ollut merkittävä rooli sosiaalisessa työllistämisessä.
Hallituksen esityksen mukaan työvoimaviranomainen voisi edelleen myöntää palkkatukea kunnalle tai kuntayhtymälle ainoastaan alentuneesti työkykyisen henkilön tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen. Palkkatuen myöntäminen kunnalle tai kuntayhtymälle ammatillisen osaamisen parantamiseen ei kuitenkaan olisi enää mahdollista. Jatkossa kunnat ja kuntayhtymät olisi rajattu palkkatuen käytön ulkopuolelle. Kuntien valtionosuuksista leikataan 37 miljoonaa euroa työllisyysmäärärahoja. Leikkaus osuu erittäin huonoon aikaan työttömyyden edelleen kasvaessa.
Tukityöllistyneistä 80—90 prosenttia on ollut ammatillisen osaamisen parantamisessa, mikä on johtanut tukityöllistettyjen työllistymismahdollisuuksien kasvamiseen ja mahdollisuuksien lisääntymiseen työllistyä avoimille työmarkkinoille.
Kuitenkaan tukityöllistettyjen henkilöiden työpanosta ei ole huomioitu mitenkään laskelmissa, vaikka he tekevät normaalia työtä normaaleilla työehdoilla. Tukityöllistettyjen työpanos on ollut arvokasta ja tarpeellista. Kunnissa ja kuntayhtymissä on ollut palkkatuetussa työssä noin 10 000—12 000 henkeä. Todennäköistä on, että tästä henkilömäärästä iso osa ei nyt työllisty avoimille työmarkkinoille, etenkään tässä työllisyystilanteessa.
Edellä mainittujen syiden takia palkkatukea pitäisi voida käyttää jatkossakin väylänä päästä työelämään kiinni ja edistää tukityöllistettyjen työllistymismahdollisuuksia. Työllistämiskeinovalikoimaa ei tulisi rajata, vaan päinvastoin. Parempi työllisyystilanne auttaa pitemmällä välillä aikavälillä sekä julkista taloutta että tukityöllistettyjä saamaan työpaikan avoimelta sektorilta.
Työllisyysmäärärahojen leikkausta 37 miljoonalla eurolla ei pidä tehdä.
Valmiuslain muuttamiseen ei ole huomautettavaa.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että 1. lakiehdotus hylätään ja
että 2. lakiehdotus hyväksytään valiokunnan mietinnön mukaisena.
Helsingissä 29.11.2024
Lauri
Lyly
sd
Piritta
Rantanen
sd
Niina
Malm
sd
Timo
Suhonen
sd
Jessi
Jokelainen
vas
Fatim
Diarra
vihr
Vastalause 2
Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että työvoimaviranomainen voisi jatkossa myöntää palkkatukea kunnalle tai kuntayhtymälle ainoastaan alentuneesti työkykyisen henkilön tai 60 vuotta täyttäneen pitkään työttömänä olleen henkilön palkkaamiseen. Työvoimaviranomainen voisi kuitenkin myöntää palkkatukea ammatillisen osaamisen parantamiseen Helsingin kaupungille siltä osin kuin työllistettävä henkilö työllistyisi sellaisiin tehtäviin, joista muualla Suomessa vastaa hyvinvointialue. Palkkatukea voitaisiin myöntää jatkossa edelleen hyvinvointialueille.
Hallituksen tavoitteena on, että esitys tuottaa 37 miljoonan euron säästöt ja että palkkatuki kohdistuisi nykyistä merkittävämmin yksityiselle ja kolmannelle sektorille.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työ- ja elinkeinoministeriöstä saaman tiedon mukaan vuosina 2019—2023 kunnissa ja kuntayhtymissä on ollut palkkatuetussa työssä noin 10 000—12 000 eri henkilöä. Heidän työllistymisensä yksityiselle tai kolmannelle sektorille voi olla haastavaa lyhyellä aikavälillä ja työttömyyden kasvettua muutoinkin viime kuukausina.
Suomessa on Euroopan kolmanneksi korkein työttömyys, joka pahenee toiseksi nopeimmin. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan tänä vuonna lokakuun lopussa oli yhteensä 285 200 työtöntä työnhakijaa. Tämä on 29 100 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Uusia avoimia työpaikkoja oli 26 700 vähemmän kuin edellisvuonna. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2024 lokakuussa oli 15—74-vuotiaita työllisiä 19 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Vuoden 2024 lokakuussa 15—74-vuotiaita työttömiä oli 38 000 enemmän vuoden takaiseen verrattuna.
Keskusta on huolissaan hallituksen keinoista puuttua kasvavaan työttömyyteen. Hallituksen politiikasta puuttuvat kokonaan työllisyyden kasvua edistävät ja vaikuttavat kasvutoimet. Päinvastoin monet hallituksen päätökset vaikeuttavat uusien työntekijöiden palkkaamista ja ihmisten kouluttautumista uudelleen.
Kunnat on myös jätetty hallituksen toimesta oman onnensa nojaan. Hallitus leikkaa kuntien rahoituksesta samalla kun työllisyys- ja elinkeinopalvelut siirtyvät kuntien vastuulle 1.1.2025. Hallituksen olisi pitänyt keventää kuntien tehtäviä rahoitusleikkauksien ohessa, mutta nyt toimitaan päinvastoin. Keskusta vaatii, että hallituksen tulee osoittaa lupaustensa mukaisesti kuntien uusiin tehtäviin ja velvoitteisiin täysimääräinen rahoitus. Nyt näin ei ole TE-uudistuksen käynnistyessä käymässä. Tämä uhkaa TE-uudistuksen siirron toteutumista sujuvasti ja palvelutaso säilyttäen.
Kuntaliitto on todennut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa, että lakiehdotuksessa on kysymys yksinomaan palkkatuen rahoitukseen kohdistuvasta leikkauksesta eikä kysymys ole tarkoituksenmukaisuuden tai esimerkiksi normien purkumielessä tehdyistä muutoksista. Kuntaliiton mukaan tavoitteena ei ole vähentää kuntien tehtäviä vaan kuntien työllisyysmäärärahoja ja tehdyillä leikkauksilla vaikeutetaan tulevien työvoimaviranomaisten mahdollisuuksia edistää työllisyyttä.
Kuntaliitto toteaa valiokunnalle antamassaan lausunnossaan myös, että alentuneesti työkykyisten ja yli 60-vuotiaiden pitkään työttömänä olleiden osalta työvoimaviranomaisen ei edellytetä arvioivan palkkatuella tuetun työn parantavan palkkatuella työllistetyn mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille. Tämä on ristiriidassa TE24-uudistuksen ja siihen kytketyn kannustavan rahoitusmallin kanssa. Kuntaliitto muistuttaa, että niin uudistus kuin siihen kytketty rahoitusmalli edellyttävät työvoimaviranomaisen toimivan mahdollisimman tehokkaasti ja vaikuttavasti. Tällöin palveluiden vaikuttavuutta arvioidaan nimenomaan siitä näkökulmasta, miten ne edistävät työnhakijaa työllistymään avoimille työmarkkinoille.
Kuntaliiton lausunnosta käy ilmi, että tämän vuoden syyskuussa työttömyyden keston perusteella palkkatuella kuntiin työllistettyjä oli noin 6 100. Lausunnossa on arvioitu, että heistä noin 69 prosenttia (noin 4 200) tippuisi pois palkkatuelta. Kuntaliitto huomauttaa, että jos nämä henkilöt siirtyvät työttömyysetuuden piiriin, syntyy heistä kunnille arviolta 9—16 miljoonan vuosittaiset lisäkulut. Hallituksen esitys ei tunnista näitä lisääntyviä etuuskuluja.
Keskustan valiokuntaryhmä kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä, mutta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa sen vaikutuksia ja tuo tarvittaessa eduskuntaan pikaisesti korjaavat lakimuutokset, jos palkkatuen rajaus lisää merkittävästi työttömäksi jäävien henkilöiden määrää ja siten kuntien kustannuksia muun muassa sakkomaksujen kasvun vuoksi. Pidämme erittäin hyvänä, että palkkatuen rajaus ei koske yli 60-vuotiaita eikä osatyökykyisiä työntekijöitä, joiden työllistyminen on muutoinkin vaikeampaa.
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että hyväksytään yksi lausuma.
(Vastalauseen lausumaehdotus)
Vastalauseen lausumaehdotus
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto seuraa lakimuutoksen vaikutuksia ja tuo eduskuntaan viivyttelemättä lakimuutoksen, mikäli lakimuutos lisää merkittävästi työttömäksi jäävien henkilöiden määrää ja kuntien kustannuksia.
Helsingissä 29.11.2024
Olga
Oinas-Panuma
kesk
Markku
Siponen
kesk
Valiokunnan päätösehdotus
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 120/2024 vp sisältyvän 1. lakiehdotuksen.
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 120/2024 vp sisältyvän 2. lakiehdotuksen.
(Valiokunnan muutosehdotukset)
Eduskunta hyväksyy yhden lausuman.
(Valiokunnan lausumaehdotus)
Vastalauseet
2 vastalausetta jätettiin mietintöön omine kannanottoehdotuksineen. Vastalauseet eivät muuta valiokunnan enemmistön päätösehdotusta, mutta ne kirjataan mietintöön ja niistä voidaan äänestää täysistunnossa.